Lue keskustelun säännöt.
Miten parantua masennuksesta???
11.08.2018 |
Mikä hitto päätäni vaivaa? Ketuttaa suorastaan... Olen seurustellut puolisen vuotta, valmistuin juuri kesäkuussa, olen tehnyt kesällä kaikkea kivaa ja on kyllä ollut paras kesä tähän asti. SILTI pari viime viikkoa on ollut voimaton olo: mikään ei huvita, mitään ei jaksa tehdä (todella saamaton fiilis) ja tekisi mieli vain nukkua. Väsyttääkin enemmän kuin aikaisemmin... Ja olen herkillä sekä itkettää. Syksy on kyllä aina ollut raskasta aikaa (viime syksykin tällaista), mutta mikä helkatti mättää, kun olen kuitenkin pääasiassa onnellinen.
Sepramia käytän ja se onkin ollut pelastus, mutts miten pääsen kokonaan tästä eroon? Selkäkin on saakelin kipeä, siihen sattuu aina masennuksen voittaessa. Pitääkö minun alistua masennukselle eli levätä, vai tapella vastaan eli tehdä koko ajan jotain vaikka voimat eivät riittäisi?
T. 19v tyttö
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitusopas mindfulness-meditaatioon:
Mark Williams, Danny Penman: Tietoinen läsnäolo
Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän käytä hormonaalista ehkäisyä? Voi aiheuttaa pahojakin mielialaoireita ja oireet voivat alkaa viiveellä, siten ettei heti tajua yhdistää ehkäisyvalmisteeseen.
Lopettamalla ”masentelun” ja olemalla ajattelematta jatkuvasti Sinua itseäsi ja miten pieni Sinä itse voit.
Ei masennusta oikeasti ole olemassa. On olemassa surua, johon on syy, kuten läheisen kuolema ja alakuloisuutta, joka johtuu esim. liian yksipuolisesta ravinnosta ja liikunnan puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään.
Se on luonteenpiirre, ei sairaus.Joo, syön lääkettä mun luonteeseen.... Vai mites se menikään?
Mulla on myös paniikkihäiriö, onko sekin osa luonnetta?
Ap
Syöt lääkkeitä masennukseen ja silti masentaa. Voikin miettiä että miksi lääkäri ne on määrännyt, siksi että niistä on oikeasti hyötyä vai siksi että se saa niistä resepteistä provikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ethän käytä hormonaalista ehkäisyä? Voi aiheuttaa pahojakin mielialaoireita ja oireet voivat alkaa viiveellä, siten ettei heti tajua yhdistää ehkäisyvalmisteeseen.
En ole ikinä käyttänyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään.
Se on luonteenpiirre, ei sairaus.Joo, syön lääkettä mun luonteeseen.... Vai mites se menikään?
Mulla on myös paniikkihäiriö, onko sekin osa luonnetta?
Ap
Syöt lääkkeitä masennukseen ja silti masentaa. Voikin miettiä että miksi lääkäri ne on määrännyt, siksi että niistä on oikeasti hyötyä vai siksi että se saa niistä resepteistä provikkaa.
Luitko edes koko ketjua? Jos et, niin kannattaisi, vastaus löytyy kyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lopettamalla ”masentelun” ja olemalla ajattelematta jatkuvasti Sinua itseäsi ja miten pieni Sinä itse voit.
Ei masennusta oikeasti ole olemassa. On olemassa surua, johon on syy, kuten läheisen kuolema ja alakuloisuutta, joka johtuu esim. liian yksipuolisesta ravinnosta ja liikunnan puutteesta.
Ajattelet asiat liian mustavalkoisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama tilanne. Tuntuu, että pitäisi olla onnellinen, mutta silti masennus pitää aika tiukasti kiinni. Parempia kausia toki on, mutta pienetkin vastoinkäymiset voivat lannistaa ihan pohjamutiin. Olen seurustellut nyt puoli vuotta, laaja kaveri-/ystäväpiiri sekä hyvät perhesuhteet (eli turvaverkko kyllä kunnossa). Lisäksi käyn psykoterapiassa.
Nämä kuitenkin ovat olleet minulle hyödyllisiä asioita:
Sään salliessa lenkkeilen. Välillä kun voimaa on riittänyt kumman paljon on lenkkejä kertynyt jopa 4 krt/vko. Kävelen reippaasti metsälenkkejä ja kuuntelen samalla lempimusiikkiani tai podcasteja. Lisäksi joogaan, yin-jooga erityisen rentouttavaa ja lievittää hyvin ahdistusta.
Talvisin pidän huolen D-vitamiinin saannista ja otan aamuisin kirkasvalohoitoa. Koen sen helpottavan pahinta uupumusta ja kun voimia on enemmän ei mielikään murru niin helposti.
Luen kirjoja, jotka kertovat masennuksesta. Esim. Keskivaikea vuosi ja Jonain keväänä herään on tullut luettua. Olen saanut niistä "vertaistukea" ja jopa nauranut useille kohdille, kun pystyn samaistumaan niin hyvin.
Alkoholia nautin satunnaisesti, nikotiinituotteita en käytä lainkaan. Kahvia joka päivä 1-3 kuppia, aiemmin kofeiinikin oli poissuljettu kun paniikkihäiriö vaivasi jatkuvasti.
