Miten miehen löytämisestä on nykypäivänä tullut näin vaikeaa?
En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.
Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (789)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Sen verran vielä jaksan vääntää, että heitän tähän yhden vertauksen. Menet vaatekauppaan ja sovitat siellä vaatetta, jonka tyyli, malli ja väri eivät sinua miellytä. Vaate on täsmälleen oikean kokoinen ja istuu päälläsi, mutta se saa kasvosi näyttämään kalpealta ja tekee sinut tyyliltäsi vanhan näköiseksi. Sitten tulee myyjä sanomaan, että sinulla oli vain väärän kokoinen vaate, oma vikasi, jos se ei näyttänyt päälläsi hyvältä. Vaikka sanot, että koko oli täysin oikea, myyjä vain inttää vastaan, että kokeile nyt vain sitä omaa kokoasi äläkä haikaile niitä vääriä kokoja.
Avasiko tämä yhtään, miten eri asioista nyt puhutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Siitä olemme samaa mieltä, että olet huono selittämään mitä tarkoitat. Et vain saa viestiäsi perille. Osasyy siihen on, ettet ihan taida keskustella minun kanssani, vaan käy läpi jotain aiempaa väittelyäsi, mihin en ole osallistunut. Tällä kertaa sentään jätit sadasosadesimaalit pois. :-)
Minäkin katson puhuvani asioista niiden oikeilla nimillä. Tasot pariutumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan ja prinsessaharha on aivan käypä termi kuvaamaan henkilön tietynlaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Jos puhut Laasasen laatimasta ”suomalaisesta tasoluokitusteoriasta”, et kyllä itse tiedä siitä mitään. Se käsittelee vain ja ainostaan seksin saamista, eikä naisille edes lasketa tasoluokitusta (koska naiset saavat seksiä käytännössä aina). Muutama muukin väärinkäsitys sulla on noissa jutuissa, mutta nämä nyt tärkeimpinä.
Toistan: se koskee vain seksiä ja vain miehiä.
No sinähän sen sanoit! Näin ollen ei voida mitenkään sanoa, että nainen, joka ei löydä parisuhdetta, etsii sitä väärältä tasolta. Juuri näin, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Siitä olemme samaa mieltä, että olet huono selittämään mitä tarkoitat. Et vain saa viestiäsi perille. Osasyy siihen on, ettet ihan taida keskustella minun kanssani, vaan käy läpi jotain aiempaa väittelyäsi, mihin en ole osallistunut. Tällä kertaa sentään jätit sadasosadesimaalit pois. :-)
Minäkin katson puhuvani asioista niiden oikeilla nimillä. Tasot pariutumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan ja prinsessaharha on aivan käypä termi kuvaamaan henkilön tietynlaista käytöstä.
Yksinkertainen kysymys, totta vai tarua:
Jos nainen ei löydä parisuhdetta kriteeriensä puitteissa, etsiikö hän tasokkaampaa miestä kuin hän itse on?
Jos vastaat tähän selkeästi, olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Sen verran vielä jaksan vääntää, että heitän tähän yhden vertauksen. Menet vaatekauppaan ja sovitat siellä vaatetta, jonka tyyli, malli ja väri eivät sinua miellytä. Vaate on täsmälleen oikean kokoinen ja istuu päälläsi, mutta se saa kasvosi näyttämään kalpealta ja tekee sinut tyyliltäsi vanhan näköiseksi. Sitten tulee myyjä sanomaan, että sinulla oli vain väärän kokoinen vaate, oma vikasi, jos se ei näyttänyt päälläsi hyvältä. Vaikka sanot, että koko oli täysin oikea, myyjä vain inttää vastaan, että kokeile nyt vain sitä omaa kokoasi äläkä haikaile niitä vääriä kokoja.
Avasiko tämä yhtään, miten eri asioista nyt puhutaan?
Jätä se myyjä pois esimerkistäsi, jotta esimerkkisi on verrannollisempi. Ei paritumiskeskustelussammekaan ole mukana ketään parisuhdeneuvonnan ammattilaista.
Miksi vaatteiden sovittajan esimerkissäsi kannattaisi haikailla niitä vääriä kokoja? Jos hän jatkuvasti sovittaa vain liian pieniä kokoja, onko mielestäsi kyse prinsessaharhasta?
