Isyysloma ja mies lähti matkoille

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Tämä on ihanan naiivi. Tietää, että pärjää vaikka 2 viikkoa yksin vauvan kanssa, vaikka ei lapsia olekaan :) Totuus kun voi olla ihan toinen, sitten kun se lapsi on. Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä varmaan jokainen on vähän epävarma, että saako sen pienen nyytin pidettyä hengissä. Ja eihän se pallo miehen jalassa suinkaan ole se vaimo vaan se vauva, jos asian haluaa niin nähdä. Mutta eikö kaikille osapuolille ole parempi, jos mies jo ennenkuin sitä lasta aletaan alulle panemaan, ilmoittaa kantansa, että se vauva on sitten pallo hänen jalassaan, eikä hän sitä halua.

Vaimoa on turha syyllistää, jos vauva estää miehen kalareissun ISYYSVAPAALLA. Reissun ajankohta varmaan kannattaa siirtää todellakin, jos kalareissu osuu isyysvapaalle, kun vauva on vielä hyvin pieni. Isyysvapaa on lasta varten, ei miehen rentoutumista varten. 

Ja niille , jotka nyt vinkuu, että se vauvako sen miehen pakottaa kotona pysymään, niin sanon, että ei tietenkään vauva, joka ei osaa puoliaan pitää, vaan siitä vauvan edusta joutuu huolehtimaan tälläisten perheiden ainoa aikuinen/vastuunkantaja, eli se vaimo, kun mieskään ei asin oikeata laitaa pysty vajavaisilla aivoillaan oivaltamaan. Liekö kasvanut sitten aikuiseksi mieskään?

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Tämä on ihanan naiivi. Tietää, että pärjää vaikka 2 viikkoa yksin vauvan kanssa, vaikka ei lapsia olekaan :) Totuus kun voi olla ihan toinen, sitten kun se lapsi on. Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä varmaan jokainen on vähän epävarma, että saako sen pienen nyytin pidettyä hengissä. Ja eihän se pallo miehen jalassa suinkaan ole se vaimo vaan se vauva, jos asian haluaa niin nähdä. Mutta eikö kaikille osapuolille ole parempi, jos mies jo ennenkuin sitä lasta aletaan alulle panemaan, ilmoittaa kantansa, että se vauva on sitten pallo hänen jalassaan, eikä hän sitä halua.

Vaimoa on turha syyllistää, jos vauva estää miehen kalareissun ISYYSVAPAALLA. Reissun ajankohta varmaan kannattaa siirtää todellakin, jos kalareissu osuu isyysvapaalle, kun vauva on vielä hyvin pieni. Isyysvapaa on lasta varten, ei miehen rentoutumista varten. 

Ja niille , jotka nyt vinkuu, että se vauvako sen miehen pakottaa kotona pysymään, niin sanon, että ei tietenkään vauva, joka ei osaa puoliaan pitää, vaan siitä vauvan edusta joutuu huolehtimaan tälläisten perheiden ainoa aikuinen/vastuunkantaja, eli se vaimo, kun mieskään ei asin oikeata laitaa pysty vajavaisilla aivoillaan oivaltamaan. Liekö kasvanut sitten aikuiseksi mieskään?

Olen hoitanut pieniä vauvoja ja tiedän kuinka raskasta se on (ystäväni jäi yksinhuoltajaksi, joten autoin häntä useamman kuukauden arkiaskareissa ja vauvan hoitamisessa), mutta puhuinkin nyt siitä, että jos miehellä olisi tuollainen "perinne kalareissu" joka vuosi niin asia olisi miehen kanssa keskusteltavissa.

Tietenkin, jos perinne kalareissu miehellä olisi joka vuosi, en tulisi raskaaksi niin, että synnyttäisin miehen kalareissun aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Tämä on ihanan naiivi. Tietää, että pärjää vaikka 2 viikkoa yksin vauvan kanssa, vaikka ei lapsia olekaan :) Totuus kun voi olla ihan toinen, sitten kun se lapsi on. Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä varmaan jokainen on vähän epävarma, että saako sen pienen nyytin pidettyä hengissä. Ja eihän se pallo miehen jalassa suinkaan ole se vaimo vaan se vauva, jos asian haluaa niin nähdä. Mutta eikö kaikille osapuolille ole parempi, jos mies jo ennenkuin sitä lasta aletaan alulle panemaan, ilmoittaa kantansa, että se vauva on sitten pallo hänen jalassaan, eikä hän sitä halua.

