Lue keskustelun säännöt.
Lukion kaikki "järjestelyt" tuntuu vaikeilta minulle, äidille. Eikä ole koulu edes vielä alkanut
Alkuun oli vaikea kun ei tiennyt että mitä kirjoja pitää ostaa, no sitten jostain luin että kirjalistassa k1 kirjat kun ostaa niin pärjää alkuun. No nyt tuli pojalle wilma viesti että jos haluat jollekkin ville kurssille may1.1 klikkaa linkkiä, mistä hemmetistä me nyt voidaan tietää, että pitääkö hänen mennä siihen.
Jos ei itse ole käynyt lukiota eikä ole mikään penaalin terävin, ei näistä tajua mitään. Pitäis olla joku kurssi miten lukiossa toimitaan.
Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (185)
Vierailija Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustieto[/quote kirjoitti:
On se kyllä käsittämätöntä että 2000-luvun Suomessa jaotellaan ihmisiä uskonnon perusteella eri ryhmiin ja sitä opetetaan koulussa. Kyllä eri uskontokuntien pitäisi hoitaa ihan itse uskontokasvatuksensa, eikä siihen pitäisi käyttää yhteiskunnan resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omana lukioaikana ei kyllä tullut mieleenkään äidiltä kysyä muuta apua kirjojen hankintaan kuin rahaa. Koin olevani jo sen ikäinen, että tuollaiset selvittelen itse. Enkä aio kyllä omaakaan poikaani kaitsea, itse on hoidettava ja selvitettävä. Lukiossa on vaikeampiakin asioita opeteltavana.
No ei kai rahaa tarvi antaa...maksaa kortilla? Tilisiirto. Meillä lukiolainen oli kesätöissä ja tilillään rahaa. Maksaa sieltä ja tuo kuitit kotiin, siirrän rahaa sitä mukaa.
Vierailija kirjoitti:
Omana lukioaikana ei kyllä tullut mieleenkään äidiltä kysyä muuta apua kirjojen hankintaan kuin rahaa. Koin olevani jo sen ikäinen, että tuollaiset selvittelen itse.
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Mutta lukio-opinnot nykyisin eivät ole enää järjestelyiltään sama asia kuin vuosikymmen tai useampi siitten.
Sisällöissä voi olla akateemisesti (oppiaineittain) paljonkin yhteneväisyyttä, mutta toteutus vaatii jo media- ja informaatioteknologiataitojen osalta aivan eritasoista perehtyneisyyttä kuin aiemmin.
Toivottavasti ei tosiaan jälkimmäistä käytännössä sisältöjen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omana lukioaikana ei kyllä tullut mieleenkään äidiltä kysyä muuta apua kirjojen hankintaan kuin rahaa. Koin olevani jo sen ikäinen, että tuollaiset selvittelen itse.
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Mutta lukio-opinnot nykyisin eivät ole enää järjestelyiltään sama asia kuin vuosikymmen tai useampi siitten.
Sisällöissä voi olla akateemisesti (oppiaineittain) paljonkin yhteneväisyyttä, mutta toteutus vaatii jo media- ja informaatioteknologiataitojen osalta aivan eritasoista perehtyneisyyttä kuin aiemmin.
Toivottavasti ei tosiaan jälkimmäistä käytännössä sisältöjen kustannuksella.
Yksi tarkennus vielä eli rahaa ansaittiin lukio-opintojen ohella (itseasiassa jo yläkoulussa/yläasteella) kesätöillä ja muina loma-aikoina, siitä sai lisää virtaa opintoihin. Ymmärrän kuitenkin aikojen näiltä osin muuttuneen ankarammiksi ja töitä ei helposti saa tai niille ei ole aikaa kuten ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ole penaalin terävin kynä" no et oo et näköjään;)
Penskasi sanoo minkä kirjan tarvii, sä maksat. Muut saa ite järjestää jos ei erikseen apuasi pyydä? Vai eikö hänkään oikein ole?
Vierailija kirjoitti:
Alkuun oli vaikea kun ei tiennyt että mitä kirjoja pitää ostaa, no sitten jostain luin että kirjalistassa k1 kirjat kun ostaa niin pärjää alkuun. No nyt tuli pojalle wilma viesti että jos haluat jollekkin ville kurssille may1.1 klikkaa linkkiä, mistä hemmetistä me nyt voidaan tietää, että pitääkö hänen mennä siihen.
Jos ei itse ole käynyt lukiota eikä ole mikään penaalin terävin, ei näistä tajua mitään. Pitäis olla joku kurssi miten lukiossa toimitaan.
Muita samassa tilanteessa?
