Miten miehen löytämisestä on nykypäivänä tullut näin vaikeaa?
En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.
Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (789)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin itsekin. Ikää 24v ja pitkäaikainen poikaystäväni jätti minut 3kk sitten todettuaan ettei enää tarvitse parisuhdetta mihinkään. Usko ja luotto horjuu miehiä kohtaan mutta latasin (ja poistin) tinderin ja turhauduin vain siihenkin. Olin jo valmis asettumaan aloilleni mutta ilmeisesti miehillä menokenkä vipattaa kun pitäisi asettua ja olen murheen murtama. Pidin itsestäni huolta(165cm ja 55kg), olen opiskellut ja vakituisissa töissä, söpö ja mielestäni ihan rento ja hauska. En ymmärrä mistä niitä miehiä löytyisi jotka haluavat oikean parisuhteen ja jakaa arjen ilot ja myös ne haasteet kanssani. :(
NIitä on joka paikassa mutta kun ne ei kelpaa naisille.
Naiset valittavat että kun sellaisia miehiä ei löydy ja samalla sellaiset miehet ei kelpaa.
Oletko lukenut tuota ketjua kolmekymppisestä Pekasta? Siellä jos missään on käynyt hyvin ilmi että ette te miehet oikeasti edes näe tavallisia naisia, näette vain ne max 25-vuotiaat mallinmitoissa olevat. Pekankin ongelma ei ollut se ettei naista olisi saanut, vaan se ettei ne hänestä kiinnostuneet naiset kelvanneet.
Miksi mies ei saisi käyttää "ei ole kemiaa"-korttia, vai onko se vain naisille varattu?
Saa tietenkin käyttää. Mutta jos kun turhautuminen ilmenee uhriutumisena, naisvihana, käsittämättöminä tasoteorioina jne. niin se on aika ikävää.
Kyllä tasan tarkkaan näkee netissä vähemmän avautumisia naisilta tyyliin saa**nan huor*pukit, eikö teiltä edes ku**ia saa!%!
Paitsi ai niin joo, naisillahan on niin helppoa. Aina saa, vaikka olisi millainen sotanorsu. Mitäpä siis sellaisista kuin läheisyyden/parisuhteen kaipuu, kun panemaan pääsee aina.
:D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin itsekin. Ikää 24v ja pitkäaikainen poikaystäväni jätti minut 3kk sitten todettuaan ettei enää tarvitse parisuhdetta mihinkään. Usko ja luotto horjuu miehiä kohtaan mutta latasin (ja poistin) tinderin ja turhauduin vain siihenkin. Olin jo valmis asettumaan aloilleni mutta ilmeisesti miehillä menokenkä vipattaa kun pitäisi asettua ja olen murheen murtama. Pidin itsestäni huolta(165cm ja 55kg), olen opiskellut ja vakituisissa töissä, söpö ja mielestäni ihan rento ja hauska. En ymmärrä mistä niitä miehiä löytyisi jotka haluavat oikean parisuhteen ja jakaa arjen ilot ja myös ne haasteet kanssani. :(
NIitä on joka paikassa mutta kun ne ei kelpaa naisille.
Naiset valittavat että kun sellaisia miehiä ei löydy ja samalla sellaiset miehet ei kelpaa.
Oletko lukenut tuota ketjua kolmekymppisestä Pekasta? Siellä jos missään on käynyt hyvin ilmi että ette te miehet oikeasti edes näe tavallisia naisia, näette vain ne max 25-vuotiaat mallinmitoissa olevat. Pekankin ongelma ei ollut se ettei naista olisi saanut, vaan se ettei ne hänestä kiinnostuneet naiset kelvanneet.
Miksi mies ei saisi käyttää "ei ole kemiaa"-korttia, vai onko se vain naisille varattu?
Toki saa käyttää, mutta sitten ei ole fiksua valittaa sitä ettei saa ketään jos kukaan saatavissa olevista ei itselle kelpaa. Sehän yksinäisyys on oma valinta silloin, eikä kenenkään muun syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin itsekin. Ikää 24v ja pitkäaikainen poikaystäväni jätti minut 3kk sitten todettuaan ettei enää tarvitse parisuhdetta mihinkään. Usko ja luotto horjuu miehiä kohtaan mutta latasin (ja poistin) tinderin ja turhauduin vain siihenkin. Olin jo valmis asettumaan aloilleni mutta ilmeisesti miehillä menokenkä vipattaa kun pitäisi asettua ja olen murheen murtama. Pidin itsestäni huolta(165cm ja 55kg), olen opiskellut ja vakituisissa töissä, söpö ja mielestäni ihan rento ja hauska. En ymmärrä mistä niitä miehiä löytyisi jotka haluavat oikean parisuhteen ja jakaa arjen ilot ja myös ne haasteet kanssani. :(
NIitä on joka paikassa mutta kun ne ei kelpaa naisille.
Naiset valittavat että kun sellaisia miehiä ei löydy ja samalla sellaiset miehet ei kelpaa.
Oletko lukenut tuota ketjua kolmekymppisestä Pekasta? Siellä jos missään on käynyt hyvin ilmi että ette te miehet oikeasti edes näe tavallisia naisia, näette vain ne max 25-vuotiaat mallinmitoissa olevat. Pekankin ongelma ei ollut se ettei naista olisi saanut, vaan se ettei ne hänestä kiinnostuneet naiset kelvanneet.
Miksi mies ei saisi käyttää "ei ole kemiaa"-korttia, vai onko se vain naisille varattu?
Vähän tuli kyllä siitä lehtijustusta fiilis, ettei Pekka ollut kyseisiin naisiin tutustunut edes sen vertaa, että olisi voinut sanoa onko kemiaa vai ei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
En ymmärrä - olen monta vuotta välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti yrittänyt etsiä sopivaa miestä itselleni. Lopputuloksena on ehkä kymmenet ensitreffit ja pari tapailua, jonka aikana tavattu ehkä kolmisen kertaa. Lisäksi minulla on ollut tässä samanaikaisesti muutama seksiin perustuva suhde.
