Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon saavuttamattomasta ihastuksesta?
08.08.2018 |
Olen siis mies, ja tämä on oikeastaan ainut ihastus aikuisiällä. Noin kolme vuotta ihastunut, enkä enää edes näe häntä koska asuu niin kaukana. Poistin hänet fbstä ja messengeristä. Nyt nähnyt pari viikkoa unia hänestä ja herännyt aina hikisenä siinä 4-5 aikaan yöllä. Töistä ei tule oikein mitään ja joutunut ottamaan palkattomia vapaitakin univelan takia.
Ei kohta pysty enää toimimaan millään tasolla, koska kaikki vapaa-aika (todella rajallinen) menee unelmointiin.
Ikää alkaa olla kohta 40 (tällä hetkellä 38) eikä varmaan uusia tule. Ehkä tämä on se juttu että on viimeinen ihastus? Olen käynyt psykiatrilla sairaanhoitajalla, mutta eipä 3 kuukauteen ollut mitään apua. Enemmän hävetti että piti jonkun itseä pahemman sekopään luona käydä. Unilääkkeitä syön välillä.
Käyn kyllä ulkona ja lenkkeilen yms ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, käynyt treffeilläkin muiden naisten kanssa. Tuntuu vaan muut niin pliisuilta verrattuna häneen ettei saa mitään tunteita aikaan. Ainut keino välttyä on pitää itsensä kiireisenä, mutta sitä luppoaikaa on pakostakin!
Kommentit (127)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kävi vähän vastaavanlaisesti. Olen aviossa, pitkälti 4-kymppinen ja minulla on liitostani lapsia. Kolme vuotta sitten pitkällä työkomennuksella tapasin viehättävän naisen, jonka kanssa oli mukava jutella. Itse aika ajoin syyllistyn pikku flirttiin naisten kanssa ihan itseäni viihdyttääkseni. Mutta tämä yksi olikin jotain muuta. Muutaman kerran hänet tavattuani koin jotain mitä en ole koskaan kokenut, eli pakkomielteistä naisen ajattelua ja heräilyä kesken yöunien. Ihastuin ja rakastuin siis ihan totaalisesti ensi kerran elämässäni ja tuntui kuin elämäni tarkoitus olisi valjennut edessäni. Vaikutti myös siltä kuin kaikki olisi ollut vastavuoroista. Asiat eivät kuitenkaan edenneet, vaikka hienovaraisesti yritin, ja sitten nainen vaihtoi paikkakuntaa. Hän jäi silti mieleen. Pahin tuska on nyt mennyt ohi, mutta en voi häntä unohtaa. Kävin jopa terapiassa asian tiimoilta ja se auttoi jotenkin, kun ymmärsi syitä ja perusteita omille tunteille.
Itse odotan vielä jotain. Ehkä ihmettä että hän tulisi elämääni ja pistäisin nykyisen elämäni uuteen järjestykseen (joka ei toki olisi helppo paketti). Muutoin annan ajan kulua ja toivon joskus kaipauksen hälvenevän.
https://www.voice.fi/suhteet/a-150771
Miten päästä yli yksipuolisesta ihastuksesta? Kolme keinoa
Wääh meinasin juuri tehdä vastaavan aloituksen. Erotuksella etten ole vielä noin pitkällä. Puolitoista vuotta ihastusta kestänyt. Olen nainen, ikäisesi, ihastukseni (mies) puolestaan miltei kymmenen vuotta nuorempi. Tämä on arvio, en tiedä tarkkaa ikää.
Pystyn nukkumaan, eikä tämä häiritse elämääni muuten kuin että välillä surettaa että olen onnistunut jotenkin saamaan pääni näin sekaisin vaikkei kai tunteilleen mitään voi. Ja miksi aluksi luulin että tunteet olisi molemminpuoleisia.
Eli en valitettavasti osaa auttaa..
https://mielenihmeet.fi/limerenssi-hullunlailla-rakastunut/
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000662897.html
Laura, 35, ihastuu aina pakkomielteisesti: "Menetin työkykyni" - Lue psykoterapeutin neuvo!
https://livingwithlimerence.com/2017/03/10/how-to-get-rid-of-limerence/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi vähän vastaavanlaisesti. Olen aviossa, pitkälti 4-kymppinen ja minulla on liitostani lapsia. Kolme vuotta sitten pitkällä työkomennuksella tapasin viehättävän naisen, jonka kanssa oli mukava jutella. Itse aika ajoin syyllistyn pikku flirttiin naisten kanssa ihan itseäni viihdyttääkseni. Mutta tämä yksi olikin jotain muuta. Muutaman kerran hänet tavattuani koin jotain mitä en ole koskaan kokenut, eli pakkomielteistä naisen ajattelua ja heräilyä kesken yöunien. Ihastuin ja rakastuin siis ihan totaalisesti ensi kerran elämässäni ja tuntui kuin elämäni tarkoitus olisi valjennut edessäni. Vaikutti myös siltä kuin kaikki olisi ollut vastavuoroista. Asiat eivät kuitenkaan edenneet, vaikka hienovaraisesti yritin, ja sitten nainen vaihtoi paikkakuntaa. Hän jäi silti mieleen. Pahin tuska on nyt mennyt ohi, mutta en voi häntä unohtaa. Kävin jopa terapiassa asian tiimoilta ja se auttoi jotenkin, kun ymmärsi syitä ja perusteita omille tunteille.