Vaimoa on turha syyllistää, jos vauva estää miehen kalareissun ISYYSVAPAALLA. Reissun ajankohta varmaan kannattaa siirtää todellakin, jos kalareissu osuu isyysvapaalle, kun vauva on vielä hyvin pieni. Isyysvapaa on lasta varten, ei miehen rentoutumista varten. 

Ja niille , jotka nyt vinkuu, että se vauvako sen miehen pakottaa kotona pysymään, niin sanon, että ei tietenkään vauva, joka ei osaa puoliaan pitää, vaan siitä vauvan edusta joutuu huolehtimaan tälläisten perheiden ainoa aikuinen/vastuunkantaja, eli se vaimo, kun mieskään ei asin oikeata laitaa pysty vajavaisilla aivoillaan oivaltamaan. Liekö kasvanut sitten aikuiseksi mieskään?

Olen hoitanut pieniä vauvoja ja tiedän kuinka raskasta se on (ystäväni jäi yksinhuoltajaksi, joten autoin häntä useamman kuukauden arkiaskareissa ja vauvan hoitamisessa), mutta puhuinkin nyt siitä, että jos miehellä olisi tuollainen "perinne kalareissu" joka vuosi niin asia olisi miehen kanssa keskusteltavissa.

Tietenkin, jos perinne kalareissu miehellä olisi joka vuosi, en tulisi raskaaksi niin, että synnyttäisin miehen kalareissun aikoihin.

Luoja!

Toiset käyvät pitkissä hoidoissa saadakseen lapsia, toiset yrittävät epätoivoisesti vuosia ja tämä tässä valikoi lapsensa syntymän ettei osu miehen kalareissun ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Miksi se 2 viikkoa olisi niin mahdoton?

Minuun yksikään raskauteni ei ole vaikuttanut mitenkään suuresti.

Mies oli 2viikkoa töissä 400kilometrin päässä kun esikoisemme syntyi.

Pärjäsin ihan hyvin sen ajan kotona yksikseen.

Sen jälkeen mies jäi isyyslomalle.

Ei se mahdottomuus ole.

Ja kyllä minäkin ymmärrän kuinka tärkeitä tietyt perinteet voivat olla, enkä estäisi niitä mieheltäni. Viikko pari ei sitä rakkautta lasta kohtaan tule muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Tämä on ihanan naiivi. Tietää, että pärjää vaikka 2 viikkoa yksin vauvan kanssa, vaikka ei lapsia olekaan :) Totuus kun voi olla ihan toinen, sitten kun se lapsi on. Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä varmaan jokainen on vähän epävarma, että saako sen pienen nyytin pidettyä hengissä. Ja eihän se pallo miehen jalassa suinkaan ole se vaimo vaan se vauva, jos asian haluaa niin nähdä. Mutta eikö kaikille osapuolille ole parempi, jos mies jo ennenkuin sitä lasta aletaan alulle panemaan, ilmoittaa kantansa, että se vauva on sitten pallo hänen jalassaan, eikä hän sitä halua.

Vaimoa on turha syyllistää, jos vauva estää miehen kalareissun ISYYSVAPAALLA. Reissun ajankohta varmaan kannattaa siirtää todellakin, jos kalareissu osuu isyysvapaalle, kun vauva on vielä hyvin pieni. Isyysvapaa on lasta varten, ei miehen rentoutumista varten. 

Ja niille , jotka nyt vinkuu, että se vauvako sen miehen pakottaa kotona pysymään, niin sanon, että ei tietenkään vauva, joka ei osaa puoliaan pitää, vaan siitä vauvan edusta joutuu huolehtimaan tälläisten perheiden ainoa aikuinen/vastuunkantaja, eli se vaimo, kun mieskään ei asin oikeata laitaa pysty vajavaisilla aivoillaan oivaltamaan. Liekö kasvanut sitten aikuiseksi mieskään?

Olen hoitanut pieniä vauvoja ja tiedän kuinka raskasta se on (ystäväni jäi yksinhuoltajaksi, joten autoin häntä useamman kuukauden arkiaskareissa ja vauvan hoitamisessa), mutta puhuinkin nyt siitä, että jos miehellä olisi tuollainen "perinne kalareissu" joka vuosi niin asia olisi miehen kanssa keskusteltavissa.

