Minua kiinnostaa vain "pahis" miehet.

Se on kuulemma parasta kun kiihkeän "renttumiehen" saa kesytettyä. Mun siskon mies oli just sellainen klassinen tapaus nuorempana, mut sitten sattumien kautta pääsi suorittamaan puusepän paperinsa loppuun ja sai vakityöpaikan kunnan tekniseltä. Nyt se on huolehtiva ja perheen ja lasten kanssa viihtyvä isä ja kuuleman mukaan yhtä ihana rakastaja ja palvoo mun siskoa kuin ennenkin. Tulotaso ei päätä huimaa, rivarikaksiossa asutaan, mutta ne sanoo että muut asiat on tärkeempiä. Siskokin on "vaan" merkonomi ja kaupassa töissä. Onnellisilta ne vaikuttaa.

Pätkäduuneissa ollaan molemmat ihan perustutkintopohjalla ja yhessä ollaan oltu 14 kesäsestä. Mulle on aina sanottu että en olisi saanut mennä naimisiin sen kaa kun ei siitä oo mihinkään. Onhan se renttu ja kovis mutta mä tykkään kun mä voin aina soittaa tai sanoo sille jos mua pelottaa ja se tulee ja hoitelee jos joku uhkailee tai muuta. Ei silti tappele muuta kuin jos on aivan pakko. Ihan perusarkea. Seksi on aina luistanut enemmän kun hyvin. Se on just tollanen anytime anywhere.

Tulee mieleen Bonnie & Clyde tästä ketjusta

Onhan siinä viehätystä odotella vuodesta toiseen toista vankilasta kotiin ja kun sitten on kotona niin voi vaan veikata koska taas lusitaan.....

Minua kiinnostaa komeat ns. Pahismiehet. Ne jotka tekee mitä haluaa.

Ei kiinnosta mikään pentti perus insinööri.

Parasta mun nuoruuden "kovis"-poikaystävässä oli justiinsa se seksuaalinen pidättelemättömyys. Rakasteltiin koko ajan ja välillä tosi uskaliaissa paikoissa. Ne orkut oli jotain käsittämätöntä. Taitava kiusoitteleva suutelija ja dominoi tapahtumia. Tuli nojailtua jos jotakin vasten ja makoiltua jos jonkinlaisissa paikoissa hänen allaan. Päivät ei todella olleet veljeksiä, saatettiin yhtäkkiä lähteä jonnekin koko viikonlopuksi ilman mitään etukäteissuunnitelmaa ja hän tuli joskus hakemaan mua työpaikalta ruusu hampaissa. Voitte kuvitella tilanteen. Taas toisaalta hän saattoi olla poissa päiviä kertomatta mulle ennakkoon. Asuttiin yhdessä mut kämpän hoito jäi pitkälti mun harteille. Siivoamaan hänet pakotin ja ruokaa hän tykkäsi tehdä mun kanssa. Pelätä ei koskaan tarvinnut, hän suojeli mua aina jos joku koetti jotain. Lähti mun kanssa lenkille tai jonnekin jos mua pelotti ja vietettiin kyllä muutenkin paljon aikaa yhdessä. Mitään vakityötä ei hänellä ollut ja elettiin aika pitkälle mun tuloilla, mut niinhän se on toisaalta välillä nykyisessäkin suhteessa. Semmoinen hevimetallipaita pitkäletti, mun tuki ja turva, jos olin kipeä hän hoivasi jne... Kai mä rakastan häntä yhä jollain tasolla vaikka nykytilanne elämässä on seesteinen ja ihana tavallaan.

Kyllä miehellä pitää olla oma tahto ja pitää uskaltaa sanoa mulle vastaan. Tietynlaista yllätyksellisyyttä ja vallattomuutta, poikamaisuutta ja pilkettä silmäkulmassa. Siitä se seksuaalinen jännitekin tulee. Semmoinen urosleijona, joka himoitsee naarastaan ja suojelee ja kasvattaa pentujaan. Ei tarvi elättää eikä paapoa, mutta kunnioittaa ja olla se fyysisesti voimakkaampi tilanteen vaatiessa. En tiedä onko mun mies sitten pahis, mutta aika hyvin nuo rastit täyttää. Mä tykkään!

Mä haluan poikaystävän!!!!

Mä seurustelin parikymppisenä ujon nörttipojan kanssa, jolle seksi ja tytöt oli ihan uus asia ilmeisesti. Ihan kivaa oli ja hän tykkäsi opetella mun kanssa. Mutta en puolisoksi hänenlaistaan ehkä kuitenkaan ottaisi. En toisaalta mitään kaljalöhörenttuakaan. Jotain siitä väliltä ja juu, kyllä tahtoa pitää olla. Nössöys on kaikkein pahinta. Mä tykkään kanssa kun mulle sanotaan vastaan!

Mä kaipaan suhteelta toisaalta rauhallista perhearkea, mutta sitten kuitenkin eloa ja räväkkyyttä makkarin puolella. En ole tähän mennessä onnistunut yhdistämään noita. Pahis voi osoittatua virheliikkeeksi, mutta sitten taas mun ystäväpiirissä näkee niitä kesytettyjäkin tapauksia. Hmm.......

