Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mies on minulle vihainen siitä
Miten joku voi suuttua siitä, että oma rakas sairastuu? Tai ehkä sitten en ole mikään rakas hänelle, joku vaimo vain (kun vaimo pitää olla?)? Saimme molempien toivoman ja odottaman esikoisvauvan, mutta sitten vauva-arki iski, mies pakeni töihin ja kaikki vauvanhoito jäi minulle. Hän on yhtenä iltana viikossa ollut vauvan kanssa, jotta minä saan käydä tunnin verran joogassa, mutta siinä se hänen osuus. Sain varmaan uupumuksen ja yksinäisyyden (kavereita on, mutta on yksinäinen olo tässä parisuhteessa ja vauvan kanssa) takia synnytyksen jälkeisen masennuksen, ja mies on minulle siitä nyt vihainen. Huutaa että miten voin muka masentua ja miksi vain "itken ja makaan". Ja tietenkin itken yhä enemmän, koska mies on vihainen. Syön tähän masennuslääkkeitä ja käyn vauvan kanssa terapiakäynneillä, mutta tuntuu että en pysty yksin paranemaan kun mies ei yhtään tue. Millä saan miehen vihan loppumaan?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero. Siskoni oli onnellisempi heti kun pääsi miehestä eroon.
Mutta mies joutui maksamaan siskollesi pitkän pennin.
Maksamaan mitä?
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi pahoillani puolestasi. Olen itse kokenut jotain samantyyppistä.
En tiedä onko se oikein, mutta oma selvitymisstrategiani oli koittaa olla puhumatta miehelle niistä kielteisistä tunteista, koska hän ahdistui niistä joka taas ahdisti itseäni entistä enemmän. Voisitko terapeutin lisäksi avautua olostasi ystäville tai äidille tai anopille? Helpottaisi oloa, kun lähipiirissä tiedettäisiin, että voit huonosti. Tämä ei ole kivaa kuultavaa, mutta miehesi ei kuitenkaan voi sinua parantaa.
Miehen kanssa tietty pitää asiaa työstää, mutta hän ei varmaan siihen pysty niin täysipainoisesti nyt, kuin sinä toivoisit, vaan ehkä pikkuhiljaa? Saisitko raahattua häntä terapeutin luo? Oma puolisoni kyllä kiukkusi minulle siitäkin jälkeenpäin, joten en tiedä auttaako se teitäkään. Mutta netistä olen lukenut, että voisi auttaa :D
Aikaa se mies tarvitsee että saa ajateltua päänsä selväksi. Suosittelisin kysymään että millä tavalla mies tahtoisi asioita tehtävän ja ilmoitat että olet valmis kokeilemaan myös hänen toimintatapojaan ja sano että ainakin miettii asiaa. Ilmaise että tahdot saada suhteenne toimimaan, mutta et itse tiedä miten, ja että tarvitset siihen apua. Pienin askelin se elämä kääntyy parempaan päin tai sitten ei, mutta olet ainakin yrittänyt.
Monesti masentuneella äidillä on myös tapana arvostella ja huudella alentavia kommentteja sieltä sohvalta. Alkuun miehen on vaikea ymmärtää että kyseessä on masennus ja hän hämmentyy. Jos mitätöintä ja vähättelyä kuulee tarpeeksi pitkään, niin jokaisesta tulee lopulta kiukkuinen. Muistakaa myös että ensimmäinen lapsi on miehelle äkkinäisempi elämänmuutos. Siihen ei oikein, tai ainakaan minä en osannut nuorena valmistautua, vaikka kovasti yritinkin. Alkuvaikeuksien jälkeen minustakin tuli hyvä isä. Lasteni äidin käytöstä minua kohtaan en ymmärrä vieläkään. Jos on tarve päättää kaikesta ja arvostella muiden tekemisiä, saa lopulta hoitaa nämä asiat ihan itse. Tämä pätee niin kotona, työpaikalla ja kaveriporukoissa. Eikä tarkoitukseni ole mitenkään väheksyä äitejä, vaan muistuttaa että on olemassa mies ketä tarvitsee myös ymmärrystä ja tukea silloin kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia. Liian usein saa kuulla että miehestä tuntuu että hän teki kaiken väärin ja sitten lopetti yrittämisen.