Lue keskustelun säännöt.
Valitkaa mulle koirarotu
11.08.2018 |
Olen lukenut kuukausitolkulla koirista ja koiraroduista, mutta en osaa päättää minkä koirarodun valitsisin. Haaveissa ollut jo vuosikausia. Koira olisi ensimmäinen. Perheessäni oli koira, kun olin nuori, mutta omaa koiraa ei ole koskaan ollut. Mikään kiinnostavista roduista ei vaan ikinä muka sovi ensimmäiseksi koiraksi, vaan pitäisi ensin ottaa joku muu. En tätäkään oikein purematta niele, koska minulla olisi nyt (40 vuotiaana) aikaa ja super paljon kiinnostusta panostaa koiran hoitoon, ulkoilutukseen, koulutukseen ja koiran kanssa harrastamiseen.
Haluamani koira olisi: Iso tai keskikokoinen. Turkki saisi olla suht koht helppohoitoinen. Mitään collie-sukuista en haluasi, kun lähipiirissä ollut suuria hankaluuksia punkkitorjunnan kanssa näillä roduilla ja meillä punkit todella suuri riesa.
Koiran pitäisi sopia perhekoiraksi (meillä kouluikäinen lapsi), eikä saisi haluta saalistaa perheen kissaa. Haluaisin, että koirasta olisi minulle vähän turvaa, kun joskus olen yksin täällä syrjäisessä kodissamme. Ei siis mielellään sellaista, joka hukuttaisi hullut murhaajat vain suukkoihin.
Haluaisimme koirasta ulkoilu ja harrastusseuraa. Haaveena olisi kouluttaa koira todella hyvin ja olenkin jo tutustunut paikkakuntamme koirakoulu tarjontaan. Haluaisin harrastaa agilityä tai jotain muuta lajia. Sillekin löytyy mahdollisuus lähistöltä. Koiralle meillä on tarjota eläinrakas koti jossa saisi liikuntaa kunnolla joka päivä. Kaikkea metsäkävelystä vapaana juoksemiseen. Myös etsintää ja muuta aivotyötä.
Olisiko vinkkiä vai onko tosiaan niin, että haaveeni ovat liian suuret? Pitäisikö nyt ensin ottaa joku "helppo" koira ja sitten myöhemmin sellainen josta haaveilee.
Auttakaa tai ampukaa alas, sana on vapaa! <3
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ole ikinä ymmärtänyt tuota "ei suositella ensimmäiseksi roduksi". Ajatus on oikeastaan aika kamala. Pitääkö sitten ottaa ns helppo koira "harjoituskoiraksi"? Se harjoituskoirakin on ihan oikea elävä olento, joka voi elää 15 vuotta.
Ei, vaan ajatus on järkevä ja perusteltu. Joidenkin rotujen edustajat nyt keskimäärin ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että vaativat enemmän ymmärrystä ja taitoa omistajaltaan, ettei syntyisi niitä ympäristölleen rasittavia ja jopa vaarallisia koiria. Oikeasti eläinrakas ihminen kyllä pystyy "tyytymään" muunkin rotuiseen koiraan, kuin juuri siihen ihannerotuun, jos rahkeet eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomenpystykorva tuo ihana kansalliskoiramme 👍
Ap ei maininnut sanaakaan metsästyksestä, eihän. Metsästyskoiraa ei oteta muuhun tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ole ikinä ymmärtänyt tuota "ei suositella ensimmäiseksi roduksi". Ajatus on oikeastaan aika kamala. Pitääkö sitten ottaa ns helppo koira "harjoituskoiraksi"? Se harjoituskoirakin on ihan oikea elävä olento, joka voi elää 15 vuotta.
No mielummin harjoituskoiraksi helppo kuin vaikea.
Koiria voi olla enemmänkin kuin yksi, meilläkin on nyt kolme. Kun harjoiutuskoira on vuoden ikäinen ja perustottelevaisuus kunnossa, niin voi ottaa sen himpun verran vaativamman koiran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenpystykorva tuo ihana kansalliskoiramme 👍
Ap ei maininnut sanaakaan metsästyksestä, eihän. Metsästyskoiraa ei oteta muuhun tarkoitukseen.
No kyllä metsästyskoirienkin kanssa voi tehdä muutakin kuin metsästää, mutta itse olen myös sitä mieltä että jos ei metsästä, niin ei pidä, eikä kananta, ottaa metsästysrotuista koiraa. Riistavietti on koiralla vahva ja jos ei metsästä, niin siitä on vain haittaa ja hankaluutta kaikessa muussa toiminnassa.