Nyt olen jotenkin tullut jo siihen ikään (30 v), etten enää kauheasti jaksaisi etsiä ketään yöelämästä tms., kun niin harvoin ketään osuu kohdalle ja niin harvoin niistä mitään kuitenkaan tulee. Milloin tästä parisuhteen muodostamisesta on tullut näin vaikeaa? Onko mitään tehtävissä?
Toi on naisten ongelma. Naiset määrää tahdin ja etsii oikeasti jotain sellasta mitä ei ole edes olemassa. Ja kun se joku on olemassa mens healthin kannessa, niin sillä äijällä on myös tasokas misu kainalossa. En ole ikinä nähnyt urheilullisessa miehellä jätesäkkiä kainalossa ja en tule näkemään. Vielä jos menestynyt sellainen niin hän hakee tasoistaan kumppania. Mutku 95% miehistä ei ole niitä kansikuvissa olevia.
Juuri näin.
Miten joku nainen voi valittaa että ei saa miestä jos näköjään miehiä pyörii ympärillä armeijan verran?
Harva mies voi ikinä kuvitella tuollaista tilannetta missä naisia on joka puolella ja ongelma on se että kenet valitsee?
Älkääpä taas yleistäkö yhden naisen kokemuksia kaikkia naisia koskeviksi. Olen 30v ikisinkkunainen, enkä ole ikinä, siis ikinä saanut miehiltä huomiota. Olen hoikka ja urheilullinen mutta miehille täysin näkymätön. Olen yrittänyt tehdä aloitteita mutta huonolla menestyksellä. Kai se johtuu siitä että naama, hiukset ja tissit ei ole parasta laatua, toisin kuin niillä naisilla jotka miehiltä huomiota saavat.
Mutta mitäpä minä edes omista kokemuksistani kerron kun ei täällä yksikään mies halua uskoa, haukkuvat valehtelijaksi. He haluavat uskoa ainoastaan ne kokemukset missä naisella on valinnanvaraa joka sormelle mutta kukaan ei kelpaa.
Mistä kaltaisiasi naisia löytää?
Suosittelen kumppanin hakemista netistä, maksulliselta deittipalstalta. Tämä ei ole vitsi ja ihan oikeasti yritän auttaa.
Miksi maksullinen? Koska sieltä löytää ne jotka oikeasti haluaa parisuhdetta ja jotka ei halua etsiä niitä kapakoista tai muista vastaavista paikoista. Sieltä löytyy ihmiset jotka haluavat parisuhteen ihan muista syistä kuin seksiin tai ulkonäköön liittyen.
Tiedostan itsekin että tässä on ehkä isoimpana taustalla se kohtaamisongelma, ei ole enää kyläyhteisöä jonka nuoriso kokoontuu viikonloppuisin lähikylän nuorison kanssa yhteiseen tanssipaikkaan tms. On vaan baarit ja nettideitit, jolloin on jo kovat odotukset ja valinnanvaran määrä sekoittaa monilta pään.
Minut löytää lenkkipoluilta ja julkisilla paikoillakin pyrin ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään muille, mutta enää en uskalla mennä juttelemaan. Ja tietty kokeilin sitä surullisenkuuluisaa s24:ää ja ensimmäisenä sain tarjouksen maksullisesta seksistä yli 50-vuotiaalta mieheltä.
Ihan kiinnostava ehdotus tuo maksullinen deittipalvelu.
S24 kannattaa unohtaa välittömästi. Siellä etsitään vain sitä yhtä.
Suosittelen niitä maksullisia treffipalstoja. Mutta muista että on niitäkin jotka on huijauksia.
Ansaisin vielä sellaisen neuvon että kun siellä saa yhteyden johonkin henkilöön niin ei kannata heti tavata. Vaan vaihtakaa vaikka jonkun chatin tai vastaavan osoitteita (mistä ei käy ilmi yhteystietosi).
Harvoin maksullisissa palveluissa mitään sekopäitä on eikä sen takia kannata salailla. Vaan siksi että voi rauhassa tutustua toiseen. Keskustella asioista ilman paineita ulkonäöstä tai sosiaallisista paineista.
Sitten kun olette moneen kertaan rauhassa keskustelleet kaikenlaisesta niin sitten tavatkaa. Sitten ei ole enää paineita kun jo tuntee toisen ja tietää että jos hän vaikka on hiljainen niin se johtuu jännityksestä jne.
Mun tuntemani iki-sinkku kaveri (43v) on epätoivoinen ja vähän simppeli tyyppi.
Ei ole mikään missi, mut miehen pitäis kyllä olla se tumma 190cm pitkä lihaksikas poliisi.
Muut ei kelpaa, koska ei ole kemiaa....huokaus.
Normaali, iloinen nainen (joka ei ole hirveän ylipainoinen) saa ihan varmasti seuraa. Kaikki tuntemani pitkään sinkkuna olleet, ovat jotenkin outoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin itsekin. Ikää 24v ja pitkäaikainen poikaystäväni jätti minut 3kk sitten todettuaan ettei enää tarvitse parisuhdetta mihinkään. Usko ja luotto horjuu miehiä kohtaan mutta latasin (ja poistin) tinderin ja turhauduin vain siihenkin. Olin jo valmis asettumaan aloilleni mutta ilmeisesti miehillä menokenkä vipattaa kun pitäisi asettua ja olen murheen murtama. Pidin itsestäni huolta(165cm ja 55kg), olen opiskellut ja vakituisissa töissä, söpö ja mielestäni ihan rento ja hauska. En ymmärrä mistä niitä miehiä löytyisi jotka haluavat oikean parisuhteen ja jakaa arjen ilot ja myös ne haasteet kanssani. :(
NIitä on joka paikassa mutta kun ne ei kelpaa naisille.
Naiset valittavat että kun sellaisia miehiä ei löydy ja samalla sellaiset miehet ei kelpaa.
Oletko lukenut tuota ketjua kolmekymppisestä Pekasta? Siellä jos missään on käynyt hyvin ilmi että ette te miehet oikeasti edes näe tavallisia naisia, näette vain ne max 25-vuotiaat mallinmitoissa olevat. Pekankin ongelma ei ollut se ettei naista olisi saanut, vaan se ettei ne hänestä kiinnostuneet naiset kelvanneet.