Tietenkin, jos perinne kalareissu miehellä olisi joka vuosi, en tulisi raskaaksi niin, että synnyttäisin miehen kalareissun aikoihin.

Luoja!

Toiset käyvät pitkissä hoidoissa saadakseen lapsia, toiset yrittävät epätoivoisesti vuosia ja tämä tässä valikoi lapsensa syntymän ettei osu miehen kalareissun ajaksi.

Kyllä moni muukin valikoi oman lapsensa syntymäajan?

Av-mammat ilmeisesti tykkää tämmösistä "pikku yllätyksistä", helppoahan se on jos on ehkäisy kunnossa niin päättää milloin ei ainakaan tule raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Miksi se 2 viikkoa olisi niin mahdoton?

Minuun yksikään raskauteni ei ole vaikuttanut mitenkään suuresti.

Mies oli 2viikkoa töissä 400kilometrin päässä kun esikoisemme syntyi.

Pärjäsin ihan hyvin sen ajan kotona yksikseen.

Sen jälkeen mies jäi isyyslomalle.

Ei se mahdottomuus ole.

Ja kyllä minäkin ymmärrän kuinka tärkeitä tietyt perinteet voivat olla, enkä estäisi niitä mieheltäni. Viikko pari ei sitä rakkautta lasta kohtaan tule muuttamaan.

Koska sinulla raskaudet olivat helppoja ja oli kiltti lapsi, niin se on niin kaikille. Jos sinä pärjäsit niin myös muut pitää pärjätä. Entäs sitten jos olisit saanut kohtutulehduksen ja rintatulehduksen ja kuume olisi ollut 40 astetta, olisitko sitten pärjänyt.

Tuossa mies jäi isyyslomalle, eli tuli kotiin viettämään isyyslomaa teidän kanssa, hän ei siis lähtenyt kalaan.

Niin monella av-mammalla mennee tunteisiin tämä keskustelu.

Tästähän voi päätellä, että n. 75% av-mammoista elää liitossa, jossa mies ei nosta tikkuakaan lapsen hoitoon liittyvissä asioissa.

Tunteisiiiiiin, sisimpääni matkustan..

Noo, näistä pohjoisen vakkarikalareissuista olen kuullut monenlaista juttua. Iso osa ajasta menee iloisesti lähimmässä ravintolassa uusien tuttavuuksien ja jopa vanhojen tuttavuuksien kanssa. Olisi voinut jäädä tekemättäkin. En nyt väitä, että tässä tapauksessa olisi jotain muutakin kun pelkkää aitoa kalastusta, kunhan nyt kerron yhden mahdollisuuden, miksi taas piti lähteä vaikka tällä kertaa kotona on vastasyntynyt ja isyysloma. Aika juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Miksi se 2 viikkoa olisi niin mahdoton?

Minuun yksikään raskauteni ei ole vaikuttanut mitenkään suuresti.

Mies oli 2viikkoa töissä 400kilometrin päässä kun esikoisemme syntyi.

Pärjäsin ihan hyvin sen ajan kotona yksikseen.

Sen jälkeen mies jäi isyyslomalle.

Ei se mahdottomuus ole.

Ja kyllä minäkin ymmärrän kuinka tärkeitä tietyt perinteet voivat olla, enkä estäisi niitä mieheltäni. Viikko pari ei sitä rakkautta lasta kohtaan tule muuttamaan.

Koska sinulla raskaudet olivat helppoja ja oli kiltti lapsi, niin se on niin kaikille. Jos sinä pärjäsit niin myös muut pitää pärjätä. Entäs sitten jos olisit saanut kohtutulehduksen ja rintatulehduksen ja kuume olisi ollut 40 astetta, olisitko sitten pärjänyt.

Tuossa mies jäi isyyslomalle, eli tuli kotiin viettämään isyyslomaa teidän kanssa, hän ei siis lähtenyt kalaan.

Mutta minun tilanteessani, minullekkin olisi ollut aivan sama vaikka mies olisi sen kaksiviikkoa halunnut olla kalassa, olisin pärjännyt.

Tilanteita on erinlaisia, tiedän sen ja ilmaisinkin vain sen, että jos aiempi vastaaja pystyisi olemaan viikon vauvan kanssa kahdestaan miehen ollessa kalalla, niin mikäpä siinä, jos se on sovittu ja keskusteltu juttu.

