Lue keskustelun säännöt.
Lukion kaikki "järjestelyt" tuntuu vaikeilta minulle, äidille. Eikä ole koulu edes vielä alkanut
Alkuun oli vaikea kun ei tiennyt että mitä kirjoja pitää ostaa, no sitten jostain luin että kirjalistassa k1 kirjat kun ostaa niin pärjää alkuun. No nyt tuli pojalle wilma viesti että jos haluat jollekkin ville kurssille may1.1 klikkaa linkkiä, mistä hemmetistä me nyt voidaan tietää, että pitääkö hänen mennä siihen.
Jos ei itse ole käynyt lukiota eikä ole mikään penaalin terävin, ei näistä tajua mitään. Pitäis olla joku kurssi miten lukiossa toimitaan.
Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin kuollut häpeästä, jos äiti olisi hoitanut mun asiat, kun olin 16-vuotias.
Niin kuolisi minunkin poikani häpeään. Olisi kyllä pahemman luokan moka, jos ottaisin kouluun yhteyttä. Toki tuon ikäinen ei nyt ihan kaikkea tiedä, joten joskus sitä äitiäkin tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla ili selvät sävelet mitä haluaa. Varmuuden vuoksi sanoin että toki otat pitkän matematiikan ja fyken. Poika antoi luettelon mitä kirjoja ostaa ja minä ostin. Ei oo tarvinnut sänkyä pedata ei ruokaa tehdä ei siivoja. Pääasia oli koulunkäynti. Hyvinpä tuo nyt hoitaa itsenäisesti oman huushollin muuttaessaan reippaasti yli 21 v opiskelukämppään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi kai sen tietää mitä kursseja aikoo käydä ja mitä ei, ei sinun tarvitse. Hän myös tietää mitkä kirjat tarvitsee, ja saako niitä lainaan tai ostettua käytettynä.
ei ne aina tiedä mikä kannattaa ottaessaan palikkamatikan kun vois ottaa pitkän matematiikan koska on edellytykset parempaan. Rohkaiskaa ja kannustakaa ja aina voi asioista keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Turussa tosiaan on jo varmaan ainakin 20 vuotta toimittu niin, että se julkistamispäivän seuraava ma ja ti / ti ja ke on kaikissa kouluissa varattu ilmoittautumisia ja kurssivalintoja varten, joten kun nuori on hakenut lukioon tietää hän, että mihin lukioon hän pääsekään, ne valinnat tehdään toisena noista kahdesta päivästä.
Turun lukioissa on myös hyvin paljon eri linjoja ja usein esim IT- / urheilu- / Ilmaisutaito -linjalainen saa jättää pakollisia kursseja pois ja toisaalta kurssivalikoima on hyvin hyvin laaja, joten jokaisen täytyy itse valita mitä erikoiskursseja (jo eikö vuodesta alkaen) valitsee.
Toisaalta sitten kun koulu tänään alkoi, ei mene turhia päiviä kurssivalintoihin, vaan kurssit alkavat heti ja kaikilla myös oletetaan olevan kirjat mukana (ne ekan jakson kirjat osaa ostaa kun kerran on ollut mukana tekemässä sitä lukujärjestystä).
Tässä on myös se etu, että jos joku oppiaineryhmä on erityisen hankala (esim kielet - matemaattiset ) niin voi valita kurssit niin että englanti ja ruotsi eivät ole samassa jaksossa esimerkiksi. Tai jos harrastaa jotain hyvin aktiivisesti, voi rakentaa vähän helpomman jakson itselleen silloin kun tietää että on kova valmistautuminen vaikkapa johonkin SM-kisoihin tms
Tämä tosiaan on kaupunkikohtainen ja kai rehtorit hyvässä yhteisymmärryksessä sopineet mutta toki jokaisen lukion rehtori varmaan pitää sellaista käytäntöä mikä hänen mielestään toimii parhaiten. Tuossa valmiissa lukujärjestyksessäkin on helpostikin tajuttavissa monta hyvää puolta. Ei ehkä vähäisimpänä se, että kurssit ovat keskimäärin ’yhtä täysiä’ eli ratkaisu on aika reilu opettajille.