Saksanpaimenkoira tuli välittömästi ensimmäisenä mieleen.
Sitten:
Rottweiler
Labradorinnoutaja
Vinttikoirat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos paljon vastuksista! Olen siis ymmärtänyt että colliesukuisille ei sovi punkkikarkoitteet, paitsi jotkin sähkö, yrtti tms. pannat jotka tuskin mistään kotoisin. Mutta valaiskaa toki mua jos olen ymmärtänyt ihan väärin! Eräs sheltin omistaja (tutun tuttu) kertoi, ettei voi laittaa apteekin lioksia ja eräällä ystävälläni oli collie halvaantanut punkkikarkoitteet (paikallisvaleluliuos), oli onneksi palautunut normaaliksi. Myös toisella puolitutulla oli seropilla, jossa paljon collieta, mennyt häntä ihan jäykäksi moneksi päiväksi punkkiliuoksen jälkeen.
ApOlet ymmärtänyt väärin. Colliesukuisille sopivat ihan samalla lailla punkkikarkoitteet kuin muillekin roduille. Colliesukuisilla koirilla esiintyy geneettistä ivermektiiniyliherkkyyttä, asian voi varmistaa verikokeilla mikä tyypillisesti pentueen vanhemmille on tehtykin. Ivermektiini liittyy loishäätöön (ei punkkeihin), ja tätä ns. myrkkypiikkiä ei sitten vaan colliesukuisille käytetä. Ongelma se on ainoastaan hevostallien läheisyydessä, koska ivermektiiniä käytetään hevosten loishäädöissä ja se välittyy hevosten ulosteisiin. Nämä voivat olla vaarallisia ivermektiiniyliherkille koirille, ja siksi niitä ei saa päästää hevosen paskasta nautiskelemaan tietyn ajanjakson hevosen loishäädön jälkeen.
No nyt sinä olet ymmärtänyt väärin. On punkkilääkkeitä, jotka ei sovi collierotuisille, mutta on myös lääkkeitä jotka sopii. Itse en olekkaan kuullut että joku matolääke ei kävisi collielle. Täytyypä vähän googlailla.
Saksanpaimenkoira ❤️ minulla ollut kaksi sellaista. Molemmat eli 14v asti ja hyvän terveen elämän. Siinä on ihana perhekoira, joka kuitenkin osaa ehdottomasti puolustaa omaa perhettään tarpeen tullen. Aktiivinen koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rottweiler. Mä pelkäsin niitä ennen, mutta sitten sisko otti tuollaisen enkä kestä miten ihana se on 😂😂❤️ aivan valtavan ihana ja kiltti! Osaa kyllä vartioida erittäin hyvin tarpeen tullen.
Olin tulossa ehdottamaan cockerspanielia tai kultaista noutajaa alun perin, mutta ilmeisesti et hae nyt ihan sellaista?
Entäs sileäkarvainen noutaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenpystykorva tuo ihana kansalliskoiramme 👍
Ap ei maininnut sanaakaan metsästyksestä, eihän. Metsästyskoiraa ei oteta muuhun tarkoitukseen.
No kyllä metsästyskoirienkin kanssa voi tehdä muutakin kuin metsästää, mutta itse olen myös sitä mieltä että jos ei metsästä, niin ei pidä, eikä kananta, ottaa metsästysrotuista koiraa. Riistavietti on koiralla vahva ja jos ei metsästä, niin siitä on vain haittaa ja hankaluutta kaikessa muussa toiminnassa.
Näin ja uskoisin myös, että niilläkin yksilöillä, jotka on metsällä testattu eivätkä ole toimineet tarpeeksi hyvin, se riistavietti kuitenkin on kotitarpeisiin turhan vahva.
Vierailija kirjoitti:
Rottweiler. Mä pelkäsin niitä ennen, mutta sitten sisko otti tuollaisen enkä kestä miten ihana se on 😂😂❤️ aivan valtavan ihana ja kiltti! Osaa kyllä vartioida erittäin hyvin tarpeen tullen.
Joo rottis on kyllä sellanen, ettei tarvi roistoja pelätä jos on rottis kotona 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ole ikinä ymmärtänyt tuota "ei suositella ensimmäiseksi roduksi". Ajatus on oikeastaan aika kamala. Pitääkö sitten ottaa ns helppo koira "harjoituskoiraksi"? Se harjoituskoirakin on ihan oikea elävä olento, joka voi elää 15 vuotta.
