Voi luoja miten epäsiisti lapsipuoleni onkaan :o
Tuli meille perjantaina. Illalla selvisi ettei tällä ollut kalsareita ollenkaan housujen alla. Eilen oli isänsä kanssa saunomassa ja ei ollut viikkoon pessyt itseään ettei hiusväri vaan lähde päästä. Ihan kun ne nyt lähtisi mihinkään hetkessä.
No. Annoin sitten sillä ehdolla tehdä valmispussista itselleen juustopastaa, että siivoaa jälkensä. Se jälkien "siivoaminen" oli sitä, että kattila vain altaaseen ja vettä vaan perään, jätti siihen niineen hyvineen. Olen kuullut äitinsä "siivoavan" tällä tavalla mieheltäni, mikä on yksi syy heidän eroonsa.
Todella epäsiisti ja epähygieninen kaikin puolin.
Kommentit (213)
Kaikki tavat ja käytösmalli tulee kotoa, lapset kopioivat perässä, olivat normaaleja tai erityisiä. Lapsen kasvuympäristö on iso tekijä, miten lapsi kokee siisteyden tai normaalin kotiruuan. Jos vanhempi ei koskaan kotitöitä tee eikä lapsi ikinä ole muuta saanut syödä kuin eineksiä, tulos on selvä. Lapsi ajattelee, että tämä on normaalia elämää. Jos elämään tulee ihminen joka tekee kotitöitä ja ei tarjoakaan eineksiä vaan kotiruokaa, se on lapsen mielestä väärin, kun ei se oma vanhempi noin ole koskaan tehnyt. Eikä sillä ole mitään tekemistä diagnoosien kanssa, vain sillä miten vanhempi tai vanhemmat ovat toimineet alunperin sekä kuinka on kotitöitä vanhemmat tehneet sekä ovatko koskaan itse ruokaa tehneet, lapset tarkkailevat vanhempiaan ja oppivat siten heiltä heidän tapojaan.
Kuten tupakoivien vanhempien lapset todennäköisimmin aloittavat tupakoinnin itsekin.
Tässä häiritsee sellainen juttu, että ap ja miehensä uskovat pojan puheita. Sanoo, että laitoksessa annetaan vaateraha käteen ja poika ostaa leluja. Ei varmaan tapahdu noin vaan ohjaajan kanssa ostetaan vaatteet ja taskurahoilla saa sitten ostaa leluja tms.
Väittää äitinsä sanoneen, ettei tarvi lääkkeitä ottaa t. ettei tarvi peseytyä kunnolla. Ei välttämättä ole noin.
Sitä en sitten ihmettele, että mummo uskoo, ettei poika saa ruokaa jne.
Poika tarvii lääkäriä joskus tulevaisuudessakin. Jos 14v ei osaa syödä siistimmin kuin 1v, jotain muutakin on kuin ADHD.
Vierailija kirjoitti:
Tässä häiritsee sellainen juttu, että ap ja miehensä uskovat pojan puheita. Sanoo, että laitoksessa annetaan vaateraha käteen ja poika ostaa leluja. Ei varmaan tapahdu noin vaan ohjaajan kanssa ostetaan vaatteet ja taskurahoilla saa sitten ostaa leluja tms.
Väittää äitinsä sanoneen, ettei tarvi lääkkeitä ottaa t. ettei tarvi peseytyä kunnolla. Ei välttämättä ole noin.
Sitä en sitten ihmettele, että mummo uskoo, ettei poika saa ruokaa jne.
Poika tarvii lääkäriä joskus tulevaisuudessakin. Jos 14v ei osaa syödä siistimmin kuin 1v, jotain muutakin on kuin ADHD.
Saavat kuukausirahan kerran kuukaudessa laitoksessa. Poika käyttää sen leluihin, peleihin ja herkkuihin. Ei tiedä edes minkä kokoisia vaatteita kuuluisi ostaa, kun kysyin tämän kokoa, ei tiedä omaa vaatekokoaan. Eikä tämä edes katsele mitään vaikka vaatekauppaan on viety, kinuaa lelukauppaan. Äitinsä on ostanut ties mitä kirppareilta eikä näytä olevan tajua silläkään mikä on lapsensa vaatekoko, kun koot vaihtelevat 122-170 cm.
Kerran on meille laitoksessa sanottu ettei enää sitten ainuttakaan lelua tule mukana.
