Lukion kaikki "järjestelyt" tuntuu vaikeilta minulle, äidille. Eikä ole koulu edes vielä alkanut

Vierailija kirjoitti:

Wilman ei pääse vielä

Miksiköhän tätä on alapeukutettu näin rutkasti?

Ei meilläkään lukion ekaluokkalaisella ole Wilma vielä käytössä. Koulusta tuli eilen paperinen yhteystietolomake tarkastettavaksi/täydennettäväksi ja sen mukana viesti, että huoltajan sähköpostiin tulee maanantaina sähköposti, jossa on ohjeet ja rekisteröitymiskoodi wilma-tunnusten luomista varten.

Yläkoulun tunnukset eivät toimi, lukioiden wilma toimii ihan toisessa ositteessakin.

Lähipiirissäni on poika, jonka asiat äiti on hoitanut pienestä pitäen.

Aikuistuttuaan poika jotenkin onnistui tutustumaan mukavaan nuoreen naiseen ja saivat kaksi lastakin (alulle saamisessa äiti ei ehkä auttanut/osallistunut).

Nyt on tullut mieleen, äiti saattaa hoitaa myös pojan mahdollisen avioeron.

No, pitää yrittää pitää huoli omista asioista; ylihuolehtimisen vikaa on itsessänikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.

Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.

Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona. 

Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?

Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.

Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.

Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.

Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.

Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.

Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.

Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.

po: koskee itseäsi

Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.

Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.

T. Joku muu

Jos ennen lukion alkua koteihin lähetettäisiin kirja, jossa vastataan kaikkiin kysymyksiin, joita vanhemmilla saattaa olla, mitenköhän paksu tällainen kirja mahtaisi olla ja kuinkahan paljon lisästressiä ja sekaannusta se aiheuttaisi? Niistä asioista, joista odotetaan kotona huolehdittavan, ilmoitetaan kyllä etukäteen, ja jonkin verran lukioiden ja ammattikoulujen käytäntöjä käydään läpi jo ysin keväällä opon tunneilla ja vanhempainilloissa. Nuorella varmaan on myös joitain hieman vanhempia kavereita tai sitten omanikäisiä kavereita, joilla on isosisaruksia, joilta voi kysyä. Tuo naapurin pojan kurssivalintojen ja jatko-opintosuunnitelmien sumpliminen on kyllä aivan selkeä ylilyönti.

Ohis: meillä on pankkikortti ollut 14-vuotiaalla jo parisen vuotta. Siellä on rahaa tavallisesti 10 eur tms.

Kun poika tarvitsee rahaa isompaan hankintaan, siirrän tarvittavan summan juuri hieman ennen kännykän pankkisovelluksella. On toiminut hyvin.

Käteinen raha saattaa kadota ym ja periaatteessa tililtä lapsi voisi seurata, mihin on rahaa kuluttanut.

Poikamme ei ole kovinkaan huolehtivainen tavaroidensa suhteen, mutta kaksi asiaa on onnistunut säilyttämään hyvin: kännyn ja pankkikortin.

Lapseni aikana oli kirjakaupassa ( Suomalainen) koulukirjat jaoteltuina luokittain ja kursseittain ja myyjät osasivat auttaa kirjojen ostamisessa.

Sinun kannattaa vain nyt avata lapsellesi tili kirjakauppaan, niin hän voi käydä tilille ostamassa koulukirjojansa.  Maksat sitten laskulla.

Alussa on hankalaa mutta pian ne asiat ja kurssit siellä selvenevät,  kehoitan lastasi puhumaan muiden oppilaiden kanssa.

kyllä minäkin itse kirjani hoidin ei tarvinnut äidin apua :D 

Itse olen lukion käynyt, mutta kaikki on muuttunut siitä valtavasti. Oma poikani on nyt kolmannella ja on itsenäisesti selvittänyt asiansa ja kirjansa. Koulussa on opettajat, opot ja kaverit, jotka neuvoo. Itse en olisi osannut neuvoa. Olen ollut maksajana.

Lapsesi kai sen tietää mitä kursseja aikoo käydä ja mitä ei, ei sinun tarvitse. Hän myös tietää mitkä kirjat tarvitsee, ja saako niitä lainaan tai ostettua käytettynä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse panikoida eikä olla lukion suorittanut selviytyäkseen näistä. Asia kerrallaan, jostain löytyy kirjalista hankittavista kirjoista, pojan annat hoitaa kurssiasiansa ja opot auttavat tarvittaessa kurssiasioissa.

tottakai kotona keskustellaan mitä kursseja kannattaa ottaa jne. Toki nuorella itsellä on omat intressinsä ja se miten muuten koulu on sujunut aiemmin. 

