Ovatko varakkaiden lapset älykkäämpiä vai menestyvätkö verkostonsa kautta?

Sekä että. Älykkyys on periytyvä ominaisuus ja asenteet työn tekemistä kohtaan poikkeavat jyrkästi sellaisiin perheisiin nähden, joissa työ on vain pakollinen paha ja vanhemmat eivät osaa opastaa lastaan läksyissä, työn tekemisen tärkeydessä, käytöstavoissa yms jotka vaikuttavat siihen työnhakuunkin enemmän kuin arvosanat. Verkostoituminenkin on taito, lapsi ja nuori voi itse verkostoitua, kun hänelle neuvotaan miten jättää itsestään hyvä vaikutelma, miten huomioida muita, miten ja mistä keskustellaan vieraiden aikuisten kanssa jne. Ei ainakaan isoilla paikkakunnilla auta mikään vanhempien verkostointi työnhaussa, kyllä se työpaikka on itse ansaittava.

Monesti säälittää nuoret, joille ei ole opetettu edes peruskäytöstapoja. Miten he voivat pärjätä elämässä ilman niitä? Ja vaikka vanhemmat olisivatkin toivoneet hyviä numeroita, niin ei se mihinkään riitä, jos ei samalla ole opetettu, etteivät ne hyvät numerot yksin ratkaise, koska siellä on kymmeniä tai satoja muitakin, joilla on hyvät todistukset. Työelämä on nykyään aika kovaa hyvin palkatuilla, vain lääkärit voivat saada työpaikan ilman hyviä sosiaalisia taitoja ja muuta sosiaalista pääomaa, joka syntyy pitkälti kodin vaikutuksesta. Siinä mielessä ei hyvinvointiyhteiskunta ole pystynyt tasaamaan eroja, vaan ne ehkä ovat vain korostuneet. Älykkyys on menestyksessä vain yksi osa-alue.

Ja en sano, että olisi hyvä näin. Mutta entisestään hommaa pahentaa, jos vika nähdään vain jossain muualla, vaikka vika osittain olisikin "pahassa ja epäreilussa maailmassa". Ei se sitä lasta tai nuorta auta, vaan hänelle pitäisi opettaa miten pärjätään omilla vahvuuksilla.

Sanoisin että suurin syy on se kotona saatu malli ja että on opiskelu myönteinen ympäristö kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan noin oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen ajatusmalli, että "varakkaat sitä ja tätä". Todellisuudessa Suomessa ei ihan hirveitä tuloeroja ole olemassakaan, siitä pitää verotusmalli huolen. On tottakai todella rikkaita ja asunnottomia köyhiä. 99,99% väestöstä ei ole kumpaakaan kategoriaa. Lääkärin ja siivoojan lapsen ehkä erottaa siitä, että toisella lukee paidassa Diesel ja toisella ei. Että ihan noinkin iso ero. Silti sinunlaisesi ihmiset jaksavat nähdä eron.

Plaaplaaplaa... Suomikin on luokkayhteiskunta, vaikka luokkaeroista ei koetakaan soveliaaksi kovin paljon ääneen puhua.

Jotkut ostavat ensimmäinen omistusasuntonsa jo parikymppisenä opiskelijana kun toiset asuvat vuokralla vielä viisikympoisenä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että suurin syy on se kotona saatu malli ja että on opiskelu myönteinen ympäristö kotona.

Jotkut eivät edes edisty opinnoissaan kun he käyvät töissä jo opintoaikana tai ovat vaikuttamassa esimerkiksi poliitikassa tai järjestötoiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan noin oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen ajatusmalli, että "varakkaat sitä ja tätä". Todellisuudessa Suomessa ei ihan hirveitä tuloeroja ole olemassakaan, siitä pitää verotusmalli huolen. On tottakai todella rikkaita ja asunnottomia köyhiä. 99,99% väestöstä ei ole kumpaakaan kategoriaa. Lääkärin ja siivoojan lapsen ehkä erottaa siitä, että toisella lukee paidassa Diesel ja toisella ei. Että ihan noinkin iso ero. Silti sinunlaisesi ihmiset jaksavat nähdä eron.

Plaaplaaplaa... Suomikin on luokkayhteiskunta, vaikka luokkaeroista ei koetakaan soveliaaksi kovin paljon ääneen puhua.

Jotkut ostavat ensimmäinen omistusasuntonsa jo parikymppisenä opiskelijana kun toiset asuvat vuokralla vielä viisikympoisenä.