Miksi mies ei saisi käyttää "ei ole kemiaa"-korttia, vai onko se vain naisille varattu?
Tässäkin ketjussa jos nainen sanoo että ehdokkaita olisi mutta naista ei kiinnosta, niin nainen haukutaan nirsoksi ja hoetaan miten naisilla on niin helppoa kun voisi valita lukuisista ehdokkaista. Sitten kun kyseessä onkin mies jolle ei tarjolla olevat naiset kelpaa niin onkin aivan eri asia.
Sitäpaitsi, jos se kokemattomuus naisten suhteen on niin iso asia että siitä pitää ruikuttaa iltapäivälehtien sivuilla niin jo on ihme ettei tarjonta kelpaa. Ihan oma valintahan siinä loppujenlopuksi on kyseessä, mielummin on yksin kuin ottaa epäkiinnostavan kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä se naisen naamasta ja olemuksesta näkyy, kuinka paljon miehiä on tullut ns. kokeiltua...ihme ihmiskokeilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullisena voin todeta että raha se on joka laittaa naisten jalat vipattamaan. Voitin parivuotta sitten lotosta vajaat 3milliä.En paljon puhunut asiasta vain muutamalle kaverille. Tieto levisi kuitenki nopeasti pikkukaupungissa. Kyllä oli naisia heti ympärillä. Ennen ei kukaan nainen ollu kiinnostunut minusta.
Joidenkin naisten/osan naisista. Ei kaikkien.
On meinaan meitä sellaisiakin, joille miehen tulotaso on ihan sama, kunhan nyt toimeen tulee/ei itse joudu miehen elättäjäksi.
Itseasiassa korkea tulotaso voi olla jopa turn off jos kun miehellä ei tunnu olevan mitään muuta tarjottavaa. 'Mulla on muuten iso vene'. Aha. 'Ajan omaa, ei liisattua Audi A4:sta.' Jaa.
Mitä helvettiä mä niillä tiedoilla teen, varsinkaan vasta treffailuvaiheessa?
Raha ei muuta itse miestä miksikään paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä se naisen naamasta ja olemuksesta näkyy, kuinka paljon miehiä on tullut ns. kokeiltua...ihme ihmiskokeilua.
Kerro konkreettisia esimerkkejä! Kiinnostaa
suuresti. Ihon sävy, ylähuulen muoto vaikka?
Vai joku yksittäinen ilme tai ele?
Esim. jos naisella on tapana sipaista hiusten irtosuortuvia usein korvan taakse, niin kyseessä on maneeri siitä, kun niin paljon suihin otettuko?
627, ei tietenkään kopio.
Mutta jos toisen kanssa on kovin kaukana toisistaan olevat mielipiteet, harrastukset, niistä ei jousteta eikä neuvotella niin silloin tuntee hänen seurassaan olonsa eiluonnikkaaksi. Se ole se jota minä haluan.
Samahenkisyys on aivan eri asia kuin oman itsensä kopio. Jossain asioissa ollaan hyvinkin samoilla linjoilla, mutta ei välttämättä kaikissa.
Esimerkiksi kumppani voi olla hyvinkin erilainen, mutta kun se ei haittaa kumpaakaan, kumpikin ymmärtää ja hyväksyy toistensa piirteet ja tavat.
Yhdessäolo on leppoisaa ja huumorilla tai keskutelemalla ymmärretään, että hammastahnan VOI puristaa monella tavalla, aamulla VOI nukkua pidempään, ainakin se toinen jos niin haluaa.
VOI katsella hömppää halutessaan tai VOI katsella aina ne iltauutiset jne.
Vaikka itseä ei aina kiinnostaisikaan.
Silti annetaan sen toisen katsoa ja voidaan olla vaikka vieressä, mutta ei huomautella.
Mutta voidaan välillä olla vaikka eri huoneissa tai muualla ja silti ollaan ihan hyvällä mielellä ja tykätään toisesta.
Ollaan samanhenkisiä, mutta ymmärretään myös toisen erilaisuus.
Osataan ottaa kumpikin ominaisuus suhteen rikkautena ja mielenkiinnon pitäjänä.
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä se naisen naamasta ja olemuksesta näkyy, kuinka paljon miehiä on tullut ns. kokeiltua...ihme ihmiskokeilua.
Et usko tuohon itsekään. Kuvittelet nyt mielessäsi jotain baariruusua resting bitch face -ilmeellä mutta entä jos kohtaisit minut punaposkisena ja iloisena tanssitunnilta ponnari heilahdellen tullessani, tai sosiaalisessa tilaisuudessa, jossa yhteinen tuttavamme esittelee meidät toisillemme ja tervehdin iloisena ja kiinnostuneena. Ihan oikeastiko kuvittelet, että kulmakarvojeni asento tai muu piirre naamastani kertoo, että olen sinkkuaikoinani harrastanut aktiivisesti seksiä eri kumppaneiden kanssa?
Minusta on mielenkiintoista, että palstamiehet eivät omien sanojensa mukaan edes ymmärrä, milloin heille tehdään aloite, ellei se ole sanallinen, mutta he pystyvät kyllä näkemään naisen kasvoista tämän seksihistorian :-D
Syynä siihen, ettei pysyvää kumppania löydy, on se, että vaatimustaso on kasvanut jatkuvasta. Ja aina tavoitellaan vain parempaa ja parempaa, tai niin ainakin kuvitellaan. Ominaisuuksia pitäisi olla enemmän kuin pienellä kylällä yhteensä, oli sitten kyse miehestä tai naisesta. Laskekaa hyvät ihmiset rimaa, niin jopa alkaa löytyä kumppaneitakin. Ja jättäkää se ulkonäkö sivuseikaksi. Se rapistuu kuitenkin ajan myötä. On paljon tärkeämpää, mitä siellä kauniin / komean kuoren sisällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä se naisen naamasta ja olemuksesta näkyy, kuinka paljon miehiä on tullut ns. kokeiltua...ihme ihmiskokeilua.