Keskustelussamme puhuimme kellokäyrästä, joka kertoo että samantasoisia kumppaneita on kummassakin sukupuolessa sama määrä. Vaateostosesimerkkisi osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt tuon kellokäyrän merkitystä. Eihän ole mitään mieltä verrata vaatteiden ostajaa vaatteisiin, niillä on omat kellokäyränsä. Toisen määrittää hänen kokonsa ja toisen minkä kokoisia vaatteita juuri siinä liikkeessä sattuu olemaan. Alkuperäinen argumenttini kellokäyrästä on hävinnyt esimerkistäsi kokonaan.
Joten ei, et onnistunut avaamaan mitään, koska et ymmärrä etkä pidä mielessäsi mitä minä olen sanonut. Käyt edelleenkin jotain aiempaa väittelyäsi uudestaan silloisilla argumenteillasi. Jos haluat vertauksen esittää, leivo mukaan se kellokäyrä. Muuten argumenttisi ei kohdistu minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Siitä olemme samaa mieltä, että olet huono selittämään mitä tarkoitat. Et vain saa viestiäsi perille. Osasyy siihen on, ettet ihan taida keskustella minun kanssani, vaan käy läpi jotain aiempaa väittelyäsi, mihin en ole osallistunut. Tällä kertaa sentään jätit sadasosadesimaalit pois. :-)
Minäkin katson puhuvani asioista niiden oikeilla nimillä. Tasot pariutumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan ja prinsessaharha on aivan käypä termi kuvaamaan henkilön tietynlaista käytöstä.
Yksinkertainen kysymys, totta vai tarua:
Jos nainen ei löydä parisuhdetta kriteeriensä puitteissa, etsiikö hän tasokkaampaa miestä kuin hän itse on?
Jos vastaat tähän selkeästi, olen tyytyväinen.
En ole jaksanut lukea vääntöänne, mutta näin ulkopuolelta tulen vastaamaan, että ei, ei etsi. Otan esimerkiksi ensimmäisen mieleentulevan asian ja olkoon se vaikkapa eläinrakkaus. Se, että minä olen eläinrakas ja joku mies ei ole, ei kerro yhtään mitään meidän tasoistamme. Se, että mies, joka ei pidä eläimistä, ei voisi olla kanssani parisuhteessa, ei kerro että minä olen tasokkaampi kuin hän eikä päinvastoin. Se on vain käytännön fakta: minun elämääni tulevat kuulumaan lemmikkieläimet nyt ja aina. Vastaavasti jokaisella miehellä on oikeus elää elämää, johon ei kuulu eläimiä.
Jatketaan nyt vaikka tästä taas kymmenen sivua.
Huvittuneen seurannut näitä keskusteluja, kyllä on kaikenlaista idioottia liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Siitä olemme samaa mieltä, että olet huono selittämään mitä tarkoitat. Et vain saa viestiäsi perille. Osasyy siihen on, ettet ihan taida keskustella minun kanssani, vaan käy läpi jotain aiempaa väittelyäsi, mihin en ole osallistunut. Tällä kertaa sentään jätit sadasosadesimaalit pois. :-)
Minäkin katson puhuvani asioista niiden oikeilla nimillä. Tasot pariutumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan ja prinsessaharha on aivan käypä termi kuvaamaan henkilön tietynlaista käytöstä.
Yksinkertainen kysymys, totta vai tarua:
Jos nainen ei löydä parisuhdetta kriteeriensä puitteissa, etsiikö hän tasokkaampaa miestä kuin hän itse on?
Jos vastaat tähän selkeästi, olen tyytyväinen.
Vastasin jo, kun kerroin kriteeristön olevan suhteellinen. Riippuu naisesta ja kriteereistään. Tietämättä noita, kysymykseesi on mahdoton vastata. Toki, jos kriteereitä on valtava määrä, kasvaa todennäköisyys sille että haettu taso on liian vaativa.
Tyhjentävästi kysymykseesi ei voi vastata tietämättö asiasta enempää. Tämän olisi toki voinut jo lukea aiemmistakin vastauksistani.
Usein vika on hakijassa itsessään.
Ollaan liian epätoivoisia pesänperustamisvimmassa, kyllä vastapuoli sen haistaa kauas.
Toinen on se, että haetaan "täydellistä kumppania".
Sellaista kuin täydelllinen kumppani ei ole olemassa, on vain vähiten vääriä.
