Äiti yökylässä ja hermo menee

Ihmiset ehkä muuttuu vanhemmiten, ainakin osa. Luonnekin vaikuttaa. Itse tullaan perästä.

Äitini ei puutu elämäämme ja hän on jo palvelutalossa. Hän ei ole milloinkaan ollut yhtä kova puuttumaan, mitä anoppi on.

Ihmettelen, jos anoppi tulee käymään, niin on monta asiaa mitä pitää arvostella ja hoputtaa tekemään. Piikittelyn taidon osaa liiankin hyvin. Olen alkanut ottaa etäisyyttä.

Vielä kysyy, että stressaannunko töissä.

Varasto olisi siivottava.

Ihan liikaa on tavaraa ja kukkaruukkuja, kaikkea. Olisi niin hyvä, jos olisi paikat -varastokin- järjestyksessä, blääh.

Minulle on tärkeämpää, että vaate- ja keittiönkaapit on siivottu ja järjestyksessä, kun joku varasto. Jossa kaikki ei ole edes meidän rompetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ kyllä, yritänkin ymmärtää mutta joo, vaikeaa se on. Syökööt leseitään,olen tiennyt tästä leseiden syönnistä vuosikausia, en halua kuulla selitystä hänen vatsan toiminnastaan. Pieniä asioita sinänsä mutta jotenkin ne vaan eskaloituvat taas kun äiti on täällä.

Ja voi sitä päivittelin määrää kun tänne on niin pitkä matka tulla. Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon. Joskus vaan tuntuu että äiti voisi vähän suodattaa sanomisiaan... tuntuu että kaikki mitä mieleen tulee PITÄÄ sanoa ääneen.

Luoja mikä typerys :D

"Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon."

Hoidatatko sinä tosiaan lapsesi 70 vuotiaalla vanhuksella? Sinullahan on leseitä siellä missä järjen pitäisi olla.

Nykyajan 70-vuotiaan eivät kyllä ole niin vanhuksia. Ovat olleet 7 vuotta vasta eläkkeellä ja esim. Omat appivanhenpani juuri istuttavat kahdestaan muutaman hehtaarin puuntaimia... riivaavat raivaussahoilla metsää, kasvattavat puutarhaa, tekevät polttopuita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ kyllä, yritänkin ymmärtää mutta joo, vaikeaa se on. Syökööt leseitään,olen tiennyt tästä leseiden syönnistä vuosikausia, en halua kuulla selitystä hänen vatsan toiminnastaan. Pieniä asioita sinänsä mutta jotenkin ne vaan eskaloituvat taas kun äiti on täällä.

Ja voi sitä päivittelin määrää kun tänne on niin pitkä matka tulla. Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon. Joskus vaan tuntuu että äiti voisi vähän suodattaa sanomisiaan... tuntuu että kaikki mitä mieleen tulee PITÄÄ sanoa ääneen.

Luoja mikä typerys :D

"Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon."

Hoidatatko sinä tosiaan lapsesi 70 vuotiaalla vanhuksella? Sinullahan on leseitä siellä missä järjen pitäisi olla.

Nykyajan 70-vuotiaan eivät kyllä ole niin vanhuksia. Ovat olleet 7 vuotta vasta eläkkeellä ja esim. Omat appivanhenpani juuri istuttavat kahdestaan muutaman hehtaarin puuntaimia... riivaavat raivaussahoilla metsää, kasvattavat puutarhaa, tekevät polttopuita...

Toivottavasti eivät hoida teidän lapsia siinä ohella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ kyllä, yritänkin ymmärtää mutta joo, vaikeaa se on. Syökööt leseitään,olen tiennyt tästä leseiden syönnistä vuosikausia, en halua kuulla selitystä hänen vatsan toiminnastaan. Pieniä asioita sinänsä mutta jotenkin ne vaan eskaloituvat taas kun äiti on täällä.

