Lue keskustelun säännöt.
Oliko 70-80 luvun perheillä ruuhkavuosia?
08.08.2018 |
Kaikilla perheillä tuntuu olevan nykyaikana kamala kiire. Aikaa ei riitä edes seksiin.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, itse hoidettiin 70 l lapsena omat asiat. Kävelin itse niukin naukin 6-vuotiaana pianotunnille. Ei käynyt vanhemmat ikinä koululla, ei ollut wilmaa tai muutakaan viestimistä. Itse kävin hammaslääkärissä. Oli se aika yksinäistä kun kaikki oli omassa varassa. Jos jollain oli ruuhkasta 70- luvulla niin lapsilla.
Kai teillä jonkinlainen viestivihko oli? Mulla ainakin oli 80-luvulla, ja kyllä opettajat tarpeen vaatiessa otti vanhempiin yhteyttä. Koululta vietiin taksilla hammaslääkäriin aina useampi lapsi kerrallaan, olishan se ollut outoa että vanhemmat olisi kesken työpäivän sinne tulleet. Ja vanhempainillat on ollut, toki sinne ei ollut vanhemmilla pakkoa mennä.
Meillä ei 70-luvulla mitään viestivihkoa ollut. Jos koulu suunnilleen sujui eikä ollut käytösongelmia, opettajat ei ottaneet mitään yhteyttä. En muista että olisi edes mitään vanhempainiltaa koskaan ollut. Kouluhammaslääkäriin ei ollut matkaa kuin pari kilometriä ja se tietenkin käveltiin tai pyöräiltiin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan on silloinkin riippunut perheestä, ihan kuten nykyäänkin. Meillä isä oli virkamies, äiti kotirouva, lapsia kaksi nössöä tyttöä jotka kävi lähinnä kirjastossa ja partiossa. En muista, että mitenkään kiire tai stressi olisi ollut minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 70-luvun alun lapsena sanoisin että elämä oli 80-luvulla huomattavasti rennompaa kuin nykyisin. Ainakaan omilla vanhemmilla, kuin myös kaverieni vanhemmilla ei ollut sellaista kiirettä, kuin meillä nykyvanhemmilla tuntuu olevan. Toki silloin ei äidit istuneet koneen ääressä päivittelemässä facebookkia, vaan hoidettiin kotityöt. Lapsia ei juuri kuskailtu sinne tänne, vaan menivät itse polkupyörällä. Nykyarki on huomattavasti kiireisempää ja monilla on kovat paineet selviytyä. Jos joku keksisi aikakoneen, olisin ensimmäisenä jonossa kokeilemaan sen toimivuutta, kohteena 80-luku. :)
Nykyajan kiireet on hyvin pitkälti itseaiheutettuja. Ei ole pakko kakaroilla olla montaa vaatiavaa harrastusta, ei myöskään itsellä. Ei kotona tarvi tehdä kuin pakolliset kotityöt. Monet suorittaa aivan turhaan kun kuvittelevat että kaikki muutkin kun kerran siinä blogissa niin sanottiin. Lopettakaa niiden blogien lukeminen ja tekeminen, feikkejähän ne on kaikki.
Kyllä ne on viranomaiset jotka vaatii. Tutkii, penkoo ja kyttää.
Höpö höpö. Meillä ainakaan ei ole kukaan käynyt kyttäämässä, eikä ole pakottanut meidän lapsia harrastamaan eikä meitä aikuisiakaan, ihan rauhassa ollaan tässä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 70-luvun alun lapsena sanoisin että elämä oli 80-luvulla huomattavasti rennompaa kuin nykyisin. Ainakaan omilla vanhemmilla, kuin myös kaverieni vanhemmilla ei ollut sellaista kiirettä, kuin meillä nykyvanhemmilla tuntuu olevan. Toki silloin ei äidit istuneet koneen ääressä päivittelemässä facebookkia, vaan hoidettiin kotityöt. Lapsia ei juuri kuskailtu sinne tänne, vaan menivät itse polkupyörällä. Nykyarki on huomattavasti kiireisempää ja monilla on kovat paineet selviytyä. Jos joku keksisi aikakoneen, olisin ensimmäisenä jonossa kokeilemaan sen toimivuutta, kohteena 80-luku. :)
Nykyajan kiireet on hyvin pitkälti itseaiheutettuja. Ei ole pakko kakaroilla olla montaa vaatiavaa harrastusta, ei myöskään itsellä. Ei kotona tarvi tehdä kuin pakolliset kotityöt. Monet suorittaa aivan turhaan kun kuvittelevat että kaikki muutkin kun kerran siinä blogissa niin sanottiin. Lopettakaa niiden blogien lukeminen ja tekeminen, feikkejähän ne on kaikki.