Itse odotan vielä jotain. Ehkä ihmettä että hän tulisi elämääni ja pistäisin nykyisen elämäni uuteen järjestykseen (joka ei toki olisi helppo paketti). Muutoin annan ajan kulua ja toivon joskus kaipauksen hälvenevän.
Kannattaisiko erota eikä pitää vaimoa vain piikana ja reikänä? Olisi vaimollakin mahdollisuus todelliseen rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi vähän vastaavanlaisesti. Olen aviossa, pitkälti 4-kymppinen ja minulla on liitostani lapsia. Kolme vuotta sitten pitkällä työkomennuksella tapasin viehättävän naisen, jonka kanssa oli mukava jutella. Itse aika ajoin syyllistyn pikku flirttiin naisten kanssa ihan itseäni viihdyttääkseni. Mutta tämä yksi olikin jotain muuta. Muutaman kerran hänet tavattuani koin jotain mitä en ole koskaan kokenut, eli pakkomielteistä naisen ajattelua ja heräilyä kesken yöunien. Ihastuin ja rakastuin siis ihan totaalisesti ensi kerran elämässäni ja tuntui kuin elämäni tarkoitus olisi valjennut edessäni. Vaikutti myös siltä kuin kaikki olisi ollut vastavuoroista. Asiat eivät kuitenkaan edenneet, vaikka hienovaraisesti yritin, ja sitten nainen vaihtoi paikkakuntaa. Hän jäi silti mieleen. Pahin tuska on nyt mennyt ohi, mutta en voi häntä unohtaa. Kävin jopa terapiassa asian tiimoilta ja se auttoi jotenkin, kun ymmärsi syitä ja perusteita omille tunteille.
Itse odotan vielä jotain. Ehkä ihmettä että hän tulisi elämääni ja pistäisin nykyisen elämäni uuteen järjestykseen (joka ei toki olisi helppo paketti). Muutoin annan ajan kulua ja toivon joskus kaipauksen hälvenevän.
Kannattaisiko erota eikä pitää vaimoa vain piikana ja reikänä? Olisi vaimollakin mahdollisuus todelliseen rakkauteen.
Niin mutta jos piikalle ja reiälle on tarvetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis olen kyllä käynyt terapiassa yms mutta en nyt pääse yli siitä että on se kovin ihastus ja 'paras' nainen mitä tavannut. Pitääkö tässä tyytyä sitten johonkin ihan jees naiseen vai? Ei taida onnistua!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi vähän vastaavanlaisesti. Olen aviossa, pitkälti 4-kymppinen ja minulla on liitostani lapsia. Kolme vuotta sitten pitkällä työkomennuksella tapasin viehättävän naisen, jonka kanssa oli mukava jutella. Itse aika ajoin syyllistyn pikku flirttiin naisten kanssa ihan itseäni viihdyttääkseni. Mutta tämä yksi olikin jotain muuta. Muutaman kerran hänet tavattuani koin jotain mitä en ole koskaan kokenut, eli pakkomielteistä naisen ajattelua ja heräilyä kesken yöunien. Ihastuin ja rakastuin siis ihan totaalisesti ensi kerran elämässäni ja tuntui kuin elämäni tarkoitus olisi valjennut edessäni. Vaikutti myös siltä kuin kaikki olisi ollut vastavuoroista. Asiat eivät kuitenkaan edenneet, vaikka hienovaraisesti yritin, ja sitten nainen vaihtoi paikkakuntaa. Hän jäi silti mieleen. Pahin tuska on nyt mennyt ohi, mutta en voi häntä unohtaa. Kävin jopa terapiassa asian tiimoilta ja se auttoi jotenkin, kun ymmärsi syitä ja perusteita omille tunteille.
Itse odotan vielä jotain. Ehkä ihmettä että hän tulisi elämääni ja pistäisin nykyisen elämäni uuteen järjestykseen (joka ei toki olisi helppo paketti). Muutoin annan ajan kulua ja toivon joskus kaipauksen hälvenevän.