Olemme ostaneet pojalle lompakon, ei ole ikinä mukanaan, on tainnut heittää sen menemään. Jos vielä pankkikortin joskus saa, villi arvaukseni on, että on aina kortti hukassa. Vielä kun on nämä lähimaksutoiminnot, joten kusessa on. Nytkin oli rahat levällään pitkin sohvaa - jälleen kerran.
Äidillään ei ota lääkkeitään, koska äitinsä ei sitä vahdi ollenkaan. Meillä on yrittänyt samaa.
Kai nyt isänsä näki itsekin mikä paskavesi pojasta lähti ja väriä kuin olisi vasta laitettu kun saunassa kävivät. Hirveä huoli oli lähtikö kaikki väri pois päästä. Isälleen poika oli sanonut ettei ole viikkoon pseulla käynyt ettei väri lähde.
Ei todellakaan osaa syödä siistimmin kuin 1v. Sotkee ruokaa aivan kaikkialle ja naamansa.
Eineksiä vain söisi, kuten äidillään saa aina valmistaa valmispastaa. Itse olen sitä mieltä, että kasvava lapsi tarvitsisi kyllä monipuolisempaa ja terveellisempää ruokaa, mutta taidan olla väärässä "koska olen ilkeä äitipuoli". Ikinä ei ole oppinut niitä lelujaankaan keräämään paikoilleen, kaikki hujan hajan, isänsä on yrittänyt sitä opettaa jo pienestä ja äitinsä mielestä ei ole tarvetta pitää tavaroita järjestyksessä ollenkaan, kun ei ole väliä onko tiskialtaassakin perunankuoretkin miten kauan homehtumassa tai onko yhtään puhdasta lautasta kaapissa.
-ap
Rajat ja säännöt ne on oltava myös näillä "erityisilläkin". Sekä rutiinit.
Kuulostaa siltä kuin pojalla ei ole ikinä ollut mitään rajoja, sääntöjä eikä rutiineja elämässään. Sitten on älytty ettei näin voi jatkua ja poika laitettu laitokseen. Kasvatuksessa ollut isoja puutteita alusta saakka. Jos vielä vanhemmat eivät ole yhteen hiileen puhaltaneet, vaan toinen jyrännyt jatkuvasti toisen asettamia rajoja ja sääntöjä. Raskastahan se on sellaisen jyrän kanssa elää ja yrittää vielä lastakin kasvattaa. Tässä tapauksessa se jyrä on ollut äiti selkeästi. Mitä muutakaan isä on voinut tehdä kuin astua syrjään ja luovuttaa? Niin minäkin tekisin ja katsoisin miten jyrääjä kasvattaa ilman rutiineja, rajoja sekä sääntöjä. Eihän se tietenkään ole onnistunut hyvin, kun lapsi on laitoksessa eli lopputulos on mikä on. Hyvä asia on, että on päässyt ympäristöön jossa on säännöt, rajat sekä rutiinit joita lapset ja nuoret tarvitsevat.
Eikä nämä ongelmat ole siis äitipuolesta lähtöisin, jolla on lapsille rajat sekä säännöt että rutiinit hallussa. Ongelmat ovat lähtöisin pojan vanhemmista sekä heidän ristiriitaisista tavoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeita eikä hankalia lapsia. On vain vaikeita ja hankalia aikuisia. Rakastakaa lapsianne ja olkaa kiinnostuneita heidän elämästään enemmän kuin omasta elämästänne niin ei tarvitse täällä valittaa.
Lässyn lässyn. Vaikka lapsi olisi miten erityinen sairautensa kanssa, siitäkin huolimatta normaalit tavat täytyy opettaa, eikä vaikka kuinka on erityinen, sitäkään ei pidä korostaa vaan pyrkiä toimimaan normaalisti.
Huomaa monen antavan niin paljon periksi kaikessa lapselleen sekä oikein korostavat tämän olevan erityinen, jotta kasvattajina pääsisivät helpolla, "hän on erityinen, kaikkien pitää ymmärtää tätä uniikkia lumihiutaletta ja kohdella häntä kuin kuninkaalista, ette saa komentaa, koska lumihiutaleen sydän särkyy".
Lapsi alkaa käyttämään tautiaan hyväkseen saadakseen sitten tahtonsa läpi päikyssä tai koulussa, kuten on kotonaan siihen oppinut, kun näin ei tapahdukaan, tulee itkupotkuraivari.
Lässyn lässyn itsellesi. Sanoin, että olkaa kiinnostuneita, mikä pitää sisällään sen tapojen opettamisen. Sekin on rakkautta. Itselläsi on varmaan ongelmia lastesi kanssa, kun et osaa lukea, saati kuunnella ja ymmärrys on 0. Nykyvanhemmat kun ovat kiinnostuneita töistään, harrastuksistaan ja uusista parisuhteistaan. Kuten sanoin, olkaa kiinnostuneita. Ja itselläni on 2 aikuista ja omatoimista lasta, joilla on myös käytöstavat.
