Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus - pyyntö läheisille
Olemme kolmekymppinen lapsettomuudesta kärsivä ja koeputkihedelmöityshoidoissa oleva pariskunta. Asia on todella kipeä ja kaipuu omaan lapseen valtava. Olen tähän asti uskaltanut kertoa tilanteesta omalle lähisuvulle ja lähimmille ystäville, mutta nyt on tullut tunne, että suun avaaminen asiasta vaan pahentaa omaa tuskaa. En oikeasti enää kestä yhtäkään loukkaavaa kommenttia ja tuputtavia neuvoja. Kaipaisin vaan niin paljon kuuntelua, empatiaa ja vierellä kulkemista.
Tuntuu, että jos asiasta puhuu, niin aina ollaan kiirehti ässä neuvomaan ja tietämään paremmin. On ehdotettu lemmikin hankintaa, tyypilliset "älkää ajatelko koko asiaa, niin kyllä se tapahtuu" - neuvot kuultu moneen kertaan, vihjailtu et mitä odoteltiin tähän ikään asti.. Pahimpia on myös nämä kaikella on tarkoituksensa - "lohdutukset" (mitä tällä siis halutaan sanoa, että öö, meitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi?). Tuputetaan kuusenkerkkäuutteita ja vaihtoehtohoitoja. Ei kiitos, maksamme jo nyt itsemme kipeiksi lääketieteellisistä hoidoista.
Pyyntö siis lapsettomien läheisille:älkää antako niitä neuvoja, olkaa vaan vierellä. Sanokaa vaikka "en osaa sanoa mitään, olen vain tosi pahoillani puolestasi". Antakaa lapsettomalle tilaa surra ja käydä oma kriisinsä läpi, teidän ei tarvitse sitä ratkaista eikä lapsettoman tarvitse päästä asiasta noin vain yli.
Kiitos.
T: Väsynyt hoidoissa käyvä lapseton.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuuden ajatellaan helposti johtuvan naisesta.
Itsellä ainakin tilanne se, että kerroin yhdelle kaverille lapsettomuushoidoista ja hänen ensimmäinen kommentti oli olenko ajatellut 5kg painonpudotuksen voivan auttaa tulemaan raskaaksi vaikka ylipainoa ei edes ole?
Hetken äimistyneenä kuulemastani kerroin ettei tilanteessa tuo auta, jos lapsettomuus johtuu miehestä ja muutenkin olen normaalipainoinen ja todettu ettei minussa ole syytä lapsettomuudelle.Tosin sama älynväläys oli vuosia aiemmin todennut työkaveristaan ettei tämä ole oikeasti synnytystä kokenut ja voi muodostaa tiettyä sidettä lapseen, koska lapsi syntynyt hätäsektiolla. Koki siis itse olevansa parempi äiti, kun oli omat lapset pystynyt synnyttämään alateitse. Tätäkin kommenttia kuuntelin äimänkäkenä, miten voi noin sanoa.
Mun piti lihoa 5 kg että tulin raskaaksi. Oli kyllä työn ja tuskan takana.
Mulla auttoi 10 kg painonnousu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiallisia ja kohtuullisia toiveita ap:lla.
Mistään ei käy ilmi, että hän velloisi surussa, kieltäisi toisia puhumasta lapsistaan, vaatisi ylen määrin tukea ym. Hän vain pyytää, ettei oltaisi tahdittomia toisen surun kanssa silloin, kun hän kertoo, että heillä on tällainen tilanne.
Joillekin ihmisille kai pitää sanoa suoraan, että ei kaipaa neuvoja. Useimmat osaavat olla fiksuja ja empaattisia, mutta on niitä, jotka ajattelevat, että heidän pikaneuvonsa ratkaisevat toisen vaikean tilanteen tuosta vaan. Ja kuten joku kirjoittaja aiemmin hyvin totesi, jotkut vain voivat olla häkeltyneitä toisen surun kanssa ja siksi sanovat jotain tahditonta.