Kannattaa sanoa jos lapsi on turhan vaatimaton että ottaa pitkän matematiikan ja jos aikoo teknilliseen yliopistoon niin fyke myös ja jos lääkikseen niin nuo edellä mainitut ja bi ja yhteiskuntaoppi jos aikoo Aalto tuta. 

Meillä ainaki tyttö huolehtii mitä kirjoja  pitää ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.

Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.

Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona. 

Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?

Ehkä koulun jo alettua, mutta sitä ennen ei.

Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.

Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.

Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.

Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.

Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.

Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.

Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.

po: koskee itseäsi

Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.

Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.

T. Joku muu

Lukiolaiselle itselleen nämä asiat on kyllä kerrottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.

Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.

Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona. 

Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?

Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.

Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.

Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.

Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.

Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.

Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.

Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.

po: koskee itseäsi

Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.

Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.

T. Joku muu

Jos ennen lukion alkua koteihin lähetettäisiin kirja, jossa vastataan kaikkiin kysymyksiin, joita vanhemmilla saattaa olla, mitenköhän paksu tällainen kirja mahtaisi olla ja kuinkahan paljon lisästressiä ja sekaannusta se aiheuttaisi? Niistä asioista, joista odotetaan kotona huolehdittavan, ilmoitetaan kyllä etukäteen, ja jonkin verran lukioiden ja ammattikoulujen käytäntöjä käydään läpi jo ysin keväällä opon tunneilla ja vanhempainilloissa. Nuorella varmaan on myös joitain hieman vanhempia kavereita tai sitten omanikäisiä kavereita, joilla on isosisaruksia, joilta voi kysyä. Tuo naapurin pojan kurssivalintojen ja jatko-opintosuunnitelmien sumpliminen on kyllä aivan selkeä ylilyönti.

Oma poikani meni nyt lukion ensimmäiselle. Meillä ei ole kaveripiirissä tuttuja tai ketään jolta voisi kysyä. Tulee pienestä koulusta ja on yhden luokan hypännyt yli. Samanikäisiä kavereita ei ole aloittamassa lukiota eikä Ketään tuttuja ei ole uudessa lukiossakaan eli kyllä nämä asiat saattavat olla joillekin ihan uutta ja outoa. Vanhempainiltaa meillä ei ollut lukiokäytänteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.

Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.

Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona. 

Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?

Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.

Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.

Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.

Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.

Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.

Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.

Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.

po: koskee itseäsi

Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.

Lapseni ainakin piti ilmoittaa jo opiskelupaikkaa vastaanottaessaan ottaako pitkän matikan vai ei. Sitäpaitsi ei tuo kaikki kertomasi ole itsestäänselvää.

Vierailija kirjoitti:

pikkuhiljaa vanhempien ohjaus vähemmälle  ja kannustusta pojalle ottamaan selvää asioista.  kasvattaa myös nuoren itsetuntoa kun pärjää itse.

Kannustaa ja opastaa voi, mutta ei se ysiluokkalainen yhdessä yössä isoksi lukiolaiseksi muutu. Ymmärrän hyvin ap:tä, että kantaa huolta lapsen asioista ja yrittää autta.

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, itse en tajunnut lukion alkaessa edes miten se kirjalista toimii ja ostin vahingossa hirveästi tarpeettomia kirjoja. Kyllä se siitä alkaa vielä sujumaan. :D

Ex-lukiolainen

Meillä ei ainakaan olisi taloudellisesti varaa mokata ja ostaa turhia kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.

Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.

Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona. 

Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?

Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.

Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.

Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.

Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.

Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.

Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.

Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.

po: koskee itseäsi

Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.

Kiitos tiedosta. Nämä on juuri niitä epäselviä asioita, joita ei tiedä ellei joku jolla on kokemusta kerro. Itse en esim. tiedä ja stressaan. Sinulle tämä on itsestään selvää.

T. Joku muu

Jos ennen lukion alkua koteihin lähetettäisiin kirja, jossa vastataan kaikkiin kysymyksiin, joita vanhemmilla saattaa olla, mitenköhän paksu tällainen kirja mahtaisi olla ja kuinkahan paljon lisästressiä ja sekaannusta se aiheuttaisi? Niistä asioista, joista odotetaan kotona huolehdittavan, ilmoitetaan kyllä etukäteen, ja jonkin verran lukioiden ja ammattikoulujen käytäntöjä käydään läpi jo ysin keväällä opon tunneilla ja vanhempainilloissa. Nuorella varmaan on myös joitain hieman vanhempia kavereita tai sitten omanikäisiä kavereita, joilla on isosisaruksia, joilta voi kysyä. Tuo naapurin pojan kurssivalintojen ja jatko-opintosuunnitelmien sumpliminen on kyllä aivan selkeä ylilyönti.