Jos ihminen on täydellinen nyt, se ei kehity mihinkään ja sit se onkin jo epätäydellinen parin vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Sen verran vielä jaksan vääntää, että heitän tähän yhden vertauksen. Menet vaatekauppaan ja sovitat siellä vaatetta, jonka tyyli, malli ja väri eivät sinua miellytä. Vaate on täsmälleen oikean kokoinen ja istuu päälläsi, mutta se saa kasvosi näyttämään kalpealta ja tekee sinut tyyliltäsi vanhan näköiseksi. Sitten tulee myyjä sanomaan, että sinulla oli vain väärän kokoinen vaate, oma vikasi, jos se ei näyttänyt päälläsi hyvältä. Vaikka sanot, että koko oli täysin oikea, myyjä vain inttää vastaan, että kokeile nyt vain sitä omaa kokoasi äläkä haikaile niitä vääriä kokoja.
Avasiko tämä yhtään, miten eri asioista nyt puhutaan?Jätä se myyjä pois esimerkistäsi, jotta esimerkkisi on verrannollisempi. Ei paritumiskeskustelussammekaan ole mukana ketään parisuhdeneuvonnan ammattilaista.
Miksi vaatteiden sovittajan esimerkissäsi kannattaisi haikailla niitä vääriä kokoja? Jos hän jatkuvasti sovittaa vain liian pieniä kokoja, onko mielestäsi kyse prinsessaharhasta?
Keskustelussamme puhuimme kellokäyrästä, joka kertoo että samantasoisia kumppaneita on kummassakin sukupuolessa sama määrä. Vaateostosesimerkkisi osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt tuon kellokäyrän merkitystä. Eihän ole mitään mieltä verrata vaatteiden ostajaa vaatteisiin, niillä on omat kellokäyränsä. Toisen määrittää hänen kokonsa ja toisen minkä kokoisia vaatteita juuri siinä liikkeessä sattuu olemaan. Alkuperäinen argumenttini kellokäyrästä on hävinnyt esimerkistäsi kokonaan.
Joten ei, et onnistunut avaamaan mitään, koska et ymmärrä etkä pidä mielessäsi mitä minä olen sanonut. Käyt edelleenkin jotain aiempaa väittelyäsi uudestaan silloisilla argumenteillasi. Jos haluat vertauksen esittää, leivo mukaan se kellokäyrä. Muuten argumenttisi ei kohdistu minuun.
Tuo myyjä nimenomaan on se jutun ydin, jota minä tässä jankutan. Minä en puhu pariutumisesta tai tasoista, vaan siitä, mitä tällä palstalla kerta toisensa jälkeen huudetaan, vaikka asiassa ei ole mitään tolkkua. Kyse on juuri siitä, onko myyjä oikeassa vai väärässä. Ei mistään muusta.
Mielestäni olen nyt jokaisessa viestissäni sanonut, että noin ei voi _sanoa_, eli käsitetason logiikkaa tässä haen. Missään vaiheessa en ole ottanut kantaa noihin desimaaleihin, vaan ne olivat esimerkkejä käsitetasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Siitä olemme samaa mieltä, että olet huono selittämään mitä tarkoitat. Et vain saa viestiäsi perille. Osasyy siihen on, ettet ihan taida keskustella minun kanssani, vaan käy läpi jotain aiempaa väittelyäsi, mihin en ole osallistunut. Tällä kertaa sentään jätit sadasosadesimaalit pois. :-)
Minäkin katson puhuvani asioista niiden oikeilla nimillä. Tasot pariutumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan ja prinsessaharha on aivan käypä termi kuvaamaan henkilön tietynlaista käytöstä.
Yksinkertainen kysymys, totta vai tarua:
Jos nainen ei löydä parisuhdetta kriteeriensä puitteissa, etsiikö hän tasokkaampaa miestä kuin hän itse on?
Jos vastaat tähän selkeästi, olen tyytyväinen.En ole jaksanut lukea vääntöänne, mutta näin ulkopuolelta tulen vastaamaan, että ei, ei etsi. Otan esimerkiksi ensimmäisen mieleentulevan asian ja olkoon se vaikkapa eläinrakkaus. Se, että minä olen eläinrakas ja joku mies ei ole, ei kerro yhtään mitään meidän tasoistamme. Se, että mies, joka ei pidä eläimistä, ei voisi olla kanssani parisuhteessa, ei kerro että minä olen tasokkaampi kuin hän eikä päinvastoin. Se on vain käytännön fakta: minun elämääni tulevat kuulumaan lemmikkieläimet nyt ja aina. Vastaavasti jokaisella miehellä on oikeus elää elämää, johon ei kuulu eläimiä.