Todellakin on itseaiheutettuja. Lapsi tarvitsee oman vanhemman läsnäoloa ja myös oppia olemaan yksin. Läsnäolo riittää, että on viereisessä huoneessa saatavilla.
Äiti kävi autolla lähikaupungissa töissä, isän työpaikka oli kävelymatkan päässä tehtaassa. Me lapset oltiin paljon keskenämme jo alle kouluikäisinä(4 ja5v). Kun isä oli aamuvuorossa, mentiin naapuriin hoitoon sitten kun herättiin. Iltavuoropäivinä oltiin yksin kotona noin kolme tuntia ennen kuin äiti tuli kotiin. Ihan pieninä ollessamme äiti oli muutaman vuoden kotona ja meillä oli kaksi hoitolasta.
Myöhemmin mentiin aina itse pyörällä partioon ja soittotunneille. En muista, että vanhemmat olisivat koskaan kuskanneet minnekään. Mummoloissa käytiin kerran vuodessa kesälomalla, asuivat kaukana.
Päivällinen syötiin aina kello 18.00. Jos isällä oli iltavuoro, otettiin aina ensin valmiiksi erikseen isän ruoka, joka sitten lämmitettin hänelle illalla. Sauna oli kerran viikossa, silloin vaihdettiin alusvaatteet ja saunajuomana oli limpparia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perinteisesti on käyty kaksi kertaa viikossa saunassa eli pesulla, ja vaatteet vaihdettu tarpeen vaatiessa siinä välilläkin,
Kyllä se perinteinen tapa on käydä pesulla kerran viikossa eli lauantaisin. Tietenkin ne vaatteetkin vaihdettiin sitten saunan yhteydessä. Minulla oli vain yhdet sopivat farkut, joita pidettiin aina viikkoa ja pestiin viikonloppuna. Tulen ihan keskituloisesta perheestä. Eipä mennyt aikaa shoppailuun.
Vierailija kirjoitti:
No oli! Ainoa helpotus ehkä oli että monet ei sellaista lasten harrastusrumbaa pyörittänyt kuin nykyisin. Mutta toisaalta ei ollut välttämättä lapsille iltapäiväkerhoja, iäkkäille vanhemmille kunnallista kotihoitoa, jne.
Itse olen 1970-luvulla syntynyt ja kyllä muistan että oli melko ruuhkavuodet siinä kun olin itse ehkä 5-15 vuotias. Molemmat vanhemmat insinöörejä suuryrityksessä, isällä paljon matkustelua töissä vielä. Lisäksi molempien vanhemmat alkoi vanheta ja tarvita apua, ja asuivat vielä keskenään eri paikkakunnilla, toinen 120 ja toinen 300 km päässä. Joka viikonloppu siis sinne "maille" huolehtimaan vanhemmista ja heitä tapaamaan.
Mutta tosiaan, ei meitä harrastuksiin kärrätty vaan sitä sai harrastaa, mihin voi itse kävellä. Eikä siihen aikaan oltu niin paapovia kuin nykyisin, esim. suurin osa oli "avainkaulalapsia" jotka tultiin tyhjään kotiin koulu jälkeen eikä kukaan nähnyt siinä mitään pahaa. Samoin ei tullut kuuloonkaan että esim. meidän lasten koulun terveystarkastuksiin tai hammaslääkäreihin olisi vanhemmat tulleet mukaan, ihan itse piti hoitaa.