Aika usein lapsettomuudesta kärsivät pimahtavat kun kertoo jotain lapsistaan. Varsinkin jotain vähemmän kivaa. Omalla lapsella oli todella raskas tie oppia kuivaksi. Välillä meni hermot. Kerroin tästä kahvitunnilla. Tämä psykomaho alkoi huutaa, että mun pitäisi olla onnellinen kun on terve lapsi, toivoi mun ja lapseni kuolemaa ja muuta vastaavaa. Kuinka hänellä on rankkaa ja kuinka väärin on kun pahat ihmiset saa lapsia yhyy yhyy. Meniihan pikkuisesti hermot, ja toivoin että hänelle ei suoda edes pehmoeläintä hoidettavaksi, sen verran on juna raiteiltaan.
Tapausta tietysti seurasi pskamyrsky. Loppujen lopuksi hän itse sai varoituksen.
Aikoinaan duunikaveri meni naimisiin. Tiesin ettei se voi saada lapsia. Oli karseeta kuunnella vieressä niitä vihjailuja ja selän takanapuhumisia. Ämmät oli tietävinään että vauva tulosssa, sitten arveltiin että koskakohan se oikeinnlli tulossa, sitten että mikähän on vikana kun ei tule....opin sen että toisten vauva-asiat ei kuulu minun pohdittavakseni. En koskaan oleta mitään toisten perheistä. Jengi kertoo kun haluaa ja minä keskityn kuuntelmaan. Jos joku on surullinen tunnen myötätuntoa hänen surustaan enkä tilanteestaan. Ei ole monun asiani arvioida onko lapsettomuus suuri murhe vai iloinen mahdollistaja. Mutta jos ihminen on surullinen ja haluaa avautua, niin ok.
Juuri tämän takia en enää sano kenellekään surevalle mitään ja vetäydyn etäämmäs kokonaan ihmisestä.
Koko ajan saa lukea, että älä sano tätä leskelle, älä lohduta näin syöpäsairasta, älä tue näin lapsrtonta.
Ihan sama, mitä tekee, se on aina väärin ja uhri loukkaantuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallisia ja kohtuullisia toiveita ap:lla.
Mistään ei käy ilmi, että hän velloisi surussa, kieltäisi toisia puhumasta lapsistaan, vaatisi ylen määrin tukea ym. Hän vain pyytää, ettei oltaisi tahdittomia toisen surun kanssa silloin, kun hän kertoo, että heillä on tällainen tilanne.
Joillekin ihmisille kai pitää sanoa suoraan, että ei kaipaa neuvoja. Useimmat osaavat olla fiksuja ja empaattisia, mutta on niitä, jotka ajattelevat, että heidän pikaneuvonsa ratkaisevat toisen vaikean tilanteen tuosta vaan. Ja kuten joku kirjoittaja aiemmin hyvin totesi, jotkut vain voivat olla häkeltyneitä toisen surun kanssa ja siksi sanovat jotain tahditonta.
Aika usein lapsettomuudesta kärsivät pimahtavat kun kertoo jotain lapsistaan. Varsinkin jotain vähemmän kivaa. Omalla lapsella oli todella raskas tie oppia kuivaksi. Välillä meni hermot. Kerroin tästä kahvitunnilla. Tämä psykomaho alkoi huutaa, että mun pitäisi olla onnellinen kun on terve lapsi, toivoi mun ja lapseni kuolemaa ja muuta vastaavaa. Kuinka hänellä on rankkaa ja kuinka väärin on kun pahat ihmiset saa lapsia yhyy yhyy. Meniihan pikkuisesti hermot, ja toivoin että hänelle ei suoda edes pehmoeläintä hoidettavaksi, sen verran on juna raiteiltaan.
Tapausta tietysti seurasi pskamyrsky. Loppujen lopuksi hän itse sai varoituksen.
Minulle sanoi eräs koeputkihedelmöityksellä lapsensa saanut äiti, että vihaa minua, kun sain lapseni niin helposti.
No minulla oli kolme keskenmenoa ja yksi syntyi pahasti keskosena. Joten oli omatkin murheet. Mutta hän niin vihasi minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallisia ja kohtuullisia toiveita ap:lla.
Mistään ei käy ilmi, että hän velloisi surussa, kieltäisi toisia puhumasta lapsistaan, vaatisi ylen määrin tukea ym. Hän vain pyytää, ettei oltaisi tahdittomia toisen surun kanssa silloin, kun hän kertoo, että heillä on tällainen tilanne.
