Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset elää huonossa parisuhteessa?
08.08.2018 |
Miksi ei erota, jos parisuhde on huono? Eikö sitä itse huomaa, että se on huono vai onko huonokin parisuhde parempi kuin ei parisuhdetta ollenkaan? Parisuhde on elämän tärkeimpiä suhteita, siinä asutaan yhdessä ja ollaan monta tuntia päivässä yhdessä. Puolison kanssa ollaan kotona ja kotona pitäisi olla hyvä olla, kodin pitäisi olla paras paikka maailmassa. Miksei siitä suhteesta lähde, jos siinä ei ole hyvä olla? En ymmärrä. Voin vakuttaa, että yksinolo ei ole läheskään niin kamalaa kuin iltapäivälehdet antaa ymmärtää. Yksinolo on ihana vapaus olla ja elää omalla vapaa-ajallaan rauhassa, ilman riitoja ja tapailla vain niitä ihmisiä, joista tulee hyvä mieli.
Kommentit (32)
Kaikki eivät elä turvallisissa suhteissa, joista kävellään ulos täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa. Joskushan eroilmoitus voi laukaista hyvinkin pahan reaktion vastapuolessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInkäverran itselläsi on kokemusta parisuhteista ylipäätään, kun asiaa ihmettelet?
Pelko. Pelko yksinäisyydestä, pelko rahattomuudesta, pelko pikku kopperosta huonomaineisessa lähiössä, pelko siitä, että huomaa olevansa juuri sellainen, jota on pilkannut, halveksinut koko elämänsä, pelko kohdata itsensä, pelko siitä, ettei viihdy itsensä kanssa, pelko siitä, etta on tappavan tylsä, pelko siitä, ettei kukaan muukaan voi välittää, pelko...
Aika pitkä parisuhde, reilu 10v, takana. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, se päättyi hyvässä hengessä molemminpuoliseen kyllästymiseen. Nyt asun yksin enkä kaipaa asuinkumppania tällä hetkellä. Ihmettelen vaan kun luin täältä jotain ketjua missä mies kohteli naista huonosti. Miksi ihminen antaa toisen kohdella huonosti, en tajua. Kotona pitää olla hyvä olla. Ei se muuten ole koti.
Vierailija kirjoitti:
Pelko. Pelko yksinäisyydestä, pelko rahattomuudesta, pelko pikku kopperosta huonomaineisessa lähiössä, pelko siitä, että huomaa olevansa juuri sellainen, jota on pilkannut, halveksinut koko elämänsä, pelko kohdata itsensä, pelko siitä, ettei viihdy itsensä kanssa, pelko siitä, etta on tappavan tylsä, pelko siitä, ettei kukaan muukaan voi välittää, pelko...
Näin se varmaan on. Olet oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinjäämisen pelko nyt ainakin
Yhteiset lapset
Asunto/velat
Yhteiset ystävät ja kaverit
Raha ja muut talousasiat
Hyppy tuntemattomaan pelottaa ja voi olla vieläkin huonompi vaihtoehto kuin nykyinen.
Vierailija kirjoitti:
MInkäverran itselläsi on kokemusta parisuhteista ylipäätään, kun asiaa ihmettelet?
vastaus piti tulla tähän
Aika pitkä parisuhde, reilu 10v, takana. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, se päättyi hyvässä hengessä molemminpuoliseen kyllästymiseen. Nyt asun yksin enkä kaipaa asuinkumppania tällä hetkellä. Ihmettelen vaan kun luin täältä jotain ketjua missä mies kohteli naista huonosti. Miksi ihminen antaa toisen kohdella huonosti, en tajua. Kotona pitää olla hyvä olla. Ei se muuten ole koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan yksin jäämisen pelko. Pelätään elämää eron jälkeen.
Yksinjäämisen pelko, mutta siitä olen päässyt yli. Sitten on jonkinlainen vastuuntunto. Toinen osapuoli ei pysty tällä hetkellä elättämään itseään tai maksamaan omaa asuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tyypillinen hölmö mies, joka uskoo, että vaimon tunteet voivat herätä uudelleen ja sitä kautta arkipäiväinen hellyys ja ehkä jopa seksi voisi tulla takaisin.