Jatketaan nyt vaikka tästä taas kymmenen sivua.
Juuri näin! Tätä minäkin olen tässä jankuttanut, mutta edelleen tuossa joku iteroi kellokäyräänsä.
Vierailija kirjoitti:
Esko.Y kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä se naisen naamasta ja olemuksesta näkyy, kuinka paljon miehiä on tullut ns. kokeiltua...ihme ihmiskokeilua.
Et usko tuohon itsekään. Kuvittelet nyt mielessäsi jotain baariruusua resting bitch face -ilmeellä mutta entä jos kohtaisit minut punaposkisena ja iloisena tanssitunnilta ponnari heilahdellen tullessani, tai sosiaalisessa tilaisuudessa, jossa yhteinen tuttavamme esittelee meidät toisillemme ja tervehdin iloisena ja kiinnostuneena. Ihan oikeastiko kuvittelet, että kulmakarvojeni asento tai muu piirre naamastani kertoo, että olen sinkkuaikoinani harrastanut aktiivisesti seksiä eri kumppaneiden kanssa?
Minusta on mielenkiintoista, että palstamiehet eivät omien sanojensa mukaan edes ymmärrä, milloin heille tehdään aloite, ellei se ole sanallinen, mutta he pystyvät kyllä näkemään naisen kasvoista tämän seksihistorian :-D
Kyllä se antoasento ja piirakan haju kertoo. Naisella jolla ollut paljon seksisuhteita haju erilainen. Itellä kokemus noin 400naisesta.
"Antoasento" :-DDD Luulin, ettei tuota hajuväitettä paremmaksi voi enää laittaa, mutta nyt meillä on 400 naisen mies, joka puhuu antoasennosta. Poikakulta, sinulle ei ole kukaan antanut missään asennossa.
Jos satut tuntemaan tai tiedät jonkun kunnon panomiehen, kysäseppä mitä mieltä on. Ei mies joka muutaman 10naisen kanssa peuhannu tiedä viellä mittään. Kun päästään yli 200naiseen sitten jo jotakin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai vaan naiset on nirsoja? Nimenomaan tuntuu että miehet eivät ymmärrä ollenkaan sitä omaa tasoaan vaikka tasoteorioista niin mielellään mouhkaavat. Baarissa on läjäpäin vähemmän viehättäviä tavisnaisia, mutta nämäpä eivät 1,5 promillen humalaisia kaljamaha-pertsoja kiinnosta vaan Pertsa on iskenyt silmänsä siihen instagramissa heruttaavan missiin. Siinä sitten yritetään lähestyä ihmistä, joka on kuin toiselta planeetalta ja kun tulee ne odotetut pakit niin mennään nettiin haukkumaan naiset. Miesten ainoa kriteeri naiselle on yleensä ulkonäkö, ja sen on oltava vähintään se 9,5. Noh, ehkä yhden yön juttuun kelpaa vähempikin, ja tämähän siinä narikassa sille instamissin tavislaverille kerrotaan vitsaillen että ”et sinä tyttö mikään kedon kaunein kukkanen ole mutta kyllä yhdet varvit vois silti vetää vink vink vink”. Olin opiskeluaikoina baarissa töissä ja tätä samaa näytelmää tuli seurattua joka ilta, tavisnaiset istuu yksinään ja miehet pörrää tanssilattialla lääppimässä takaapäin aivan eri kaliiberin muijien berbereitä.
Tuore kokemus Tinderistä. Olen normaalipainoinen/hoikka ja kropassa näkyy myös liikuntaharrastus. Kerään katseita myös livenä. Kauniiksi sanottu, nuorena kannustettiin osallistumaan missikisoihin. Olen työskennellyt mallina. Myös nyt kypsässä keski-iässä. Itse kropan suhteen niin kyllähän itsekin näen, että on kivasti mittasuhteet kohdillaan. Tietenkin ikä alkaa näkyä jo kasvoista, mutta kaiketi silti varsinkin ikäisekseni nätti. Profiilitekstiä minulla ei ole, joten sisäisestä kauneudesta ei voi mitään päätellä. Kuvista kyllä selvinnee, ettei esim. eräretkeily tai kalastus niitä ykkösjuttuja ole sitten mitenkään.