Kuule, olet kyllä todella pahasti väärässä, kun kuvittelet vanhustenhoidon menneen parempaan suuntaan.
Vielä ennen 1990-luvun lamaa Suomessa oli KOLME kertaa enemmän kotihoidossa työntekijöitä kuin nyt. Heitä sai myös lapsiperheisiin apuun, jos vanhempi sairastui. Vanhuksia hoidettiin kotiin, samoin pitkäaikaissairaita.
Se mikä erosi, oli että vanhukset pääsivät 70-80-luvulla helposti laitoshoitoon. Vanhainkotipaikkoja oli halukkaille, mutta ilmeisesti sun isovanhempasi eivät vaan HALUNNEET vanhainkotiin. Ja halusivat siksi vanhempiesi auttavan.
Se ei silti kerro koko järjestelmän tilasta. Se oli paljon parempi jo siksikin, että vanhuksia oli 80-luvullakin avun tarpeessa puolet vähemmän kuin nyt. Suuret ikäluokat olivat silloin vielä täysillä työelämässä, sodan läpieläneet taas kuolivat huomattavasti nuorempina.
Harrastuksista sen verran, että se kyllä riippui täysin perheestä. Itse esimerkiksi soitin, kävin kuvataidekoulua ja ratsastin. Ja ihan olin keskiluokkaisesta perheestä Salosta eli pikkukaupungista.
Joten ei kannata nyt yleistää omia lapsuusmuistojaan sellaisenaan.
N51 eli syntynyt 1967
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 70-luvun alun lapsena sanoisin että elämä oli 80-luvulla huomattavasti rennompaa kuin nykyisin. Ainakaan omilla vanhemmilla, kuin myös kaverieni vanhemmilla ei ollut sellaista kiirettä, kuin meillä nykyvanhemmilla tuntuu olevan. Toki silloin ei äidit istuneet koneen ääressä päivittelemässä facebookkia, vaan hoidettiin kotityöt. Lapsia ei juuri kuskailtu sinne tänne, vaan menivät itse polkupyörällä. Nykyarki on huomattavasti kiireisempää ja monilla on kovat paineet selviytyä. Jos joku keksisi aikakoneen, olisin ensimmäisenä jonossa kokeilemaan sen toimivuutta, kohteena 80-luku. :)
Nykyajan kiireet on hyvin pitkälti itseaiheutettuja. Ei ole pakko kakaroilla olla montaa vaatiavaa harrastusta, ei myöskään itsellä. Ei kotona tarvi tehdä kuin pakolliset kotityöt. Monet suorittaa aivan turhaan kun kuvittelevat että kaikki muutkin kun kerran siinä blogissa niin sanottiin. Lopettakaa niiden blogien lukeminen ja tekeminen, feikkejähän ne on kaikki.
Kyllä ne on viranomaiset jotka vaatii. Tutkii, penkoo ja kyttää.
Höpö höpö. Meillä ainakaan ei ole kukaan käynyt kyttäämässä, eikä ole pakottanut meidän lapsia harrastamaan eikä meitä aikuisiakaan, ihan rauhassa ollaan tässä kotona.
Koko ajan saa olla täyttämässä voimavarakyselyjä ja keskustelemassa siellä ja täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perinteisesti on käyty kaksi kertaa viikossa saunassa eli pesulla, ja vaatteet vaihdettu tarpeen vaatiessa siinä välilläkin,
Kyllä se perinteinen tapa on käydä pesulla kerran viikossa eli lauantaisin. Tietenkin ne vaatteetkin vaihdettiin sitten saunan yhteydessä. Minulla oli vain yhdet sopivat farkut, joita pidettiin aina viikkoa ja pestiin viikonloppuna. Tulen ihan keskituloisesta perheestä. Eipä mennyt aikaa shoppailuun.
No hyi olkoon. Mut on kyllä opetettu pienestä pitäen käymään kerran päivässä suihkussa.