Joillekin ihmisille kai pitää sanoa suoraan, että ei kaipaa neuvoja. Useimmat osaavat olla fiksuja ja empaattisia, mutta on niitä, jotka ajattelevat, että heidän pikaneuvonsa ratkaisevat toisen vaikean tilanteen tuosta vaan. Ja kuten joku kirjoittaja aiemmin hyvin totesi, jotkut vain voivat olla häkeltyneitä toisen surun kanssa ja siksi sanovat jotain tahditonta.
Aika usein lapsettomuudesta kärsivät pimahtavat kun kertoo jotain lapsistaan. Varsinkin jotain vähemmän kivaa. Omalla lapsella oli todella raskas tie oppia kuivaksi. Välillä meni hermot. Kerroin tästä kahvitunnilla. Tämä psykomaho alkoi huutaa, että mun pitäisi olla onnellinen kun on terve lapsi, toivoi mun ja lapseni kuolemaa ja muuta vastaavaa. Kuinka hänellä on rankkaa ja kuinka väärin on kun pahat ihmiset saa lapsia yhyy yhyy. Meniihan pikkuisesti hermot, ja toivoin että hänelle ei suoda edes pehmoeläintä hoidettavaksi, sen verran on juna raiteiltaan.
Tapausta tietysti seurasi pskamyrsky. Loppujen lopuksi hän itse sai varoituksen.Minulle sanoi eräs koeputkihedelmöityksellä lapsensa saanut äiti, että vihaa minua, kun sain lapseni niin helposti.
No minulla oli kolme keskenmenoa ja yksi syntyi pahasti keskosena. Joten oli omatkin murheet. Mutta hän niin vihasi minua
Onpa sairasta. Itselläkin lapset saatu koeputkihedelmöityksellä, mutta eipä sitä enää tule edes ajatelleeksi, iloinen vaan olen että saimme lapset. Ihan sama kuinka nopeasti toiset on raskautuneet, hyvä vaan jos eivät ole tarvinneet hoitoja.
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin lastani kun eräs sukulainen kävi lapsettomuushoidoissa. Koko suku hyssytteli raskauttani eikä siitä puhuttu. Oli vähän erikoinen kokemus 🤔
Minulla ihan sama kokemus vuosien takaa. Odotin esikoista, ja siskopuoleni kävi lapsettomuushoidoissa. Lopulta en saanut mennä lapsuudenkotiini jouluna enkä uutena vuotena, koska sisko oli ilmoittanut että se on joko hän tai minä.
Kun aloin odottaa toista lasta ja hän oli edelleen lapseton, sain itkuisia, kännisiä puheluja häneltä muutaman. Niissä hän toivoa kaikkea pahaa minulle ja perheelleni.
En ole antanut tuon ajan kohteluani koskaan anteeksi. Nyt siskopuolella on itselläänkin kaksi lasta, mutta mikään ei ole palannut ennalleen. Nyt hänen lapsensa saavat olla mummolassa viilonkin ja meitä ei kutsuta edes käymään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallisia ja kohtuullisia toiveita ap:lla.
Mistään ei käy ilmi, että hän velloisi surussa, kieltäisi toisia puhumasta lapsistaan, vaatisi ylen määrin tukea ym. Hän vain pyytää, ettei oltaisi tahdittomia toisen surun kanssa silloin, kun hän kertoo, että heillä on tällainen tilanne.
Joillekin ihmisille kai pitää sanoa suoraan, että ei kaipaa neuvoja. Useimmat osaavat olla fiksuja ja empaattisia, mutta on niitä, jotka ajattelevat, että heidän pikaneuvonsa ratkaisevat toisen vaikean tilanteen tuosta vaan. Ja kuten joku kirjoittaja aiemmin hyvin totesi, jotkut vain voivat olla häkeltyneitä toisen surun kanssa ja siksi sanovat jotain tahditonta.
Aika usein lapsettomuudesta kärsivät pimahtavat kun kertoo jotain lapsistaan. Varsinkin jotain vähemmän kivaa. Omalla lapsella oli todella raskas tie oppia kuivaksi. Välillä meni hermot. Kerroin tästä kahvitunnilla. Tämä psykomaho alkoi huutaa, että mun pitäisi olla onnellinen kun on terve lapsi, toivoi mun ja lapseni kuolemaa ja muuta vastaavaa. Kuinka hänellä on rankkaa ja kuinka väärin on kun pahat ihmiset saa lapsia yhyy yhyy. Meniihan pikkuisesti hermot, ja toivoin että hänelle ei suoda edes pehmoeläintä hoidettavaksi, sen verran on juna raiteiltaan.