Et usko tuohon itsekään. Kuvittelet nyt mielessäsi jotain baariruusua resting bitch face -ilmeellä mutta entä jos kohtaisit minut punaposkisena ja iloisena tanssitunnilta ponnari heilahdellen tullessani, tai sosiaalisessa tilaisuudessa, jossa yhteinen tuttavamme esittelee meidät toisillemme ja tervehdin iloisena ja kiinnostuneena. Ihan oikeastiko kuvittelet, että kulmakarvojeni asento tai muu piirre naamastani kertoo, että olen sinkkuaikoinani harrastanut aktiivisesti seksiä eri kumppaneiden kanssa?
Minusta on mielenkiintoista, että palstamiehet eivät omien sanojensa mukaan edes ymmärrä, milloin heille tehdään aloite, ellei se ole sanallinen, mutta he pystyvät kyllä näkemään naisen kasvoista tämän seksihistorian :-D
Kyllä se antoasento ja piirakan haju kertoo. Naisella jolla ollut paljon seksisuhteita haju erilainen. Itellä kokemus noin 400naisesta.
Hyvillä miehillä on liikaa valinnanvaraa!
Esko.Y kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä se naisen naamasta ja olemuksesta näkyy, kuinka paljon miehiä on tullut ns. kokeiltua...ihme ihmiskokeilua.
Et usko tuohon itsekään. Kuvittelet nyt mielessäsi jotain baariruusua resting bitch face -ilmeellä mutta entä jos kohtaisit minut punaposkisena ja iloisena tanssitunnilta ponnari heilahdellen tullessani, tai sosiaalisessa tilaisuudessa, jossa yhteinen tuttavamme esittelee meidät toisillemme ja tervehdin iloisena ja kiinnostuneena. Ihan oikeastiko kuvittelet, että kulmakarvojeni asento tai muu piirre naamastani kertoo, että olen sinkkuaikoinani harrastanut aktiivisesti seksiä eri kumppaneiden kanssa?
Minusta on mielenkiintoista, että palstamiehet eivät omien sanojensa mukaan edes ymmärrä, milloin heille tehdään aloite, ellei se ole sanallinen, mutta he pystyvät kyllä näkemään naisen kasvoista tämän seksihistorian :-D
Kyllä se antoasento ja piirakan haju kertoo. Naisella jolla ollut paljon seksisuhteita haju erilainen. Itellä kokemus noin 400naisesta.
Mitään kaksinaismoralismia et koe tuossa?
Ei kun joo. Sähän täytät vain alkukantaista biologista tehtävääsi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Vierailija kirjoitti:
Esko.Y kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
KatriinaK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhteeseen ryhdyttäessä on kyllä oltava tavoitteet selvillä. Sinulla pitäisi olla tavoitteena taudittoman hedelmöityskykyisen kehosi käyttäminen lisääntymiseen yhdessä hyvälle tuoksuvan miehen kanssa ja miehen sitouttaminen isyyteen.
Näissä seksisuhteissa tavoitteena on ollut vain nautinto ja hyvä seura. Näistä miehistä en ole halunnut mitään enempää. Oikeanlaisen miehen kanssa tavoitteena voisi olla joissain vaiheessa myös lasten hankinta.
Sunlainen nainen ei kelpaa kunnolliselle miehelle. Sua on härkitty ja sorkittu.
Sori, mutta en kyllä usko yhtään tällaiseen. Sitäpaitsi eihän ne miehet edes tiedä näistä, en koskaan puhu entisistä nykyisille miehille.
Kyllä se naisen naamasta ja olemuksesta näkyy, kuinka paljon miehiä on tullut ns. kokeiltua...ihme ihmiskokeilua.
Et usko tuohon itsekään. Kuvittelet nyt mielessäsi jotain baariruusua resting bitch face -ilmeellä mutta entä jos kohtaisit minut punaposkisena ja iloisena tanssitunnilta ponnari heilahdellen tullessani, tai sosiaalisessa tilaisuudessa, jossa yhteinen tuttavamme esittelee meidät toisillemme ja tervehdin iloisena ja kiinnostuneena. Ihan oikeastiko kuvittelet, että kulmakarvojeni asento tai muu piirre naamastani kertoo, että olen sinkkuaikoinani harrastanut aktiivisesti seksiä eri kumppaneiden kanssa?
Minusta on mielenkiintoista, että palstamiehet eivät omien sanojensa mukaan edes ymmärrä, milloin heille tehdään aloite, ellei se ole sanallinen, mutta he pystyvät kyllä näkemään naisen kasvoista tämän seksihistorian :-D
Kyllä se antoasento ja piirakan haju kertoo. Naisella jolla ollut paljon seksisuhteita haju erilainen. Itellä kokemus noin 400naisesta.
Mitään kaksinaismoralismia et koe tuossa?
Ei kun joo. Sähän täytät vain alkukantaista biologista tehtävääsi :D
Minkä sille voi kun naiset haluaa. Se vain on niin kun naisten keskuudessa leviää juorut millainen panomies, haluavat yhä useammat kokea seksin ihanuuden. Se on joku ketjureaktio, naiset ovat suoraan esittäneet mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella naisella on liian korkeat vaatimukset...
Muistakaa että kauniita naisia mahtuu 10 tusinaan.
Komeita miehiä on 1 ehkä 20 tusinassa.
Siihen päälle vielä urheillisuus yms. Niin moni etsii itselleen liian tasokasta seuraa.
POINTTI.. TYYTYKÄÄ SIIHEN SOHVA PEKKAAN.
Minkä ihmeen takia pitäisi tyytyä johonkin jota ei halua? Kuinka onnellisen suhteen tästä ajattelit rakentaa? Sellaisen jossa tyytyjä lähtee heti jos saa jotain muuta.
No kun kyllä minäkin luulen että arvoiseni palkka on kymppitonni kuussa. Kun työnantaja ei kuitenkaan sitä maksa niin pitää oppia tyytymään ja olemaan onnellinen vähemmällä. Ihan hyvää elämää sitä voi vähemmälläkin viettää.