Ja voi sitä päivittelin määrää kun tänne on niin pitkä matka tulla. Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon. Joskus vaan tuntuu että äiti voisi vähän suodattaa sanomisiaan... tuntuu että kaikki mitä mieleen tulee PITÄÄ sanoa ääneen.

Luoja mikä typerys :D

"Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon."

Hoidatatko sinä tosiaan lapsesi 70 vuotiaalla vanhuksella? Sinullahan on leseitä siellä missä järjen pitäisi olla.

Kyllä, vien lapsiani hänelle lomalla hoitoon kun itse olen töissä. Ja olem tästä kovasti kiitollinen. Hän on myös hyvä isoäiti lapsilleni. Ei kai se silti tarkoita sitä etten saisi ärsyyntyä hänen piikittelevästä tyylistään ja seikkaperäisistä vatsantoimintaselityksistään. Miksi täällä nähdään kaikki asiat näin mustavalkoisesti ?!

Äimistyin vaan, että joku todella vie lapset hoitoon 70-vuotiaalle vanhukselle, sehän on melkoinen rasitus ikäihmiselle. Etkö yhtään ajattele? Vielä 170 km välimatkaa jos jotain sattuu niin teistä ei ole apuun. Ja ei mikään pari päivää vaan loman ajaksi. Aika mielenkiintoinen systeemi lastenhoitoon, ei ihan loppuun asti ajateltu. No, kai se on taloudellista sinun kannalta ajaa ikäihminen loppuun. Aika vähällä pääset vastavuoroisuudessa, vatsan toiminnan keskustelut ja kukat ulos yöksi. Saat varmaan paljon sympatiaa tässä ketjussa kun sinulla on niin rankkaa.

70-vuotias ei välttämättä ole mikään hauras vanhus vaan ihan normaalia elämää viettävä nainen eikä aloittajan lapset luultavasti enää ole vauvaikäisiä. Oma äitini nyt samanikänen halusi hoitaa lapsiani ja heillä on todella läheiset välit. Kyllä hän käy hermoilleni myös kun vatsantoiminta näyttää olevan ykkösasia tuossa iässä. Mutta olen kiitollinen hänelle kaikesta avusta.

Juuri näin. Aika harva 70-vuotias on ns.vanhus tänä päivänä. Oma äitini on 71v. ja nimenomaan haluaa hoitaa lapsenlapsiaan, se on hänelle hyvin tärkeää. Haluaa tietenkin läheiset välit heidän kanssaan. Eipä ole tullut edes mieleen, että joku voi ajatella minun hoidattavan lapseni vanhus-paralla 😂

Ei tuo ole oikein, ei vanhaa äitiäsi ja ei lapsiasi kohtaan. Kätevää mutta ei oikein. Mieti asia uudelleen, 70-vuotias ei jaksa olla lastenhoitaja. Törkeää hyväksikäyttöä.

Hah hah! Sinä olet siis sitä mieltä, että minun tulisi nyt ilmoittaa äidilleni, että hän ei saa enää hoitaa lapsenlapsiaan, koska on vanhus. Nyt kun hän on jäänyt kokonaan eläkkeelle, oma aika lapsenlapsien kanssa on varmasti yksi tärkeimpiä asioita elämässä, mutta jos asia on näin, niin eihän siinä mitään sitten 🤣

Kunhan pidät huolta, että hoitovastuu ei jatku päivätolkulla. Yökyläilyäkään en suosittelisi mutta kerta sillon tällöin varmaan menettelee. Yllättävän raskasta hoitaa toisen lapsia kun voimat eivät ole sitä mitä nelikymppisenä oli.