Oma poikani meni nyt lukion ensimmäiselle. Meillä ei ole kaveripiirissä tuttuja tai ketään jolta voisi kysyä. Tulee pienestä koulusta ja on yhden luokan hypännyt yli. Samanikäisiä kavereita ei ole aloittamassa lukiota eikä Ketään tuttuja ei ole uudessa lukiossakaan eli kyllä nämä asiat saattavat olla joillekin ihan uutta ja outoa. Vanhempainiltaa meillä ei ollut lukiokäytänteistä.

Luokanvalvoja tai opo varmaan neuvoo. Tai rehtori. Rohkeasti vaan kysymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.

Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.

Totta kai saa ja pitää auttaa. Se tuo turvallisuudentunnetta ja hyvää mieltä. Aivan kaikenikäisiä pitää ja saa auttaa. Olisi vihdoin aika päästä suomalaisille tyypillisestä "sinun pitää pärjätä yksin" -mentaliteetista. Sillä luodaan vain yksinäisiä ja onnettomia ihmisiä. Apua pyytämällä oppii, ettei tarvitse pärjätä yksin ja osaa varmaan myös auttaa muita. Nyky-yhteikunnassa vuorovaikutus korostuu entisestään myös työelämssä, samoin empatia. Niitä on hyvä harjoitella myös kotona tai etenkin kotona. 

Huoh. On ero auttaa ja hoitaa kaikki toisen puolesta. Voi auttaa neuvomalla keneltä kannattaa koulussa kysyä jotain ja tutkia kirjallistaa yhdessä, mutta jos äiti soittaa kouluun ja selvittää mitä kursseja poika ottaa jne niin miten ikinä oppii tekemään mitään itse?

Sanon tähän alkuun kirosanan: akateeminen. Silti oli melkoinen viidakko raivattavana, kun tutustuin nykylukion aloittamiseen.

Autoin naapurin poikaa, joka aloittaa maanantaina lukion. Hain tietoa koulun sivuilta ja yleistä infoa, mitä aineyhdistelmiä kannattaa ottaa ja mitä eri yliopistot painottavat, jos on jo tietoa jatko-opiskelusuunnitelmista.

Parhaat sivut linkitin hänelle ja potkin vähän peffalle, että rupeaa toimimaan. Hän kävi opon luona tekemässä kurssivalintoja, mutta oli hyvä olla jotain ennakkotietoa.

Lukioon menijä on usein vielä huolettomassa iässä ja uskovat, että aina ehtii. Ja niinhän sitä ehtiikin. Siellä on monia muita samassa tilanteessa, mutta vanhempien ei pidä tehdä niitä lapsen puolesta.

Huoltajan on kuitenkin syytä lukea kaikki info myös hyvin, että on kartalla ja osaa mahdollisesti neuvoa.

Itse olen käynyt lukion ilman vanhempien apua, koulun nimen sentään tiesivät :). Mutta ajat ovat muuttuneet ja luokaton lukio on oppilaalle vaativampi, kun ei edetä enää yhdessä luokka kerrallaan, jossa sai tiedon aina opettajalta.

Nyt sinun täytyy hakea tietoa monesta eri lähteestä ja seuloa, mikä kodkee itseäs, aivan kuin yliopistossa.

po: koskee itseäsi

Kommentoin lukion opettajana. En ymmärrä, miksi ennen koulujen alkua etsit näitä tietoja naapurin pojalle ja patistelit häntä opolle valintoja tekemään. Ensimmäisenä vuotena opiskellaan melkein pelkästään kaikille yhteisiä pakollisia kursseja, eli ykkösvuoden opiskelijoiden ei tarvitse miettiä aineyhdistelmiä ja kurssivalintoja tässä vaiheessa oikeastaan vielä ollenkaan. Nykyään jopa valinta pitkän ja lyhyen matikan välillä tehdään vasta ensimmäisen kurssin jälkeen, eivätkä valinnaiset kieletkään ala vielä ensimmäisessä jaksossa. Toisen vuoden valinnat tehdään vasta ensimmäisen vuoden keväällä, ja opinto-ohjauksen tunneilla luonnollisesti käydään vuoden aikana läpi, mitä kannattaa ottaa minkäkin jatko-opintopaikan näkökulmasta.

Lapseni ainakin piti ilmoittaa jo opiskelupaikkaa vastaanottaessaan ottaako pitkän matikan vai ei. Sitäpaitsi ei tuo kaikki kertomasi ole itsestäänselvää.