Tapausta tietysti seurasi pskamyrsky. Loppujen lopuksi hän itse sai varoituksen.Minulle sanoi eräs koeputkihedelmöityksellä lapsensa saanut äiti, että vihaa minua, kun sain lapseni niin helposti.
No minulla oli kolme keskenmenoa ja yksi syntyi pahasti keskosena. Joten oli omatkin murheet. Mutta hän niin vihasi minua
Itselläkin vastaavaa kokemusta.. 12 vuoden lapsettomuus sisälti 14 yli rv 12 tapahtunutta keskeytynyttä keskenmenoa + lukuisia ihan alkuraskauden keskenmenoja ennen kuin lopulta yhden lapsen saimme, mutta tämän ainokaisen saaminen lopultakin teki minusta käytännössä hirviön tahattomasti lapsettomien silmissä :(
Uskokaa hyvät ihmiset ettei luonnonkiertokulkua pidä ihmisen mennä sotkemaan. Kaikkia meitä ei ole tarkoitettu jatkamaan sukua. Siirrätte vain ongelmat jälkikasvullenne, jos geenimanipuloinnilla onnistutte lapsia saamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa hyvät ihmiset ettei luonnonkiertokulkua pidä ihmisen mennä sotkemaan. Kaikkia meitä ei ole tarkoitettu jatkamaan sukua. Siirrätte vain ongelmat jälkikasvullenne, jos geenimanipuloinnilla onnistutte lapsia saamaan.
Muista kun sairastut, ettet mene sekoittamaan luonnon kiertokulkua hankimalla lääkkeitäja hoitoa, ehkä luonto haluaa että olet sairas, kärsit ja kenties kuoletkin pian pois.
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa hyvät ihmiset ettei luonnonkiertokulkua pidä ihmisen mennä sotkemaan. Kaikkia meitä ei ole tarkoitettu jatkamaan sukua. Siirrätte vain ongelmat jälkikasvullenne, jos geenimanipuloinnilla onnistutte lapsia saamaan.
Hah hah miten tyhmä olet. Lapsettomuushoidot ei ole geenimanipulaatiota. Itsellä jo aikuiset lapset jotka tehtiin ihan omilla soluilla ivf-hoidolla. Ovat onnellisia, terveitä ja hyvin menestyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että aihe on kipeä mutta kaipaatko siis sitä, että kaikki jotenkin voivottelevat kanssasi asiaa koko ajan? Olette kuitenkin vielä aika nuoria. Eli ihmiset saavat sanoa vain asioita, joita sinä haluat? Sun pitää kyllä oppia kestämään vähän enemmänkin, jos aiot olla äiti. Jos annat muiden sanomisien koskettaa noin, niin saattaa olla vähän enemmänkin selvitettäviä asioita päässäsi. Tämäkin varmaan nyt loukkaa, mutta jos niin, mietippä sitten, että miksi?
Niin
He yrittävät auttaa, vaikka kommentit on osin loukkaavia.
Sori .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia en enää sano kenellekään surevalle mitään ja vetäydyn etäämmäs kokonaan ihmisestä.
Koko ajan saa lukea, että älä sano tätä leskelle, älä lohduta näin syöpäsairasta, älä tue näin lapsrtonta.
Ihan sama, mitä tekee, se on aina väärin ja uhri loukkaantuu
Kiva! Sinullekaan ei tarvitse sanoa mitään jos sinä koet menetyksiä. Mutta ai niin, eihän sinä koe, koska sinulla on asiat täydellisesti. Muista pysyä kaukana kaikista.
Puikkis kirjoitti:
Ymmärrän, että aihe on kipeä mutta kaipaatko siis sitä, että kaikki jotenkin voivottelevat kanssasi asiaa koko ajan? Olette kuitenkin vielä aika nuoria. Eli ihmiset saavat sanoa vain asioita, joita sinä haluat? Sun pitää kyllä oppia kestämään vähän enemmänkin, jos aiot olla äiti. Jos annat muiden sanomisien koskettaa noin, niin saattaa olla vähän enemmänkin selvitettäviä asioita päässäsi. Tämäkin varmaan nyt loukkaa, mutta jos niin, mietippä sitten, että miksi?