Vierailija kirjoitti:
Rajat ja säännöt ne on oltava myös näillä "erityisilläkin". Sekä rutiinit.
Kuulostaa siltä kuin pojalla ei ole ikinä ollut mitään rajoja, sääntöjä eikä rutiineja elämässään. Sitten on älytty ettei näin voi jatkua ja poika laitettu laitokseen. Kasvatuksessa ollut isoja puutteita alusta saakka. Jos vielä vanhemmat eivät ole yhteen hiileen puhaltaneet, vaan toinen jyrännyt jatkuvasti toisen asettamia rajoja ja sääntöjä. Raskastahan se on sellaisen jyrän kanssa elää ja yrittää vielä lastakin kasvattaa. Tässä tapauksessa se jyrä on ollut äiti selkeästi. Mitä muutakaan isä on voinut tehdä kuin astua syrjään ja luovuttaa? Niin minäkin tekisin ja katsoisin miten jyrääjä kasvattaa ilman rutiineja, rajoja sekä sääntöjä. Eihän se tietenkään ole onnistunut hyvin, kun lapsi on laitoksessa eli lopputulos on mikä on. Hyvä asia on, että on päässyt ympäristöön jossa on säännöt, rajat sekä rutiinit joita lapset ja nuoret tarvitsevat.
Eikä nämä ongelmat ole siis äitipuolesta lähtöisin, jolla on lapsille rajat sekä säännöt että rutiinit hallussa. Ongelmat ovat lähtöisin pojan vanhemmista sekä heidän ristiriitaisista tavoistaan.
No se on kun uudet parisuhteet kiinnostaa enemmän kuin lapset.
Mitenkä kun lapsen isä syrjäytettiin jo alusta saakka rajoja asettamasta, sääntöjä laatimasta ja kuria pitämästä?
Mitenkä äiti joka ei osannut asettaa rajoja, sääntöjä laatia eikä kuria pitää, vaan lapsi sai olla kuin pellossa?
Asia ratkaistiin hakemalla lapselle huostaanottoa ja laitokseen asumaan kunnes 18 täyttää. Tämä kaikki siis ennen kuin kuvioissa olin edes mukana. Nyt meillä on meidän säännöt miten meillä ollaan ja toimitaan, kapinoi niitä vastaan, koska äidillään saa olla edelleen kuin pellossa.
-ap
Täällä myös yksi "v.mäinen" äitipuoli joka on joutunut 15v lapsipuolelleen opettamaan mm. sen että kädet pestään vessassa käynnin jälkeen. Ja että omat sotkut siivotaan eikä jätetä toisten siivottavaksi. Oma huone on hävityksen kauhistus mutta saa mun puolestani olla, enpä minä siellä ole sotkenut.
Miksi ihmiset hankkiutuvat uusperhekuvioihin, jos ne ovat noin hankalia? Täälläkin äitipuolet valittavat puolison hankalista lapsista joka päivä. Onneksi oma parisuhteeni on kestänyt eikä lapsillani ole ollut äitipuolta. Onneksi ovat jo täysi-ikäisiä niin ei edes koskaan tarvi elää äitipuolen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeita eikä hankalia lapsia. On vain vaikeita ja hankalia aikuisia. Rakastakaa lapsianne ja olkaa kiinnostuneita heidän elämästään enemmän kuin omasta elämästänne niin ei tarvitse täällä valittaa.
Lässyn lässyn. Vaikka lapsi olisi miten erityinen sairautensa kanssa, siitäkin huolimatta normaalit tavat täytyy opettaa, eikä vaikka kuinka on erityinen, sitäkään ei pidä korostaa vaan pyrkiä toimimaan normaalisti.
Huomaa monen antavan niin paljon periksi kaikessa lapselleen sekä oikein korostavat tämän olevan erityinen, jotta kasvattajina pääsisivät helpolla, "hän on erityinen, kaikkien pitää ymmärtää tätä uniikkia lumihiutaletta ja kohdella häntä kuin kuninkaalista, ette saa komentaa, koska lumihiutaleen sydän särkyy".
Lapsi alkaa käyttämään tautiaan hyväkseen saadakseen sitten tahtonsa läpi päikyssä tai koulussa, kuten on kotonaan siihen oppinut, kun näin ei tapahdukaan, tulee itkupotkuraivari.