Ei, vaan ajatus on järkevä ja perusteltu. Joidenkin rotujen edustajat nyt keskimäärin ovat ominaisuuksiltaan sellaisia, että vaativat enemmän ymmärrystä ja taitoa omistajaltaan, ettei syntyisi niitä ympäristölleen rasittavia ja jopa vaarallisia koiria. Oikeasti eläinrakas ihminen kyllä pystyy "tyytymään" muunkin rotuiseen koiraan, kuin juuri siihen ihannerotuun, jos rahkeet eivät riitä.
Juu, täällä sitä vaan ehdotellaan ap:lle laumanvartijoita sun muita. Onneksi eivät natsaa ap:n kriteereihin muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ole ikinä ymmärtänyt tuota "ei suositella ensimmäiseksi roduksi". Ajatus on oikeastaan aika kamala. Pitääkö sitten ottaa ns helppo koira "harjoituskoiraksi"? Se harjoituskoirakin on ihan oikea elävä olento, joka voi elää 15 vuotta.
No mielummin harjoituskoiraksi helppo kuin vaikea.
Koiria voi olla enemmänkin kuin yksi, meilläkin on nyt kolme. Kun harjoiutuskoira on vuoden ikäinen ja perustottelevaisuus kunnossa, niin voi ottaa sen himpun verran vaativamman koiran.
Toisaalta, vaikka olisi kouluttanut kuinka monta jonkin pehmeän, miellyttämishaluisen rodun edustajaa ensin, niin onko sitä paljonkaan valmiimpi ottamaan jonkun vietikkäämmän, vaativamman koiran? Yhtä paljon on merkitystä ihmisen luonteella: kärsivällisyyttä, periksiantamattomuutta, kykyä toimia auktoriteettina tarvitaan. Ap myös mainitsee lukeneensa paljon koirista, kyllä sekin jotain painaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en myöskään ole ikinä ymmärtänyt tuota "ei suositella ensimmäiseksi roduksi". Ajatus on oikeastaan aika kamala. Pitääkö sitten ottaa ns helppo koira "harjoituskoiraksi"? Se harjoituskoirakin on ihan oikea elävä olento, joka voi elää 15 vuotta.
No mielummin harjoituskoiraksi helppo kuin vaikea.
Koiria voi olla enemmänkin kuin yksi, meilläkin on nyt kolme. Kun harjoiutuskoira on vuoden ikäinen ja perustottelevaisuus kunnossa, niin voi ottaa sen himpun verran vaativamman koiran.
Toisaalta, vaikka olisi kouluttanut kuinka monta jonkin pehmeän, miellyttämishaluisen rodun edustajaa ensin, niin onko sitä paljonkaan valmiimpi ottamaan jonkun vietikkäämmän, vaativamman koiran? Yhtä paljon on merkitystä ihmisen luonteella: kärsivällisyyttä, periksiantamattomuutta, kykyä toimia auktoriteettina tarvitaan. Ap myös mainitsee lukeneensa paljon koirista, kyllä sekin jotain painaa.
Asiantunteva kommentti, olen samaa mieltä. Itse otin heti ensimmäiseksi koiraksi käyttölinjaisen saksanpaimenkoiran, koska se vain oli se ainoa oikea. Mitä mahtavin harrastekaveri, voi viedä mihin tahansa, rakastaa lapsia, hyvä vahti. Jo seitsemän on ollut, kaksi kappaletta kerrallaan. Ratkaiseva on omistaja myös koiran hankinnassa koiran luonteen lisäksi. Asiantunteva kasvattaja, harrastajille tarkoitetut leirit rotujärjestön järjestämät auttavat uuden omistajan oikeille raiteille. Hyvä peruskoulutus tulee siitä, että koira on paljon mukana kaupungilla ja siinä oppii hyvätapaiseksi ja energia puretaan järkevällä tavalla oppimiseen ja aivotyöskentelyyn. Lisäksi jonkin lajin harrastamista ja kolmen vanhana aikuistuttuaan koira on sitten todella vaivaton loppuun asti, pomminvarma ja helppo kaveri. Ensimmäiseksi koiraksi kannattaa ottaa narttu. Kannattaa lukea kirja Pelastuskoiran koulutus. Siinä on hyvät ohjeet pentukoulutukseen ja perustottelevaisuuteen.
