Lue keskustelun säännöt.
Lukion kaikki "järjestelyt" tuntuu vaikeilta minulle, äidille. Eikä ole koulu edes vielä alkanut
Alkuun oli vaikea kun ei tiennyt että mitä kirjoja pitää ostaa, no sitten jostain luin että kirjalistassa k1 kirjat kun ostaa niin pärjää alkuun. No nyt tuli pojalle wilma viesti että jos haluat jollekkin ville kurssille may1.1 klikkaa linkkiä, mistä hemmetistä me nyt voidaan tietää, että pitääkö hänen mennä siihen.
Jos ei itse ole käynyt lukiota eikä ole mikään penaalin terävin, ei näistä tajua mitään. Pitäis olla joku kurssi miten lukiossa toimitaan.
Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaa on toisten selittää, että nuoren pitää itse hoitaa asiansa ja kehuskella kuinka omat lapset ovat aina hoitaneet kaiken itse. Yhtä turhaa on toisten selittää, että nuori on lukion aloittaessaan vielä lähes lapsi ja tarvitsee tukea. On hyvin paljon nuoresta kiinni kannattaako antaa hoitaa itse, vai kannattaako katsoa perään. Toiset kypsyvät itsenäisiksi aikaisemmin ja toiset myöhemmin.
Näitä hitaita ei kannata liikaa puskea toisenlaisiksi kun eivät kerran sitä ole. Kyllä se itsenäinen tekeminen heillekin kehittyy ajan mittaan, vaikka ei suoraan kylmiltään jätetäkään tekemään kaikkea ihan itse. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Itselläni on kolme lasta ja kaksi heistä on jakanut tietoa koulustaan ja kysellyt neuvoa. Yksi taas on ollut todellinen "minä itte" persoona. Nykyisin kaikki ovat aikuisia ja hoitavat asiansa ihan itsenäisesti.
Tässähän tämä tuli. Varmaan kaikki loppupeleissä puhuvat vähän eri asioista. Omien kokemusten ja näkemysten kautta. Tässäkin varmaan jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa. Ja toinen ymmärtää lukemansa omalla tavallaan. Ymmärrän opettajan potutuksen kun äidit eivät vastuuta nuorta itse huolehtimaan. Ymmärsin aloittajan olevan ihan ulalla kirjainlyhenteiden ym kanssa. No, ehkä niitä ei vielä tässä vaiheessa tarvitse tietääkään. On myös varmasti eri asia siirtyä lukioon samaan pihapiiriin yläasteen jälkeen kuin muuttaa vaikka oppilasasuntolaan vieraaseen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun tyttö hoiti itse koko lukion. Ihan kaiken. Kursseista niin ekat kurssit oli laitettu valmiiksi. Sitten siellä on ryhmänohjaajan/opon tunteja joilla suunniteltiin tulevat kurssit. Tyttö otti ekalla niin paljon kuin pystyi. Oli abivuotena tosi usein sitte vapaata.
Mulle tuli pieni omantunnon pistos, kun puhuin kaverini kanssa, jolla on myös lukion aloittava lapsi kuten minulla. Minä en ollut tehnyt mitään nuoreni lukioasian eteen. Hyväksyin toki wilmassa yhteishaun.
Kaveri oli jo ostanut kaikki lukiokirjat jo heinäkuussa omalleen.
Ajattelin ja ajattelen edelleen, että viimeistään nyt on syytä oppia hoitamaan omat asiat itse. Yläkoulusta selvisi hyvin ja järkkäilee omat harrastusaikataulunsa, joten eiköhän tuo osaa lukionsakin hoitaa. Toki kirjat maksan ja autan pyydettäessä.
Teini on ottanut aika rennosti tähän mennessä. Lähinnä häntä kiinnostaa onko ripsarit ojennuksessa ja kivat vaatteet päällä. Kaipa havahtuu kirjaostoksille tässä viikonloppuna, saas nähdä.
Lukio ei ole enää oppivelvollisuuden piirissä, joten jos peruskoulun hyvin selvittänyt nuori ei kykenee järkkäämään itse lukioasioitaan, on joku muu keskiasteen tutkinto hänelle ehkä parempi vaihtoehto. En kyllä epäile hetkeäkään eikö pystyisi, mutta en todellakaan aijo hoitaa perusasioita hänen puolestaan. Tämä ei tarkoita ettenkö olisi huolehtiva ja rakastava äiti. Päinvastoin!
Kysyy ro:lta, opolta ja kavereiltaan niin ne asiat lähtee kyllä selkiintymään. Ja jos ei osaa valita oikeita kursseja niin kannattaa sanoa opolle niin se auttaa tai jopa täyttää kurssitarjottimen.