Harvinaisen typerä kirjoitus.
Eikös tuo aloitus ollut vuodelta 2018?
Mitä sinulle saa sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Puikkis kirjoitti:
Ymmärrän, että aihe on kipeä mutta kaipaatko siis sitä, että kaikki jotenkin voivottelevat kanssasi asiaa koko ajan? Olette kuitenkin vielä aika nuoria. Eli ihmiset saavat sanoa vain asioita, joita sinä haluat? Sun pitää kyllä oppia kestämään vähän enemmänkin, jos aiot olla äiti. Jos annat muiden sanomisien koskettaa noin, niin saattaa olla vähän enemmänkin selvitettäviä asioita päässäsi. Tämäkin varmaan nyt loukkaa, mutta jos niin, mietippä sitten, että miksi?
Harvinaisen typerä kirjoitus.
Eikös tuo aloitus ollut vuodelta 2018?
Mitä sinulle saa sanoa?
Minulle saa sanoa mitä vaan...se joka sanoo, ottaa vastuun siitä mitä sanoo. Ei tarvitse olla läheisriippuvainen. Jos en pidä jostain, mitä joku sanoo, niin se ei silti koske mua millään tavalla, totean vain että ok. Miksi lapsettomalle ei saisi antaa ohjeita ym.? Lapsellisilleko saa sanoa mitä vaan?
Kyllä te vielä lapsen saatte..tavalla tai toisella. Onnea vaan ja tsemppiä hoitoihin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä odotin lastani kun eräs sukulainen kävi lapsettomuushoidoissa. Koko suku hyssytteli raskauttani eikä siitä puhuttu. Oli vähän erikoinen kokemus 🤔
Minulla ihan sama kokemus vuosien takaa. Odotin esikoista, ja siskopuoleni kävi lapsettomuushoidoissa. Lopulta en saanut mennä lapsuudenkotiini jouluna enkä uutena vuotena, koska sisko oli ilmoittanut että se on joko hän tai minä.
Kun aloin odottaa toista lasta ja hän oli edelleen lapseton, sain itkuisia, kännisiä puheluja häneltä muutaman. Niissä hän toivoa kaikkea pahaa minulle ja perheelleni.
En ole antanut tuon ajan kohteluani koskaan anteeksi. Nyt siskopuolella on itselläänkin kaksi lasta, mutta mikään ei ole palannut ennalleen. Nyt hänen lapsensa saavat olla mummolassa viilonkin ja meitä ei kutsuta edes käymään :(
Joskus kannattaisi antaa anteeksi, kokeile, voit yllättyä iloisesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinua pitää tukea?
Tätä kysyy 37v lapsettomuushoidoissa yli 6 vuoden ajan ollut nainen, joka ei keksi yhtäkään syytä sille, miksi lapsetonta pitäisi paapoa. Loukata ei pidä, mutta hyvänen aika sentään - ei sinulla ole mitään tappavaa sairautta, et ole maailman ainoa lapseton. Se on suuri suru, mutta liian isoksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun haluat tehdä siitä elämäsi keskipisteen.
Ympärilläsi on todennäköisesti monia muita samassa tilanteessa olevia tai olleita. He eivät ole tehneet asiasta isoa numeroa, siksi et siitä tiedä. Oletko koskaan miettinyt, että sinä saatat samalla tavalla loukata muita?
Kysytkö ihan tosissasi miksi Ap:n läheisten pitäisi tukea ap:ta? Niin, miksi läheisten ylipäänsä pitäisi tukea tosiaan elämän suruissa ja kriiseissä, oli se sitten mikä hyvänsä asiaa? Ei kiesus sentään...
Lapsettomuus ei ole mikään suru tai keiisi muuta kuin erittäin itsekeskeisille ihmisille.
Ei kukaan muukaan saa kaikkea mitä haluaa. Miksi tästä yhdestä asiasta tehdään niin iso?
Siksi, että itsekeskeinen tahtoo velloa omassa draamassaan ja saada huomiota.
Alue: Aihe vapaa
Minäkin rukoilin lasta, kun olin lapseton. Tosi kauan siihen sitten meni, 10 vuotta, ennen kuin vauva syntyi.