Miten te uskallatte hankkiutua raskaaksi kun tiedetään että kaikenlaiset ikävät yllätykset ovat mahdollisia?

Koska jos ei koskaan yritä mitään, ei voi onnistua koskaan.

Toisekseen elämmä sosialistisessa valtiossa, missä turvaverkko pitää huolen kaikista. Myös vammaisten lasten työttömien yh-äitien repeämistä.

Mä uskallan tehdä kaikkea muutakin! Harrastan ratsastusta, vaikka tiedän, että lajissa voi loukkaantua pahasti. Ajelen moottoripyörällä, vaikka autoileminen on turvallisempaa. Toiset tekevät, toiset vatvovat.

Elämässä on kaikki mahdollista. Jos ei noista pääse yli ei myöskään koskaan koe elämää oman lapsen kanssa eikä näe omia lapsenlapsiaan.

Ei elämää voi elää niin että jatkuvasti pelkää ja laskeskelee mielessään ikäviä asioita joita VOISI tapahtua. Silloinhan sitä vain makaisi yksin jossain kellarissa kun ulkona kuitenkin voi joutua vaikka liikenneonnettomuuteen tai tanssilattialla joku tarttua takapuoleen.

Pelkäätkö/ahdistutko myös muista asioista elämässä esim matkustelusta tai iltaisin ulkonaliikumisesta, vai koskeeko tämä vain lisääntymistä?

Miten oma äitisi uskaltautui saamaan sinut? Miten hänen elämälleen kävi?

Kuten edellisetkin kommentoijat ovat sanoneet, mikään elämässä ei ole varmaa ja riskitöntä. Kaikenlaiset ikävät asiat ovat mahdollisia. Jos ei halua tehdä mitään sellaista, mihin liittyy riskejä, ei voi koskaan tehdä yhtään mitään.

Mulla on kolme lasta, ja onnekas olen kun kaikki ovat terveitä. Ikää on nyt 39 vuotta, ja totta puhuen neljättä raskautta riskeineen enää ottaisi itseni, enkä jo olemassa olevien lasten vuoksi. En jaksaisi uskoa että vielä neljännen kerran ja tämän ikäisenä kaikki menisi hyvin.

Olimme ensin riittävän kauan kahdestaan eli 20 v. ja sitten kokeilimme. Ihan kelvollinen penska hänestä tuli.

Okei. Mä taas pyörittelen päässäni ahdistusta siitä että ei mun lapsilleni tässä maailmassa mitään järkevää tekemistä kuitenkaan olisi, ympäristö on täällä jo pääosin pilattu ja ihmiskunnan elämisen edellytykset heikentyvät koko ajan. Kohta alkaa kolmas maailmansota ja ihmisiä on täällä joka tapauksessa aika helvetin paljon liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö/ahdistutko myös muista asioista elämässä esim matkustelusta tai iltaisin ulkonaliikumisesta, vai koskeeko tämä vain lisääntymistä?

En ole ap, mutta tosiaan, en matkustele, enkä liiku iltaisin ulkona. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla ahdista minua. Olen vain päättänyt toimia näin. Ei se päätös ole vaatinut minkäänlaista jatkuvaa pähkäilyä eikä tee minua onnettomaksi. 

Samaa voi kysyä kaikkien muidenkin valintojen suhteen. Kaikkeen sisältyy omat riskinsä.

J-eesus opetti periaatteen, että käytössä olevat voimavarat tulee punnita ennen hankkeeseen ryhtymistä (ja siten riskien ottamista). Hän käytti vertauksena talonrakentajaa: eihän talonrakentajakaan ryhdy hommiin ilman, että on ensin tehnyt laskelmat, onko tarvittavat resurssit hankkeen loppuun viemiseen.

Tulee punnita käytössä olevat voimavarat huomioiden myös sen mahdollisuus, että syntyvä lapsi onkin vammainen jne.

Koska elämme tiettävästi vain kerran ja halusin lapsia.

Ei sitä ainoaa elämää kannata jättää elämättä pelkojen takia.

Vierailija kirjoitti:

Okei. Mä taas pyörittelen päässäni ahdistusta siitä että ei mun lapsilleni tässä maailmassa mitään järkevää tekemistä kuitenkaan olisi, ympäristö on täällä jo pääosin pilattu ja ihmiskunnan elämisen edellytykset heikentyvät koko ajan. Kohta alkaa kolmas maailmansota ja ihmisiä on täällä joka tapauksessa aika helvetin paljon liikaa.

Hanki apua ahdistukseen. Tuo ei ole normaalia eikä tervettä.

Faith kirjoitti:

Samaa voi kysyä kaikkien muidenkin valintojen suhteen. Kaikkeen sisältyy omat riskinsä.

J-eesus opetti periaatteen, että käytössä olevat voimavarat tulee punnita ennen hankkeeseen ryhtymistä (ja siten riskien ottamista). Hän käytti vertauksena talonrakentajaa: eihän talonrakentajakaan ryhdy hommiin ilman, että on ensin tehnyt laskelmat, onko tarvittavat resurssit hankkeen loppuun viemiseen.

Tulee punnita käytössä olevat voimavarat huomioiden myös sen mahdollisuus, että syntyvä lapsi onkin vammainen jne.

Lapset ovat Jumalan lahjoja, niitä ei tehdä vaan saadaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Mä taas pyörittelen päässäni ahdistusta siitä että ei mun lapsilleni tässä maailmassa mitään järkevää tekemistä kuitenkaan olisi, ympäristö on täällä jo pääosin pilattu ja ihmiskunnan elämisen edellytykset heikentyvät koko ajan. Kohta alkaa kolmas maailmansota ja ihmisiä on täällä joka tapauksessa aika helvetin paljon liikaa.