Ja päivittäin superlikeja miehiltä, välillä 2 välillä 20. Tyypillinen superlikettäjä on ennenaikojaan vanhentunut, kaljuuntunut, prismareissulla myös vaatteensa ostava luonnossa viihtyvä ylipainoinen setämies.
Ihan taatusti joukossa on kivoja miehiä. Mutta tuntuu kyllä turhan opportunistiselta meiningiltä.
Sikäli kun tämä viestini sai yhtälailla myös alapeukkuja ja kyllä, haluan kehittyä myös 'parisuhteenetsintätaidoissani', niin mikä siinä oli väärin? No prismareissu ehkä, koska kyllä sieltä voi varmaan löytää myös ihan kivaakin vaatetta. Eli kärjistin. Ja ei, en itsekään juokse pintamuodin perässä.
Toki vaatteet on vain vaatteita, mutta jos kun kuvasta näkee -huom kärjistän taas- että niiden funktio on vain pakollinen paha, omaan fyysiseen olemukseen ei panosteta muutenkaan millään tavalla, (sääli, monesta miehestä kun saisi edes hieman stailaamalla paljon viehättävämmän), selfiekuvan peili on täynnä hammastahnaroiskeita, niin hyvin todennäköistä on, että monikin asia ainakin minussa sitten loppupeleissä olisi tämän miehen mielestä pinnallista hömpötystä. Puhumattakaan siitä, että sängyssä haluan mieheni hyväntuoksuisina ja m*nakarvat vähintään trimmattuina. Ja todennäköisyys tähänkin kyllä laskee heti, jos kun pelkästään jo hyvin istuvat housut on 'homojen hommaa'.
Ja siis muuten... toki en naisten profiileita ole juurikaan nähnyt, mutta kuvittelisin että kyllä niillä joilla esim. eräretkeily ja mökkeily on sydäntä lähellä, ilmenee se usein myös profiilista siinä kun itse jos haluaisin tuoda esille omia mökkeilyjä, niin taitaisi tuorein kuva löytyä vuodelta 1996 ja sekin juhannusfestareilta. Ja kun kumppania ilmaistaan nimenomaan haettavan kaikkeen kivaan yhdessä, niin mikä tässä on motivaatio? Niitä luontohenkisiä naisia on ihan varmasti!
Yhtäänhän en tosiaan tuosta metsäilyskenestä itse tiedä, mutta eikö siinä luulisi tärkeämmiksi kriteeteiksi vaikka 'heittää uistinta/perkaa kalan hienosti' kuin kroppa. Itsehän kun olisin myös just se, kuka urheiluharrastusten myötä on tottunut esim. säännöllisiin ruoka-aikoihin ja aineenvaihdunta on nopea. (Hemmetin hankala siis metsällä, kun mulle tarvisi taata ruoka- ja pissatauot. Kynnen katkeamisesta en itke, vaikka niin voisi kuvistani päätellä.)
Joten kun tässä meitä naisia pinnallisuudesta ja oman tason ymmärtämättömyydestä ruoditaan, niin kyllä myös vastapuolen kumppaninhakukriteerit sekä -realiteetit jonkin verran ihmetyttävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Siitä olemme samaa mieltä, että olet huono selittämään mitä tarkoitat. Et vain saa viestiäsi perille. Osasyy siihen on, ettet ihan taida keskustella minun kanssani, vaan käy läpi jotain aiempaa väittelyäsi, mihin en ole osallistunut. Tällä kertaa sentään jätit sadasosadesimaalit pois. :-)
Minäkin katson puhuvani asioista niiden oikeilla nimillä. Tasot pariutumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan ja prinsessaharha on aivan käypä termi kuvaamaan henkilön tietynlaista käytöstä.
Yksinkertainen kysymys, totta vai tarua:
Jos nainen ei löydä parisuhdetta kriteeriensä puitteissa, etsiikö hän tasokkaampaa miestä kuin hän itse on?
Jos vastaat tähän selkeästi, olen tyytyväinen.Vastasin jo, kun kerroin kriteeristön olevan suhteellinen. Riippuu naisesta ja kriteereistään. Tietämättä noita, kysymykseesi on mahdoton vastata. Toki, jos kriteereitä on valtava määrä, kasvaa todennäköisyys sille että haettu taso on liian vaativa.
Tyhjentävästi kysymykseesi ei voi vastata tietämättö asiasta enempää. Tämän olisi toki voinut jo lukea aiemmistakin vastauksistani.