Mutta sen jälkeen ilmaistiin se, ettei yksinkertaisesti missään ulottuvuudessa ole mahdollista olla viikkoa vauvan kanssa kahdestaan. Sen jälkeen päätin tulla kommentoimaan oman kahden viikon yksinolon vastasyntyneen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Huom!

"Tilanteesta riippuen asia on keskusteltavissa".

Lukemisen ymmärtäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Miksi se 2 viikkoa olisi niin mahdoton?

Minuun yksikään raskauteni ei ole vaikuttanut mitenkään suuresti.

Mies oli 2viikkoa töissä 400kilometrin päässä kun esikoisemme syntyi.

Pärjäsin ihan hyvin sen ajan kotona yksikseen.

Sen jälkeen mies jäi isyyslomalle.

Ei se mahdottomuus ole.

Ja kyllä minäkin ymmärrän kuinka tärkeitä tietyt perinteet voivat olla, enkä estäisi niitä mieheltäni. Viikko pari ei sitä rakkautta lasta kohtaan tule muuttamaan.

Koska sinulla raskaudet olivat helppoja ja oli kiltti lapsi, niin se on niin kaikille. Jos sinä pärjäsit niin myös muut pitää pärjätä. Entäs sitten jos olisit saanut kohtutulehduksen ja rintatulehduksen ja kuume olisi ollut 40 astetta, olisitko sitten pärjänyt.

Tuossa mies jäi isyyslomalle, eli tuli kotiin viettämään isyyslomaa teidän kanssa, hän ei siis lähtenyt kalaan.

Mutta minun tilanteessani, minullekkin olisi ollut aivan sama vaikka mies olisi sen kaksiviikkoa halunnut olla kalassa, olisin pärjännyt.

Tilanteita on erinlaisia, tiedän sen ja ilmaisinkin vain sen, että jos aiempi vastaaja pystyisi olemaan viikon vauvan kanssa kahdestaan miehen ollessa kalalla, niin mikäpä siinä, jos se on sovittu ja keskusteltu juttu.

Mutta sen jälkeen ilmaistiin se, ettei yksinkertaisesti missään ulottuvuudessa ole mahdollista olla viikkoa vauvan kanssa kahdestaan. Sen jälkeen päätin tulla kommentoimaan oman kahden viikon yksinolon vastasyntyneen kanssa.

Jo, pystyy olemaan vaikka päällään. Mutta tässä tapauksessä vaimo oli pyytänyt miestä jäädä kotiin. Ja mies oli kuitenkin lähtenyt. Onko se yhdessä sopimista? Ei minun mielestä, kertoo vaan sen, että mies pisti kaverin tärkeimmäksi juuri tuolla hetkellä. Mites suhtautuisit itse, jos olisit pyytänyt apua ja mies olisi lähtenyt? Olellinen asia on, se on isyysloma, AP oli pyytänyt miestä jäämään kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Huom!

"Tilanteesta riippuen asia on keskusteltavissa".

Lukemisen ymmärtäminen.

Eheeeei, älä tuu huomauttelee mitää ku av-mammat ei tykkää ja käy sun kimppuu seuraavaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Miksi se 2 viikkoa olisi niin mahdoton?

Minuun yksikään raskauteni ei ole vaikuttanut mitenkään suuresti.

Mies oli 2viikkoa töissä 400kilometrin päässä kun esikoisemme syntyi.

Pärjäsin ihan hyvin sen ajan kotona yksikseen.

Sen jälkeen mies jäi isyyslomalle.

Ei se mahdottomuus ole.

Ja kyllä minäkin ymmärrän kuinka tärkeitä tietyt perinteet voivat olla, enkä estäisi niitä mieheltäni. Viikko pari ei sitä rakkautta lasta kohtaan tule muuttamaan.

Koska sinulla raskaudet olivat helppoja ja oli kiltti lapsi, niin se on niin kaikille. Jos sinä pärjäsit niin myös muut pitää pärjätä. Entäs sitten jos olisit saanut kohtutulehduksen ja rintatulehduksen ja kuume olisi ollut 40 astetta, olisitko sitten pärjänyt.

Tuossa mies jäi isyyslomalle, eli tuli kotiin viettämään isyyslomaa teidän kanssa, hän ei siis lähtenyt kalaan.