Mukavaa syksyä sinne teidänkin kouluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkuhiljaa vanhempien ohjaus vähemmälle ja kannustusta pojalle ottamaan selvää asioista. kasvattaa myös nuoren itsetuntoa kun pärjää itse.
Kannustaa ja opastaa voi, mutta ei se ysiluokkalainen yhdessä yössä isoksi lukiolaiseksi muutu. Ymmärrän hyvin ap:tä, että kantaa huolta lapsen asioista ja yrittää autta.
Auttamista on myös se, että opettaa lapsensa itsenäisesti kysymään. Äitikään ei aina kaikkea tiedä eikä googlestakaan löydy vastausta.
Totta kai kysyy ja onkin itsenäinen, mutta monista vastauksista päätellen täällä pitäisi lapsen heti osata hoitaa kaikki käytännön asiat itse. Sitäpaitsi kaikkea ei voi jättää koulun alkuun. Esim. läppäri tuli olla heti ensimmäisenä päivänä ja kirjat hankittuna heti ensi maanantaista.
Meillä ei ole ketään tuttua jolta voisi kysyä käytänteistä ja itse piti selvittää mitä esim. tarkoittaa jakso ja kauanko yksi jakso kestää, mitä kirjoja millekin jaksolle ostaa ja koska pitää ostaa seuraavat kirjat. Vähävaraisena perheenä emme voi ostaa koko kirjalistaa kerralla emmekä voi vain antaa rahaa käteen ja sanoa, että mene ostamaan mitä tarvitset. Pystyimme ostamaan juuri nämä tämän jakson kirjat tällä hetkellä. Tottakai tämä aiheuttaa stressiä ja se ettei tiedä asioita on aika epämukava tunne, kun on taloudellisesti tiukkaa.
Lukujärjestyksen saimme tietää tämän viikon alussa ja yhdessä nuoren kanssa vertailimme ostopaikkoja ja halvimman mukaan ostimme kirjat. Tässä vain yksi näkökulma miksi ihmiset saattavat kysellä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Meillä kurssivalinnat tehtiin samalla kertaa, kun opiskelupaikka käytiin hyväksymässä. Tämä Helsingissä.
Mutta painotan vielä, että teille ammattilaisille saattaa tulla yllätyksenä, että joillekin ihmisille koko lukiosysteemi käsitteineen saattaa olla ihan vieras.
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Turussa tosiaan on jo varmaan ainakin 20 vuotta toimittu niin, että se julkistamispäivän seuraava ma ja ti / ti ja ke on kaikissa kouluissa varattu ilmoittautumisia ja kurssivalintoja varten, joten kun nuori on hakenut lukioon tietää hän, että mihin lukioon hän pääsekään, ne valinnat tehdään toisena noista kahdesta päivästä.
Turun lukioissa on myös hyvin paljon eri linjoja ja usein esim IT- / urheilu- / Ilmaisutaito -linjalainen saa jättää pakollisia kursseja pois ja toisaalta kurssivalikoima on hyvin hyvin laaja, joten jokaisen täytyy itse valita mitä erikoiskursseja (jo eikö vuodesta alkaen) valitsee.Toisaalta sitten kun koulu tänään alkoi, ei mene turhia päiviä kurssivalintoihin, vaan kurssit alkavat heti ja kaikilla myös oletetaan olevan kirjat mukana (ne ekan jakson kirjat osaa ostaa kun kerran on ollut mukana tekemässä sitä lukujärjestystä).