Minä olen niin introvertti, kuin vain voi olla ja nautin suunnattomasti itsekseni olosta ja hiljaisuudesta. Kuitenkin kerran kesäloman aikana on käytävä äidin luona ja sitä aina ajattelee, että ihana mennä maalle luonnon ääreen rauhaisaan ympäristöön. Mutta ei. Se hösellys alkaa saman tien eikä äiti osaa olla hetkeäkään hiljaa, ei siis hetkeäkään. Yritin maata auringossa kirjaa lukien ja toinen ravaa jatkuvasti ees taas pälpättäen. Tiedän kyllä, että sen kerran kun siellä käyn niin hössöttää ja haluaa kertoa kaikki maailman asiat naapurin Pirjon sairauksista seuraavaan etelänmatkaan, mutta kun minä en vaan jaksa. Yritin todella kovasti pitää hermoni kurissa melkein kokonaisen päivän ajan, mutta lopulta en vaan jaksanut enää ja oli pakko sanoa voisiko olla edes viisi minuuttia hiljaa. Pääni oli aivan räjähdyspisteessä. En haluaisi kiukutella, mutta en voi sille mitään, että inhoan kaikkea hössöttämistä ja pälpättämistä ja haluaisin vain olla yksin omassa rauhassa. Äitini ei sitä ymmärrä ollenkaan, kun on täysin päinvastainen persoona ja siinähän sitä sitten tapellaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse hoidan lapsenlapsiani mielelläni, rakastan heitä suunnattomasti. Mutta väsyn. Olen vasta 61v. Yöllä nukun huonosti, kun olen vastuussa lapsista. Ruuanlaitto ja leikkiminen, juttelu ja pelaaminen vie voimia. Rakastan, mutta väsyn jo yhdessä päivässä. En voi kuvitella, että kymmenen vuoden päästä ottaisin hoidettavaksi edes kouluikäisiä. Miettikää vielä. Töissä käyminen eläkeiän noston vuoksi on eri asia, yövastuuta ei siinä yleensä ole.

Tämä. Luotan enemmän 60-80 vuotiaan mielipiteeseen kuin nelikymppisen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin introvertti, kuin vain voi olla ja nautin suunnattomasti itsekseni olosta ja hiljaisuudesta. Kuitenkin kerran kesäloman aikana on käytävä äidin luona ja sitä aina ajattelee, että ihana mennä maalle luonnon ääreen rauhaisaan ympäristöön. Mutta ei. Se hösellys alkaa saman tien eikä äiti osaa olla hetkeäkään hiljaa, ei siis hetkeäkään. Yritin maata auringossa kirjaa lukien ja toinen ravaa jatkuvasti ees taas pälpättäen. Tiedän kyllä, että sen kerran kun siellä käyn niin hössöttää ja haluaa kertoa kaikki maailman asiat naapurin Pirjon sairauksista seuraavaan etelänmatkaan, mutta kun minä en vaan jaksa. Yritin todella kovasti pitää hermoni kurissa melkein kokonaisen päivän ajan, mutta lopulta en vaan jaksanut enää ja oli pakko sanoa voisiko olla edes viisi minuuttia hiljaa. Pääni oli aivan räjähdyspisteessä. En haluaisi kiukutella, mutta en voi sille mitään, että inhoan kaikkea hössöttämistä ja pälpättämistä ja haluaisin vain olla yksin omassa rauhassa. Äitini ei sitä ymmärrä ollenkaan, kun on täysin päinvastainen persoona ja siinähän sitä sitten tapellaan.

Idiootti introvertti. Käy kerran kesässä äitinsä luona ja haluaisi maata auringossa kirjaa lukien ja olla yksin kaikessa rauhassa. Oletko 7-vuotias?

Joo. Mun äiti on vasta 60v. Vatsantoiminnasta selitetään kaikille, varsinkin minulle, joka olen sanonut kymmeniä kertoja että ei kiinnosta enkä halua kuulla. Hän vain naureskelee, että olen ihme nipo ja vatsantoiminta on normaali ja tärkeä asia! Joo varmaan, mutta en halua tietää kenenkään ripuleista tai muustakaan. Eniten ärsyttää tuo, että minä olen se viallinen, kun en halua tuollaisista asioista puhua.