Hanki apua ahdistukseen. Tuo ei ole normaalia eikä tervettä.

Niin vissiin. Ei tuo mun elämääni mitenkään vaikuta, en vaan halua hankkia lapsia noiden tulevaisuudennäkymien takia. Se että ihmisiä on jo liikaa on muuten ihan yksinkertainen fakta, hyvin outoa jos sen tiedostaminen on merkki sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäätkö/ahdistutko myös muista asioista elämässä esim matkustelusta tai iltaisin ulkonaliikumisesta, vai koskeeko tämä vain lisääntymistä?

En ole ap, mutta tosiaan, en matkustele, enkä liiku iltaisin ulkona. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla ahdista minua. Olen vain päättänyt toimia näin. Ei se päätös ole vaatinut minkäänlaista jatkuvaa pähkäilyä eikä tee minua onnettomaksi. 

Eihän siinä mitään ongelmaa silloin ole jos jotain asiaa ei halua tehdä. Apn tapauksessa kuitenkin vaikuttaa siltä että hän haluaisi(?) tehdä lapsia muttei kykene koska pelkää. Jos koet että ajatus esim matkustamisesta tai lapsen hankinnasta pelottaa, ahdistaa ja kertaat päässäsi negatiivisia mielikuvia jotka lopulta estävät asian toteuttamisen niin silloin kyseessä on ongelma jota voi hoitaa esim terapiassa. Sinulla ongelmaa ole koska eivät nuo asiat ahdista sinua etkä koe tarvetta niitä tehdä tai mieti miten muut uskaltavat. Silloin tuo ei koske sinua.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Samaa voi kysyä kaikkien muidenkin valintojen suhteen. Kaikkeen sisältyy omat riskinsä.

J-eesus opetti periaatteen, että käytössä olevat voimavarat tulee punnita ennen hankkeeseen ryhtymistä (ja siten riskien ottamista). Hän käytti vertauksena talonrakentajaa: eihän talonrakentajakaan ryhdy hommiin ilman, että on ensin tehnyt laskelmat, onko tarvittavat resurssit hankkeen loppuun viemiseen.

Tulee punnita käytössä olevat voimavarat huomioiden myös sen mahdollisuus, että syntyvä lapsi onkin vammainen jne.

Lapset ovat Jumalan lahjoja, niitä ei tehdä vaan saadaan.

Ei, kyllä siihen tarvitaan mies ja nainen, ei jumalia ollenkaan. Joskus tarvitaan kyllä lääkäriä, mutta ei ketään jumalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Mä taas pyörittelen päässäni ahdistusta siitä että ei mun lapsilleni tässä maailmassa mitään järkevää tekemistä kuitenkaan olisi, ympäristö on täällä jo pääosin pilattu ja ihmiskunnan elämisen edellytykset heikentyvät koko ajan. Kohta alkaa kolmas maailmansota ja ihmisiä on täällä joka tapauksessa aika helvetin paljon liikaa.

Hanki apua ahdistukseen. Tuo ei ole normaalia eikä tervettä.

Niin vissiin. Ei tuo mun elämääni mitenkään vaikuta, en vaan halua hankkia lapsia noiden tulevaisuudennäkymien takia. Se että ihmisiä on jo liikaa on muuten ihan yksinkertainen fakta, hyvin outoa jos sen tiedostaminen on merkki sairaudesta.

Et ehkä ymmärrä miten naurettavalta nuo sinun "tulevaisuudennäkymäsi" kuulostavat lapsiarkea elävän korvissa.

Eikä se ole fakta, että ihmisiä olisi liikaa. Liikaa mihin? Hyvin tässä eletään ja väkiluku jatkaa kasvamistaan roppakaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Samaa voi kysyä kaikkien muidenkin valintojen suhteen. Kaikkeen sisältyy omat riskinsä.

J-eesus opetti periaatteen, että käytössä olevat voimavarat tulee punnita ennen hankkeeseen ryhtymistä (ja siten riskien ottamista). Hän käytti vertauksena talonrakentajaa: eihän talonrakentajakaan ryhdy hommiin ilman, että on ensin tehnyt laskelmat, onko tarvittavat resurssit hankkeen loppuun viemiseen.

Tulee punnita käytössä olevat voimavarat huomioiden myös sen mahdollisuus, että syntyvä lapsi onkin vammainen jne.

Lapset ovat Jumalan lahjoja, niitä ei tehdä vaan saadaan.

Kyllä, lapset ovat Jumalan lahja. Sen lisäksi niiden saamista edeltää myös joukko valintoja, esim. avioliittoon meneminen. Kyse ei ole joko-tai -asiasta, vaan sekä-että.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Samaa voi kysyä kaikkien muidenkin valintojen suhteen. Kaikkeen sisältyy omat riskinsä.

J-eesus opetti periaatteen, että käytössä olevat voimavarat tulee punnita ennen hankkeeseen ryhtymistä (ja siten riskien ottamista). Hän käytti vertauksena talonrakentajaa: eihän talonrakentajakaan ryhdy hommiin ilman, että on ensin tehnyt laskelmat, onko tarvittavat resurssit hankkeen loppuun viemiseen.

Tulee punnita käytössä olevat voimavarat huomioiden myös sen mahdollisuus, että syntyvä lapsi onkin vammainen jne.

Lapset ovat Jumalan lahjoja, niitä ei tehdä vaan saadaan.

Kyllä, lapset ovat Jumalan lahja. Sen lisäksi niiden saamista edeltää myös joukko valintoja, esim. avioliittoon meneminen. Kyse ei ole joko-tai -asiasta, vaan sekä-että.

Voisitko mennä muualle kertomaan satuja.

Lapsia hankitaan ilman mitään taivaalta kyylääviä kaapumiehiä eikä se edellytä avioliittoa millään tavalla.