Voi luoja miten epäsiisti lapsipuoleni onkaan :o

Vierailija kirjoitti:

AP, onko sinulla kokomusta lapsista muuta kuin tuon lapsipuolen verran. Kun jotain asioita näille kolleille opetetaan, ei riitä, että sanot: Pese kätesi vessakäynnin lopuksi tai Käy iltaisin suihkussa pesulla tai vaihda riittävän usein puhtaat alusvaatteet jne. Ne asiat on opetettava kädestä pitäen pienestä lähtien. Pojalle ei luultavasti ole opetettu. Nyt hän on jo varhaisteini, joten tuo hygieniapuolen opettaminen ainakin monelta osin taitaisi olla pikemminkin isänsä heiniä kuin sinun. Kun poika on teillä, lämmittäkää saunaa vaikka lähes joka ilta, että isä poika pääsevät yhdessä saunomaan ja peseytymään. Ja isä neuvoo ihan kädestä pitäen - jos tarve - miten jokainen mutka ja kolo pestään.

Meillä on saunavuoro lauantaisin. Isänsä kanssa käy kaksin. Isänsä puistelee joka kerta päätään, kun ei opettamisestaan huolimatta osaa pestä paikkojaan -vieläkään ja tässä jo kaksi vuotta tilannetta olen seurannut.

Poika hokee itsekin moneen asiaan "että äiti sanoo ettei tarvitse".

Kuka opettaa lapselle ettei asioita tarvitse tehdä ollenkaan? Ei ainakaan kukaan täyspäinen ihminen.

Itsellä on kaksi teiniä joilla on hallussa perusasiat olleet pienestä pitäen. Jotka olivat itsekin ihmeissään etteikö edes käsiä pese kuten käytöstapoihin kuuluu.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Äitinsä antaa jättää lääkkeet syömättä, "ei kuulemma tarvitse".

Äidillään on kuulemma syönyt viikonlopun aikana 24 pussia nuudeleita ja itse oli ne kokannut. Sekä oli syönyt pelkkää pastaa juustolla, ei kasviksia, ei lihaa. Itse oli pastansa sielläkin keittänyt.

Meillä vain on se ero, ettei niitä jätetä viikoiksi altaisiin lojumaan ja homehtumaan.

Ja minä olen ituhippi, kun laitoin kanavartaisiin pari kasvista. Hieno asenne. Tuli todella arvostettu olo ja olin ajatellut saavan välillä muutakin kuin niitä valmispastoja ja nuudeleita, hyi minua.

-ap

Ei meilläkään jätetä kattiloita altaisiin homehtumaan, tai no jos parissa-kolmessa tunnissa ehtii homehtumaan. Mä olisin sanonut pojalle että ok laittaa kattila likoamaan kunhan sen sitten esipesee ja laittaa koneeseen seuraavan täytön yhteydessä. Näin meillä tehdään.

Lähteekö poika kuitenkin teidän mukaan jos menette vaikka sinne kalaan tai muualle? Mä varmaan menisin pojan kanssa vaan porukalla jonnekin, vaikka kuinka tulisi valitusta tai vaikuttaisi ettei homma kiinnosta häntä yhtään. Meillä on pari ihan ns. normaalia lasta ja eihän nekään mitään muuta tekis kun istusivat nokka kiinni ruudussa jos niitä ei veis tai patistais liikkeelle. Ja mun mielestä tosta ruoka-asiasta ei kannata tehdä numeroa. Mitäs jos seuraavalla kerralla teet vaan sitä pastaa lisäksi tarjolle? Ehkä sun ei kannata yrittää liikaa tai vaatia siltä pojalta liikaa. Jos koittaisitte vähän keskitien kautta? Auttaisiko palkitseminen, että vaikka jonkun onnistuneen jutun jälkeen meette sinne lelukauppaan porukalla? Mun mielestä sä et kuulosta huonolta äitipuolelta, mutta ehkä sä otat liian paljon itseesi kaikesta kun homma ei pelaakaan.