Vierailija kirjoitti:

Itse hoidan lapsenlapsiani mielelläni, rakastan heitä suunnattomasti. Mutta väsyn. Olen vasta 61v. Yöllä nukun huonosti, kun olen vastuussa lapsista. Ruuanlaitto ja leikkiminen, juttelu ja pelaaminen vie voimia. Rakastan, mutta väsyn jo yhdessä päivässä. En voi kuvitella, että kymmenen vuoden päästä ottaisin hoidettavaksi edes kouluikäisiä. Miettikää vielä. Töissä käyminen eläkeiän noston vuoksi on eri asia, yövastuuta ei siinä yleensä ole.

Niin. Olen luokanope ja eläkeikä 68. Meno on hurjaa ylisuurissa luokissa, liian pienissä sisäilmaongelmaisissa kouluissa. Itkettää ajatus, että pitäisi jaksaa vielä kymmeniä vuosia. Minäkin väsyn yhdessä päivässä jo nyt. Mutta ruoka on pöytään saatava ja töissä käytävä.

Omat vanhempani ovat nyt tuon eläkeikäni ikäisiä ja olleet eläkkeellä jo monia vuosia. Elinpiiri pienenee ja samalla ajatukset eivät yllä omasta navasta kovin pitkälle. Se ärsyttää itseänikin joskus. AP:lla varmaan samansuuntaiset ärsytyksen syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin introvertti, kuin vain voi olla ja nautin suunnattomasti itsekseni olosta ja hiljaisuudesta. Kuitenkin kerran kesäloman aikana on käytävä äidin luona ja sitä aina ajattelee, että ihana mennä maalle luonnon ääreen rauhaisaan ympäristöön. Mutta ei. Se hösellys alkaa saman tien eikä äiti osaa olla hetkeäkään hiljaa, ei siis hetkeäkään. Yritin maata auringossa kirjaa lukien ja toinen ravaa jatkuvasti ees taas pälpättäen. Tiedän kyllä, että sen kerran kun siellä käyn niin hössöttää ja haluaa kertoa kaikki maailman asiat naapurin Pirjon sairauksista seuraavaan etelänmatkaan, mutta kun minä en vaan jaksa. Yritin todella kovasti pitää hermoni kurissa melkein kokonaisen päivän ajan, mutta lopulta en vaan jaksanut enää ja oli pakko sanoa voisiko olla edes viisi minuuttia hiljaa. Pääni oli aivan räjähdyspisteessä. En haluaisi kiukutella, mutta en voi sille mitään, että inhoan kaikkea hössöttämistä ja pälpättämistä ja haluaisin vain olla yksin omassa rauhassa. Äitini ei sitä ymmärrä ollenkaan, kun on täysin päinvastainen persoona ja siinähän sitä sitten tapellaan.

Idiootti introvertti. Käy kerran kesässä äitinsä luona ja haluaisi maata auringossa kirjaa lukien ja olla yksin kaikessa rauhassa. Oletko 7-vuotias?

Meillä ei ole ollut kovinkaan hyvät välit viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen, joten se on pakollinen paha siellä käydä. En voi sille mitään, etten jaksa äitiäni, kun on teini-iästä eteenpäin lähinnä arvostellut ja haukkunut tekemiäni valintoja uran, asunnon ja kaiken suhteen. Vanhemmiten on yrittänyt korjata virheitään ja siksi minäkin yritän käydä edes näyttäytymässä, mutta silti se inho ei täysin häviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ kyllä, yritänkin ymmärtää mutta joo, vaikeaa se on. Syökööt leseitään,olen tiennyt tästä leseiden syönnistä vuosikausia, en halua kuulla selitystä hänen vatsan toiminnastaan. Pieniä asioita sinänsä mutta jotenkin ne vaan eskaloituvat taas kun äiti on täällä.

Ja voi sitä päivittelin määrää kun tänne on niin pitkä matka tulla. Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon. Joskus vaan tuntuu että äiti voisi vähän suodattaa sanomisiaan... tuntuu että kaikki mitä mieleen tulee PITÄÄ sanoa ääneen.

Luoja mikä typerys :D

"Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon."