Minusta ap:n kuvauksen perusteella lapsi vaikuttaa jopa kehitysvammaiselta, jos kaikki kerrottu on totta. Aihetta olisi varmaan uuteen diagnoosiin ja perinpohjaiseen neuvotteluun hoitopaikan kanssa tilanteesta. Vanhemmatkin tarvitsisivat neuvoja lapsen käsittelyyn. Siksi ei auta kohdella lasta kuin tavallista hankalaa teiniä. Sitä uskoakseni täällä alapeukutetaan, ei sitä että lapsilla pitää olla säännöt ja rajat.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä kun lapsen isä syrjäytettiin jo alusta saakka rajoja asettamasta, sääntöjä laatimasta ja kuria pitämästä?
Mitenkä äiti joka ei osannut asettaa rajoja, sääntöjä laatia eikä kuria pitää, vaan lapsi sai olla kuin pellossa?
Asia ratkaistiin hakemalla lapselle huostaanottoa ja laitokseen asumaan kunnes 18 täyttää. Tämä kaikki siis ennen kuin kuvioissa olin edes mukana. Nyt meillä on meidän säännöt miten meillä ollaan ja toimitaan, kapinoi niitä vastaan, koska äidillään saa olla edelleen kuin pellossa.-ap
Ja meinaat ettei laitoksessa olisi opetettu tapoja? Varsinkin, jos pari vuotta jo ollut? Ootko varma, ettei kapina johdu sinusta? Olet ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vaikeita eikä hankalia lapsia. On vain vaikeita ja hankalia aikuisia. Rakastakaa lapsianne ja olkaa kiinnostuneita heidän elämästään enemmän kuin omasta elämästänne niin ei tarvitse täällä valittaa.
Lässyn lässyn. Vaikka lapsi olisi miten erityinen sairautensa kanssa, siitäkin huolimatta normaalit tavat täytyy opettaa, eikä vaikka kuinka on erityinen, sitäkään ei pidä korostaa vaan pyrkiä toimimaan normaalisti.
Huomaa monen antavan niin paljon periksi kaikessa lapselleen sekä oikein korostavat tämän olevan erityinen, jotta kasvattajina pääsisivät helpolla, "hän on erityinen, kaikkien pitää ymmärtää tätä uniikkia lumihiutaletta ja kohdella häntä kuin kuninkaalista, ette saa komentaa, koska lumihiutaleen sydän särkyy".
Lapsi alkaa käyttämään tautiaan hyväkseen saadakseen sitten tahtonsa läpi päikyssä tai koulussa, kuten on kotonaan siihen oppinut, kun näin ei tapahdukaan, tulee itkupotkuraivari.
Minusta ap:n kuvauksen perusteella lapsi vaikuttaa jopa kehitysvammaiselta, jos kaikki kerrottu on totta. Aihetta olisi varmaan uuteen diagnoosiin ja perinpohjaiseen neuvotteluun hoitopaikan kanssa tilanteesta. Vanhemmatkin tarvitsisivat neuvoja lapsen käsittelyyn. Siksi ei auta kohdella lasta kuin tavallista hankalaa teiniä. Sitä uskoakseni täällä alapeukutetaan, ei sitä että lapsilla pitää olla säännöt ja rajat.
Samaa mieltä. Tuon ikäiset ei ostele leluja eivätkä leiki. Siinä vaiheessa viimeistään kun yläasteelle siirrytään niin kukaan ei leiki. Jollei ole provo niin kannattaisi hankkia ammattiapua. Mutta eipä taida äitipuolellakaan olla kaikki muumit laaksossa.
Lässyn lässyn. Vaikka lapsi olisi miten erityinen sairautensa kanssa, siitäkin huolimatta normaalit tavat täytyy opettaa, eikä vaikka kuinka on erityinen, sitäkään ei pidä korostaa vaan pyrkiä toimimaan normaalisti.
Huomaa monen antavan niin paljon periksi kaikessa lapselleen sekä oikein korostavat tämän olevan erityinen, jotta kasvattajina pääsisivät helpolla, "hän on erityinen, kaikkien pitää ymmärtää tätä uniikkia lumihiutaletta ja kohdella häntä kuin kuninkaalista, ette saa komentaa, koska lumihiutaleen sydän särkyy".
Lapsi alkaa käyttämään tautiaan hyväkseen saadakseen sitten tahtonsa läpi päikyssä tai koulussa, kuten on kotonaan siihen oppinut, kun näin ei tapahdukaan, tulee itkupotkuraivari.