Suomalainen nainen ei kuitenkaan ajattele näin. Sen sijaan että oppisi olemaan onnellinen miehen kanssa joka ei täysin vastaa vaatimuksia niin pitää joko olla vuosia yksin odotellen jotain satuhahmoa tai pyöriä karusellissa ja valehdella itselle "kyllä minä olen kaunis ja ansaitsen komean, ne suhteet aina vaan menee karille sen takia koska kaikki miehet on pelimiehiä".
Oikea lääke suomalaiselle naisille olisi pitää jalat yhdessä ja tyytyä siihen kunnolliseen mieheen sitten kun se tulee vastaan vaikkei se ihan kaikkia ulkonäkövaatimuksia vastaisi. Ja mennä nuorena naimisiin, naisen käyttöikä kun on lyhyt. Muistaka kohdella miestä hyvin, sekin taito kun on ihan hukassa nykyisin. Myös aktiivisuutta aloitteisiin ja sosiaalisuutta.
Miksi kukaan nainen haluaisi kohdella hyvin miestä, joka puhuu "naisen käyttöiästä"?
Tiedät tuon itsekin kun noin kolahti. Onhan tuo hiukan tyly termi, mutta fakta on se että naisen ns "parasta ennen" menee todella nopeasti. Ja uskon että tuon kommebtoijan viesti oli tarkoitettu niille naisille jotka hakee kuuta taivaalta. Jos parikymppisenä on voinut pitää korkeat kriteerit miehille, se ei todellakaan päde enää kolmekymppisenä saati vanhempana.
Tuota.. mitä sinä sillä parisuhteella teet, jos naisen käyttöikä menee umpeen vanhetessaan? Kuvitteletko, että nainen pysyy ikuisesti sen ikäisenä, jolloin hän aloitti parisuhteen? Miksi kukaan haluaisi suhteeseen kanssasi, jos tietää, että sinun silmissäsi käyttöikä menee muutamassa vuodessa umpeen?
Ymmärrät tahalleen väärin. Kaikki miehet tietää vanhenevansa ja tietävät myös että nainen vanhenee. Tässä vaan on sellainen, että moni nainen ei tajua vanhenevansa, ovat +30 vuotiaana edelleen prinsessaharhoissa ja hakevat kuuta taivaalta (eli top10% kuuluvaa miestä) vaikkei omat rahkeet enää riitä ns. "Hyviin miehiin" ja ihmettelevät kun ovat yksin eikä vapaita miehiä ole enää missään, ainakaan sellaisia kunnollisia.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Se miesten määrä on kuitenkin vakio, eikä mitenkään riippuvainen siitä, missä vaiheessa se kumppani löytyy. Jos ap olisi löytänyt hyvän miehen 10 vuotta sitten, tämän aloituksen olisi tehnyt se, joka nyt on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Aina on joku, joka jää apajille viimeisenä ja tällä kertaa se nyt oli ap. Ei se asia sillä miksikään muutu, että yksilötasolla joku toimii toisin. Vähän sama logiikka kuin työllistymisessä. Vaikka työttömät kirjoittelisivat hakemuksia kymmenkertaisen määrän, ei avoimia työpaikkoja yhtäkkiä ilmaannu kymmenkertaisesti.
Ihan turha nillittää mistään prinsessaharhoista, jos kyse on oikeasti siitä, että hyviä miehiä ei riitä kaikille.
Voisiko joku alapeukuttaja hieman avata ajatusmaailmaansa? Mikä tuossa viestissäni oli pielessä?
No olisikohan kenties tuo viimeinen lause? Hyviä miehiä kyllä riittää ihan siinä missä hyviä naisiakin.
Ovatko kaikki naiset mielestäsi hyviä? Jos ajatellaan, että miehiä ja naisia on molempia 100. Näistä 90 on hyviä miehiä ja naisia. Kaikki hyvät miehet pariutuvat. Sitten ilman puolisoa jää 10 miestä ja 10 naista. Millä ihmeen logiikalla nämä naiset eivät jääneet ilman hyvää miestä?
Miten tuo on kiinnostavaa, koska noin käy minkä tahansa sellaisen resurssin kohdalla, joka on rajallinen? Tuot esiin ilmiselvyyksiä. Pohdi mieluummin miten samaa tasoa olevat kohtaavat.
Niin, minustakin tämä oli itsestäänselvyys. Siksi ihmettelinkin, kun joku väitti, että näin ei olisi ja väänsin tämän asian rautalangasta. En tietenkään tällaista täällä jauhaisi, jos joku ei väittäisi vastaan.
Minä katsoin sitä kellokäyrän näkökulmasta. Samaa tasoa olevia on sama määrä. Mitä lähempänä oikeaa laitaa käyräll olet, sitä vähemmän on tietysti omaa tasoasi parempia. Jos sinulle kelpaa oma tasosi hyväksi tasoksi, niin yhtä paljon samanlaisia on vastakkaisessakin sukupuolessa. Ei pitäisi olla ongelma. Ellei oma tasosi ole hyvä, kannattaisi ehkä lakata haaveilemasta siitä hyvästä miehestä. Prinsessaharhaksi sellaista käytöstä sopii nimittääkin.
Kellokäyrä kuitenkin kertoo, että oman tasoisensa löytäminen ei pitäisi olla ongelma. Teitä on yhtä paljon.
Niin. Mutta omallakin tasolla on vaikeaa löytää hyvää ja sopivaa. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Ihanko oikeasti kuvittelet, että samantasoiset sopivat aina ja joka tilanteessa toisilleen? Esim se kaupungissa asuva sinkkukissanainen sopii täydellisesti yhteen sen maalla asuvan maatalon isännän kanssa yhteen, jos vain kasvonpiirteiltään ovat samaa kauneus/komeustasoa?
Viestisi alku osoittaa, ettet vieläkään ole sisäistänyt mitä tuo kellokäyrä tarkoittaa.
Idea ei ole se, että omalla tasollasi löydät ”hyvää”, vaan omalla tasollasi löydät omaa tasoasi. Jos hyvää on omalta tasoltasi vaikeaa löytää, ehkä se johtuu siitä että oma tasosi ei niin hyvä ole. Jos kuvittelet oman tasosi paremmaksi kuin se on, voidaan puhua prinsessaharhasta.