Minua vähän häiritsee tuo, kuinka paljon tuohon koiraan ap lataa odotuksia. Pitäisi olla vahtikoira, kotikoira, agilitykoira (ihan jo koon puolesta tuo vahti- ja agilitykoira samassa yksilössä on melkoinen toive), ei saa olla metsästysviettiä, ns. koulutettava rotu jne. Todella hyvä, että harkitset tarkkaan millainen koira sinulle sopii, mutta ehkä kannattaisi ajatella asiaa niin päin, että mikä on se ensisijainen toive koiran suhteen ja mistä olisit valmis tinkimään. Ja entä sitten, jos ottamasi vaikkapa bordercollie ei yksilönä sovellukaan vaikkapa siihen agilityyn? Sillä voi olla vaikkapa niin huonot lonkat, että kaikenlaisen hyppimisen saa unohtaa. Eivät koirat ole mitään tuotteita, joihin voi valita haluamansa ominaisuudet. Yksilöitä syntyy ihan jokaiseen rotuun.
Toiveilla voi olla myös kääntöpuoli.
Kovin aktiivinen rotu (esim. bordercollie) vaatii sitä liikuntaa sitten ihan oikeasti jatkuvasti, seuraavan kymmenen vuoden ajan. Silloinkin kun vanhemmilla on pitkiä päiviä töissä ja nuoret omissa menoissaan.
Voimakkaasti vahtiviettinen koira ei välttämättä päästä esim. lasten kavereita kulkemaan vapaasti kotonanne, eikä ole kovinkaan realistinen ajatus, että lapsenne saisi vahtiviettiseen koiraan mitään otetta.
Ja sitten tuo metsästysvietti. On toki koiria, joilla se on keskimääräisesti suurempi kuin toisilla, mutta ei mistään koirarodusta voi sanoa, ettei se missään olosuhteissa jahtaisi liikkuvaa kissaa/muita eläimiä. Se vain on niin niiden perimään tiukasti rakennettu juttu. Ja asian toinen puoli. Yleensä perheen omat eläimet tottuvat toisiinsa erittäin hyvin. Meillä käyttöpuolen beagle makaa samassa kasassa perheen kissojen kanssa, ihan sulassa sovussa.
Vierailija kirjoitti:
Minua vähän häiritsee tuo, kuinka paljon tuohon koiraan ap lataa odotuksia. Pitäisi olla vahtikoira, kotikoira, agilitykoira (ihan jo koon puolesta tuo vahti- ja agilitykoira samassa yksilössä on melkoinen toive), ei saa olla metsästysviettiä, ns. koulutettava rotu jne. Todella hyvä, että harkitset tarkkaan millainen koira sinulle sopii, mutta ehkä kannattaisi ajatella asiaa niin päin, että mikä on se ensisijainen toive koiran suhteen ja mistä olisit valmis tinkimään. Ja entä sitten, jos ottamasi vaikkapa bordercollie ei yksilönä sovellukaan vaikkapa siihen agilityyn? Sillä voi olla vaikkapa niin huonot lonkat, että kaikenlaisen hyppimisen saa unohtaa. Eivät koirat ole mitään tuotteita, joihin voi valita haluamansa ominaisuudet. Yksilöitä syntyy ihan jokaiseen rotuun.
Toiveilla voi olla myös kääntöpuoli.
Kovin aktiivinen rotu (esim. bordercollie) vaatii sitä liikuntaa sitten ihan oikeasti jatkuvasti, seuraavan kymmenen vuoden ajan. Silloinkin kun vanhemmilla on pitkiä päiviä töissä ja nuoret omissa menoissaan.
Voimakkaasti vahtiviettinen koira ei välttämättä päästä esim. lasten kavereita kulkemaan vapaasti kotonanne, eikä ole kovinkaan realistinen ajatus, että lapsenne saisi vahtiviettiseen koiraan mitään otetta.
Ja sitten tuo metsästysvietti. On toki koiria, joilla se on keskimääräisesti suurempi kuin toisilla, mutta ei mistään koirarodusta voi sanoa, ettei se missään olosuhteissa jahtaisi liikkuvaa kissaa/muita eläimiä. Se vain on niin niiden perimään tiukasti rakennettu juttu. Ja asian toinen puoli. Yleensä perheen omat eläimet tottuvat toisiinsa erittäin hyvin. Meillä käyttöpuolen beagle makaa samassa kasassa perheen kissojen kanssa, ihan sulassa sovussa.
Tuo on kyllä totta. Agilitykoira ja hyvä vahtikoira ovat aivan erityyppisiä, ainakin, jos ajattelee koiraa joka agilityssä menestyy.