Miten pitkään tällainen voi kestää? Nämä kolme neljä vuotta ollut aika tyhjää. Alussa tosin tsemppasin ja oli kivaa olla niin ihastunut mutta loppu vain kidutusta kun ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Limerenssi, en kyllä tunnista kaikkia itsestäni. :)
Eipä terapeuttikaan tuosta mitään maininnut. Ei ole itsellä heikkoa itsetuntoa tai mitään.. tai noh ehkä nyt tämän jälkeen :D
Vierailija kirjoitti:
Joo siis olen kyllä käynyt terapiassa yms mutta en nyt pääse yli siitä että on se kovin ihastus ja 'paras' nainen mitä tavannut. Pitääkö tässä tyytyä sitten johonkin ihan jees naiseen vai? Ei taida onnistua!
-ap
Ei todellakaan pidä tyytyä kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita uusi harrastus. Sieltä voit löytää unelmiesi prinsessan, vielä paremman kuin se ihastuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kävi vähän vastaavanlaisesti. Olen aviossa, pitkälti 4-kymppinen ja minulla on liitostani lapsia. Kolme vuotta sitten pitkällä työkomennuksella tapasin viehättävän naisen, jonka kanssa oli mukava jutella. Itse aika ajoin syyllistyn pikku flirttiin naisten kanssa ihan itseäni viihdyttääkseni. Mutta tämä yksi olikin jotain muuta. Muutaman kerran hänet tavattuani koin jotain mitä en ole koskaan kokenut, eli pakkomielteistä naisen ajattelua ja heräilyä kesken yöunien. Ihastuin ja rakastuin siis ihan totaalisesti ensi kerran elämässäni ja tuntui kuin elämäni tarkoitus olisi valjennut edessäni. Vaikutti myös siltä kuin kaikki olisi ollut vastavuoroista. Asiat eivät kuitenkaan edenneet, vaikka hienovaraisesti yritin, ja sitten nainen vaihtoi paikkakuntaa. Hän jäi silti mieleen. Pahin tuska on nyt mennyt ohi, mutta en voi häntä unohtaa. Kävin jopa terapiassa asian tiimoilta ja se auttoi jotenkin, kun ymmärsi syitä ja perusteita omille tunteille.
Itse odotan vielä jotain. Ehkä ihmettä että hän tulisi elämääni ja pistäisin nykyisen elämäni uuteen järjestykseen (joka ei toki olisi helppo paketti). Muutoin annan ajan kulua ja toivon joskus kaipauksen hälvenevän.
Kannattaisiko erota eikä pitää vaimoa vain piikana ja reikänä? Olisi vaimollakin mahdollisuus todelliseen rakkauteen.
Niin mutta jos piikalle ja reiälle on tarvetta?
Toivottavasti piika ja reikä ymmärtää millaisen kieron kanssa on naimisissa ja ottaa eron. Sitten vaan haalimaan uutta piikaa ja reikää. Ei taida ollakaan niin helppoa, koska edellinenkiään yritys ei ottanut tuulta purjeisiin. Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tee asialle jotain. Ota yhteyttä ihastukseesi. Jos hän ei ole samoilla linjoilla niin se ihastus unohtuu nopeesti.
Pahinta on että alat välttelemään tai kiukuttelemaan ihastustasi tai hänen läsnäoloaan. Elä hetkessä ja anna asioiden vain tapahtua, jos tapahtuu.
Jos otat jonkun kannan, että EI, sen ylläpitäminen vie lopulta kaikki voimasi. Ja mistäs sen tietää, voivat olla yhtä ihastuneita sinuun... ja pahimmassa tapauksessa yrittää samaa välttelypeliä.
Vierailija kirjoitti:
No tee asialle jotain. Ota yhteyttä ihastukseesi. Jos hän ei ole samoilla linjoilla niin se ihastus unohtuu nopeesti.
Ei se unohdu oikein. Outo juttu, ~vuosi sitten sain pakit ja nyt viime kuun aikana alkanut näkemään unia ja alkanut pahat uniongelmat sen johdosta. Varmaan joku ikäkriisi mulla kun 40 lähestyy? Silti en oikein pääse yli enkä ympäri ettei kovempaa ihastusta ole tullut vastaan ja nyt tietty itseinho nostanut päätään kun ei kelvannut tälle ainoalle. Kaipa sitten ajan myötä menee ohi...
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on että alat välttelemään tai kiukuttelemaan ihastustasi tai hänen läsnäoloaan. Elä hetkessä ja anna asioiden vain tapahtua, jos tapahtuu.
Jos otat jonkun kannan, että EI, sen ylläpitäminen vie lopulta kaikki voimasi. Ja mistäs sen tietää, voivat olla yhtä ihastuneita sinuun... ja pahimmassa tapauksessa yrittää samaa välttelypeliä.
Hehe toi vaihe meni jo pari vuotta sitten :D
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.
Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
up