Aika peruskauraa, mutta näiden avulla saan pidettyä pääkopan jotenkin kuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne. Tuntuu, että pitäisi olla onnellinen, mutta silti masennus pitää aika tiukasti kiinni. Parempia kausia toki on, mutta pienetkin vastoinkäymiset voivat lannistaa ihan pohjamutiin. Olen seurustellut nyt puoli vuotta, laaja kaveri-/ystäväpiiri sekä hyvät perhesuhteet (eli turvaverkko kyllä kunnossa). Lisäksi käyn psykoterapiassa.
Nämä kuitenkin ovat olleet minulle hyödyllisiä asioita:
Sään salliessa lenkkeilen. Välillä kun voimaa on riittänyt kumman paljon on lenkkejä kertynyt jopa 4 krt/vko. Kävelen reippaasti metsälenkkejä ja kuuntelen samalla lempimusiikkiani tai podcasteja. Lisäksi joogaan, yin-jooga erityisen rentouttavaa ja lievittää hyvin ahdistusta.
Talvisin pidän huolen D-vitamiinin saannista ja otan aamuisin kirkasvalohoitoa. Koen sen helpottavan pahinta uupumusta ja kun voimia on enemmän ei mielikään murru niin helposti.
Luen kirjoja, jotka kertovat masennuksesta. Esim. Keskivaikea vuosi ja Jonain keväänä herään on tullut luettua. Olen saanut niistä "vertaistukea" ja jopa nauranut useille kohdille, kun pystyn samaistumaan niin hyvin.
Alkoholia nautin satunnaisesti, nikotiinituotteita en käytä lainkaan. Kahvia joka päivä 1-3 kuppia, aiemmin kofeiinikin oli poissuljettu kun paniikkihäiriö vaivasi jatkuvasti.
Aika peruskauraa, mutta näiden avulla saan pidettyä pääkopan jotenkin kuosissa.
Hienoa. :) Itsekin tilasin toissapäivänä juoksulenkkarit, haluan liikkua enemmän.
Ap
Jos eksyn ikäviin ajatusketjuihin, niin olen huomannut, että laulaminen tai hyräileminen auttaa, kun samalla puuhastelee jotakin. Ja muutenkin hyräily tai laulaminen aktivoi vagushermoa -> auttaa ruuansulatuksen kanssa. RAIN-mindfulness-tekniikka toimii mulla kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos eksyn ikäviin ajatusketjuihin, niin olen huomannut, että laulaminen tai hyräileminen auttaa, kun samalla puuhastelee jotakin. Ja muutenkin hyräily tai laulaminen aktivoi vagushermoa -> auttaa ruuansulatuksen kanssa. RAIN-mindfulness-tekniikka toimii mulla kanssa.
Pitääkin tutustua tuohon RAIN-tekniikkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni valitti masennusta, selkäsärkyä ja väsymystä. Ei millään olisi mennyt lääkäriin, mutta sitten kun lopulta meni, niin oli munasarjasyöpä. Kohtu ja munasarjat leikattiin, nyt muutamia vuosia myöhemmin ei enää valita masennusta, selkäsärkyä ja väsymystä.
Hyvä kysymys. Täällä ikää 42 v., sairastuin kirjoitusten jälkeen, pari opiskelukokeilua takana mutta mitään en saa vietyä loppuun, enää en jaksa edes yrittää, kroppakin alkaa vähitellen lahota, joten kituutan luultavasti kuntoutustuella loppuikäni kun en ole kuitenkaan liian sairas eläkkeelle. Kilpparit ja muut on testattu monta kertaa ja kaikki arvot on aina kuin oppikirjasta, olen siis maailman tervein ihminen, luultavasti vain laiska, tyhmä ja luulosairas.
Mulla on kokeiltu 16 eri lääkettä joista 1 toimi vähän aikaa, kunnes alkoi aiheuttaa enemmän haittoja kuin hyötyä. Sähköllä pääsin vähäksi aikaa lähes oireettomaksi mutta kai se p*ka on vuosien aikana syöpynyt jo niin syvälle mun aivoihin että muutaman kuukauden jälkeen tulee aina takapakki, joka kerta edellistä pahempi. Tuntuu etten edes tiedä mistään muusta, enkä muista millainen olin ennen sairastumista.
3 vuotta kävin Kelan terapiassa joka vain pahensi itsevihaa ja luottamusongelmia ihmisiin, eikä puhuminen muutenkaan ole koskaan ollut mulle toimivin tapa käsitellä asoita. Julkisella puolella oon käynyt lärpättämässä empaattisten tätien kanssa jotka vain hokee "olemaan armollinen itseä kohtaan". Ei pysty, sori. Pääsispä vaan pois.
Mutta voimia sinne.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni valitti masennusta, selkäsärkyä ja väsymystä. Ei millään olisi mennyt lääkäriin, mutta sitten kun lopulta meni, niin oli munasarjasyöpä. Kohtu ja munasarjat leikattiin, nyt muutamia vuosia myöhemmin ei enää valita masennusta, selkäsärkyä ja väsymystä.
Voi ei. :(
Ap
Kiitos! Ja pitääkin ottaa noista PMS-oireista lisää selvää...
Ap