N51, siis syntynyt 1967
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut 1970-luvulla. Kunnalliseen hoitoon ei päässyt, joten moni perhe järjesti lastenhoidon joko niin, että äiti jäi kotiin, mummo hoiti tai sukulaistyttö tuli kotiin hoitamaan. Minua hoiti mummo, ei tarvinnut kiireellä raahata lapsia päikkyyn ja hakea kiireellä. Mummo tuli meille. Myös koulun jälkeen menin mummolle syömään.
Oho, onpa vieras kuva itselle. Muistan itse, miten meidän kulmilla halveksuttiin kotiäitejä todella rankasti noihin aikoihin. Vähintään piti sitten ryhtyä perhepäivähoitajaksi muidenkin lapsille, tai leipäsusi oli kyllä naapuruston ilkeän jutun kohde. Useammat lapset tosiaan oli alle kouluiässä perhepäivähoitajilla kuin nykyisin ja vähemmän kunnallisessa hoidossa.
Sukulaiset useimmilla asuivat kaukana, kun oltiin sitä sukupolvea, että maalta oli kaupunkeihin siirrytty. Asuttiin itse isoissa kaupungeissa ja sukulaiset ties missä päin maata maalla pientiloillaan.
Leipäsusista kyllä juoruttiin, mutta leipäsusi ei tarkoittanut kotiäitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut 1970-luvulla. Kunnalliseen hoitoon ei päässyt, joten moni perhe järjesti lastenhoidon joko niin, että äiti jäi kotiin, mummo hoiti tai sukulaistyttö tuli kotiin hoitamaan. Minua hoiti mummo, ei tarvinnut kiireellä raahata lapsia päikkyyn ja hakea kiireellä. Mummo tuli meille. Myös koulun jälkeen menin mummolle syömään.
Oho, onpa vieras kuva itselle. Muistan itse, miten meidän kulmilla halveksuttiin kotiäitejä todella rankasti noihin aikoihin. Vähintään piti sitten ryhtyä perhepäivähoitajaksi muidenkin lapsille, tai leipäsusi oli kyllä naapuruston ilkeän jutun kohde. Useammat lapset tosiaan oli alle kouluiässä perhepäivähoitajilla kuin nykyisin ja vähemmän kunnallisessa hoidossa.
Sukulaiset useimmilla asuivat kaukana, kun oltiin sitä sukupolvea, että maalta oli kaupunkeihin siirrytty. Asuttiin itse isoissa kaupungeissa ja sukulaiset ties missä päin maata maalla pientiloillaan.
Leipäsusista kyllä juoruttiin, mutta leipäsusi ei tarkoittanut kotiäitiä.
Samaa ajattelin. Kyllä lapsuudessani kotiäidit olivat ihan naimisissa olevia ydinperheiden äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minun vanhemmillani ainakaan ollut 1970-luvulla. Kunnalliseen hoitoon ei päässyt, joten moni perhe järjesti lastenhoidon joko niin, että äiti jäi kotiin, mummo hoiti tai sukulaistyttö tuli kotiin hoitamaan. Minua hoiti mummo, ei tarvinnut kiireellä raahata lapsia päikkyyn ja hakea kiireellä. Mummo tuli meille. Myös koulun jälkeen menin mummolle syömään.
Oho, onpa vieras kuva itselle. Muistan itse, miten meidän kulmilla halveksuttiin kotiäitejä todella rankasti noihin aikoihin. Vähintään piti sitten ryhtyä perhepäivähoitajaksi muidenkin lapsille, tai leipäsusi oli kyllä naapuruston ilkeän jutun kohde. Useammat lapset tosiaan oli alle kouluiässä perhepäivähoitajilla kuin nykyisin ja vähemmän kunnallisessa hoidossa.
Sukulaiset useimmilla asuivat kaukana, kun oltiin sitä sukupolvea, että maalta oli kaupunkeihin siirrytty. Asuttiin itse isoissa kaupungeissa ja sukulaiset ties missä päin maata maalla pientiloillaan.
Leipäsusista kyllä juoruttiin, mutta leipäsusi ei tarkoittanut kotiäitiä.
Samaa ajattelin. Kyllä lapsuudessani kotiäidit olivat ihan naimisissa olevia ydinperheiden äitejä.