Ei kannata stressata, lukio on sellainen koulu, että opettajat suurin piirtein kädestä ohjaa mitä pitää tehdä milloinkin. Kaikki selviää ekoina koulupäivinä, ei niitä kirjoja edes tarvita heti alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekään en tajunnu lukion kirja- ja kurssisysteemeistä juuri mitään ja siitä on sentään yli 10v. kun lukion kävin. Jotenkin sai luovittua läpi. Hommat oli tosi monimutkasia jo sillon ni en voi kuvitella, mitä se nyt on. Ei tienny, mikä kirja pitää olla tai mitä kursseja pitää ottaa, että saa sen lukion päättötodistuksen. No lopulta lakki tuli kuitenki. Tosi monet asiat tehty vaikeiks jo silloin ni entä nykyään.
Lukion kakkosta käyvänä tyttönä naurattaa... Olen käynyt töissäkin jo 2 vuotta, ostan omat kirjat. Ei ihme että osa ikätovereista, varsinkin pojista, on ihan lapsia. Jos tällaiset vanhemmat. Vaikea melkein uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä käy koulua?
Ei tulis mieleenkään lukiolaisen asioita hoitaa.
Lapseni on lukion toisella. Kyllä minä tai mieheni käymme ostamassa kirjat. Lapsemme vain laittaa listan, mitä ostetaan.
Meillä ensimmäisen lukkarin teki lukio ekan vuoden ekaan kurssiin. Sitten kirjalista lähetettiin kotiin. Ainakin meidän kaupungissa lukiokohtaiset kirjalista löytyvät myös lukiokirjoja myyvistä kirjakaupoista. Itse täytyy vaan tietää kurssit, jotka on siinä lukkarissa.
Miksi tällainen järjestely?
Kun mulla ja miehellä on suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakaskortti. Tietty lapselle kun voisi ottaa. Mutta en mielellään antaisi lapselle suurta määrää rahaa kouluun, ettei varasteta. Hintaa ei tiedä tarkalleen etukäteen.
Tää järjestely vaan on kätevämpää.
Olisi aika hankkia lapselle myös pankkikortti, niin ettei käteisrahoja tarvitse mukanaan kuljetella.
Meillä kirjanhankkiminen menee niin, että poika käy oman listansa mukaan kirjakaupassa, kerää sieltä tarvitsemansa kirjat ja ilmoittaa minulle tai isälleen, paljonko kirjat maksavat. Me sitten välittömästi siirrämme hänen käyttötililleen rahat, ja hän ostaa kirjat. Näin ei hänen käyttötililläänkään ole pitkään suuria summia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota vain se sormi pois suusta. Kyllä se siitä. Nuorelle on hyvä nähdä, että häneen luotetaan ja hän pärjää. Ei siinä ihan oikeasti äitiä tarvita, kun koulupaikan ottaa vastaan. Moniko isä kyselee tämmöisiä? Ei moni, koska isät luottavat, että lapset pärjäävät.
Ei, vaan isät ovat laiskoja, ja olettavat, että aina joku muu kantaa vastuun.
Ei. Kyllä ne asiat hoituu vaikka äiti ei ole päsmäröimässä.
T. Päsmäröivä äiti, joka yrittää luopua kontrollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin lukion opettajana ihmettelen kyllä osan vanhemmista "auttamista".
Esim. koululaisen lippualennusta varten tarvitaan koululta lappu. Selvästi on kerrottu mistä sen saa (kanslian vieressä) ja mistä siihen saa sen leiman (kansliasta).
Viime vuonna yhdeltä äidiltä tuli pyyntö minulle hoitaa tämä lapsen puolesta, "kun ei se kuitenkaan muista". Eli normaalisti opiskelijat itse hoitaa. No en hoitanut, vaan laitoin myös vanhemmalle ohjeet siitä miten ja mistä opiskelijat voivat hoitaa sen itse.
Viikon päästä uusi viesti, jos voisin hoitaa "kun ei se muista". No minä en periaatteesta hoida 16-v pojalle tätä. Ihan oikeesti pitää hoitaa itse ja opetella sitä omien asioiden hoitamista, jos ei ole vielä aloittanut. Vastasin kauniimmin, mutta täällä sisällöllä.
Taas viikko ja uusi pyyntö, "kun ei se nyt vaan muista". Taisi mennä kuukausi tätä väsytystaistelua, ja lopulta äiti haki sen itse. 😒
Yhtädessä välissä *minun* olisi pitänyt lopettaa ko. pojan yöpelaaminen. Eli siis pelasi yöt eikö nukkunut. Ja minun olisi se pitänyt lopettaa.🤬
No joo. Mutta siis, liikaa on liikaa. Ei siellä lukiossa tapahdu mitään mistä se opiskelija ei itse selviä, paitsi ne ostamiset. Tukekaa ja ohjatkaa kysymään jos on epäselvää, kyllä ne selviää ihan itse.
Ei voi olla totta?