Hoidatatko sinä tosiaan lapsesi 70 vuotiaalla vanhuksella? Sinullahan on leseitä siellä missä järjen pitäisi olla.

Kyllä, vien lapsiani hänelle lomalla hoitoon kun itse olen töissä. Ja olem tästä kovasti kiitollinen. Hän on myös hyvä isoäiti lapsilleni. Ei kai se silti tarkoita sitä etten saisi ärsyyntyä hänen piikittelevästä tyylistään ja seikkaperäisistä vatsantoimintaselityksistään. Miksi täällä nähdään kaikki asiat näin mustavalkoisesti ?!

Äimistyin vaan, että joku todella vie lapset hoitoon 70-vuotiaalle vanhukselle, sehän on melkoinen rasitus ikäihmiselle. Etkö yhtään ajattele? Vielä 170 km välimatkaa jos jotain sattuu niin teistä ei ole apuun. Ja ei mikään pari päivää vaan loman ajaksi. Aika mielenkiintoinen systeemi lastenhoitoon, ei ihan loppuun asti ajateltu. No, kai se on taloudellista sinun kannalta ajaa ikäihminen loppuun. Aika vähällä pääset vastavuoroisuudessa, vatsan toiminnan keskustelut ja kukat ulos yöksi. Saat varmaan paljon sympatiaa tässä ketjussa kun sinulla on niin rankkaa.

Ei 70v välttämättä ole vanhus. Miellän vanhuksen henkilöksi joka tarvitsee paljon apuja pärjätäkseen. Presidenttimmekin on 70v

Ap voi olla onnellinen siitä, että välit ovat joskus ihan ok.  Siitä on turha kantaa huolta, että äiti on 70 ja ehkä joskus kuolee. Oma äitini on 90 ja olen aika varma, että hän ehtii vielä kuopata minut ennen kuin itse heittää lusikan nurkkaan - ja tulee vielä perunkirjoitukseen vaatimaan "osaansa". Äitini on sitä ikäluokkaa, joka ei ole kaunista sanaa sanonut lapsilleen ikinä, etteivät ne ylpistyisi, päin vastoin vähätellyt ja muistutellut, että mitättömät ei kiinnosta  ketään pitkään; tuputtanut ruokaa ja loukkaantunut, jos ei kelpaa, ja aina tilaisuuden tullen nälvännyt kiloista; pompottanut perhettä jopa parin viikon mykkäkouluillaan, nuuskinut kaikki kirjeet ja päiväkirjat, vahtinut menemiset ja tulemiset, muistaa kaikki ikävät asiat viimeisen 80 vuoden ajalta. Itseään parempina pitäviä kyllä lipoo ja joka kerran puhelimessa muistuttaa miten yksin hän on ja kukaan ei piittaa. Toisten vastoinkäymisistä ei piittaa ja jos jotain hyvää tapahtuu, se johtuu joko hänen perintötekijöistään, hänen rukoustensa voimasta tai molemmista.

* HUOH *

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse hoidan lapsenlapsiani mielelläni, rakastan heitä suunnattomasti. Mutta väsyn. Olen vasta 61v. Yöllä nukun huonosti, kun olen vastuussa lapsista. Ruuanlaitto ja leikkiminen, juttelu ja pelaaminen vie voimia. Rakastan, mutta väsyn jo yhdessä päivässä. En voi kuvitella, että kymmenen vuoden päästä ottaisin hoidettavaksi edes kouluikäisiä. Miettikää vielä. Töissä käyminen eläkeiän noston vuoksi on eri asia, yövastuuta ei siinä yleensä ole.

Tämä. Luotan enemmän 60-80 vuotiaan mielipiteeseen kuin nelikymppisen.

Jälleen kerran täällä pistetään kaikki ihmiset samaan pakettiin. Toiset isovanhemmat jaksavat ja haluavat hoitaa, toiset ei. 6- ja 7-kymppiset ovat ihmisiä ja YKSILÖITÄ.