Niin, hyväosaisen perheen jälkeläinen voi saada helposti lainaa jo nuorella iällä, kun on suvussa sitä varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä arvosanoja rahalla osteta. Uraa tekevät hyvin ansaitsevat vanhemmat voivat olla niin kiinni työasioissa, että lapsen kouluasiat unohtuvat. Todistus ei välttämättä ole hyvä. Jatko-opiskelupaikka lukion jälkeen hukassa.

Hyvät arvosanat ja menestyminen eivät välttämättä kulje käsikädessä. Tämä on niin monesti nähty.

Ei niin. Koska menestys ei useinkaan ole kiinni kyvykkyydestä. Hyvistä lähtökohdista on helppompi menestyä vähemmilläkin kyvyillä. Rikkaiden kakarat voivat jäädä Suomessa ilman opiskelupaikkaa, koska eivät pärjää pääsykokeissa ja lukion todistus on huono. Ei hätää, isä ostaa opiskelupaikan ulkomaalaiseen yliopistoon. Lähtökohtaisesti ulkomailla opiskelukin on jo hyvä asia. Sitten palkataan omaan tai tuttavan firmaan hyvään tehtävään opettelemaan työntekoa jne.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan noin oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen ajatusmalli, että "varakkaat sitä ja tätä". Todellisuudessa Suomessa ei ihan hirveitä tuloeroja ole olemassakaan, siitä pitää verotusmalli huolen. On tottakai todella rikkaita ja asunnottomia köyhiä. 99,99% väestöstä ei ole kumpaakaan kategoriaa. Lääkärin ja siivoojan lapsen ehkä erottaa siitä, että toisella lukee paidassa Diesel ja toisella ei. Että ihan noinkin iso ero. Silti sinunlaisesi ihmiset jaksavat nähdä eron.

Verotusmalli? Palkkaa Suomessa verotetaan ankarasti ja palkkatöissä ei pääse rikastumaan. Mutta oikeasti rikkaat ei edes maksa itselleen palkkaa. Yritysvero ei ole Suomessa eirtyisen korkea ja kun kikkailee vähän ulkomalaisten yrtysten kautta, niin ei tarvi maksaa veroja juuri lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan noin oman mielenterveyden takia lopettaa tuollainen ajatusmalli, että "varakkaat sitä ja tätä". Todellisuudessa Suomessa ei ihan hirveitä tuloeroja ole olemassakaan, siitä pitää verotusmalli huolen. On tottakai todella rikkaita ja asunnottomia köyhiä. 99,99% väestöstä ei ole kumpaakaan kategoriaa. Lääkärin ja siivoojan lapsen ehkä erottaa siitä, että toisella lukee paidassa Diesel ja toisella ei. Että ihan noinkin iso ero. Silti sinunlaisesi ihmiset jaksavat nähdä eron.

Plaaplaaplaa... Suomikin on luokkayhteiskunta, vaikka luokkaeroista ei koetakaan soveliaaksi kovin paljon ääneen puhua.

Jotkut ostavat ensimmäinen omistusasuntonsa jo parikymppisenä opiskelijana kun toiset asuvat vuokralla vielä viisikympoisenä.

Minulla oli jo viisi omistusasuntoa tuossa iässä. Yhdessä asuin itse ja vuokrasin muita. Vuokrilla kustansin lainan lyhennykset ja omat opintoni.

Tätä on tutkittu aika paljon, ja valitettavasti on huomattu että erot lapsissa näkyvät jo paljon ennen kouluikää.

Niillä rikkaampien perheiden lapsilla on ollut kehittäviä virikkeitä jo vauvaiässä, mikä on niitä ensimmäisiä oppimiseen vaikuttavia asioita. Lisäksi varakkailla on enemmän resursseja painostaa harrastuksiin ja myös tukiopetukseen koulun ulkopuolella.

Lohdullista on se, että köyhäkin perhe voi tarjota lapselleen hyviä ja kehittäviä virikkeitä sekä tukea oppimista ja koulutyötä. Moni tekeekin niin.

Kaikki eivät kuitenkaan jaksa. Jos perheellä menee voimat toimeentulon hankkimiseen ja laskuista stressaamiseen, ei vanhemmilla ole voimia tukea lapsiaan kovin paljon.

Stressin keskellä elävät uravanhemmat voivat helposti ostaa lapselleen etua, vaikka sitä ylimääräistä tukiopetusta ja harrastuksia.