Mutta minun tilanteessani, minullekkin olisi ollut aivan sama vaikka mies olisi sen kaksiviikkoa halunnut olla kalassa, olisin pärjännyt.

Tilanteita on erinlaisia, tiedän sen ja ilmaisinkin vain sen, että jos aiempi vastaaja pystyisi olemaan viikon vauvan kanssa kahdestaan miehen ollessa kalalla, niin mikäpä siinä, jos se on sovittu ja keskusteltu juttu.

Mutta sen jälkeen ilmaistiin se, ettei yksinkertaisesti missään ulottuvuudessa ole mahdollista olla viikkoa vauvan kanssa kahdestaan. Sen jälkeen päätin tulla kommentoimaan oman kahden viikon yksinolon vastasyntyneen kanssa.

Jo, pystyy olemaan vaikka päällään. Mutta tässä tapauksessä vaimo oli pyytänyt miestä jäädä kotiin. Ja mies oli kuitenkin lähtenyt. Onko se yhdessä sopimista? Ei minun mielestä, kertoo vaan sen, että mies pisti kaverin tärkeimmäksi juuri tuolla hetkellä. Mites suhtautuisit itse, jos olisit pyytänyt apua ja mies olisi lähtenyt? Olellinen asia on, se on isyysloma, AP oli pyytänyt miestä jäämään kotiin.

Minä olen vastaillut tähän, että kun joku uskoo pystyvänsä olemaan vaikka kaksi viikkoa vastasyntyneen kanssa kotona, miehen ollessa kalalla.

Apn tilanteeseen vastaukseni on se, että mies teki todella tökerösti hylätessään vaimon heikolla hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Ihan parasta, sinulla ei ole vielä lapsia, mutta tiedät kuinka reagoit kun saat lapsen. Niin mekin luultiin, yllätys oli aikamoinen kun se ensimmäinen nyytti oli sylissä. Tissit turvoksissa ja alapää hajalla. Kukaan ei ollut kertonut kuinka raskasta voi olla pienen lapsen kanssa. Nukkuminen voi olla yhtä tuskaa, hikoilet aivan törkeästi, alapää sattuu, tissit ruvella ja siinä vielä pitäisi ymmärrtää pientä lasta jonka ainoa keino viestimiseen on itkeminen. Joo, mutta ihan varmasti, miestä ei silloin tarvita, ei kyllä se saa lähteä, vaikka hänelle maksetaan palkaa siitä, että pitäisi auttaa vaimoa tässä tilanteessa. 

Miehet saavat asian semmoiseksi, että he ei saa ikinä lähteä minnekään kun lapsi syntyy, kukaan äideistä ei niin sano, vaan toki saa lähteä ja pitääkin, mutta sen ajankohdan voi valita toiseksi. Meillä mies lähti laskettelemaan kun vauva oli 8 kk, mutta käytti kyllä isyysvapaat kotona olemiseen. Kun lapsi oli vuoden lähdin itse viikonlopun reissuun Tukholmaan. Ei se matkustelu lopu, tai oma aika, vaan sitä vähän siirretään. En halua yleistää, mutta kun olen vierestä seurannut, niin ne joka oikeasti ei hoida lasta vauva aikana, ei myöskään hoioda niitä kun ne kasvaa. 1 vuotiaana ne on rasittavia ja juoksentelee ympärinsä, 2 vuotiaana huutavat liika, 3 vuotiaana on uhma jne. Aina löytyy syy, miksi ei jaksa voi hoitaa.

Miksi se 2 viikkoa olisi niin mahdoton?

Minuun yksikään raskauteni ei ole vaikuttanut mitenkään suuresti.

Mies oli 2viikkoa töissä 400kilometrin päässä kun esikoisemme syntyi.

Pärjäsin ihan hyvin sen ajan kotona yksikseen.

Sen jälkeen mies jäi isyyslomalle.

Ei se mahdottomuus ole.

Ja kyllä minäkin ymmärrän kuinka tärkeitä tietyt perinteet voivat olla, enkä estäisi niitä mieheltäni. Viikko pari ei sitä rakkautta lasta kohtaan tule muuttamaan.

Miten ei voi tajuta, että olemme kakki erilaisia. Myös raskaudet ja synnytykset ja niistä toipuminen yksilöllistä.

Tämä ap ei halunnut miehensä lähtevän, hän tarvitsi miehensä tukea.

Niin yksinkertaista.