Leipäsusi oli susiparin eli vihkimättömän parin nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perinteisesti on käyty kaksi kertaa viikossa saunassa eli pesulla, ja vaatteet vaihdettu tarpeen vaatiessa siinä välilläkin,
Kyllä se perinteinen tapa on käydä pesulla kerran viikossa eli lauantaisin. Tietenkin ne vaatteetkin vaihdettiin sitten saunan yhteydessä. Minulla oli vain yhdet sopivat farkut, joita pidettiin aina viikkoa ja pestiin viikonloppuna. Tulen ihan keskituloisesta perheestä. Eipä mennyt aikaa shoppailuun.
No hyi olkoon. Mut on kyllä opetettu pienestä pitäen käymään kerran päivässä suihkussa.
N51, siis syntynyt 1967
Sehän riippui ihan olosuhteista. meillä oli omakotitalo ja pihasauna, jossa peseydyttiin lauantaisin(ei suihkua). Talossa oli vain wc, jonka lavuaarissa pestiin naamat ja kädet. Lisäsiipi rakennettin 1986, jolloin saatiin ihan oikea kylpyhuone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perinteisesti on käyty kaksi kertaa viikossa saunassa eli pesulla, ja vaatteet vaihdettu tarpeen vaatiessa siinä välilläkin,
Kyllä se perinteinen tapa on käydä pesulla kerran viikossa eli lauantaisin. Tietenkin ne vaatteetkin vaihdettiin sitten saunan yhteydessä. Minulla oli vain yhdet sopivat farkut, joita pidettiin aina viikkoa ja pestiin viikonloppuna. Tulen ihan keskituloisesta perheestä. Eipä mennyt aikaa shoppailuun.
No hyi olkoon. Mut on kyllä opetettu pienestä pitäen käymään kerran päivässä suihkussa.
N51, siis syntynyt 1967
Sehän riippui ihan olosuhteista. meillä oli omakotitalo ja pihasauna, jossa peseydyttiin lauantaisin(ei suihkua). Talossa oli vain wc, jonka lavuaarissa pestiin naamat ja kädet. Lisäsiipi rakennettin 1986, jolloin saatiin ihan oikea kylpyhuone.
Meillä taas oli ihan tavallinen kylpyhuone 70-luvulla rakennetussa talossa, mutta lämmintä vettä ei tullut aina, vaan vesi piti laittaa öljypolttimella lämpiämään (ja se maksoi). Suihkuun pääsi siis vain kerran viikossa. Kattilassa sai halutessaan lämmittää vettä vaikka alapesua varten.
Kuulemma monet kerrostaloasukkaat suihkuttelivat joka päivä (lämmintä vettä, eikä vesilasku vaivannut).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä perinteisesti on käyty kaksi kertaa viikossa saunassa eli pesulla, ja vaatteet vaihdettu tarpeen vaatiessa siinä välilläkin,
Kyllä se perinteinen tapa on käydä pesulla kerran viikossa eli lauantaisin. Tietenkin ne vaatteetkin vaihdettiin sitten saunan yhteydessä. Minulla oli vain yhdet sopivat farkut, joita pidettiin aina viikkoa ja pestiin viikonloppuna. Tulen ihan keskituloisesta perheestä. Eipä mennyt aikaa shoppailuun.
Niin, mutta milloin tuo perinne vielä oli voimassa?
Olen syntynyt 1963, ja kyllä meillä 70-luvulla vanhemmat kävi päivittäin suihkussa. Isäni ennen työpäivää ollakseen toimistossa raikkaana, äitini työvuoron jälkeen (oli sairaanhoitaja). Lapsetkin ruvettiin aika nuoresta peseytymään omin avuin ja tykättiin läträtä vedellä.