Varakkailla vanhemmilla on jo itsellään yleensä enemmän koulutusta kuin kansakoulu. Lisäksi suhtautuminen kouluun on positiivinen. Lapset saavat kotoaan jo perintönä koulutusmyönteisyyden. Ja myönteisesti kouluun suhtautuvat nuoret yleensä myös menestyvät paremmin. Moni kuvittelee, että varakkaiden lapset saavat kaiken kultalusikalla, mutta harvoin näin on. Sitä paitsi lapset ja nuoret näkevät kotonaan, että on ponnisteltava, jos haluaa menestyä. Varallisuus takaa usein myös sen, että perhe harrastaa monenlaisia asioita, mm. matkustelua ja kulttuuria. Vaikka ei tuntisi nuoren taustaa millään tavoin, huomaa aika pian, millaisesta taustasta hän tulee. Se näkyy käytöstavoissa, monipuolisessa sanavarastossa, taiteen eri muotojen tuntemisessa jne. Negatiivisessa ympäristössä kasvanut on kaikin puolin suppea. Joskus ennen heikoistakin lähtökohdista nuoret ponnistelivat elämässä vihreälle oksalle, mutta valitettavasti nykyään sitä tapahtuu harvoin.  

Vastenmielinen ketju. Omat vanhempani olivat duunareita, äiti olisi halunnut opiskella pidempään, mutta silloin ei ollut varaa. Ehkä hän istutti mieleeni ajatuksen sivistyksen ja koulutuksen tärkeydestä. Valmistuin lukiosta 9,1 keskiarvolla, 5 laudaturia tuli. Rahan perään en ole koskaan ollut (valmistuin kuvataiteilijaksi). Ei se kerro ihmisen älykkyydestä, jos raha on tärkein asia elämässsä.

Sekä että, mutta suurin syy on varallisuuden mahdollistama virikkeiden määrä.

Lisäksi kotoa opitaan arvostamaan koulutusta ja kulttuuria, asioiden tietämistä ja sivistystä. Toki näitä voi oppia köyhässä perheessäkin, mutta vanhempien koulutustaso kumminkin tutkimusten mukaan korreloi erittäin vahvasti lasten koulutustason kanssa.

https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_002.html?s=0

Kyllä minulla esimerkiksi on maisterina, kuuden ällä ylioppilaana ja toimittajana aika hyvät valmiudet auttaa teiniä esitelmän teossa. Versus että olisin itse hädin tuskin peruskoulun tarponut lävitse, päivät rankassa fyysisessä työssä ja illat niin muodoin lojuisin sohvalla toipumassa rasituksesta...

Tai mieti tosiaan nykyajan kouluja. Tukiopetusta vaikea saada, mutta maksullisia kursseja on kyllä tarjolla, kotiinkin voi tilata tukiopetusta. Oppimateriaaleja ei enää kaikissa kouluissa saa edes peruskoululaiselle, varakkaat ostavat lapselleen omat kirjat.

Varakkaat maksavat kehittäviä harrastuksia, vähävaraisen lapsi notkuu ostarilla. Kärjistän tietysti, mutta on siinä eroa, käykö soittotunneilla, ratsastamassa ja kesät kielikursseilla Maltalla ja Pariisissa.

Verkostumisesta on apua ekan työpaikan saannissa, samoin koulutusalan valinnassa.

Toki voi ajatella myös älykkyyden jossakin määrin periytyvän, mutta nykyään katsotaan, että enemmän on kiinni ympäristötekijöistä.

32 lisää, että mitä sitten myöskään pidetään menestymisenä. Ehkä se olisi pitänyt määritellä ensin.

Jos hyvätuloisuus on menestymistä, niin eiköhän varakkaiden lasten hyvätuloisuus ole aikalainen selviö. Opiskellessa pappa betalar, asunnon pappa betalar, ammatissa toimiessakin pappa betalar ja hommaa sulle työtä suvun firmassa.

Esimerkiksi täällä stadissa ei keskituloisella ole mitään asiaa keskustan 700-800 tuhannen perheasuntoihin elämänsä aikana. Ei mitään. PAITSI jos sulla on perintökämppä, jota vaihtamalla saa panoksia asunnonhankintaan.

Verkosto.

Köyhän perheen lapsen pitää olla viisi kertaa fiksumpi ja sinnikkäämpo, jotta pärjää.

Rikkaan perheen lapsella on kaikki pullat uunissa, asuu hyvän koulun koulupiirissäkin, jossa jo pelkkä asuinpaikka takaa pääsyn laadukkaaseen kouluun.

