Lue keskustelun säännöt.
Lukion kaikki "järjestelyt" tuntuu vaikeilta minulle, äidille. Eikä ole koulu edes vielä alkanut
Alkuun oli vaikea kun ei tiennyt että mitä kirjoja pitää ostaa, no sitten jostain luin että kirjalistassa k1 kirjat kun ostaa niin pärjää alkuun. No nyt tuli pojalle wilma viesti että jos haluat jollekkin ville kurssille may1.1 klikkaa linkkiä, mistä hemmetistä me nyt voidaan tietää, että pitääkö hänen mennä siihen.
Jos ei itse ole käynyt lukiota eikä ole mikään penaalin terävin, ei näistä tajua mitään. Pitäis olla joku kurssi miten lukiossa toimitaan.
Muita samassa tilanteessa?
Kommentit (185)
Mitä järjesteltävää sinulla ap on?
Poika nyt lukion toisella enkä ole ollenkaan saanut sekaantua asioihinsa, on jopa siinä määrin riippumaton ja itsenäisesti toimiva, että on jouduttu keskustelemaan siitä kuuluuko mikään vanhemmalle esim.lukioasioista, mielestäni kuuluu mutta hänestä ei.
Ja tosiaan, ihan on kyse vain normaalista vanhemman kiinnostuksesta 16v lapsensa koulunkäyntiin, mutta pojan mukaan hällä ei ole mitään velvollisuutta mitään tai mistään kertoa. Näinpä ollen meillä on säännöllisesti suukopua ja minun mielipahaa aiheeseen liittyen.
Mutta esim.kaikki kurssivalintansa, ilmoittautumiset ym asiat hoitanut itse ja on pankkikortti lompakossaan mukana, erittäin vastuullisesti hoitaa talouttaan eikä törsäile mikäli ei satunnaisia pikkuherkkujen ostamisia lasketa törsäilyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt herran tähden kasvattako lapsista noin avuttomia. Miten niitä uusia tilanteita ratkaistaan kesken päivän? Soittamalla äidillekö? Ja tosi outoa jos melkein täysikäinen ei voi pankkikorttia kantaa mukana. Äiti käy varmaan vaatteetkin ostamassa
Olen kyllä aika ihmeissäni näistä kommenteista, että anna ite hoitaa ja pärjätä. Pari lukiotytön äitiä, jotka siis tunnen, toimivat näin. Eipä kyllä tullut tukea kirjarahojenkaan muodossa. Toiselta jäi lukio kesken. Toisesta ei tullut ylioppilasta. Lukion aloittava on vielä alaikäinen. Lisäksi se on ihan uutta peruskoulun jälkeen. Sitäpaitsi paljoa tukea ei näihin asioihin välttämättä tule kavereiltakaan. He voivat olla ihan samassa veneessä.
Ilkeämieliseltä nuo kommentit tuntuivat siksikin ,että muistelen aikaa, kun meille ja tuttavaperheille syntyi lapsia. Kyllä muuten oli mummot asialla. Häärättiin ristiäisiä, osteltiin vauvatarvikkeita...vaikka ja mitä.
Nyt mä vähän nostan nokkaani tässä kohtaa:D
Olin se, jota tuettiin keskimääräistä vähemmän. Että sitä vaan, että olette itsekin saaneet tukea... äidin huoli on semmoinen aina. Ne ajattelevat. Vai voisko olla, ettei nämä piittaamattomat edes huomaa, mitä ovat itse saaneet. Nyt mun lapset on teinejä, mutta edelleen autan ja tuen taustalla. Itse hoitavat omat asiansa. Mä keskityn vaan tilanteiden mukaan kertomaan, miten homma menee.
Hyvää lukion alkua ap. On nuorella hyvät lähtökohdat.
Poika voisi itseä kysyä opolta jos on kysyttävää.. Koska vanhempainilta on? Siellä voit tavata opettajan ja kysyä jos on jotain epäselvää..
Älä huoli, itse en tajunnut lukion alkaessa edes miten se kirjalista toimii ja ostin vahingossa hirveästi tarpeettomia kirjoja. Kyllä se siitä alkaa vielä sujumaan. :D
Ex-lukiolainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Tämä. Itse olen painottanut seiskaluokan juuri aloittaneelle pojalleni, että aina pitää itse kysyä koulussa opettajalta, jos jokin asia tai toimintatapa on epäselvä. Napanuoran on jo tässä vaiheessa pikkuhiljaa venyttävä ja sitten katkettava. En aio ruveta mihinkään intensiiviseen wilma-viestintään luokanvalvojan kanssa selvitelläkseni kaikkia asioita pojan puolesta, vaan ihan ensisijaisesti hän selvittäköön ja kyselköön asioita itse. Toki tuemme tarpeen vaatiessa.