Ei auta lukio kun siitä on aikaa 26 vuotta. Meni sormi suuhun jo hakuvaiheessa kun piti alkaa kursseja valkkaamaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei saa hoidettua itse asioitaan tai kysyttyä, on hyvän vanhemman merkki auttaa. Kyllä se lapsi oppii pikku hiljaa huolehtimaan itsekin ja pärjäämään. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Eikö teitä ole koskaan autettu?
Hyvä vanhempi ei tee asioita nuoren puolesta vaan neuvoo ja tukee nuorta siinä, kuinka hän voi selvittää asiat itse. Jos äiti tai isä selvittää ja hoitaa asiat, nuori ei opi mitään. Tätä useimmat vastaajat yrittävät sanoa.
Itse aikoinaan jo keskikouluun mennessä ostin kirjat ja muut tarvikkeet itse. Vanhemmat avasivat kirjakauppaan tilin ja maksoivat laskut.
Omia lapsiani totutin jo alle kouluikäisinä hoitamaan asioitaan. Alkuun pienillä jutuilla (jos teki mieli jädeä tai jotain keräilytarraa, annoin rahan ja sanoin, että käy ostamassa. Itse tarkkailin taustalla ja neivoin vaon yarvottaessa), varttuessa isommilla (hankkivat itse kesätyöpaikkansa, vaikka olisin helposti järjestää ne suhteillani). Lukioasiat hoitivat itse. Hyvin menee kaikilla, nykyään jo perheellisinä.
Jostain kumman syystä lapseni hoitavat kaikki asiat itse, kirjat tietenkin maksan, molemmilla on kortti sitä varten. Kuitit tuodaan kotiin, ostavat tarvittavat asiat. Ei tarvitse edes kysyä, voiko jonkun ostaa. Ymmärtävät itse, koska olen sanonut, että kortilla ostetaan tarpeelliset tavarat. Itse selvittävät ihan kaiken. Olen sanonut, että autan tarvittaessa, mutta osaavat itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö olis kaikin puolin hedelmällisen pää antaa nuoren hoitaa itse asiansa. Musta jotenkin huolestuttavaa, jos tuossa vaiheessa vielä äiti käestää.
Minä sulle hedelmällisen pääni näytän.
t. Rivo-Riitta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Turun systeemi on toimiva. Ainostaan turun heikoimmassa lukiossa on lukujärjestyksiä tehty oppilaiden puolesta valmiiksi, muissa lukioissa oppilaat tulevat juhannusviikon alussa tekemään kurssivalinnat opojen, tutorien ja ryhmänohjaajien avustamana. Samalla näkevät oman ryhmänsä. Ainakin oma poikani mietti valinnat jo edellisenä iltana ja naputteli ne sitten koululla wilmaan.
Näin oppilaat ottavat heti alussa itse vastuuta, tietävät jo ennen koulun alkua, mitä milloinkin on, koska ovat itse tehneet ne valinnat ja ovat jo loman alussa tavanneet ryhmäläisiä, tutoreita ja ryhmänohjaajan - vähentää ehkä sitä elokuun jännitystä ja selkeyttää koulun aloitusta.
Ja ehkä se, että henkilökunta tulee juhannusviikolla töihin tulevien ykkösten takia kertoo jotain koulun asenteesta ja suhtautumisesta oppilaisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.
T. Joku muu
Jos ennen lukion alkua koteihin lähetettäisiin kirja, jossa vastataan kaikkiin kysymyksiin, joita vanhemmilla saattaa olla, mitenköhän paksu tällainen kirja mahtaisi olla ja kuinkahan paljon lisästressiä ja sekaannusta se aiheuttaisi? Niistä asioista, joista odotetaan kotona huolehdittavan, ilmoitetaan kyllä etukäteen, ja jonkin verran lukioiden ja ammattikoulujen käytäntöjä käydään läpi jo ysin keväällä opon tunneilla ja vanhempainilloissa. Nuorella varmaan on myös joitain hieman vanhempia kavereita tai sitten omanikäisiä kavereita, joilla on isosisaruksia, joilta voi kysyä. Tuo naapurin pojan kurssivalintojen ja jatko-opintosuunnitelmien sumpliminen on kyllä aivan selkeä ylilyönti.
Meillä ei ainakaan viime vuonna aloittaneella lukiolaisella ollut ketään tuttua tai kaveria yms joilta kysyä yhtään mitään, koska ei ole kavereita. Kiusattu vuosia.
Onneksi työkaverini mies on opo ja saatiin toiselta työkaverilta lainaan Maol ja laskinkin.
Hahhah kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.