Tässä on myös se etu, että jos joku oppiaineryhmä on erityisen hankala (esim kielet - matemaattiset ) niin voi valita kurssit niin että englanti ja ruotsi eivät ole samassa jaksossa esimerkiksi. Tai jos harrastaa jotain hyvin aktiivisesti, voi rakentaa vähän helpomman jakson itselleen silloin kun tietää että on kova valmistautuminen vaikkapa johonkin SM-kisoihin tmsTämä tosiaan on kaupunkikohtainen ja kai rehtorit hyvässä yhteisymmärryksessä sopineet mutta toki jokaisen lukion rehtori varmaan pitää sellaista käytäntöä mikä hänen mielestään toimii parhaiten. Tuossa valmiissa lukujärjestyksessäkin on helpostikin tajuttavissa monta hyvää puolta. Ei ehkä vähäisimpänä se, että kurssit ovat keskimäärin ’yhtä täysiä’ eli ratkaisu on aika reilu opettajille.
Mukavaa syksyä sinne teidänkin kouluun!
Kiitos vastauksesta! En tosiaan tiennyt tuosta Turun systeemistä. Aika työläältä kuulostaa, mutta jos sitä on teillä ilman napinoita menestyksekkäästi pyöritetty 20 vuotta, varmaan se sitten toimii :) Mitä tulee erikoislinjoihin, on kommentoitava, että ovathan kuvataide-, musiikki- ja urheilulinjat toki kaikissa muissakin suuremmissa kaupungeissa, ja silti onnistuu valmiiden lukkarien teko.
Kirjoitukseni pointti oli, että koulu kyllä -
kurssivalintoihin liittyvistä käytänteistä riippumatta - tiedottaa, mitä milloinkin tehdään, ja huolehtii siitä, että opiskelijat saavat tukea, niin kuin Turun tapauksessa opoilta ja tutoreilta. Ilman muuta myös huoltajien on hyvä seurata opiskelua ja tukea nuorta tarpeen mukaan. Kuten toisessa kohtaa ketjua kirjoitin, oma tekstini oli lähinnä suunnattu vastaukseksi naapurin pojan opintoasioita mielestäni turhankin innokkaasti setvineelle kirjoittajalle.
Hyvä syksyä ja alkanutta lukuvuotta myös sinne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkuhiljaa vanhempien ohjaus vähemmälle ja kannustusta pojalle ottamaan selvää asioista. kasvattaa myös nuoren itsetuntoa kun pärjää itse.
Kannustaa ja opastaa voi, mutta ei se ysiluokkalainen yhdessä yössä isoksi lukiolaiseksi muutu. Ymmärrän hyvin ap:tä, että kantaa huolta lapsen asioista ja yrittää autta.
Auttamista on myös se, että opettaa lapsensa itsenäisesti kysymään. Äitikään ei aina kaikkea tiedä eikä googlestakaan löydy vastausta.
Totta kai kysyy ja onkin itsenäinen, mutta monista vastauksista päätellen täällä pitäisi lapsen heti osata hoitaa kaikki käytännön asiat itse. Sitäpaitsi kaikkea ei voi jättää koulun alkuun. Esim. läppäri tuli olla heti ensimmäisenä päivänä ja kirjat hankittuna heti ensi maanantaista.
Meillä ei ole ketään tuttua jolta voisi kysyä käytänteistä ja itse piti selvittää mitä esim. tarkoittaa jakso ja kauanko yksi jakso kestää, mitä kirjoja millekin jaksolle ostaa ja koska pitää ostaa seuraavat kirjat. Vähävaraisena perheenä emme voi ostaa koko kirjalistaa kerralla emmekä voi vain antaa rahaa käteen ja sanoa, että mene ostamaan mitä tarvitset. Pystyimme ostamaan juuri nämä tämän jakson kirjat tällä hetkellä. Tottakai tämä aiheuttaa stressiä ja se ettei tiedä asioita on aika epämukava tunne, kun on taloudellisesti tiukkaa.
Lukujärjestyksen saimme tietää tämän viikon alussa ja yhdessä nuoren kanssa vertailimme ostopaikkoja ja halvimman mukaan ostimme kirjat. Tässä vain yksi näkökulma miksi ihmiset saattavat kysellä paljon.
Hyvä ettette ostaneet kaikki kirjoja kerralla!