Järkyttävää tasapäistämistä ja toisten neuvomista, ilman minkäänlaista tietoa minkälaisesta henkilöstä on kyse.

Mun siskoni on 51 ja hänen elinpiirnsä on kaventunut täysin sen oman olemisen ja sairaatelun päivittelemiseen. Hirvittää että jää riipaksi lapsillenikin. Pahimmassa tapauksessa 40 vuotta tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^ kyllä, yritänkin ymmärtää mutta joo, vaikeaa se on. Syökööt leseitään,olen tiennyt tästä leseiden syönnistä vuosikausia, en halua kuulla selitystä hänen vatsan toiminnastaan. Pieniä asioita sinänsä mutta jotenkin ne vaan eskaloituvat taas kun äiti on täällä.

Ja voi sitä päivittelin määrää kun tänne on niin pitkä matka tulla. Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon. Joskus vaan tuntuu että äiti voisi vähän suodattaa sanomisiaan... tuntuu että kaikki mitä mieleen tulee PITÄÄ sanoa ääneen.

Luoja mikä typerys :D

"Joo, minä kyllä joudun ravaamaan hänen luonaan monta kertaa vuodessa koko perheen kanssa. Välillä ajamme 170 km sinne ja saman takaisin heti jos vaikka viemme lapset hänelle hoitoon."

Hoidatatko sinä tosiaan lapsesi 70 vuotiaalla vanhuksella? Sinullahan on leseitä siellä missä järjen pitäisi olla.

Kyllä, vien lapsiani hänelle lomalla hoitoon kun itse olen töissä. Ja olem tästä kovasti kiitollinen. Hän on myös hyvä isoäiti lapsilleni. Ei kai se silti tarkoita sitä etten saisi ärsyyntyä hänen piikittelevästä tyylistään ja seikkaperäisistä vatsantoimintaselityksistään. Miksi täällä nähdään kaikki asiat näin mustavalkoisesti ?!

Äimistyin vaan, että joku todella vie lapset hoitoon 70-vuotiaalle vanhukselle, sehän on melkoinen rasitus ikäihmiselle. Etkö yhtään ajattele? Vielä 170 km välimatkaa jos jotain sattuu niin teistä ei ole apuun. Ja ei mikään pari päivää vaan loman ajaksi. Aika mielenkiintoinen systeemi lastenhoitoon, ei ihan loppuun asti ajateltu. No, kai se on taloudellista sinun kannalta ajaa ikäihminen loppuun. Aika vähällä pääset vastavuoroisuudessa, vatsan toiminnan keskustelut ja kukat ulos yöksi. Saat varmaan paljon sympatiaa tässä ketjussa kun sinulla on niin rankkaa.

Ei 70v välttämättä ole vanhus. Miellän vanhuksen henkilöksi joka tarvitsee paljon apuja pärjätäkseen. Presidenttimmekin on 70v

Toisaalta, jos katsoo elinajanodotetta, niin ennen vuotta 1950 syntyneet ovat jo tukevasti vanhuksia.

https://www.stat.fi/org/tilastokeskus/elinajanodote.html

Vanhempia ihmisiä pitää ymmärtää. Ennen osattiin kunnioittaa iäkkäämpiä, nyt aikuiset ihmiset kiukuttelevat kuin pikkulapset. Ai, että ihan kukkapuska piti laittaa ulos? Huh, olipa kamala vaiva. Ja että äitisi halusi huolehtia terveydestään ja siksi tuoda omat leseet? Järkyttävää.

Olen itse seurannut erästä tuttavaani, naista, joka on 70-vuotias. Hänen kolme kolmekymppistä lastaan käyttävät häntä ilmaisena lastenhoitajana. Lapsenlapsia on yhteensä 5 kpl. Silloinkin kun vanha äiti sairasti syöpää ja kävi syöpähoidoissa, hänelle vietiin lapsenlapsia hoitoon.

