Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon saavuttamattomasta ihastuksesta?
08.08.2018 |
Olen siis mies, ja tämä on oikeastaan ainut ihastus aikuisiällä. Noin kolme vuotta ihastunut, enkä enää edes näe häntä koska asuu niin kaukana. Poistin hänet fbstä ja messengeristä. Nyt nähnyt pari viikkoa unia hänestä ja herännyt aina hikisenä siinä 4-5 aikaan yöllä. Töistä ei tule oikein mitään ja joutunut ottamaan palkattomia vapaitakin univelan takia.
Ei kohta pysty enää toimimaan millään tasolla, koska kaikki vapaa-aika (todella rajallinen) menee unelmointiin.
Ikää alkaa olla kohta 40 (tällä hetkellä 38) eikä varmaan uusia tule. Ehkä tämä on se juttu että on viimeinen ihastus? Olen käynyt psykiatrilla sairaanhoitajalla, mutta eipä 3 kuukauteen ollut mitään apua. Enemmän hävetti että piti jonkun itseä pahemman sekopään luona käydä. Unilääkkeitä syön välillä.
Käyn kyllä ulkona ja lenkkeilen yms ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, käynyt treffeilläkin muiden naisten kanssa. Tuntuu vaan muut niin pliisuilta verrattuna häneen ettei saa mitään tunteita aikaan. Ainut keino välttyä on pitää itsensä kiireisenä, mutta sitä luppoaikaa on pakostakin!
Kommentit (127)
121/127
|
11.08.2018 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
Se onkin monen ihmisen unelma olla jollekin laastari.
Eihän sitä sanottaisi tietenkään. Itselle olisi varmaan terveellistä, mutta en kyllä kehtaa edes yrittää. :)
En voisi toimia noin. En voisi ryhtyä mihinkään suhteeseen epärehellisesti, jos minulla on tunteita jotain toista ihmistä kohtaan.
Itse asiassa olen juuri tuollaisessa tilanteessa: olen toivottoman tulisesti rakastunut etääseen, jolle olen tinteistani kertonut, mutta jolta en suoria pakkeja tosin ole saanut mutten ole myöskään vastakaikua saanut. Tilanne on hyvinkin tuskainen välillä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että koska en pysty olemaan tuntematta mitään, tunnen sitten näin.
En voisi ajatellakaan mitään laastarisuhdetta, koska koen, että se olisi täysin väärin laastaria kohtaan. Se, että minulla olisi salaisesti tunteita jotain toista kohtaan, enkä sanoisi siitä mitään, olisi tosi viheliäisen inhottavaa, koska tällä ”laastarilla” saattaisi ollakin tunteita minua kohtaan, enkä voisi niihin kumminkaan vastata, koska tavallaan minulla on toinen. Miltä tuollainen mahtaisi minusta tuntua? Kauhealta. Siksipä en voisi kuvitellakaan mitään suhdetta kehenkään muuhun ennen kun olen toennut tästä tulisesta ihastumisestani. Kyllä se ajallaan laimenee, kai.[/quotSiis onko tämän viestin kirjoittaja ap?
Ei.
En ole en! Ei missään nimessä mitään tyytymistä!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä ole mitään järkeä, olla nyt jumissa siinä yhdessä naisessa jota ei edes näe enää. Aloitan nyt uuden elämän kunhan flunssa hellittää!
AV-vittuilijat voivat painua alimpaan helvettiin mun puolesta.¨
-ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole mitään järkeä, olla nyt jumissa siinä yhdessä naisessa jota ei edes näe enää. Aloitan nyt uuden elämän kunhan flunssa hellittää!
AV-vittuilijat voivat painua alimpaan helvettiin mun puolesta.¨
-ap
Parempi se on vittuilla suoraan kohteelle kuin puhua toisesta pahaa selän takana :) Siitähän sulla on kokemusta
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä ole mitään järkeä, olla nyt jumissa siinä yhdessä naisessa jota ei edes näe enää. Aloitan nyt uuden elämän kunhan flunssa hellittää!
AV-vittuilijat voivat painua alimpaan helvettiin mun puolesta.¨
-ap
Kun et näe sitä naista, mielikuvituksesi rakentaa hänestä ihannenaisesi. Niin se ikävä kyllä tuppaa tekemään. Olisi hyvä, jos voisitkin nähdä häntä ja seurata sivusta - aika pian alkaisit huomata piirteitä, jotka eivät viehätäkään sinua eivätkä vastaa luomaasi mielikuvaa. Minulla on siinä mielessä samankaltainen tilanne, että olen aika epätoivoisesti (siis tiedän, että suhde ei olisi koskaan mahdollinen enkä oikeastaan haluaisikaan sitä) ihastunut yhteen ihmiseen, ja aina kun olen hänestä erossa pidemmän aikaa, alan luoda hänestä jotain ihannekuvaa ihan tahtomattani. Onneksi olemme nykyään aika usein tekemisissä, ja silloin kykenen näkemään hänessä niitä ominaisuuksia, joita tiedän hänessä olevan ja joista en pidä.
Aika tuskallista varmaan jos et enää edes näe. Luultavasti olet nyt paisutellut naisen täydellisyyttä kun vain päässäsi yksin mietit. En keksi muuta ratkaisua kuin etsiä hänet, tai sitten ajan myötä unohtaa. Voi kyllä kestää tovin jos noin ihastunut olet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo ketju! Aika huono alusta tämä AV kun ei tiedä yhtään aloittajasta.
Sanon samaa kuin muutkin asialliset ja minkä itsekin ymmärrät: Tee muuta elämälläsi ja pidä itsesi kiireisenä. Kyllä sä unohdat lopulta! Äläkä sorru päihteisiin.