Aloittaja. Luovuta pojan suhteen. Hän ei ole sinun ongelmasi. Jos ei teillä yhteisiä pelisääntöjä noudata, anna olla. Jos ei tekemääsi ruokaa syö, älä yritä enää sitä tarjota. Eikä se ole muuten äitipuolen tehtävä huolehtia kenenkään kalsareista, se on isän ja äidin tehtävä niistä huolehtia. Tai sen laitoksen.

Jännä näissä keskusteluissa on se, että äitipuoli haukutaan heti, kun sellaisiin asioihin puuttuu joita ei ole lapselle edes oma äitinsä opettanut. Ei se lapsi mitään opikaan, jos ei joku ota niitä ohjia käsiinsä ja tee asian eteen mitään. Useimmat taitavat olla itse niitä äitejä, jotka itsekään mitään tapoja lapsilleen opeta, ei sanomaan edes "kiitos", jotka täällä aloittajaa haukkuvat.

Vierailija kirjoitti:

Lähteekö poika kuitenkin teidän mukaan jos menette vaikka sinne kalaan tai muualle? Mä varmaan menisin pojan kanssa vaan porukalla jonnekin, vaikka kuinka tulisi valitusta tai vaikuttaisi ettei homma kiinnosta häntä yhtään. Meillä on pari ihan ns. normaalia lasta ja eihän nekään mitään muuta tekis kun istusivat nokka kiinni ruudussa jos niitä ei veis tai patistais liikkeelle. Ja mun mielestä tosta ruoka-asiasta ei kannata tehdä numeroa. Mitäs jos seuraavalla kerralla teet vaan sitä pastaa lisäksi tarjolle? Ehkä sun ei kannata yrittää liikaa tai vaatia siltä pojalta liikaa. Jos koittaisitte vähän keskitien kautta? Auttaisiko palkitseminen, että vaikka jonkun onnistuneen jutun jälkeen meette sinne lelukauppaan porukalla? Mun mielestä sä et kuulosta huonolta äitipuolelta, mutta ehkä sä otat liian paljon itseesi kaikesta kun homma ei pelaakaan.

Isänsä on sitä mieltä, että on aivan liian iso poika jo leikkimään leluilla. Isänsä on myös sanonut ettei täällä aleta tekemään kymmentä eri ruokaa tai kenellekään mitään erikseen. Että jos ei syö, niin on syömättä eikä sitten saa niitä herkkujakaan eikä limsaa.

Äidillään kuulemma ei tarvitse syödä edes sitä pastaakaan. Saa syödä herkkuja ja vetää limsaa aamupalaksikin. Ei se muulla eläisikään kuin herkuilla ja limsoilla.

Se kattila likosi vuorokauden, siivosin sitten itse keittiön ja tuumasin, että jatkossa ei sitten itse kokkaile mitään.

Voin vain kuvitella miltä pojan kämppä tulevaisuudessa tulee näyttämään, "kun mitään ei tarvitse tehdä eikä mistään huolehtia".

-ap

Kivahan sellainen hällä väliä-äiti on :D

Ei kyllä olisi ollut paha rasti pojan pestä itse sotkemansa astiat. Monilla on ihme käsitys ettei lapsilla voi mitään pieniä hommia teettää ollenkaan. Paljon maailma muuttunut. Ennen lapset tekivät töitä navetoissa ja pelloilla. Nyt jo pelkästään pieni tiskaushomma on liikaa, näköjään monelle kommentoijalle itselleenkin ylivoimaista.

Lukutaito on hieno asia, kun sen osaa.

Poikaa ei pakotettu itse tekemään ruokaansa, vaan hoitamaan koko homman loppuun asti, koska oli itse halunnut pastansa tehdä.

Kokki siivoaa itse sotkunsa, jos jollekin tämä(kin) on epäselvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän aika olisi arvokasta. Kun poika tulee teille kehukaa ja iloitkaa jälleen näkemisestä. Tehkää yhdessä ruokaa pastapussien sijaan. Vika on teissä. Anna isälle ja pojalle kahden keskistä aikaa.