Kyllä se vain niin on, että omistaja itse ratkaisee rodun valinnassa enemmänkin kuin koira. Toiset ihmiset ovat luonnostaan soveltuvampia koiran omistajille kuin toiset. Järjestelmälliset, rauhalliset, jämäkät, johdonmukaiset pärjäävät hyvin monenlaisten koirien kanssa, jolloin voi sitten valita melkein minkälaisen koiran tahansa. Kun taas sellainen pehmeä ja hirveän kiltti ihminen ei melko varmasti pärjää reippaan ja rohkean koiran kanssa, jolloin kannattaa ottaa pehmeä, miellyttämisenhaluinen koira. Mutta aina se on niin, että koirissa rodun sisälläkin on luonne-eroja.
Jos helppoa rotua ajattelee, niin lapinkoira on mielestäni sellainen, koska ne lähes järjestään ovat rauhallisia, tasapainoisia ja järkeviä. Myös kauniita. Noutajat ovat monet hyvin vilkkaita ja isoina koirina niiden "hössötys" voi olla ongelma kokemattomalle. Jotkut noutajarodut ovat myös metsästykoirina melko itsenäisiä, ei välttämättä olekaan sitten niin helppo. Joten enemmän tässä tosiaan ratkaisee se tuleva koiran omistaja. Onko haluja ratkaista tulevia ongelmia, koska niitä tulee uusien asioiden myötä varmasti. Vai onko sitten koirassa kaikki vika. Paljonhan noita näkee täysin normaaleja saksanpaimenkoiria, jotka muka ovat vaikeita. Ihan tavallisia koiria, kun ne sitten kohdataan ja koulutetaan järkevästi. Tällaisia itselläni ollut kaksi, jotka eivät vain soveltuneet sille ihmiselle. Silloin elämästä tulee sekä koiralle että ihmiselle hankalaa.
Ei kuitenkaan maalata piruja seinälle. Kun rotu on oikea, niin kyllähän se koiraharrastus vie täysin mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Belgianpaimenkoira
Hyvä ehdotus, kunhan ei mali. Tervunarttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos paljon vastuksista! Olen siis ymmärtänyt että colliesukuisille ei sovi punkkikarkoitteet, paitsi jotkin sähkö, yrtti tms. pannat jotka tuskin mistään kotoisin. Mutta valaiskaa toki mua jos olen ymmärtänyt ihan väärin! Eräs sheltin omistaja (tutun tuttu) kertoi, ettei voi laittaa apteekin lioksia ja eräällä ystävälläni oli collie halvaantanut punkkikarkoitteet (paikallisvaleluliuos), oli onneksi palautunut normaaliksi. Myös toisella puolitutulla oli seropilla, jossa paljon collieta, mennyt häntä ihan jäykäksi moneksi päiväksi punkkiliuoksen jälkeen.
ApOlet ymmärtänyt väärin. Colliesukuisille sopivat ihan samalla lailla punkkikarkoitteet kuin muillekin roduille. Colliesukuisilla koirilla esiintyy geneettistä ivermektiiniyliherkkyyttä, asian voi varmistaa verikokeilla mikä tyypillisesti pentueen vanhemmille on tehtykin. Ivermektiini liittyy loishäätöön (ei punkkeihin), ja tätä ns. myrkkypiikkiä ei sitten vaan colliesukuisille käytetä. Ongelma se on ainoastaan hevostallien läheisyydessä, koska ivermektiiniä käytetään hevosten loishäädöissä ja se välittyy hevosten ulosteisiin. Nämä voivat olla vaarallisia ivermektiiniyliherkille koirille, ja siksi niitä ei saa päästää hevosen paskasta nautiskelemaan tietyn ajanjakson hevosen loishäädön jälkeen.
No nyt sinä olet ymmärtänyt väärin. On punkkilääkkeitä, jotka ei sovi collierotuisille, mutta on myös lääkkeitä jotka sopii. Itse en olekkaan kuullut että joku matolääke ei kävisi collielle. Täytyypä vähän googlailla.
Mitä nämä punkkilääkkeet ovat? Olen kyllä vähän yllättynyt, minulla on nimittäin 2 bordercollieta ja sheltti, enkä ole ikinä kuullut että jotain punkkilääkettä ei niille voisi antaa. Meillä on tosin aina bravecto käytössä. T. Tuo edellinen.
Peukutan lapinkoiran puolesta - pentuna voi olla vilkas rämäpää, mutta aikuisena on aivan mahtava kaveri, ja sopii kyllä ensimmäiseksi koiraksi. Agilityyn sopii hyvin, ja kaikkea muutakin voi harrastaa. Loistava perhekoira, ystävällinen ja oppivainen. Haukkuherkkyys on yksilöllistä, meillä on yksilö, joka ei juurikaan hauku.