Takana on kuitenkin melkein 20 yhteistä vuotta ja lapsiakin on.
m44
Niin helppo se on työttömän lähtee. Jos olisi vakituinen työpaikka, olisi paljon helpompi lähteä. Tietysti yhteiset lapset hidastaa päätöstä myös. Toedän lisäksi, että mies pistää hanttiin. Joten voi olla vuosien taistelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko. Olen ollut vuosia huonossa suhteessa mutta en uskalla lähteä. Mies on muutenkin kunnon ongelmapesä masennuksineen, ahdistuksineen ja raivokohtauksineen eikä suostu hakemaan apua. Paristi olen yrittänyt lähteä ja alkaa itsarilla uhkailu, syyllistäminen jne.. Mutta eipä tämäkään terve suhde ole joka perustuu vain pelkoon.
Pelkään sitä rumbaa joka aiheutuu kun pitää alkaa katsoa kämppää ja hilata omat kamat pois, jakaa tavarat, yms varsinkin kun mies ei ole yhtään yhteistyöhaluinen. Pelkään että hän saattaa esimerkiksi alkaa hajottamaan tavaroita, asuntoa tai jos tappaakin itsensä niin syyllistäisin siitä itseäni loppuelämäni. Vaikkei ole minuun käynyt käsiksi niin pelkään myös että kerta sekin olisi ensimmäinen, niin paljon saanut lukea partnereista jotka ovat eron kynnyksellä tappanut sen joka halunnut erota. En tiedä miten etenisin. Toivon että viimeistään tämän vuoden aikana pääsisin pois.
Halvempaa, oletan.
Yksin asuminen on kallista.
t. Sinkku, perheellisten sponsoroija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halvempaa, oletan.
Yksin asuminen on kallista.
t. Sinkku, perheellisten sponsoroija
Yhdessä asuminen voi mennä niinkin että toiselle se on ilmaistqa, toiselle maksaa tuplahinnan...
En tiedä. Näin sinkkuna ihmettelen toisinaan miten paljon minulla on tietoa siitä, millainen on vähintään hyvä ja erinomaisen kiitettävä ja rakastettava parisuhde verrattuna siihen, miten paljon itselläni siitä omakohtaista kokemusta. Uskallanko tai pystynkö ikinä pariutumaankaan kun näen sinkkuminäni arvostelemassa, kuinka niin tai noin voisi olla paljon parempi. Vahiinko vain näitä täydellisiä olen kovin vähän kohdannut ja tavannut, eikä heistäkään kaikki ole olleet niin täydellisiä vaan kenties vielä täydelleisempiä kun ovat tajunneet, että elämä saattaa olla parempaa muutoin kuin jatkaa sitä yhdessä parisuhteessa minun kanssani.
Mikä se on se yksin jäämisen pelko? Eikö maailma oo pullollaa ihmisiä? Eikö ihmisellä ole lapsia, ystäviä, työkavereita, vanhemmat ja sukulaiset? ja voi vapaasti valita ketä näkee ja vaikka mahdollisuus romanssiin, joka jäisi kokematta, jos vaan jumittaa huonon parisuhteen tai ihan ookoon parisuhteen kuplassa? Eikö näillä jumittajilla sitten ole mitään sanomista ja valinnanvapautta oman elämänsä kulkuun sen jälkeen kun on pariutunut ja mätsi osottautuu/kehittyy vika suuntaan? Heikkoutta? Herätys ihmiset! Itseäni ainakin ajatus jonkun vaan kanssa hengaamisesta saati asunnon jakamisesta ahdistaa miljoona kertaa enemmän, kuin se, että vaikka joutuisinkin viettämään loppuelämän en yksin vaan ilman kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halvempaa, oletan.
Yksin asuminen on kallista.
t. Sinkku, perheellisten sponsoroija
Yhdessä asuminen voi mennä niinkin että toiselle se on ilmaistqa, toiselle maksaa tuplahinnan...
Kertoisitko, missä tilanteessa noin tapahtuu? Nainen käy töissä ja mies opiskelee?
Toivottavasti et viittaa äitiyslomaan tai hoitovapaaseen.
Ei ole sen vertaa ns."munaa" että uskallettaisiin ottaa se riski. Mielummin roikutaan huonossa suhteessa ja valitetaan vuodesta toiseen. Ja yleensä otetaan sitten suhteen ulkopuolelta joku piristäjä. Se jos mikä on minusta todella säälittävää! En muutenkaan ymmärrä näitä avoimia suhteita, niissä ei ole mitään järkeä!
Eipä tää elämä niin yksinkertaista ole.
Elämä voi olla eron jälkeen huonompaa.