Jos joku tpinen amazoni nainen pukkaa lapsen ulos ja voi kuin mitään ei olisi tapahtunut, fine, mutta tässä tapauksessa, josta keskustellaan, näin ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Tämä on ihanan naiivi. Tietää, että pärjää vaikka 2 viikkoa yksin vauvan kanssa, vaikka ei lapsia olekaan :) Totuus kun voi olla ihan toinen, sitten kun se lapsi on. Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä varmaan jokainen on vähän epävarma, että saako sen pienen nyytin pidettyä hengissä. Ja eihän se pallo miehen jalassa suinkaan ole se vaimo vaan se vauva, jos asian haluaa niin nähdä. Mutta eikö kaikille osapuolille ole parempi, jos mies jo ennenkuin sitä lasta aletaan alulle panemaan, ilmoittaa kantansa, että se vauva on sitten pallo hänen jalassaan, eikä hän sitä halua.

Vaimoa on turha syyllistää, jos vauva estää miehen kalareissun ISYYSVAPAALLA. Reissun ajankohta varmaan kannattaa siirtää todellakin, jos kalareissu osuu isyysvapaalle, kun vauva on vielä hyvin pieni. Isyysvapaa on lasta varten, ei miehen rentoutumista varten. 

Ja niille , jotka nyt vinkuu, että se vauvako sen miehen pakottaa kotona pysymään, niin sanon, että ei tietenkään vauva, joka ei osaa puoliaan pitää, vaan siitä vauvan edusta joutuu huolehtimaan tälläisten perheiden ainoa aikuinen/vastuunkantaja, eli se vaimo, kun mieskään ei asin oikeata laitaa pysty vajavaisilla aivoillaan oivaltamaan. Liekö kasvanut sitten aikuiseksi mieskään?

Olen hoitanut pieniä vauvoja ja tiedän kuinka raskasta se on (ystäväni jäi yksinhuoltajaksi, joten autoin häntä useamman kuukauden arkiaskareissa ja vauvan hoitamisessa), mutta puhuinkin nyt siitä, että jos miehellä olisi tuollainen "perinne kalareissu" joka vuosi niin asia olisi miehen kanssa keskusteltavissa.

Tietenkin, jos perinne kalareissu miehellä olisi joka vuosi, en tulisi raskaaksi niin, että synnyttäisin miehen kalareissun aikoihin.

Muahhhahhahhahahahahahaaaa! Voi luoja, paras tyyppo ikinä! Saakeli, onneksi en juonut mitään lukiessani, sais siivota seiniä.

Oon autellut kaveriani lapsen hoidossa, kyllä mä tiiän! Ähhhähhähhäää! Tää taitaa olla jopa tosissaan? Hitsi vie, posket kyl venyy tän hymyn kanssa. Voi likka parka, luulee olevansa niin fiksu ja sillä ei oo mitään hajua.

Pliis älä hanki lasta, sun ruusunpunaiset lasit tippuu silmiltäs ja aivos jumahtaa lopullisesti pelkästä shokista.

Ihhihhihihhhiiih! Oon mä auttanut kaveriini.

Ei nyt millään pahalla, mutta sulla ei ole mitään hajuakaan.

Tilanteessa, jossa sut on käytännössä revitty rikki ja tikattu yhteen, vuodat verta kui seula, jokapaikkaan sattuu, hormoonit sekoittaa sun elimistön, eli hikoilet 20 asteen pakkasessakin, tukka rasvainen vaikka juuri pesit ja itket vaikket ole surullinen, tissit suihkuttaa viimeisenkin puhtaan paidan likaiseksi puklujen lisäksi tai nännit veressä itkien yrität imettää ja se kirsikka kaiken päälle, se jumalaton univelka johonka ei helpotusta näy moneen kuukauteen, se univelka jonka vuoksi et pysty ajattelemaan edes selkeää lausetta alusta loppuun tai huomaat nukahtavasi seisaalleen bussipysäkille ja kätesi irtoaa vaunun rivasta.

Sinä mitään ymmärtämätön ihminen luulet siinä tilanteessa vaan hymyileväsi iloisena kun miehesi, tuore isä, ilmoittaa lähtevänsä kalaan viikoksi isyyslomallaan?

B*tch you know nothing about life.