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehellä pitää olla oma tahto ja pitää uskaltaa sanoa mulle vastaan. Tietynlaista yllätyksellisyyttä ja vallattomuutta, poikamaisuutta ja pilkettä silmäkulmassa. Siitä se seksuaalinen jännitekin tulee. Semmoinen urosleijona, joka himoitsee naarastaan ja suojelee ja kasvattaa pentujaan. Ei tarvi elättää eikä paapoa, mutta kunnioittaa ja olla se fyysisesti voimakkaampi tilanteen vaatiessa. En tiedä onko mun mies sitten pahis, mutta aika hyvin nuo rastit täyttää. Mä tykkään!

Ihan vain uteliaisuuttani. Miksi alapeukut? Minkälainen mies pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Parasta mun nuoruuden "kovis"-poikaystävässä oli justiinsa se seksuaalinen pidättelemättömyys. Rakasteltiin koko ajan ja välillä tosi uskaliaissa paikoissa. Ne orkut oli jotain käsittämätöntä. Taitava kiusoitteleva suutelija ja dominoi tapahtumia. Tuli nojailtua jos jotakin vasten ja makoiltua jos jonkinlaisissa paikoissa hänen allaan. Päivät ei todella olleet veljeksiä, saatettiin yhtäkkiä lähteä jonnekin koko viikonlopuksi ilman mitään etukäteissuunnitelmaa ja hän tuli joskus hakemaan mua työpaikalta ruusu hampaissa. Voitte kuvitella tilanteen. Taas toisaalta hän saattoi olla poissa päiviä kertomatta mulle ennakkoon. Asuttiin yhdessä mut kämpän hoito jäi pitkälti mun harteille. Siivoamaan hänet pakotin ja ruokaa hän tykkäsi tehdä mun kanssa. Pelätä ei koskaan tarvinnut, hän suojeli mua aina jos joku koetti jotain. Lähti mun kanssa lenkille tai jonnekin jos mua pelotti ja vietettiin kyllä muutenkin paljon aikaa yhdessä. Mitään vakityötä ei hänellä ollut ja elettiin aika pitkälle mun tuloilla, mut niinhän se on toisaalta välillä nykyisessäkin suhteessa. Semmoinen hevimetallipaita pitkäletti, mun tuki ja turva, jos olin kipeä hän hoivasi jne... Kai mä rakastan häntä yhä jollain tasolla vaikka nykytilanne elämässä on seesteinen ja ihana tavallaan.

Ihan kuin mun elämästä!! Mun täytyy häpeillen tunnustaa, että mä kaipaan mun eksää, vaikka se sellanen oman tiensä kulkija onkin. Ikävä sitä sanailua, tunteen paloa ja roihua. Sen suudelmat jo pelkästään vei jalat alta...<3

MINEN TIÄRÄ!

En osaa sanoa ap. Oon varmaan liian ujo kun ei oo kokemusta :D

Nyt ajatellen mä olin rentun/koviksen kanssa suhteessa liian salliva, toisaalta mä en kokenut olevani alistunut, vaikka meidän seksissä aina olinkin. Nautin niin mielettömästi siitä hänen kanssaan. Tuliset suudelmat ja se seksi, suuseksi ja ne kiihkeät huumaavat yhdynnät joita ei unohda koskaan koukuttivat mut moneksi vuodeksi häneen kiinni. Tuntui, että hän tunsi vartaloni paremmin kuin minä itse. Sitä voisi verrata riippuvuuteen tupakasta tai jopa huumeista, ei pääse, eikä aina haluakaan irti, vaikka tietää että jokaisen ihanan hetken jälkeen elettiin kohta taas arkea, jossa mies kulki omia polkujaan.

Hän saatoi häipyä kertomatta maisemista moneksi päiväksi, puhelin ei vastaa, lähti illalla baariin ja saattoi palata seuraavana päivänä tai sitä seuraavana. Selitellyt hän ei koskaan, ei anteeksipyyntöjä, kukkia hän toi usein ilman sanoja. Kysyttäessä näytti kuvia bändikeikoilta (roudasi niitten kamppeita). Isänä hän ei paljoakaan ole ollut läsnä, mutta sanoo, että rakastaa poikaa, toisin kuin mulle harvoin tuota sanoi. Paremminkin vain mä haluan sua, sä oot niin kaunis, ihana, seksikäs, tyylistä. Ja sanoo sitä joskus edelleen ja joka kerta mä vähän notkahdan polvista kun hän koskettaa vaikka vain halaisi tuttavallisesti.

En voisi koskaan inhota häntä koska hän oli niin ihana sängyssä, mutta en usko, että enää sortuisin tuohon, että kemiat vie ja järki jää täysin. Toista ei pysty muuttamaan, eikä ikä tuo muutosta mun kokemuksen mukaan. Jotkut saattaa "kehittyä" varsinkin lapsen syntymän jälkeen, mutta aikuista ihmistä on vaikea muokata.

Alistetuksi en itseäni kokenut, siksikin koska kukaan ei pakottanut mua jäämään hänen luokseen, tein sen täysin omasta tahdosta, vaikkakin olin riippuvainen seksistä hänen kanssaan. Halusin olla enemmän kuin mitään muuta. Emme juuri koskaan riidelleet, en jaksanut huutaa tai paiskoa tavaroita, koska tiesin ettei se muuttaisi mitään. Lopulta sitten kyllästyin ja muutettiin pojan kanssa muualle eroten sovussa. 

Näin se menee

Tässä ketjussa on yllättävän avointa kerrontaa. Sokea reettakin sen näkee ja tietää, että alfamies vetää puoleensa ja naiset täällä myöntää sen.

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee

Mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee

Mikä?

No se että (monet) naiset rakastuu renttuihin

Naiset, onko hyvä seksi aina tärkeintä?