Opo on olemassa ihan sitä varten, että häneltä voi kysellä näitä asioita Wilman kautta tai vaikka varata ajan. Ja monta kertaa! On myös lukion etu, että lapsesi pärjää eikä kysyminen ole mikään häpeä! Hienosti te tulette pärjäämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika valmistui tänä vuonna YO:ksi.
Kun hän alkoi lukion (OYK), ei hän tarvinnut mitään neuvoja - ei kertaakaan kysynyt mitään. Muuta kuin rahaa.. :)
Taidatte olla melko dämäri perhe. Vissiin sossun tuilla ?
Mua ihmetyttää tämä, minä ainakin huolehdin ihan itse kaikki lukiokirjani ja muut asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä aika ihmeissäni näistä kommenteista, että anna ite hoitaa ja pärjätä. Pari lukiotytön äitiä, jotka siis tunnen, toimivat näin. Eipä kyllä tullut tukea kirjarahojenkaan muodossa. Toiselta jäi lukio kesken. Toisesta ei tullut ylioppilasta. Lukion aloittava on vielä alaikäinen. Lisäksi se on ihan uutta peruskoulun jälkeen. Sitäpaitsi paljoa tukea ei näihin asioihin välttämättä tule kavereiltakaan. He voivat olla ihan samassa veneessä.
Ilkeämieliseltä nuo kommentit tuntuivat siksikin ,että muistelen aikaa, kun meille ja tuttavaperheille syntyi lapsia. Kyllä muuten oli mummot asialla. Häärättiin ristiäisiä, osteltiin vauvatarvikkeita...vaikka ja mitä.
Nyt mä vähän nostan nokkaani tässä kohtaa:D
Olin se, jota tuettiin keskimääräistä vähemmän. Että sitä vaan, että olette itsekin saaneet tukea... äidin huoli on semmoinen aina. Ne ajattelevat. Vai voisko olla, ettei nämä piittaamattomat edes huomaa, mitä ovat itse saaneet. Nyt mun lapset on teinejä, mutta edelleen autan ja tuen taustalla. Itse hoitavat omat asiansa. Mä keskityn vaan tilanteiden mukaan kertomaan, miten homma menee.Hyvää lukion alkua ap. On nuorella hyvät lähtökohdat.
Sä et nyt ymmärtänyt. Yhtä lailla annat lastesi hoitaa omat asiansa kuten kirjoitit. Ap:n tapauksessa ei ole mitään järkeä auttaa kovin syvällisesti, kun ei ole osaamista. Lapsi saa apua koulusta ja äiti voi antaa rahaa ja tsempata.
Ja osaatte huolehtia itsenne tänne palstalle kehumaan itseänne. Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minuakaan kyllä vanhemmat lukio-asioissa auttaneet, saati tienneet itse mitään. Äiti laittoi minulle rahaa tilille kirjoja varten. Muutin vieläpä pois vanhempien luota, koska halusin käydä lukion entisessä kotikaupungissani.
Jos lapsi ei saa hoidettua itse asioitaan tai kysyttyä, on hyvän vanhemman merkki auttaa. Kyllä se lapsi oppii pikku hiljaa huolehtimaan itsekin ja pärjäämään. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Eikö teitä ole koskaan autettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen suosiolla ottanut vain sponsorin roolin. Eli lapsi on hoitanut ihan itsenäisesti hakuvaiheen (jotain piti vain allekirjoittaa), kurssivalinnat, ilmoittautumisen ja nyt kaikki aloitukseen liittyvät. Maksullisen koulukuljetuksen anomuksen tein, koska huoltajan piti hakea se. Kirjakaupassa kuuntelin vierestä mitä kirjoja lapsi pyysi myyjältä ja maksoin laskun. Isä hoiti tietokoneen uusimisen ja vielä tarvitaan laskin tai laskinohjelma, sekin jätän isän hoidettavaksi, ymmärtää enemmän näistä kuin minä.