En kuvitellut, että nämä olisivat itsestäänselvyyksiä. Tiedän kyllä, että lukion aloittaminen mietityttää ja huolettaa nuoren vanhempia, ja vastaan joka lukuvuoden alussa moniin vastaaviin kysymyksiin. Matematiikan valintaa kysytään etukäteen siksi, että koululla tiedettäisiin suurin piirtein, kuinka monta ryhmää lyhyttä ja kuinka monta pitkää matikkaa pitää laittaa tarjottimelle.

Viestini oli tarkoitettu vastaukseksi tälle naapurin pojan asioita selvitelleelle kirjoittajalle, sillä viestissä oli minusta vähän sellainen "miksi minulle ei ole tätäkään kerrottu ja itse pitää kaikki selvittää" -sävy. Ylenpalttinen stressaaminen niin, että naapurikin otetaan mukaan hötkyilemään, ei auta nuorta mitenkään, ja kuten sanoin, sellaista opinto-opasta, josta kaikki vastaukset löytyisivät, on mahdoton laatia. Koulupaikan vastaanottamisen yhteydessä lähetetään kirje, jossa kerrotaan ne asiat, jotka tulee ennen koulun aloitusta hoitaa. Muusta tiedotetaan sitä mukaa, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Luottakaa vain siihen, että koululla työskentelee kokeneita ammattilaisia, jotka osaavat kyllä tiedottaa ja ohjata tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pikkuhiljaa vanhempien ohjaus vähemmälle  ja kannustusta pojalle ottamaan selvää asioista.  kasvattaa myös nuoren itsetuntoa kun pärjää itse.

Kannustaa ja opastaa voi, mutta ei se ysiluokkalainen yhdessä yössä isoksi lukiolaiseksi muutu. Ymmärrän hyvin ap:tä, että kantaa huolta lapsen asioista ja yrittää autta.

Auttamista on myös se, että opettaa lapsensa itsenäisesti kysymään. Äitikään ei aina kaikkea tiedä eikä googlestakaan löydy vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin lukion opettajana ihmettelen kyllä osan vanhemmista "auttamista".

Esim. koululaisen lippualennusta varten tarvitaan koululta lappu. Selvästi on kerrottu mistä sen saa (kanslian vieressä) ja mistä siihen saa sen leiman (kansliasta).

Viime vuonna yhdeltä äidiltä tuli pyyntö minulle hoitaa tämä lapsen puolesta, "kun ei se kuitenkaan muista". Eli normaalisti opiskelijat itse hoitaa. No en hoitanut, vaan laitoin myös vanhemmalle ohjeet siitä miten ja mistä opiskelijat voivat hoitaa sen itse.

Viikon päästä uusi viesti, jos voisin hoitaa "kun ei se muista". No minä en periaatteesta hoida 16-v pojalle tätä. Ihan oikeesti pitää hoitaa itse ja opetella sitä omien asioiden hoitamista, jos ei ole vielä aloittanut. Vastasin kauniimmin, mutta täällä sisällöllä.

Taas viikko ja uusi pyyntö, "kun ei se nyt vaan muista". Taisi mennä kuukausi tätä väsytystaistelua, ja lopulta äiti haki sen itse. 😒

Yhtädessä välissä *minun* olisi pitänyt lopettaa ko. pojan yöpelaaminen. Eli siis pelasi yöt eikö nukkunut. Ja minun olisi se pitänyt lopettaa.🤬

No joo. Mutta siis, liikaa on liikaa. Ei siellä lukiossa tapahdu mitään mistä se opiskelija ei itse selviä, paitsi ne ostamiset. Tukekaa ja ohjatkaa kysymään jos on epäselvää, kyllä ne selviää ihan itse.

Oikea linja sulla. Lukiolaiset ovat ihan normaaliälyisiä 16-vuotiaita, kyllä he osaavat hoitaa nämä itse. Jos eivät hoida niin sitten itse kärsivät seuraukset. Aikuisten puolesta on todellakin riittävästi, että selkeät ohjeet on annettu ja vastuu asiasta annettu nyt opiskelijoille.

Samaa mieltä, oma lukiolaiseni, nyt kakkosvuoden opiskelija on hoitanut itsenäisesti kurssi- ilmoittautumisensa, ekana vuonna kysyi muutamassa jutussa apua, autoin kyllä, samoin vuosi sitten pyysi apua työhakemuksen kanssa(kesätöistä kyse) tänä vuonna ilmoitti vaan että on hakenut kesätöitä ja saikin paikan, useammasta soitettiin ja yhden valitsi. Ystäväni taas hoiti samanikäisen pojan kouluun ilmoittautumisen, tänä vuonna kävi kysymässä hänelle kesätöitä, yllättäen ei poika päässyt edes haastatteluun