Luulen että nämä nuoret aikuiset eivät tajua, kuinka julmina heidän äitinsä ystävät heitä pitävät. Nämä kolmekymppiset kun ovat tätä minä-minä -sukupolvea, joka on tottunut käyttämään hyväkseen kaikkia omaksi edukseen.

Ikävä totuus tietenkin se, että tullessaan itse korkeaan ikään, nämä minä-minä -ihmiset joutuvat kokemaan kuinka karma puraisee persiistä. Jos he olivat itse tylyjä omille vanhemmilleen, mitä voi odottaa heidän itsensä kasvattamista lapsista? Aivan, kylmä ja yksinäinen vanhuus on luvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempia ihmisiä pitää ymmärtää. Ennen osattiin kunnioittaa iäkkäämpiä, nyt aikuiset ihmiset kiukuttelevat kuin pikkulapset. Ai, että ihan kukkapuska piti laittaa ulos? Huh, olipa kamala vaiva. Ja että äitisi halusi huolehtia terveydestään ja siksi tuoda omat leseet? Järkyttävää.

Olen itse seurannut erästä tuttavaani, naista, joka on 70-vuotias. Hänen kolme kolmekymppistä lastaan käyttävät häntä ilmaisena lastenhoitajana. Lapsenlapsia on yhteensä 5 kpl. Silloinkin kun vanha äiti sairasti syöpää ja kävi syöpähoidoissa, hänelle vietiin lapsenlapsia hoitoon.

Luulen että nämä nuoret aikuiset eivät tajua, kuinka julmina heidän äitinsä ystävät heitä pitävät. Nämä kolmekymppiset kun ovat tätä minä-minä -sukupolvea, joka on tottunut käyttämään hyväkseen kaikkia omaksi edukseen.

Ikävä totuus tietenkin se, että tullessaan itse korkeaan ikään, nämä minä-minä -ihmiset joutuvat kokemaan kuinka karma puraisee persiistä. Jos he olivat itse tylyjä omille vanhemmilleen, mitä voi odottaa heidän itsensä kasvattamista lapsista? Aivan, kylmä ja yksinäinen vanhuus on luvassa.

Minua ei ainakaan kiinnosta hevonpaskaa mitä äitini ns ystävättäret ajattelevat. Etkä sinä voi ulkopuolisena tietää millainen paska tuokin mummeli on lapsilleen ollut. Hyvä että edes jotain iloa hänestä saavat edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin introvertti, kuin vain voi olla ja nautin suunnattomasti itsekseni olosta ja hiljaisuudesta. Kuitenkin kerran kesäloman aikana on käytävä äidin luona ja sitä aina ajattelee, että ihana mennä maalle luonnon ääreen rauhaisaan ympäristöön. Mutta ei. Se hösellys alkaa saman tien eikä äiti osaa olla hetkeäkään hiljaa, ei siis hetkeäkään. Yritin maata auringossa kirjaa lukien ja toinen ravaa jatkuvasti ees taas pälpättäen. Tiedän kyllä, että sen kerran kun siellä käyn niin hössöttää ja haluaa kertoa kaikki maailman asiat naapurin Pirjon sairauksista seuraavaan etelänmatkaan, mutta kun minä en vaan jaksa. Yritin todella kovasti pitää hermoni kurissa melkein kokonaisen päivän ajan, mutta lopulta en vaan jaksanut enää ja oli pakko sanoa voisiko olla edes viisi minuuttia hiljaa. Pääni oli aivan räjähdyspisteessä. En haluaisi kiukutella, mutta en voi sille mitään, että inhoan kaikkea hössöttämistä ja pälpättämistä ja haluaisin vain olla yksin omassa rauhassa. Äitini ei sitä ymmärrä ollenkaan, kun on täysin päinvastainen persoona ja siinähän sitä sitten tapellaan.

Minun mielestäni melko epäkohteliasta mennä kyläilemään jonkun, kenen tahansa luo, ja sitten haluta vain levätä ja olla rauhassa omissa oloissaan.