Kyllä, tämän olen ymmärtänyt aiemmista vastauksistasi. Mutta kuten jo totesitkin, et pysty antamaan vastausta. Tämä juuri on se pointtini: tasoteoriaa ei kannata huutaa ihan joka väliin.
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Monessa köyhässä maassa, juuri tällainen mies olisi kuin täysosuma lottovoitto 7 oikein rivi, ja naiset vielä kilpailisivat hänestä, mutta suomimammat vaan vidduilee ja etsii vikoja koska ansaitsevat parempaa, ainakin omasta mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
länsimaat esimerkiksi kirjoitti:
Ulkomailla voi olla enemmän sinkkuja. Suomessa on pieni väkiluku, ja tietty määrä eri ikäluokkien edustajia.
Minulla on reilusti enemmän vientiä ulkomailla kuin Suomessa. Täällä minua lähestyy lähinnä muslimit ja afrikkalaiset, en muista että yksikään tuntematon suomalainen mies olisi ikinä lähestynyt minua mutta muutama valkoihoinen turisti sentään on. Olen myös miettinyt, että ehkä en vain ole suomalaisten miesten mieleen. Englannissa ja Yhdysvalloissa seuraa tulee helposti, erityisesti englantilaiset miehet ovat tehneet vaikutuksen, en vain ole ollut halukas kaukosuhteeseen ja kaikki matkani ovat olleet sen verran lyhyitä, ettei kunnolla ole ehtinyt tutustua.
Lähesty itse suomimiehiä!
Kyllä mies lähestyy jos sitä kiinnostaa ja kun vaihtoehtona on mennä esim. sinne Englantiin niin en näe syytä alkaa häiriköimään miehiä. Miehillä on lisäksi kannustimia ryhtyä suhteeseen vaikka erityisemmin ei kiinnostaisi.
Parempi vaihtoehto on antaa naisten tehdä aloitteet koska silloin mies tietää ettei voi käydä kovin huonosti.
Ja paras vaihtoehto on siirtyä hedelmällisemmille niityille missä miehet ei pelkää naisia. Suomalaiset naiset eivät ole sen tylympiä kuin naiset muualla esim aussit ja britit yleensä sanovat, että naiset täällä huomattavasti ystävällisempiä kuin kotimaissaan ja silti nämä "ulkomaalaiset" miehet jaksavat ottaa itseään niskasta kiinni ja lähestyä naisia niin Suomessa kuin kotimaissaankin. Miehet eivät ole lähestyjille myöskään yhtään sen ystävällisempiä sen olen monesti vierestä nähnyt ja olettavat lähestyvän naisen olevan puhtaasti seksiä vailla. En kaipaa mitään passiivista rättiä kumppanikseni joten tyypillisen kaavan mukaan mennään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Tässä tuli kyllä niin täydellisesti profiloitua tietty, varsin yleinen suomalais-ugrilainen mieslaji ettei tosikaan 😂😂
Kun mikään ei riitä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sun pitää tyytyä insinööriin: rillit, levenevä hiuksettomuus ohimoilla, laihankalvakka olemus, mitätön naama. Kuiva huumorintaju, autistinen ilmaisutapa ja perfektionistinen suhtautuminen johonkin pikkuasiaan. Intohimona salibandy, hölkkä, pyöräily ja jokasyksyinen Lapin vaellus. Tyylinä Dressmannin peruspuku ja mukavat kengät. On omistusasunto, harmaa perheauto ja tilille tulee joka kuukausi 3200 €.
Monessa köyhässä maassa, juuri tällainen mies olisi kuin täysosuma lottovoitto 7 oikein rivi, ja naiset vielä kilpailisivat hänestä, mutta suomimammat vaan vidduilee ja etsii vikoja koska ansaitsevat parempaa, ainakin omasta mielestään.
Eipä ollu. Kehitysmaissa heikoimmassa asemassa olevat tähtäävät tuollaisiin turisteihin koska sekin on parempi vaihtoehto kuin sen hetkinen tilanne ja tuollaisen voivat realistisesti saada, siinä se.
"Antoasento" :-DDD Luulin, ettei tuota hajuväitettä paremmaksi voi enää laittaa, mutta nyt meillä on 400 naisen mies, joka puhuu antoasennosta. Poikakulta, sinulle ei ole kukaan antanut missään asennossa.