Köyhässä sossulähiössä koulu on kehno ja ainoa keino päästä parempaan kouluun on hakea niihin pääsykokeen tai todistuksen avulla, eli se jo karsii köyhistä lapsista ison osan pois - kun se rikas lapsi saapastelee samaan koulun todistuksesta riippumatta.

Tuossa on vaan yksi esimerkki, harrastuksista, terapioista, tukiopetuksista, kursseista nyt puhumattakaan. Ne maksaa hito.ti, eikä oikeasti köyhällä ole niihin varaa.

Suomessa yritetään pitää yllä illuusiota mahdollisuuksien tasa-arvosta, ja varmaan on paljon länsimaitakin, joissa on tilanne heikompi kuin meillä, jossa sentään ei ole koulumaksuja.

Mutta EI TODELLAKAAN MEILLÄ OLE KAIKILLA SAMAT MAHDOLLISUUDET. Rikkaan lapselle hommataan rahalla jelppiä siinä missä köyhän lapsi syrjäytyy.

Olette sitten mitä mieltä tahansa Rosa Meriläisestä, niin tässä on häneltä nappikolumni.

https://www.hs.fi/elama/art-2000005295338.html

Rikkaiden lapsilla on yleensä jo varhaislapsuus hyvin virikkeellistä, ja silloinhan ne aivot kaikista eniten kehittyvät. Alle kouluikäisiä lapsia viedään harrastuksiin, esimerkiksi tanssiin, voimisteluun, muskariin missä sitten tavataan lapsia samankaltaisesta sosioekonomisesta taustasta. Lapsi oppii jo ennen kouluikää toimimaan monenlaisissa ryhmissä. Ja tällaisilla harrasteilla on myös kuntouttava vaikutus, jos lapsella sattuisi vaikkapa jonkinlainen oppimishäiriö olemaan. Esimerkiksi musiikkiharrastuksesta on hyvin suuresti hyötyä, jos lapsella on lukihäiriö tai geneettinen riski siihen. Lapset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa jo ennen koulun alkamista, joku on suunnilleen tynnyrissä kasvanut, toiset saaneet elää huoletonta lapsuutta jossa ei tarvitse miettiä riittääkö rahat puuroon ja spagettiin vai ei. 

Näen tämän omassa opetustyössäni hyvin konkreettisesti. 

Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.

Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...

Vierailija kirjoitti:

Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.

Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...

Varmasti noin!

Toisaalta hyvätuloinen haluaa ajatella, että hänellä on asiat lokoisasti vain siksi, että hän on niin "älykäs ja lahjakas" ja osannut "tehdä oikeita valintoja" ja "työskennellä paljon".

Todellisuudessa hän ei välttämättä ole sen lahjakkaampi ja ahkerampi kuin köyhän perheen vesakaan, mutta perintö ja kotoa tullut tuki on siloittanut elämää ihan valtavasti.

Kultalusikka suussa syntyneet harvoin myöntävät elämänsä olleen hyvää tuuria. Kukapa sitä mielellään myöntää, on kivempaa ajatella sen olleen omaa ansiota.

Vierailija kirjoitti:

Pointti on ennen kaikkea se henkinen pääoma. Mies tulee köyhästä perheestä, jossa ei ymmärretä koulunkäynnistä mitään, eikä edes työelämästä, käytöstavat kammottavat. Lapsilta on joko vaadittu mahdottomia (tyyliin kuvitellaan että dipl ins on herra, joka voi ostaa koko suvulle kartanot) tai sitten jätetty täysin heitteille.

Mistään ei mitään ymmärretä, koko ajan jankutetaan "ei tästä mitään kuitenkaan tule" tai sitten otetaan järjettömiä tyhmiä riskejä, jossa menee taas se vähäkin omaisuus.

Kälyt passattiin pilalle, kumpikaan ei osaa kotitöitä eikä töissä oltu esim kouluaikana ollenkaan. Käsitys rahasta täysin olematon.

Ja se kyky analysoida miksi johonkin tilanteeseen on päädytty on myös olematon. Aina uhriudutaan, vaikka itse oltaisiin syypäitä.

Tämä.

Olen itse hyvin köyhästä perheestä.

Vanhemmat keskittyivät opettamaan, että en osaa mitään, muut osaavat paremmin.