Mulla on nyt 8 viikkoa synnytyksestä enkä edelleenkään pysty istumaan kunnolla enkä kävelemään kivuitta esim kauppaan asti. Raskaus aiheutti myös rannekanavaoireyhtymän joten oikea käteni ei toimi kunnolla, vaan sormet on yhä tunnottomat ja esim vaipan vaihto siksi melko vaikeaa. Että helppoapa on vauvan kanssa arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että jos naisella on oppimisvaikeuksia niin tietenkin vaipanvaihdot, imetykset yms. käydään läpi livenä harjoitellen ennen matkaa.

Näin koulutettuna imetysohjaajana ja terkkarina haluaisin tosissani nähdä tuoreen, ensimmäisen lapsen isän joka lonkalta opettaa äitiä kireissä kielijänteissä, maidonnousun lisäämisessä tai lisämaitojen puruissa =D Imetys on niin paljon haastavampaa kuin tissi suuhun ja menoksi niinkuin miesten mielikuvissa usein asia menee.

Mieskin voi olla esim. terveydenhoitaja, kätilö tai lastenlääkäri. Toki vaikka olisi tieteellisiltä ja kliinisiltä saavutuksiltaan millainen arvoylppö niin ainahan nainen tietää paremmin. Tai ainakin äänekkäämmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en itse henkilökohtaisesti välittäisi, jos mies haluaisi lähteä kalalle isyyslomalla.

Mä tiiän, että pärjäisin vaikka 2 viikkoa yksin.

Mutta onneksi meidän parisuhteessa tuollaisista reissuista keskustellaan vaikkei meillä olekkaan lapsia.

Jos tilanne sattuisi olemaan se, että lapsella ei olisi koliikkia, olisin itse hyvässä kunnossa niin mies saisi lähteä.

Jos en, niin sitten mies siirtäisi reissunsa ajankohtaa.

Olen päättänyt olla tukeva ja rakastava vaimo, enkä pallo mieheni nilkassa.

Tämä on ihanan naiivi. Tietää, että pärjää vaikka 2 viikkoa yksin vauvan kanssa, vaikka ei lapsia olekaan :) Totuus kun voi olla ihan toinen, sitten kun se lapsi on. Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä varmaan jokainen on vähän epävarma, että saako sen pienen nyytin pidettyä hengissä. Ja eihän se pallo miehen jalassa suinkaan ole se vaimo vaan se vauva, jos asian haluaa niin nähdä. Mutta eikö kaikille osapuolille ole parempi, jos mies jo ennenkuin sitä lasta aletaan alulle panemaan, ilmoittaa kantansa, että se vauva on sitten pallo hänen jalassaan, eikä hän sitä halua.

Vaimoa on turha syyllistää, jos vauva estää miehen kalareissun ISYYSVAPAALLA. Reissun ajankohta varmaan kannattaa siirtää todellakin, jos kalareissu osuu isyysvapaalle, kun vauva on vielä hyvin pieni. Isyysvapaa on lasta varten, ei miehen rentoutumista varten. 

Ja niille , jotka nyt vinkuu, että se vauvako sen miehen pakottaa kotona pysymään, niin sanon, että ei tietenkään vauva, joka ei osaa puoliaan pitää, vaan siitä vauvan edusta joutuu huolehtimaan tälläisten perheiden ainoa aikuinen/vastuunkantaja, eli se vaimo, kun mieskään ei asin oikeata laitaa pysty vajavaisilla aivoillaan oivaltamaan. Liekö kasvanut sitten aikuiseksi mieskään?

Olen hoitanut pieniä vauvoja ja tiedän kuinka raskasta se on (ystäväni jäi yksinhuoltajaksi, joten autoin häntä useamman kuukauden arkiaskareissa ja vauvan hoitamisessa), mutta puhuinkin nyt siitä, että jos miehellä olisi tuollainen "perinne kalareissu" joka vuosi niin asia olisi miehen kanssa keskusteltavissa.

Tietenkin, jos perinne kalareissu miehellä olisi joka vuosi, en tulisi raskaaksi niin, että synnyttäisin miehen kalareissun aikoihin.

Luoja!

Toiset käyvät pitkissä hoidoissa saadakseen lapsia, toiset yrittävät epätoivoisesti vuosia ja tämä tässä valikoi lapsensa syntymän ettei osu miehen kalareissun ajaksi.

Toisilla on ajanhallinnan perusteet hanskassa. Toiset lyövät asiat läskiksi ja syyttelevät sitten miehiä.