Meillä on lukion aikana säästetty satoja euroja (puolin ja toisin) kun nuoret käyvät niitä kursseja eri jaksoissa ja voivat lainata toisiltaan tai ostaa kierrätyskirjoja. Suosituin malli ilmeisesti on että ’tässä sulle lainaksi tämä uskonto 1 ja kiva kun Mä saan käyttää sun biologia 1 -kirjaasi sillä välin. Suosittelen todellakin ja lämpimästi! (Varsinkin aineissa mitä ei aio kirjoittaa) ja moni lainaa jonkun kirjan minkä haluaa säästää esim 5€ jaksovuokralla. (Kavereiden kesken, mutta heillä on koko ryhmällä joku whatsup’tms ryhmä jossa sitten tarvittaessa huhuillaan olisiko jollain lainata jotain tarvittavaa kirjaa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Mun pojan lukiossa ekan jakson kurssivalinnt tehtiin ilmoittautumisen yhteydessä, ainakin ne jotka pääsivät suoraan kys. lukioon, tässä apuna olivat tutorit ja opot. Mun poika on tutori ja oli perjantaina vapaapäivällä kesätöistä näitä uusia oppilaita auttamassa, loppuvuoden kurssit valittiin kesällä, tätä varten oli annettu wilma-tunnukset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä käy koulua?
Ei tulis mieleenkään lukiolaisen asioita hoitaa.
Lapseni on lukion toisella. Kyllä minä tai mieheni käymme ostamassa kirjat. Lapsemme vain laittaa listan, mitä ostetaan.
Meillä ensimmäisen lukkarin teki lukio ekan vuoden ekaan kurssiin. Sitten kirjalista lähetettiin kotiin. Ainakin meidän kaupungissa lukiokohtaiset kirjalista löytyvät myös lukiokirjoja myyvistä kirjakaupoista. Itse täytyy vaan tietää kurssit, jotka on siinä lukkarissa.
Miksi tällainen järjestely?
Kun mulla ja miehellä on suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakaskortti. Tietty lapselle kun voisi ottaa. Mutta en mielellään antaisi lapselle suurta määrää rahaa kouluun, ettei varasteta. Hintaa ei tiedä tarkalleen etukäteen.
Tää järjestely vaan on kätevämpää.
Olisi aika hankkia lapselle myös pankkikortti, niin ettei käteisrahoja tarvitse mukanaan kuljetella.
Meillä kirjanhankkiminen menee niin, että poika käy oman listansa mukaan kirjakaupassa, kerää sieltä tarvitsemansa kirjat ja ilmoittaa minulle tai isälleen, paljonko kirjat maksavat. Me sitten välittömästi siirrämme hänen käyttötililleen rahat, ja hän ostaa kirjat. Näin ei hänen käyttötililläänkään ole pitkään suuria summia.
Kirjakauppaan voi myös saada tilin. Meillä poika käy itse kirjakaupassa. Lasku tulee myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Mun pojan lukiossa ekan jakson kurssivalinnt tehtiin ilmoittautumisen yhteydessä, ainakin ne jotka pääsivät suoraan kys. lukioon, tässä apuna olivat tutorit ja opot. Mun poika on tutori ja oli perjantaina vapaapäivällä kesätöistä näitä uusia oppilaita auttamassa, loppuvuoden kurssit valittiin kesällä, tätä varten oli annettu wilma-tunnukset
Näin meilläkin oli Helsingissä, kun poika kävi ilmoittautumassa. Tuutorit oli tosi kivoja ja antoivat paljon arvokasta tietoa:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkuhiljaa vanhempien ohjaus vähemmälle ja kannustusta pojalle ottamaan selvää asioista. kasvattaa myös nuoren itsetuntoa kun pärjää itse.
Kannustaa ja opastaa voi, mutta ei se ysiluokkalainen yhdessä yössä isoksi lukiolaiseksi muutu. Ymmärrän hyvin ap:tä, että kantaa huolta lapsen asioista ja yrittää autta.