Ei poika halua tehdä mitään miesten juttuja. Makaisi vain sohvalla pelaamassa sipsipussi kainalossa. Tai tuijottaisi telkkaria.

Edelleen. Itse halusi sitä pastaa tehdä erikseen kun tekemäni ruoka ei kelvannut. Annoin vain yhden ehdon, että itse siivoaa jälkensä kokkaamisensa ja syömisensä jälkeen. Ei ollut edes paha ehto, josta on selvinnyt moni muukin nuori tähän mennessä.

Pari minuuttia ja kolme astiaa pestynä.

Isä on sanonut palavereissa monta kertaa, että on aivan mahdotonta tehdä pojan kanssa mitään, kun poikaa ei mikään kiinnosta.

Kävivät kalassa ja isänsä sitten pyysi etsimään matoja, ei etsinyt. Ja jos on autohommissa mukana, räpeltää vain puhelintaan tai leikkii hallin tuoleilla. Isänsä olisi halunnut pojan, jonka kanssa tehdä miesten juttuja ja jolle opettaa autojuttuja. Isäänsä ei pelit kiinnosta eikä pelaa senkään takia, koska saa migreenin 10 min jälkeen.

Meidän varmaan täytyisi olla koko viikonloppu neljän seinän sisällä telkkaria tuijottamassa, tekemättä yhtään mitään syöden joko pastaa tai nuudeleita. Tai noutoruokaa.

-ap

Pelit pois ja aika milloin saa pelata. Pastat voi jättää kauppaan. Osta joku mukava lautapeli ja pelatkaa sitä porukalla. Isä olisi halunnut pojan joka jne.. Jokainen on sellainen kuin on ja aika paljon riippuu kasvatuksesta. Ei sille voi mitään jos lasta ei samat asiat kiinnosta. Ja rivien välistä huomaan että vika on kasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä olisi ollut paha rasti pojan pestä itse sotkemansa astiat. Monilla on ihme käsitys ettei lapsilla voi mitään pieniä hommia teettää ollenkaan. Paljon maailma muuttunut. Ennen lapset tekivät töitä navetoissa ja pelloilla. Nyt jo pelkästään pieni tiskaushomma on liikaa, näköjään monelle kommentoijalle itselleenkin ylivoimaista.

Lukutaito on hieno asia, kun sen osaa.

Poikaa ei pakotettu itse tekemään ruokaansa, vaan hoitamaan koko homman loppuun asti, koska oli itse halunnut pastansa tehdä.

Kokki siivoaa itse sotkunsa, jos jollekin tämä(kin) on epäselvä asia.

Ja jos joka pikku asiaan takerrutaan ja pidetään maailman loppuna yhtä pesemätöntä kattilaa ei kenelläkään ole hauskaa.

Mutta, täällähän on todettu että esim. ADHD lapsille kaikki perusasiat on paljon vaikeampi ottaa tavaksi. Ne eivät vain tule itsestään samalla tavalla kun muille. Lapselle pitää opettaa joo mutta se että lapsi ei pääse kokonaan pois ”huonoilta ADHD tavoiltaan” ei tarkoita sitä että lasta ei opeteta eikä ole opetettu asioiden suhteen. Eihän ADHD:ta kuten muitakaan neurologisia häiriöitä paranneta ikinä kokonaan toistoilla ja kasvatuksella. Eli vaikka on opetettu ja ohjeistettu kuinka niin ei se ADHD lapsi tavalliseksi lapseksi muutu. Sitähän se juuri on, jos oletetaan että opetuksen jälkeen ei saisi tai pitäisi mitään häiriötä enää olla toisin sanoen lapsen odotetaan käyttäytyvän täysin samoin kun se toimen kenellä ei ole neurologisia häiriötä parannusta käytökseen saadaan puuttumalla ja ehkä jotkut jutut jää kokonaan pois mutta edelleen, se että lapsi ei osaa pitää siisteydestä esim. oman huoneensa siisteydestä hyvää huolta ei tarkoita sitä että häntä ei olisi opetettu ihan kädestä pitäen ja puhuttu vaikka kuinka monta kertaa asioista.vaokka asioiden ei saa antaa vaan olla rempallaan hieman joustoa ja ymmärrystä pitäisi löytyä myös vanhempien ja nuoren itsensä suhteen. Ei hän voi olla kuin naapurin Keijo kun hän ei ole Keijo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän aika olisi arvokasta. Kun poika tulee teille kehukaa ja iloitkaa jälleen näkemisestä. Tehkää yhdessä ruokaa pastapussien sijaan. Vika on teissä. Anna isälle ja pojalle kahden keskistä aikaa.