Olen amiksen opettaja ja pahin on minulle ollut vihaisen äidin puhelu, kun olin kiusannut. Eli edellyttänyt toimimaan sääntöjen mukaan
Uskomaronta. Anna pojaöle rahat kirjoihin, ja se siitä. En tarvinnut enkä saanut muuta kuin rahallista apua lukioasioihin enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaa on toisten selittää, että nuoren pitää itse hoitaa asiansa ja kehuskella kuinka omat lapset ovat aina hoitaneet kaiken itse. Yhtä turhaa on toisten selittää, että nuori on lukion aloittaessaan vielä lähes lapsi ja tarvitsee tukea. On hyvin paljon nuoresta kiinni kannattaako antaa hoitaa itse, vai kannattaako katsoa perään. Toiset kypsyvät itsenäisiksi aikaisemmin ja toiset myöhemmin.
Näitä hitaita ei kannata liikaa puskea toisenlaisiksi kun eivät kerran sitä ole. Kyllä se itsenäinen tekeminen heillekin kehittyy ajan mittaan, vaikka ei suoraan kylmiltään jätetäkään tekemään kaikkea ihan itse. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Itselläni on kolme lasta ja kaksi heistä on jakanut tietoa koulustaan ja kysellyt neuvoa. Yksi taas on ollut todellinen "minä itte" persoona. Nykyisin kaikki ovat aikuisia ja hoitavat asiansa ihan itsenäisesti.
Oppilaitoksissa näkee näitä (etenkin poikia) joiden äidit hoitaa asiat eikä anna pärjätä itse
Itse olisin kuollut häpeästä, jos äiti olisi hoitanut mun asiat, kun olin 16-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Ei nyt auta yhtään mut itse olen käskenyt tytärtä itse selvittämään asiat, soittamalla tai sähköpostilla. Keräsi kirjat nettikaupassa ostoskoriin ja mä maksoin. Mielestäni tuon ikäisen tulee itse selvittää asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi teistä käy koulua?
Ei tulis mieleenkään lukiolaisen asioita hoitaa.
Lapseni on lukion toisella. Kyllä minä tai mieheni käymme ostamassa kirjat. Lapsemme vain laittaa listan, mitä ostetaan.
Meillä ensimmäisen lukkarin teki lukio ekan vuoden ekaan kurssiin. Sitten kirjalista lähetettiin kotiin. Ainakin meidän kaupungissa lukiokohtaiset kirjalista löytyvät myös lukiokirjoja myyvistä kirjakaupoista. Itse täytyy vaan tietää kurssit, jotka on siinä lukkarissa.
Miksi tällainen järjestely?
Kun mulla ja miehellä on suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakaskortti. Tietty lapselle kun voisi ottaa. Mutta en mielellään antaisi lapselle suurta määrää rahaa kouluun, ettei varasteta. Hintaa ei tiedä tarkalleen etukäteen.
Tää järjestely vaan on kätevämpää.
Olisi aika hankkia lapselle myös pankkikortti, niin ettei käteisrahoja tarvitse mukanaan kuljetella.
Meillä kirjanhankkiminen menee niin, että poika käy oman listansa mukaan kirjakaupassa, kerää sieltä tarvitsemansa kirjat ja ilmoittaa minulle tai isälleen, paljonko kirjat maksavat. Me sitten välittömästi siirrämme hänen käyttötililleen rahat, ja hän ostaa kirjat. Näin ei hänen käyttötililläänkään ole pitkään suuria summia.
Juuri näin. Tai voelä edull7sempaa tilata jämerästä
Vaikka olisi Suomalaisen kortti
Meillä lapsi tilaa ja nyt masoikin itse ja me siirrämme rahat hänen tililleen
Kyllä lukiolainen tarvitsee kortin
Voi taivas :D Todella moni muuttaa tuon ikäisenä jo omilleen! Itse muutin 17-vuotiaana eikä olisi tullut mieleenkään hoidattaa vanhemmilla koulukirjojen hankintaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.
T. Joku muu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona.
Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?
Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.
Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.
Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.
Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.
Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.
Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.
Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.
po: koskee itseäsi
Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.
Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.
T. Joku muu
Lukiolaiselle itselleen nämä asiat on kyllä kerrottu.
Aika turhaa on toisten selittää, että nuoren pitää itse hoitaa asiansa ja kehuskella kuinka omat lapset ovat aina hoitaneet kaiken itse. Yhtä turhaa on toisten selittää, että nuori on lukion aloittaessaan vielä lähes lapsi ja tarvitsee tukea. On hyvin paljon nuoresta kiinni kannattaako antaa hoitaa itse, vai kannattaako katsoa perään. Toiset kypsyvät itsenäisiksi aikaisemmin ja toiset myöhemmin.
Näitä hitaita ei kannata liikaa puskea toisenlaisiksi kun eivät kerran sitä ole. Kyllä se itsenäinen tekeminen heillekin kehittyy ajan mittaan, vaikka ei suoraan kylmiltään jätetäkään tekemään kaikkea ihan itse. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia. Itselläni on kolme lasta ja kaksi heistä on jakanut tietoa koulustaan ja kysellyt neuvoa. Yksi taas on ollut todellinen "minä itte" persoona. Nykyisin kaikki ovat aikuisia ja hoitavat asiansa ihan itsenäisesti.