Auttamista on myös se, että opettaa lapsensa itsenäisesti kysymään. Äitikään ei aina kaikkea tiedä eikä googlestakaan löydy vastausta.
Totta kai kysyy ja onkin itsenäinen, mutta monista vastauksista päätellen täällä pitäisi lapsen heti osata hoitaa kaikki käytännön asiat itse. Sitäpaitsi kaikkea ei voi jättää koulun alkuun. Esim. läppäri tuli olla heti ensimmäisenä päivänä ja kirjat hankittuna heti ensi maanantaista.
Meillä ei ole ketään tuttua jolta voisi kysyä käytänteistä ja itse piti selvittää mitä esim. tarkoittaa jakso ja kauanko yksi jakso kestää, mitä kirjoja millekin jaksolle ostaa ja koska pitää ostaa seuraavat kirjat. Vähävaraisena perheenä emme voi ostaa koko kirjalistaa kerralla emmekä voi vain antaa rahaa käteen ja sanoa, että mene ostamaan mitä tarvitset. Pystyimme ostamaan juuri nämä tämän jakson kirjat tällä hetkellä. Tottakai tämä aiheuttaa stressiä ja se ettei tiedä asioita on aika epämukava tunne, kun on taloudellisesti tiukkaa.
Lukujärjestyksen saimme tietää tämän viikon alussa ja yhdessä nuoren kanssa vertailimme ostopaikkoja ja halvimman mukaan ostimme kirjat. Tässä vain yksi näkökulma miksi ihmiset saattavat kysellä paljon.Hyvä ettette ostaneet kaikki kirjoja kerralla!
Meillä on lukion aikana säästetty satoja euroja (puolin ja toisin) kun nuoret käyvät niitä kursseja eri jaksoissa ja voivat lainata toisiltaan tai ostaa kierrätyskirjoja. Suosituin malli ilmeisesti on että ’tässä sulle lainaksi tämä uskonto 1 ja kiva kun Mä saan käyttää sun biologia 1 -kirjaasi sillä välin. Suosittelen todellakin ja lämpimästi! (Varsinkin aineissa mitä ei aio kirjoittaa) ja moni lainaa jonkun kirjan minkä haluaa säästää esim 5€ jaksovuokralla. (Kavereiden kesken, mutta heillä on koko ryhmällä joku whatsup’tms ryhmä jossa sitten tarvittaessa huhuillaan olisiko jollain lainata jotain tarvittavaa kirjaa)
Kiitos vinkistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pikkuhiljaa vanhempien ohjaus vähemmälle ja kannustusta pojalle ottamaan selvää asioista. kasvattaa myös nuoren itsetuntoa kun pärjää itse.
Kannustaa ja opastaa voi, mutta ei se ysiluokkalainen yhdessä yössä isoksi lukiolaiseksi muutu. Ymmärrän hyvin ap:tä, että kantaa huolta lapsen asioista ja yrittää autta.
Auttamista on myös se, että opettaa lapsensa itsenäisesti kysymään. Äitikään ei aina kaikkea tiedä eikä googlestakaan löydy vastausta.
Totta kai kysyy ja onkin itsenäinen, mutta monista vastauksista päätellen täällä pitäisi lapsen heti osata hoitaa kaikki käytännön asiat itse. Sitäpaitsi kaikkea ei voi jättää koulun alkuun. Esim. läppäri tuli olla heti ensimmäisenä päivänä ja kirjat hankittuna heti ensi maanantaista.
Meillä ei ole ketään tuttua jolta voisi kysyä käytänteistä ja itse piti selvittää mitä esim. tarkoittaa jakso ja kauanko yksi jakso kestää, mitä kirjoja millekin jaksolle ostaa ja koska pitää ostaa seuraavat kirjat. Vähävaraisena perheenä emme voi ostaa koko kirjalistaa kerralla emmekä voi vain antaa rahaa käteen ja sanoa, että mene ostamaan mitä tarvitset. Pystyimme ostamaan juuri nämä tämän jakson kirjat tällä hetkellä. Tottakai tämä aiheuttaa stressiä ja se ettei tiedä asioita on aika epämukava tunne, kun on taloudellisesti tiukkaa.