Ei poika halua tehdä mitään miesten juttuja. Makaisi vain sohvalla pelaamassa sipsipussi kainalossa. Tai tuijottaisi telkkaria.

Edelleen. Itse halusi sitä pastaa tehdä erikseen kun tekemäni ruoka ei kelvannut. Annoin vain yhden ehdon, että itse siivoaa jälkensä kokkaamisensa ja syömisensä jälkeen. Ei ollut edes paha ehto, josta on selvinnyt moni muukin nuori tähän mennessä.

Pari minuuttia ja kolme astiaa pestynä.

Isä on sanonut palavereissa monta kertaa, että on aivan mahdotonta tehdä pojan kanssa mitään, kun poikaa ei mikään kiinnosta.

Kävivät kalassa ja isänsä sitten pyysi etsimään matoja, ei etsinyt. Ja jos on autohommissa mukana, räpeltää vain puhelintaan tai leikkii hallin tuoleilla. Isänsä olisi halunnut pojan, jonka kanssa tehdä miesten juttuja ja jolle opettaa autojuttuja. Isäänsä ei pelit kiinnosta eikä pelaa senkään takia, koska saa migreenin 10 min jälkeen.

Meidän varmaan täytyisi olla koko viikonloppu neljän seinän sisällä telkkaria tuijottamassa, tekemättä yhtään mitään syöden joko pastaa tai nuudeleita. Tai noutoruokaa.

-ap

Pelit pois ja aika milloin saa pelata. Pastat voi jättää kauppaan. Osta joku mukava lautapeli ja pelatkaa sitä porukalla. Isä olisi halunnut pojan joka jne.. Jokainen on sellainen kuin on ja aika paljon riippuu kasvatuksesta. Ei sille voi mitään jos lasta ei samat asiat kiinnosta. Ja rivien välistä huomaan että vika on kasvatuksessa.

Tiedätkö miten hauskaa on pelata sellaisen kanssa joka suuttuu kun ei voitakaan?

Tai kalaan mennä, kun ottaa itseensä siitäkin, jos joku muu saa kalan ja hän ei -eikä syö kalaa, eikä ole allerginen kalalle ollenkaan?

Saa raivarit jo siitä, kun pyydät laittamaan puhelimen pois, jotta saataisiin selville mitä haluaa tehdä. Puhelin on henki ja elämä.

-ap

Aivan parasta on se kyllä se, että sanotkin teheneesi ruuan, menee katsomaan mitä olen tehnyt, jättää ottamatta, menee ulos, soittaa mummolleen ettei meillä ole ruokaa ja mummo kiiruhtaa viemään pitsalle, uskoen ettei meillä tosiaan ole ruokaa.

Tämä siis on oikein, mammat?

Ei tuo kaikki käytös ole taudista johtuvaa, se on jossain määrin äidiltä opittuakin.

"Kun ei tarvitse tehdä" - asenne on ollut aina vahvoilla ja siksi isä siirtynyt syrjään, joten siirryn syrjään minäkin sitten.

Isää on pojan ongelmista syytetty vuosia, joka syrjäytettiin kasvatuksesta "kun kieltää liikaa tekemästä mitä lystää eikä anna kaikessa periksi", koska se on paljon kivempaa elämää elää kuin porsas "kun ei tarvitse tehdä mitään".