Itse en ole lukiota käynyt, joten en tiedä koko jutuista mitään. En siis yritäkään sotkeutua, luotan että fiksu lapseni hoitaa hommat. On käytännössä hoitanut tosi itsenäisesti koulunsa seiskalta asti, en ole läksyjä kysellyt tai patistanut kokeisiin lukemaan. Kaveri taas teki lapsensa kanssa läksyt yhdessä koko peruskoulun ja muutenkin oli ihan liian kiinni koulunkäynnissä. Ja miten sitten kävikään, lapsi lopetti amiksen ekaluokan kesken kun äiti ei enää ollutkaan auttamassa (muutti siis asuntolaan eikä äiti voinut koko ajan enää auttaa). Kaverini toisaalta tiesi itsekin, että tekee väärin ja monta kertaa asiasta juteltiin, mutta ei vain osannut muuttaa tapojaan. Nyt on lapsella kova oppimisen paikka itsenäiseen opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule, jos nyt aloittaisit siitä, että lapsesi ihan itse kysyy koulussa , jos joku asia on epäselvä. Jos ei osaa niin on korkea aika opetella toimimaan jo kouluasioissa itsenäisesti.
Kyllä ekaluokkalaista voi auttaa. Asiat on hänellekin sekavia ja jännittäviä aluksi.
Meidän äitien auttaminen on usein tällaista, kun ei itsekään tiedetä ja kysellään av:llä. Oikeasti, jos nyt olisin lukiota aloittavan äiti, ymmärtäisin ottaa askeleen taaksepäin. Silloin en ymmärtänyt. :) Kyllä ne asiat sieltä selviävät ilman äidin apuakin.
Monesti ne äidit vielä pahentaa tilannetta. Oma äitini kyseli hulluna kysymyksiä ja mietti aivan ihme asioita joihin mulla ei ollut vastauksia ja lopulta musta tuntui, että en minä osaa lukiota käydä. Menin vielä enemmän sekaisin, kun esim. kursseja valitessa äiti häälyi selän takana ja kyseli, että mites tämä ja tuo ja oisko fiksumpi niin ja näin. No en vittu tiedä, olen käynyt lukiota 3 tuntia!
Hei, ei kannata huolestua ennen koulun alkua.
Todennäköisest ensimmäisenä päivänä/viikkona käydään käytännön asiat kuten kursseille ilmoittautumine, kirjijen hankinta, yms läpi. Itse lukio aikana menin yleensä jakson ekana päivä tunneille ilman kirjaa (vaikka suositeltiin, että kirja on enne kurssi alkua) koska ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi mitä kirjaa käytetään, kuinka uusi täytyy olla (käykö esimerkiksi vanhempi painos, jonka voi ostaa käytettynä), tarvitaanko kirjaa ylipäätää. Osalla kursseista olikin yhtäkkiä eri kirjat, tai kirja oli vapaaehtoinen tai tarvittiin esimerkiksi vain yhtä tehtävää varten. Tällä menetelmällä pystyin ostamaan monet kirjat käytettyinä tai lainaamaan kirjastosta ja laskin, että lukio 2. vuonna säästi satoja euroja kun en ostanut jokaista listan kirjaa uutena (jos rahaa on niin sitten voi tietty ostaa kaikki jo valmiiksi). Kirjat, jotka tietää varmasti tarvitsevansa kuten matikka ja kielet kannaattaa ostaa etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei minuakaan kyllä vanhemmat lukio-asioissa auttaneet, saati tienneet itse mitään. Äiti laittoi minulle rahaa tilille kirjoja varten. Muutin vieläpä pois vanhempien luota, koska halusin käydä lukion entisessä kotikaupungissani.
Lienet joku kulta- tai ainakin hopealusikka - anuksessasi syntynyt..
Akoitin lukion 1992 ja ostin itse kirjat, vanhemmat antoivat rahat.
Annoin ohjeen pojalle että maafykebi. Kaikki kurssit mitä on. Näin kävi. Aikoinaan.
Kävin aikanaan lukion ja meillä meni myös näin. Aluksi kaikki oli tietty sekavaa mutta en edes ajatellut että mun vanhempien olis pitänyt hoitaa kirjoja tai muita MUN kouluun liittyviä asioita
Ostin kirjat vanhemmalta oppilaalta halvalla ja loppuja täydentelin tarvittaessa kirjaston tms. avulla (käytin huoletta vanhempiakin painoksia, pääasia että joku vastaava kirja oli käytössä). Vaan pari kirjaa ostin kaupasta
Yliopistossa tästä omatoimisuudesta oli paljon apua. Kannattaa siis antaa sen nuoren hoitaa itse ja opetella, lukio jos mikä antaa siihen hyvät puitteeet