Mikä sinusta siis takaa tai todistaa, että siellä omalla tasollakin vielä on oma kellokäyränsä, jossa kaikki väistämättä löytävät kumppanin? Jos tasolla 6 on miehiä ja naisia sama määrä, miten varmistat, että esim retkeilyhenkisiä ja luonnonläheisiä on sillä tasolla täsmälleen sama määrä molemmissa sukupuolissa? Tai millä perusteella voit väittää, että 7-tasolla jokaista lapsen haluavaa naista kohden löytyy myös mies, joka haluaa lapsen?
Sen takaa oma joustavuutesi. Mitä useampia kriteereitä käytät tasosi määrittelemiseen, sitä pienempi joukko tasoosi sisältyy. Jos määrittelet oman tasoisesi miehen pikku leluponeista pitäväksi Ferrarin omistavaksi sikarintupruttelijaksi, niin voi olla vaikeaa löytää ”hyvää” ja sopivaa miestä. Jos iteroit loputtomasti lisää kellokäyriä, kuten fraktaaleja, jää sinulla lopulta pää vetävän käteen. Älä siis iteroi.
Yleensä tasolla ei kuitenkaan tarkoitettane ihan tuota. Puhut nyt valintakriteereistä ja oma asiasi toki kuinka tiukalle ne vedät. Liian tiukoilla kriteereillä teet tietysti itsellesi hallaa, kuten kysymyksesi osoittaa.
Tasokysymyksen itse ajattelen kuten Desmond Morrisin opuksesta hamalla 80-luvulla jo luin. Idea ei loputon kriteerien loputon iteraatio. Desmond käytti yhtä kriteeriä, ulkonäköä kellokäyrättämiseen. Kriteeri voi tietysti olla mikä vaan, jossa on harmaan sävyt olemassa.
Mutta hei, mihin jäi nyt se, että omalta tasolta löytyy varmasti sopiva aina ja kaikille? Jos jo ollaan omalla tasolla, niin vieläkin pitäisi luopua niistä kriteereistä esim lapsihaaveista? Eikö tämä nyt sitten tarkoita pelkästään sitä, että kyse ei ole prinsessaharhoista ja väärästä tasosta, vaan monesta muustakin asiasta? Ihan niin kuin näille tasojankuttajille on aina sanottukin.
Sinua näemmä kiusaa termi prinsessaharha. Kellokäyrän loputon iteroiminen on juuripa sitä prinsessaharhaa. Eli kysymykseesi vastatakseni, se jäi siihen iteroimiseen. Lakkaa tiukentamasta valintakriteerejäsi, niin valinnasta tulee helpompaa.
Mikä hyvänsä sinun valintakriteerisi onkaan, niin samaa tasoa olevia on yhtä paljon. Sen takaa kellokäyrä. Mitä useamman valintakriteerin otat käyttöön, mitä tiukempi valintaseula sinulla on, sitä paremmin voidaan juuri puhua prinsessaharhasta.
Minusta tuntuu, ettet nyt ihan halua ymmärtää mistä puhutaan kun puhutaan samasta tasosta puolisoiden välillä. Sillä on yleensä tarkoitettu ulkonäkökriteeriä ja sen on osoitettu pääsääntönä pitävän paikkaansa.
Eli sinä takaat, että jokaisella tasolla on yhtä paljon esimerkiksi niitä lapsia haluavia miehiä kuin naisiakin? Sehän ei ole mikään tasokysymys, vaan siinä on kyse jostain ihan muusta. Kyllä, tässä tapauksessa prinsessaharha-termi kiusaa minua, koska siinä sanotaan ja annetaan ymmärtää olevan kyse siitä, että tämä henkilö ei ansaitse sellaista kumppania, jota etsii ja toivoo. Aika usein (tässäkin ketjussa) haukutaan, miten tasottomat naiset kuvittelevat itsestään liikoja ja tämä kiteytyy tuohon prinsessaharhaan.
Ei siinä minun takuillani ole merkitystä, koska takuustani et voi minua vastuuseen vetää. Sinänsä turha käyttää tuota termiä.
Tilastollisesti väestötasolla lisääntymisikäisten joukossa tilanne kuitenkin on noin kuten kysyt. Kumpikin sukupuoli haluaa lapsia suurin piirtein yhtä lailla. Toki, jos etsit kumppaniasi vain 85- tai 17-vuotiaista, niin elämäntilanteensa johdosta eivät ole välttämättä kiinnostuneita tai kykeneviä lisääntymään ja olet asettanut kriteerisi liian tiukalle. Naisella tilanne on sikäli helpompi, koska miehen lisääntymisikä kestää pidempään, joten jos lapsellesi vanhempaa kaipaat on se naiselle helpommin toteutettavissa kuin miehellä. Ero ei kuitenkaan ole mittava, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin pääsee lisääntymään.
Mutta miksi kysyt tästä tasokysymyksen puitteissa, kun itsekin toteat että se ei ole tasokysymys? Asetat kysymyksen väärään raamiin ja siksi toteat, että vastauksen täytyy olla väärä?
No tottakai voin vaatia takuuta, jos itse väität, että kaikille löytyy sopiva kumppani, jos vain pysyy sillä omalla tasolla. Jos et pysty tätä takaamaan, on ihan turha länkyttää, että kaikille löytyy joku.
Mitä tarkoitat, miksi kysyn tätä tasokysymyksen puitteissa? Pointti on se, että kaikki selitetään aina pelkästään niillä tasoilla, mutta millään ei tajuta, että ne ovat vain erittäin pieni osa selitystä. Se ei ole enää tasokysymys siinä vaiheessa, kun pysytellään siellä omalla tasolla ja pilkotaan homma pienempiin osiin. Eihän se vastaus ole väärä, jos itsekin myönnät, että siellä tason sisälläkin tapahtuu vaikka mitä, joka sekoittaa pakkaa ja tekee pariutumisesta vaikeaa. En ymmärrä, mikä tässä sinulla nyt jää tajuamatta.