Mutta muistan, kuinka jossain 50-luvun lopun terveysoppikirjoissa vielä opetettiin tuota kerran viikossa saunaan -meininkiä, ja että alusvaatteet kuuluu vaihtaa siinä yhteydessä, siis kerran viikossa. Muina viikonpäivinä kyllä piti pestä kädet, kasvot ja kaula, tarvittaessa jalatkin. En tiedä miksi tuo kaulan puhtaus oli niin olennaista, kun se useammassakin kirjassa mainittiin. Muistan jo 70-luvulla ihmetelleeni noin harvaa peseytymistahtia. Vanhempana oivalsin, että maaseudulla se on kyllä voinut olla todellisuutta vielä 70-luvulla. Eihän serkkujenikaan kotona maalla mitään suihkua ollut, sauna lämpesi kerran viikossa ja muut pesut hoideltiin jotain vatia käyttäen, jos mitenkään. Mahtoi olla kuukautishygieniankin hoitaminen tyttölapsille työlästä silloin.
Mä muuten liioittelin. Kodinhoiajien määrä ei pudonnut 90-luvun lamassa kolmannekseen. Vaan VIELÄKIN ENEMMÄN ELI NELJÄNNEKSEEN.
Miettikää, mitä siitä seurasi, samalla kumminkin vanhusten määrä on kasvanut kovasti ja laitospaikkoja eli vanhainkoteja on lakkautettu.
Täällä kodinhoitajien määrästä, se putosi siis 90-luvulla 80 tuhannesta 20 tuhanteen.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004149221.html
Laitospaikoista sen verran, että esim. vuonna 1986 yli 75-vuotiaista vanhuksista 15 prosenttia oli vanhainkodeissa tai muissa laitoksissa, vuonna 2013 enää 3,1 prosenttia.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126846/tammi.pdf?sequence…
Apua tarvitsevia hoidetaan siis entistä pienemmillä resursseilla koteihinsa entistä lukuisammissa määrin.
Jos joku pitää tätä parnnuksena, niin hohhoijakkaa....
N51
Minä olen syntynyt 1960 ja lapsuus meni just tolla kerran viikossa sauna rytmillä. Murrosiässä sauna ruvettiin lämmittämään meille myös keskiviikkoisin.
Meidän lapset syntyivät tuolloin. Pappa hoiti lapsiamme jäätyään eläkkeelle ja sitten mummo jatkoi. Vieraalla hoidossa ei ollut kukaan. Seurakunnan kerho oli ainoa esikoulua vastaava. Koulussa oli valtavan isoja luokkakokoja , 33-35 oppilasta. Yläkoulussa oli tasoryhmät eli suppea, keski ja laajaoppimäärä. Kaikki saivat omantasoistaan opetusta ja olivat tyytyväisiä. Erityisopetusta oli apukoulussa, puheterapiaa antoi koulussa erityisopettaja kerran viikossa r-koulua ja siitä läksyä.
Harrastuksiin sai mennä, jos itse käveli tai pyöräili. Meillä suunnistivat ja hiihtivät ja keräsivät postimerkkejä. Emme kuskanneet mihinkään, ei kukaan muukaan vanhempi. Reissuvihko oli käytössä 1980-luvulla, mutta siihen laitettiin uintipäivät tai kokeet jne. Ei kommentoitu päivittäin ollenkaan.
Ihanaa, levollista aikaa. Luettiin kirjoja, katsottiin kahta kanavaa telkkarista ja oltiin koko perhe yhdessä. Vanhemmatkaan eivät juosseet harrastuksissa. Isä lenkkeili joskus ja äiti ompeli ja luki kirjoja. Lapset olivat mukana lenkillä usein pyöriensä kanssa.
Minä olen syntynyt 1974 ja olen ollut sekä päiväkodissa että perhepäivähoitajalla, muistan sen perhepäivähoidon vielä hyvin. Sitten onneksi kun olin kuusivuotias äiti jäi äitiyslomalle kun odotti pikkusiskoa, toki sitten minä pian jouduin kouluun, mutta äiti oli vielä pikkusiskon kanssa kotona kun olin ekalla luokalla, sitten meni töihin ja pikkusisko oli vähän aikaa isoäidin hoidossa mutta sitten sai päiväkotipaikan, kun pikkuveli syntyi menivät molemmat perhepäivähoitoon 80-luvulla.