Varsinkin paremmat ihmiset osaavat ja tietävät kaiken paremmin. Paremmat ihmiset on todellakin se termi jota käyttivät. Viimeksi kuulin sen äitini suusta kun ääneen ihmettelin kuinka naapuri antaa 3-vuotiaansa pyöräillä yksin vilkkaan autotien vieressä. Välillä lapsi pyöräili siellä autotielläkin. Äiti ni neuvoi minua "älä vaan sano kenellekään mitään, ne voi olla parempia ihmisiä" 🙄

No joo, joka tapauksessa minua kasvatettiin palvelemaan parempia ihmisiä. Vanhempani harmitti kovasti se, että olen itsenäinen luonne, enkä innostunut siitä palvelemisjutusta.

Olivat kauhuissaan kun menin lukioon. Rangaistuksena en sitten saanut ajokorttia, kun taas kiltisti amiksen käyneille sisaruksilleni maksettiin kuorma-autikortit.

Sitten kun sain hyvän opiskelupaikan lukion jälkeen, hermostuivat oikein kunnolla. Aloittivat manipulointikampanjan, jotta keskeyttäisin opintoni ja menisin johonkin firmaan juoksutytöksi. "Kahvia keittämään ja ottamaan kopioita papereista".

Heillä oli vaikka mitä verukkeita sille että en voisi opiskella. Sisaruksia harmittaa, mummoa pitää hoitaa, naapurin lapsi ei saanut opiskelupaikkaa ja minun pitäisi luopua omastani ettei naapuria harmittaisi...

Se oli todella outoa. En tiedä miksi heille oli niin vaikeaa se, että yksi lapsista haluaa opiskella ja jopa menestyy urallaan.

Se on myös tuttua, että lapsena vaadittiin joko mahdottomia tai jätettiin heitteille, tai muuten ei kohdeltu ikätason mukaisesti. Käytöstapoja ei opetettu, ihmeteltiin vaan että miksi tuo tyttö on tuommoinen.

Muistan vieläkin kuinka pelottavaa oli mennä ensimmäisen kerran kavereiden kanssa ravintolaan syömään kun en tiennyt miten siellä pitäisi käyttäytyä. Ihan perusasiatkin kun oli jätetty opettamatta. Keskitytty vain arvostelemiseen ja vikojen osoittamiseen.

Yksi outous on se, että lapsena ja teininä sain kasvaa vapaasti (olin heitteillä), mutta kun muutin omilleni minua alettiin kohtelemaan kuin pikkulasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän on helpompi elää siinä itsepetoksessa, että kyse on verkostosta kuin siitä, miten hän kykenee pienituloisena ja heikosti koulutettuna auttamaan lasta koulutiellä tai kustantamaan hyviä harrastuksia tai tukiopetusta.

Mutta todellisuus on, ettei jostakin verkostosta ole opiskelussa apua. Sen sijaan sillä on merkitystä, kykeneekö vanhempi auttamaan ranskan verbien tai derivoinnin kanssa. Sillä on merkitystä, onko harrastuksena ilmainen koulun jumppakerho vai käykö muksu hyvän urheiluseuran valmennuksessa. Sillä on merkitystä, onko lapsen keskittymishäiriö diagnosoitu jo pienenä ja lääkitys kohdallaan, vai jääkö se hoitamatta, kun äiti ei ehdi eikä jaksa...

Varmasti noin!

Toisaalta hyvätuloinen haluaa ajatella, että hänellä on asiat lokoisasti vain siksi, että hän on niin "älykäs ja lahjakas" ja osannut "tehdä oikeita valintoja" ja "työskennellä paljon".

Todellisuudessa hän ei välttämättä ole sen lahjakkaampi ja ahkerampi kuin köyhän perheen vesakaan, mutta perintö ja kotoa tullut tuki on siloittanut elämää ihan valtavasti.

Kultalusikka suussa syntyneet harvoin myöntävät elämänsä olleen hyvää tuuria. Kukapa sitä mielellään myöntää, on kivempaa ajatella sen olleen omaa ansiota.

Totta. Tuota itsepetosilmiötä on tutkittukin psykologiassa. Itse muistan tutkimuksen, jossa koehenkilöt pantiin pelaamana Monopolia. Osa sai epäreilun edun, selvästi enemmän rahaa alussa, joiden turvin oli helppo ostella tontteja ja rakentaa hotelleja, mikä lopetti yleensä pelin nopeasti heikommista lähtökohdista olevien jouduttua vararikkoon.

Vaikka asetelma suosi heitä, voittajat silti pääsääntöisesti katsoivat voittonsa johtuvan siitä, että he olivat PELANNEET TAITAVAMMIN kuin vastustaja!

Eli tosiaan, ihmisten on vaikea myöntää itselleen olevansa tsägäpettereitä tai hyötyvänsä epäoikeudenmukaisuudesta.