Jos et löytä kumppania, täällä kiljutaan, että älä yritä liian korkeatasoisia vaan tyydy omatasoisiin. Mitäs sitten tehdään, jos niistä omatasoisista ei löydy sopivaa? Tässä nyt se jutun ydin. Sinä itsekin myönsit, että takeita ei ole. Siispä voimme unohtaa tämän iänikuisen prinsessaharhajankutuksen ja todeta, että kaikille ei vain välttämättä helposti sopivaa löydy. Edes omalta tasolta.
Hyvä on, minä annan sinulle vaatimasi takuun. Ole nyt sitten tyytyväinen siinä. Kerrankin sait jankuttamisellasi jotain. Sellaista einusein tapahdu. :-)
On ilmiselvää, ettet pidä prinsessaharhasta käsitteenä. Syysi ovat omasi, enkä pyri niitä selvittämään.
Mitenköhän monta kertaa sinulle täytyy selittää, että kellokäyrä kertoo että samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran? Se kertoo, että samantasoisista riittää kumppaneita. Tietysti, jos itse asetat loputtoman määrän kriteereitä, niin siinähän itse sabotoit itseäsi. Se kriteereiden loputon asettaminen juuri voi ola sitä prinsessaharhaa.
Eli et vieläkään ymmärtänyt sitä tason sisäistä variaatiota? Juu, tajuan sen, että kellokäyrän mukaan samantasoisia on kummassakin sukupuolessa saman verran. Mutta kun mennään sinne kellokäyrän yhteen x-akselin kohtaan, siihen tulee esim, että siinä kohdassa/tasolla miehiä on 100 ja naisia 100. Mistä tulee oletus, että niissä sadassa miehessä ja naisessa on täsmälleen saman verran esim niitä, jotka haluavat lapsen ja omakotitalon eikä yksikään nainen jää ilman miestä, joka kanssa nämä saa hankittua? Entäs onko sillä tasolla täsmälleen yhtä paljon maalla asuvia molemmissa sukupuolissa? Tai koiraihmisiä? Tällaisia ominaisuuksia, jotka eivät liity siihen ihmisen tasoon millään tavalla, mutta vaikuttavat merkittävästi pariutumishalukkuuteen tietyn ihmisen kanssa. Eivät nämä ole mitään kumppanin lisäkriteereitä vaan realiteetteja, joita parisuhteessa on pakko miettiä.
Tiedän, että et vieläkään ymmärrä tätä, vaan jatkat jankuttamista siitä kellokäyrästä, että pitää mennä omalle tasolle, vaikka minä tässäkin olen ihan tasan sillä samalla tasolla.
Kyllä minä ymmärrän mitä tarkoitat ja olen jo vastannut sinulle miten näen tuon kriteerien iteroinnin vaikuttavan. Lisäkriteereitähän nuo ovat kaikki, vaikka et sellaisina niitä halua nähdä. Tasostahan noissa kaikissa on kyse. Sinä vaan rakentelet uusia tasoluokituksia, mikä luonnollisesti vaikeuttaa pariutumista.
Ei siinä ole kyse tasosta. Se tasohan jo määriteltiin samaksi. Esim jos ajatellaan, että Maija ja Mikko ovat ulkoisesti ja niillä sinun mittareillasi samalla tasolla. Maija haluaa lapsen ja Mikko ei. Maija ei kelpaa Mikolle, eikä Mikko Maijalle. Kumpi heistä oli siis tasokkaampi, ja kumpiko se, joka yritti liian tasokasta? Et pysty tätä määrittelemään, koska lapsen haluaminen ei ole ominaisuus, jonka perusteella ihmisiä voi laittaa absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen. Näin ollen he ovat samantasoisia, mutta eivät vain kelvanneet toisilleen ja sillä selvä.
Siinä on kyse tasosta, koska lisäät vain uusia kriteereitä joissa mittaat tasoa. Se ettei kumppaniehdokkaita voisi laittaa lapsihalun mukaan paremmuusjärjestykseen, on vain sinun perustelematon väitteesi. Totta kai voi.
Niin, eli myönnätkö nyt vihdoin, että se taso määrittyy sellaisten tekijöiden kautta, jotka eivät olekaan absoluuttisia objektiivisia ”markkina-arvoja”, jotka kuka tahansa osaa määritellä? Vai miksi et pystynyt sanomaan, kumpi on tasokkaampi, Mikko vai Maija? Siinä tapauksessa myönnät juuri sen todeksi, mitä täällä on vuosikausia yritetty tasoteoreetikoille selittää, eli että kyse ei ole prinsessaharhasta vaan pelkästään epäsopivuudesta, jolle ei vain voi mitään.
Jos ajatellaan, että Mikko ja Maija ovat ilman lapsihaaveiden huomioon ottamista ”objektiivisesti” molemmat täsmälleen tasoa 6,32. Mikko toivoo kumppaniltaan myös, ettei lapsia hankittaisi. Tämä ominaisuus nostaisi hänen mielessään Maijan tasolle 6,4 ja Maija olisi siis tasokkaampi kuin ennen lapsihaaveiden huomioon ottamista. Mutta, koska hän itsekin täyttää tämän kriteerin, hän arvottaa tietysti itsensäkin tasolle 6,4, joten hän ei vaadi tasoaan parempaa, vaan juuri sitä, mitä hän itsekin on. Hän ei kuitenkaan Maijalle kelpaa, koska Maijan mielestä nimenomaan lapsen hankkiminen nostaa molemmat tasolle 6,4.
Eli tasoteorian mukaan molemmat vaativat enemmän, mutta myös toteuttavat itsensä osalta tämän vaatimuksen, joten heidän tasonsa on täsmälleen se, mitä kumppaniltaankin vaativat eikä yhtään enempää. Missä on siis prinsessaharha ja kumpi oli tekemisissä liian tasokkaan ihmisen kanssa? Minusta tässä ”tasot” ovat ihan oikeita, mutta yksilöiden haaveet eivät natsanneet. Ei voida sanoa, että molemmat olivat toisilleen liian tasokkaita. Tasoteoria ei enää päde.
Vai tästä tässä on kaiken aikaa ollut kyse. :-) Olet minun kanssani argumentoinut jotain aiempaa käymääsi väittelyä ja kuvitellut minut silloiseksi keskustelukumppaniksesi. Siksi argumentoinnissasi ei siis ole vaikuttanut olleen punaista lankaa!