-ap

Kyllä, asiat ovat huonosti. Mutta tuo sinun asenteesi ei kyllä vie tilannetta yhtään mihinkään. Me olemme ymmärtäneet että kyseessä on erityislapsi, oletko sinä? Kun lapsi ei kerran kykene normaaliin käytökseen niin miksi sitä kuitenkin vaadit? Se että sinä jankkaat ja listaat asioita mitkä tekee väärin ei taatusti saa muuttamaan käytöstä. Ei se auta että ulisee mikä kaikki on huonosti vaan pitää TOIMIA. Tehkää jotain asian eteen, olkaa yhteydessä hoitopaikkaan, sopikaa yhteisiä tavoitteita. Tehkää vaan lasu, kertokaa miten äidin ja mummon asenne vaikeuttaa. Jotainhan tuossa on tehtävä. Ei lasta, varsinkaan erityislasta voi jättää oman onnensa nojaan.

Vierailija kirjoitti:

Aivan parasta on se kyllä se, että sanotkin teheneesi ruuan, menee katsomaan mitä olen tehnyt, jättää ottamatta, menee ulos, soittaa mummolleen ettei meillä ole ruokaa ja mummo kiiruhtaa viemään pitsalle, uskoen ettei meillä tosiaan ole ruokaa.

Tämä siis on oikein, mammat?

Ei tuo kaikki käytös ole taudista johtuvaa, se on jossain määrin äidiltä opittuakin.

"Kun ei tarvitse tehdä" - asenne on ollut aina vahvoilla ja siksi isä siirtynyt syrjään, joten siirryn syrjään minäkin sitten.

Isää on pojan ongelmista syytetty vuosia, joka syrjäytettiin kasvatuksesta "kun kieltää liikaa tekemästä mitä lystää eikä anna kaikessa periksi", koska se on paljon kivempaa elämää elää kuin porsas "kun ei tarvitse tehdä mitään".

-ap

Ihanko totta. Oletko varma että et ole yhtään puolueellinen näkemyksessäsi jostain syystä 😏

Joissain päiväkodeissa lapset keräävät leikkimänsä lelut paikoilleen takaisin,kun leikit ovat loppu?

Miten tähän suhtaudutte, jos on aivan hirveä asia opettaa 14 vuotias siivoamaan kotonaan omat sotkunsa?

Erityislapsille ei siis tarvitse opettaa käytöstapoja, henkilökohtaisesta hygieniastaan huolehtimaan, omia sotkujaan siivoamaan, mitään normaalin elämämisen perustaitoja, koska ovat erityislapsia?

Taitaa olla monikin huono tapainen lapsi kaupoissa ja ravintoloissa erityislapsi, joka huutaa, juoksee, rikkoo tavaroita, häiritsee muita asiakkaita eikä vanhemmat saa kullanmuruaan komentaa ollenkaan ja lasten pitää saada olla kuin villipedot viidakossa.

Ennen häirikkölapset sai laittaa kuriin ja oli tarkkisluokat, laitoksissa joutui tekemään töitäkin ikätason mukaan.

Nykyään pitää päähän silitellä ja ymmärtää loputtomasti. Nykykasvatus on nössöilyä, ei olla lapsille vanhempia vaan kivoja kavereita joilla vain sattuu olemaan rahaa ostella kasoittain leluja ja älylaitteita, minkään eteen ei tarvitse tehdä mitään itse. Mitä nämä oppivat? Eivät yhtikäs mitään. Omassa huushollissa ollaan peukalo keskellä kämmentä eikä tiedetä mikä hella on ja mitä sillä tehdään. Tai mikä on se maaginen laite jonka avulla saa puhtaita vaatteita päälleen.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsille ei siis tarvitse opettaa käytöstapoja, henkilökohtaisesta hygieniastaan huolehtimaan, omia sotkujaan siivoamaan, mitään normaalin elämämisen perustaitoja, koska ovat erityislapsia?

Taitaa olla monikin huono tapainen lapsi kaupoissa ja ravintoloissa erityislapsi, joka huutaa, juoksee, rikkoo tavaroita, häiritsee muita asiakkaita eikä vanhemmat saa kullanmuruaan komentaa ollenkaan ja lasten pitää saada olla kuin villipedot viidakossa.