Lukujärjestyksen saimme tietää tämän viikon alussa ja yhdessä nuoren kanssa vertailimme ostopaikkoja ja halvimman mukaan ostimme kirjat. Tässä vain yksi näkökulma miksi ihmiset saattavat kysellä paljon.Hyvä ettette ostaneet kaikki kirjoja kerralla!
Meillä on lukion aikana säästetty satoja euroja (puolin ja toisin) kun nuoret käyvät niitä kursseja eri jaksoissa ja voivat lainata toisiltaan tai ostaa kierrätyskirjoja. Suosituin malli ilmeisesti on että ’tässä sulle lainaksi tämä uskonto 1 ja kiva kun Mä saan käyttää sun biologia 1 -kirjaasi sillä välin. Suosittelen todellakin ja lämpimästi! (Varsinkin aineissa mitä ei aio kirjoittaa) ja moni lainaa jonkun kirjan minkä haluaa säästää esim 5€ jaksovuokralla. (Kavereiden kesken, mutta heillä on koko ryhmällä joku whatsup’tms ryhmä jossa sitten tarvittaessa huhuillaan olisiko jollain lainata jotain tarvittavaa kirjaa)
Kiitos vinkistä <3
Itse en tykkäsi, jos lapseni tekisi tuota.
Olen kehottanut häntä alleviivaamalla hahmottamaan oleellisia osia kirjoista ja tuossa tavassa on hankalaa pitää vahtia siitä, mikä kirja on milloinkin kenelläkin ja yo-kirjoitussuunnitelmatkin vaihtuvat vielä ja silloin joku tarviikin omaksi jne. Tulee vaan riitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
En ole aiempi kirjoittaja, mutta olemme myös Turussa. Meidän lapsen koulussa eka lukkari tehtiin kesällä, mutta seuraavat myöhemmin syksyllä.
Mitä järkeä on tehdä kesäkuussa lukkarissa, kun se kurssitarjotin vielä silloin näyttää mahdottoman epäselvältä eikä ole yhteinen matikkakaan löytymään, joten ei ole tunnustella, miten se on sujunut ja kannattaako ottaa pitkä.
Koulussamme on huono opo. Hän ei osaa auttaa tarpeeksi hyvin lukkarin teossa, vaikka lapsemme on pyytänyt apua.
Rehtori ihmetteli viime vuonna viestissään, miksi ennätysmäärä oppilaita on ilmoittautunut tekevänsä lukion 3¹/² -4 vuodessa. Itse tiedän syyn. Se huono opo. Ei ole halunnut tai osannut auttaa lapsia saamaan aineita mahtumaan 3 vuoden lukkarin.
En osaa päättää pitäisikö tuntea huono äiti - fiilistä vai olla ylpeä, kun en 10 vuotta sitten puuttunut asioihin mitenkään, vaan kirjarahatkin laitoin pojan tilille ja hän hommasi ne itse. Peukuttakaa te. Huono alapeukku ylpeä yläpeukku.
Espoo - ensimmäisen ja toisen jakson lukujärjestys tuli annettuna, myöhemmät sitten itsenäisesti (opon avustuksella).
Ja kyllä, lukiolaisen tulee jo opetella ekaluokalta hoitamaan itsenäisesti asiansa, jos ei ole jo yläkoulussa ehtinyt.
Ei kaikkia kurssikirjoja kannata heti ostaa. Kotona kannattaa keskustella mitä kursseja otetaan. Mistä otetaan kaikki kurssit mistä valinnaiset. Itse en äitina tietenkään soittanut koululle enkä wilmaan kirjoittanut mitä pitää tehdä jne. Ostin kirjat ja kannustin ja jopa palkitsin. Yliopisto juttuihin en oo juuri sekaantunut ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Vaihdossa olleet
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.
Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)
AP, hyvin se menee!