Minähän olen kaiken aikaa sanonut, että tasot ja kriteeristöjen määrät ovat suhteellisia, ts. henkilökohtaisia. Siksipä noilla sinun desimaalilukuesimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä minun kanssani ja se osoittaa sinun käyvän kanssani jotain aiempaa väittelyäsi.
Tasot ovat olemassa, mutta eivät ole sovellettavissa noin olkiukkomaisesti, kuin mitä sinä teet voidaksesi tasot hylätä. Kuten eilen kirjoitin, törmäsin tasoteoriaan itse ensimmäistä kertaa 80-luvulla Desmond Morrisilla. Hän on tunnettu eläintutkija, googlaa ellei nimi sano sinulle mitään. En tiedä onko hän sitä varsinaisesti keksinyt, mutta Morrisiltä näkee että tasoteoria on vähintäänkin vuosikymmenien ikäinen. Mikään tuore verkkokeskustelijoiden keksimä juttu se ei ole, vaan löytyy ihan tieteen puolelta vuosikymmenten takaa.
Tasot pariutumisessa ovat kiistatta olemassa, mutta ne eivät ole desimalisoitavissa kuten hiukan lapsekkaasti yrität ne kumotaksesi. Sinun ongelmasi on, että yrität ahtaa aivan jokaikisen pariutumisen pääsääntöön ja jos jokainen ei siihen sovi, väität ettei pääsääntö ole voimassa. Ei todellisuus toimisi sinun sadasosiesi mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö pääsääntöä ole havainnoista muodostettavissa.
En oikein tiedä miksi tasojen olemassaolo sinua periaatteellisesti noin loukkaa, ettet halua niitä edes myöntää olevan olemassa. Milä tässä on se todellinen ongelma sinulle? Totta kai ulkonäkötasot ovat olemassa, mutta puhtaan absoluuttisia numeroita niistä ei saa väännettyä millään. On toki mahdollista, että paljon alempaa tasoa oleva nappaa jonkun ylemmältä tasolta, mutta sen varaan ei kannata laskea sillä se on pääsääntöä vastaan.
Kriteereiden iteroiminen totta kai lisää yksin jäämisen vaaraa, kuten esimerkkisikin osoittaa, mutta se ei mitenkään kumoa tasojen toimimista. En oikein ymmärrä miten kuvittelet lisäkriteeristöjen tasojen päälle lastattuna osoittavan etteivät tasot toimi. Sitähän sinä yrität argumentoida.
Mitä enemmän kriteereitä kumppanillesi asetat, sitä todennäköisemmin voidaan kohdallasi puhua prinsessaharhasta. Kuvittelet olevasi niin erinomainen, että sinulla on varaa vaatia tiukan kriteeristön täyttynistä muilta.
No tuossahan se prinsessaharha ja erinomaisuus taas tuli, vaikka juuri muka myönsit, että puhumme samasta asiasta, eikä mistään absoluuttisesti mitattavasta arvosta. :D Pointtihan nimenomaan on se, että noissa ei enää voida puhua mistään erinomaisuudesta, jolloin on varaa vaatia vaikka mitä, koska se "varahan" tarkoittaisi nimenomaan tason määrittelyä, jonka väität olevan väärä. Et voi määritellä, että Maija on tasoa 6,32, mutta että hänen lapsitoiveensa tarkoittaa, että hän etsii liian hyvää kumppania, vaikka Mikko on määritelty olevan ihan sillä samalla tasolla. Joko he ovat alun perinkin eri tasoilla tai sitten he ovat samalla tasolla, jolloin kelpaamattomuus ei liity tasovirheeseen. Et voi valita nyt molempia, jos yhtään logiikkaa viitsitään käyttää.
En jaksa käsittää mikä sinua tasoteoriassa ja prinsessaharha-termissä loukkaa, sillä siitä tässä enää on kyse. Et edes lue viestejäni. Juuri pääsin sanomasta ettei tasoja määritellä jonkun sadasosan tarkkuudella, joten miksi ihmeessä taas intoilet minulle noita desimaaleja? Mitä ilmeisemmin yrität käydä kanssani jotain aiemman väittelysi uusintaa, mikä on joltisenkin turhauttavaa näin vuorokauden jälkeen.
En ymmärrä mitä ajat takaa virkkeelläsi, joka alkaa sanalla Pointtihan. Minusta tuntuu siltä, että olen jo käsitellyt pointtisi sikäli miten sen ymmärrän jo moneen kertaan. Jos olet ollenkaan lukenut aiemmin jo kirjoittamaani, en ymmärrä mitä sinulla on tässä enää veivattavaa. Etkö muka usko, että ihmisissä on eri tasoja mitä parinvalintaan tulee? Sitten argumentoit tiedettä vastaan. Etkö hyväksy sitä, että kriteerien iteroijaa nimitetään prinsessaharhaiseksi? Saat toki olla sitä mieltä, mutta turha kiukutella heille jotka mieltävät asian toisin.
Turhaan nyt vedät tähän loukkaantumisia, kun minä vain toivon, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä vihjailla ja anneta ymmärtää jotain ihan muuta kuin tarkoitetaan. Jos sinä et nyt vieläkään tajua, miksi et voi sanoa henkilön etsivän kumppania väärältä tasolta silloin, kun hän etsii sitä täysin oikealta tasolta, niin en voi mitään. Nyt loppuu rautalanka.
Jos puhut Laasasen laatimasta ”suomalaisesta tasoluokitusteoriasta”, et kyllä itse tiedä siitä mitään. Se käsittelee vain ja ainostaan seksin saamista, eikä naisille edes lasketa tasoluokitusta (koska naiset saavat seksiä käytännössä aina). Muutama muukin väärinkäsitys sulla on noissa jutuissa, mutta nämä nyt tärkeimpinä.
Toistan: se koskee vain seksiä ja vain miehiä.
Kukaan ei halua olla se hätävara, joka otetaan paremman puutteessa toistaiseksi. Kukaan ei ole niin epätoivoisesti seuran tarpeessa ,että se riittäisi. -eri