Kätevää tietysti, kyläpaikassa palvelut ja muonitus pelaa. Mielestäni vieraalla on myös velvollisuuksia, jos ei muuta niin kuuluu seurustella isäntäväen kanssa. Tämä kohteliaisuussäänö pitää paikkansa, vaikka kyläilisikin  "vain" oman äitinsä luona.

Vierailija kirjoitti:

Ap voi olla onnellinen siitä, että välit ovat joskus ihan ok.  Siitä on turha kantaa huolta, että äiti on 70 ja ehkä joskus kuolee. Oma äitini on 90 ja olen aika varma, että hän ehtii vielä kuopata minut ennen kuin itse heittää lusikan nurkkaan - ja tulee vielä perunkirjoitukseen vaatimaan "osaansa". Äitini on sitä ikäluokkaa, joka ei ole kaunista sanaa sanonut lapsilleen ikinä, etteivät ne ylpistyisi, päin vastoin vähätellyt ja muistutellut, että mitättömät ei kiinnosta  ketään pitkään; tuputtanut ruokaa ja loukkaantunut, jos ei kelpaa, ja aina tilaisuuden tullen nälvännyt kiloista; pompottanut perhettä jopa parin viikon mykkäkouluillaan, nuuskinut kaikki kirjeet ja päiväkirjat, vahtinut menemiset ja tulemiset, muistaa kaikki ikävät asiat viimeisen 80 vuoden ajalta. Itseään parempina pitäviä kyllä lipoo ja joka kerran puhelimessa muistuttaa miten yksin hän on ja kukaan ei piittaa. Toisten vastoinkäymisistä ei piittaa ja jos jotain hyvää tapahtuu, se johtuu joko hänen perintötekijöistään, hänen rukoustensa voimasta tai molemmista.

* HUOH *

Mitä tarkoitat, kirjoittamalla, että äitisi on "sitä ikäluokkaa, joka ei ole kaunista sanaa lapsilleen sanonut"? Tuohan on äitisi henkilökohtainen ominaisuus. Oma äitini on samaa ikää ja sanonut lapsilleen aina kauniita sanoja.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap voi olla onnellinen siitä, että välit ovat joskus ihan ok.  Siitä on turha kantaa huolta, että äiti on 70 ja ehkä joskus kuolee. Oma äitini on 90 ja olen aika varma, että hän ehtii vielä kuopata minut ennen kuin itse heittää lusikan nurkkaan - ja tulee vielä perunkirjoitukseen vaatimaan "osaansa". Äitini on sitä ikäluokkaa, joka ei ole kaunista sanaa sanonut lapsilleen ikinä, etteivät ne ylpistyisi, päin vastoin vähätellyt ja muistutellut, että mitättömät ei kiinnosta  ketään pitkään; tuputtanut ruokaa ja loukkaantunut, jos ei kelpaa, ja aina tilaisuuden tullen nälvännyt kiloista; pompottanut perhettä jopa parin viikon mykkäkouluillaan, nuuskinut kaikki kirjeet ja päiväkirjat, vahtinut menemiset ja tulemiset, muistaa kaikki ikävät asiat viimeisen 80 vuoden ajalta. Itseään parempina pitäviä kyllä lipoo ja joka kerran puhelimessa muistuttaa miten yksin hän on ja kukaan ei piittaa. Toisten vastoinkäymisistä ei piittaa ja jos jotain hyvää tapahtuu, se johtuu joko hänen perintötekijöistään, hänen rukoustensa voimasta tai molemmista.

* HUOH *

Mitä tarkoitat, kirjoittamalla, että äitisi on "sitä ikäluokkaa, joka ei ole kaunista sanaa lapsilleen sanonut"? Tuohan on äitisi henkilökohtainen ominaisuus. Oma äitini on samaa ikää ja sanonut lapsilleen aina kauniita sanoja.. 

Ei ole henk koht ominaisuus vaan tuo neganalkuttaja on todella tyypillinen ikäluokkansa edustaja. Minun äitini, anoppini ja velipuoleni äiti on kaikki tismalleen samanlaisia.