T. Joku muu
Jos ennen lukion alkua koteihin lähetettäisiin kirja, jossa vastataan kaikkiin kysymyksiin, joita vanhemmilla saattaa olla, mitenköhän paksu tällainen kirja mahtaisi olla ja kuinkahan paljon lisästressiä ja sekaannusta se aiheuttaisi? Niistä asioista, joista odotetaan kotona huolehdittavan, ilmoitetaan kyllä etukäteen, ja jonkin verran lukioiden ja ammattikoulujen käytäntöjä käydään läpi jo ysin keväällä opon tunneilla ja vanhempainilloissa. Nuorella varmaan on myös joitain hieman vanhempia kavereita tai sitten omanikäisiä kavereita, joilla on isosisaruksia, joilta voi kysyä. Tuo naapurin pojan kurssivalintojen ja jatko-opintosuunnitelmien sumpliminen on kyllä aivan selkeä ylilyönti.
Meillä ei ainakaan viime vuonna aloittaneella lukiolaisella ollut ketään tuttua tai kaveria yms joilta kysyä yhtään mitään, koska ei ole kavereita. Kiusattu vuosia.
Onneksi työkaverini mies on opo ja saatiin toiselta työkaverilta lainaan Maol ja laskinkin.
Minusta laskin ja maolin taulukkokirja ovat niitä perusasioita, jotka kannattaa ostaa omaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Turun systeemi on toimiva. Ainostaan turun heikoimmassa lukiossa on lukujärjestyksiä tehty oppilaiden puolesta valmiiksi, muissa lukioissa oppilaat tulevat juhannusviikon alussa tekemään kurssivalinnat opojen, tutorien ja ryhmänohjaajien avustamana. Samalla näkevät oman ryhmänsä. Ainakin oma poikani mietti valinnat jo edellisenä iltana ja naputteli ne sitten koululla wilmaan.
Näin oppilaat ottavat heti alussa itse vastuuta, tietävät jo ennen koulun alkua, mitä milloinkin on, koska ovat itse tehneet ne valinnat ja ovat jo loman alussa tavanneet ryhmäläisiä, tutoreita ja ryhmänohjaajan - vähentää ehkä sitä elokuun jännitystä ja selkeyttää koulun aloitusta.
Ja ehkä se, että henkilökunta tulee juhannusviikolla töihin tulevien ykkösten takia kertoo jotain koulun asenteesta ja suhtautumisesta oppilaisiin...
Minusta olisi kätevämpää, että ne ekat lukujärjestykset tosiaan tehtäisiin valmiiksi, kuten tuossa mainitsemassasi Turun heikoimmassa lukiossa.
Ja sitä heikointa lukiota ei edes enää ole, sillä se yhdistyi hyvän lukion kanssa. Nyt kaikki Turun lukiot ovat hyviä.
Minustakin tämä on sekavaa, lapseni näyttää kyllä ymmärtävän systeemin ihan hyvin.
Koulujen käytännöt vaihtelevat. Omani lukiossa ekaluokkalaiselle oli tehtyvalmis lunujärjestys. Toisena vuonna wilmailmoittautuminen. Kieroa että kurssin opettajan nimi ei näy. Koulussa on muutamia erittäin epäsuosittuja opettajia. HUYK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Onko arvon opettajalla käynyt mielessä, ettei ihan jokaisessa Suomen lukiossa toimita samalla tavalla kuin teidän (pienessä/homogeenisessä?) lukiossanne?
Turussa esim koko eka vuoden kurssit on jo valittu ennen juhannusta kyseisissä kouluissa - opojen ja tutoroppilaiden avustuksella.
Kurssit on syytä valita ajatuksella, koska lukiot on isoja ja kurssivalikoima on laaja, mutta kurssit tulevat usein hyvin täyteen, joten syyskuussa kun keksii että haluaakin vaikkapa aloittaa valinnaisen espanjan niin sen ehkä saa vielä lisättyä mutta sitten täytyy koko paletti sumplia uudestaan opon kanssa ja usein jää paljon hyppytunteja ja eka vuoden kursseja kakkosvuoteen.Itse olen sekä äiti että opettaja, ja kannustaisin APtä kyllä olemaan läsnä lapsen opinnoissa - keskustelemaan ja ennen muuta kuuntelemaan. Ehkä jopa herättämään jotain ajatuksia, jos on sellainen olo, että se voi tukea lapsen opiskelua. Ja tulkaa niihin vanhempainiltoihin! Mutta muuten, pysykää pois sieltä lukiosta (vanhemmat) kiitos! Nuori on vasta Lapsi mutta omasta mielestään iso ja itsenäinen. Antakaa itsenäistyä mutta muistakaa näyttää lapselle, ettette oleta hänen olevan täysin itsenäinen vaan että hän on yhä vanhempiensa ’oma pikku kulta’. Tuon ikäinen lapsi tarvitsee tilaa kasvaa aikuiseksi, mutta myös luottamusta siihen, että vanhemmat yhä ovat ihan samalla lailla 100% hänen tukenaan kuin ennenkin.