Ennen häirikkölapset sai laittaa kuriin ja oli tarkkisluokat, laitoksissa joutui tekemään töitäkin ikätason mukaan.

Nykyään pitää päähän silitellä ja ymmärtää loputtomasti. Nykykasvatus on nössöilyä, ei olla lapsille vanhempia vaan kivoja kavereita joilla vain sattuu olemaan rahaa ostella kasoittain leluja ja älylaitteita, minkään eteen ei tarvitse tehdä mitään itse. Mitä nämä oppivat? Eivät yhtikäs mitään. Omassa huushollissa ollaan peukalo keskellä kämmentä eikä tiedetä mikä hella on ja mitä sillä tehdään. Tai mikä on se maaginen laite jonka avulla saa puhtaita vaatteita päälleen.

koska ovat erityisiä. heidän ei tarvitse elämässään mitään koskaan tehdä itse koska heidän äitinsä ovat kuolemattomia jotka passaavat ja paappovat hautaan asti.

Et kasvata lapsia, laadi heille sääntöjä, et opeta käytöstapoja, oli lapsi normaali tai "erityinen"; Olet paska vanhempi. Tai puolivanhempi.

Kasvatat lapsiasi, laadit heille säännöt, opetat käytöstapoja, oli lapsi normaali tai "erityinen"; Olet paska vanhempi. Tai puolivanhempi.

Jännäksi on mennyt maailma.

Eiköhän noissa nuorissa ole eroja siisteydessä vaikka olisi ihan tavis nuori niin kuin meissä aikuisissakin. Veikkaanpa että aika monessa kodissa on ongelmana ajoittain se että huoneeseen tuppaa jäämään astioita ja kaapissa vaatteet ei ole aina ordningissa, mutta kultainen keskitie tässäkin on paras. En nyt kehuisi olevani jotain erityistä ja kunnollista jos lapseni on supersiisti ja siivoaa ja moppaa lattiat ja jos näin ei tee on supersotkuinen jolle ei ole opetettu mitään. Vaatimukset kotitöiden suhteen vaihtelee tosi paljon perheiden kesken, siis ihan normaaleidenkin perheiden kesken. Ja sitten on nämä erityislapset erikseen joille vaan valitettavasti sellainen hösläys ja se että ei osata pitää asioita niin hyvin järjestyksessä kulkee aina mukana.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsille ei siis tarvitse opettaa käytöstapoja, henkilökohtaisesta hygieniastaan huolehtimaan, omia sotkujaan siivoamaan, mitään normaalin elämämisen perustaitoja, koska ovat erityislapsia?

Taitaa olla monikin huono tapainen lapsi kaupoissa ja ravintoloissa erityislapsi, joka huutaa, juoksee, rikkoo tavaroita, häiritsee muita asiakkaita eikä vanhemmat saa kullanmuruaan komentaa ollenkaan ja lasten pitää saada olla kuin villipedot viidakossa.

Ennen häirikkölapset sai laittaa kuriin ja oli tarkkisluokat, laitoksissa joutui tekemään töitäkin ikätason mukaan.

Nykyään pitää päähän silitellä ja ymmärtää loputtomasti. Nykykasvatus on nössöilyä, ei olla lapsille vanhempia vaan kivoja kavereita joilla vain sattuu olemaan rahaa ostella kasoittain leluja ja älylaitteita, minkään eteen ei tarvitse tehdä mitään itse. Mitä nämä oppivat? Eivät yhtikäs mitään. Omassa huushollissa ollaan peukalo keskellä kämmentä eikä tiedetä mikä hella on ja mitä sillä tehdään. Tai mikä on se maaginen laite jonka avulla saa puhtaita vaatteita päälleen.

Pitää opettaa, totta kai, mutta jos erityislapsi ei opettamisesta huolimatta käyttäydy täysin kuin ”ei erityislapsi” se ei tarkoita että häntä ei olisi opetettu. Muutos on hidasta erityislapsille ja kaikkea ei voi aina edes muuttaa.