Ja kyllä opo ja ainakin suurin osa opettajista tajuaa, että ne isot härkäpäiset äijät on oikeasti sisältä vielä salaa pieniä ja pelokkaita - ja lähes jokaiselle nuorelle löytyy lukiosta opettajia, jotka ovat uusia turvallisia aikuisia, joiden kanssa voi esim jutella asioista :)AP, hyvin se menee!
Olen ison - yli 1000 opiskelijan - lukion opettaja. Meillä tosiaan tehdään (rehtori ja apulaisrehtori tekevät) ensimmäisen vuoden työjärjestykset valmiiksi kaikille niin, ettei ennen koulun alkua tarvitse opiskelijoiden itse niistä huolehtia. Ensimmäisenä vuonna käydään joka tapauksessa melkein pelkkiä pakollisia kursseja, joten siinä mielessä eroja eri opiskelijoiden kurssivalinnoissa ei ole kovin paljon. Ei tämä riipu lukion koosta. Matematiikan laajuuden ja lyhyiden kielten vuoksi valintoja voidaan myöhemmin muuttaa. Lisäksi lukkareihin vaikuttaa se, opiskellaanko uskontoa vai elämänkatsomustietoa ja äidinkieltä vai suomea toisena kielenä. Tätä valintaa opiskelija ei tee itse vaan se menee automaattisesti uskonnon ja äidinkielen mukaan. Varsinaiset valinnaiskurssit ajoittuvat yleensä vasta toiselle ja kolmannelle vuodelle.
Eri kouluissa on totta kai eri systeemejä, mutta tämä teidän tapanne kuulostaa kyllä oudolta. Kesäkuussa, kun opiskelijoiden, opojen ja opettajien pitäisi olla kesälomilla, tulevat ykköset kokoontuvat koululle tekemään tulevan vuoden lukkareita? Kuulostaa oudolta, koska tieto opiskelupaikasta julkistetaan yleensä suunnilleen 15.6., ja opiskelupaikan ottaminen pitää vahvistaa suunnilleen 25.6. (tänä vuonna 28.6.) mennessä. En ymmärrä, miten uudet opiskelijat voivat tulla koululle tekemään kurssivalintoja, kun heillä ei siinä vaiheessa ole vielä edes vahvistettua opiskelupaikkaa.
Mun pojan lukiossa ekan jakson kurssivalinnt tehtiin ilmoittautumisen yhteydessä, ainakin ne jotka pääsivät suoraan kys. lukioon, tässä apuna olivat tutorit ja opot. Mun poika on tutori ja oli perjantaina vapaapäivällä kesätöistä näitä uusia oppilaita auttamassa, loppuvuoden kurssit valittiin kesällä, tätä varten oli annettu wilma-tunnukset
Näin meilläkin oli Helsingissä, kun poika kävi ilmoittautumassa. Tuutorit oli tosi kivoja ja antoivat paljon arvokasta tietoa:)
Mihin lukioon lapsesi pääsi?
Meillä tehtiin kahden ekan jakson lukkarit valmiiksi. Oikein hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Alkuun oli vaikea kun ei tiennyt että mitä kirjoja pitää ostaa, no sitten jostain luin että kirjalistassa k1 kirjat kun ostaa niin pärjää alkuun. No nyt tuli pojalle wilma viesti että jos haluat jollekkin ville kurssille may1.1 klikkaa linkkiä, mistä hemmetistä me nyt voidaan tietää, että pitääkö hänen mennä siihen.
Jos ei itse ole käynyt lukiota eikä ole mikään penaalin terävin, ei näistä tajua mitään. Pitäis olla joku kurssi miten lukiossa toimitaan.
Muita samassa tilanteessa?
Jos sinun lapsesi ei osaa itse hoitaa näitä asioita, ei hän varmasti selviydy lukiostakaan. Ehkä tuo lukio sopii paremmin koulutettujen vanhempien lapsille.
Se on just tuota. Jos oikeassa työelämässä hoitaisi asiat yhtä huonosti kuin koulumaailmassa, niin saisi heti potkut. Kyllä huomaa näin syksyllä että opettajat ja rehtorit eivät ole uhranneet kesän aikana yhtään ajatusta tulevaan lukukauteen. Muutama päivä ennen koulun alkua aletaan väsätä lukujärjestyksiä ja ne elää pari kolme viikkoa koulun alusta ennen kuin kaikki palikat alkaa osua kohdilleen. Olisipa kiva kun tuo rumba olisi tehty edes yhden kerran ennen kuin koulut alkaa.