Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon saavuttamattomasta ihastuksesta?
08.08.2018 |
Olen siis mies, ja tämä on oikeastaan ainut ihastus aikuisiällä. Noin kolme vuotta ihastunut, enkä enää edes näe häntä koska asuu niin kaukana. Poistin hänet fbstä ja messengeristä. Nyt nähnyt pari viikkoa unia hänestä ja herännyt aina hikisenä siinä 4-5 aikaan yöllä. Töistä ei tule oikein mitään ja joutunut ottamaan palkattomia vapaitakin univelan takia.
Ei kohta pysty enää toimimaan millään tasolla, koska kaikki vapaa-aika (todella rajallinen) menee unelmointiin.
Ikää alkaa olla kohta 40 (tällä hetkellä 38) eikä varmaan uusia tule. Ehkä tämä on se juttu että on viimeinen ihastus? Olen käynyt psykiatrilla sairaanhoitajalla, mutta eipä 3 kuukauteen ollut mitään apua. Enemmän hävetti että piti jonkun itseä pahemman sekopään luona käydä. Unilääkkeitä syön välillä.
Käyn kyllä ulkona ja lenkkeilen yms ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, käynyt treffeilläkin muiden naisten kanssa. Tuntuu vaan muut niin pliisuilta verrattuna häneen ettei saa mitään tunteita aikaan. Ainut keino välttyä on pitää itsensä kiireisenä, mutta sitä luppoaikaa on pakostakin!
Kommentit (127)
Menee ajan kanssa ohi, odota kärsivällisesti ainakin pari vuotta vielä.
ps.mitä se haittaa jos näkee ihania unia? Näen mäkin vaikka kenestä, silti onnellisesti naimisissa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankalalta kuulostaa. Täytyy myöntää että en lukenut läpi koko ketjua, mutta oletko kenties ihastunut mielikuvaasi henkilöstä, etkä oikeaan ihmiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Mites sä naimisiin olet mennyt ja lapsia hommannut jos olet eri miehessä noin kiinni? Pakosta?
Koska kuten kirjoitin, tämä tulee sellaisissa sykleissä. Etenkin silloin eron alkuvaiheessa ajattelin, että täytyy pian päästä elämässä eteenpäin, että ex unohtuu. Pian sitten tapasin nykyisen mieheni.
Mutta ei se sitten koskaan oikeasti olekaan unohtunut. Itseni huijaamista ollut.
Nyt viisaampana en olisi niin kiirehtinyt uuteen suhteeseen.
Ok. Ymmärrän itse että se suurin ihastus aina palaa mieleen. Muistelitko exääsi alkuhuuman aikana?
Tietoisesti yritin aina olla ajattelematta, mutta asuttiin silloin vielä samoilla seuduilla, joten välillä aina nähtiin. Aina tuli jossain vastaan. Tämän nykyisen miehen kanssa oli riitoja tästä asiasta, kun oli huomannut, ettei kaikki ole ohi. Sinnikkäästi vain hoin, että kyllä on.
En tiedä, miksi oli itselleni niin vaikea hyväksyä sitä, että edelleen rakastin sitä exää erosta huolimatta.Mikset kokeilisi terapiaa? Et kuitenkaan tahdo luopua exästä?
Millä se terapeutti saisi sen rakkauden loppumaan? Kaikki mielikuvaharjoitukset sun muut olen yrittänyt, niin kuin jo sanoin, mutta ei auta.
Luulen, että ainoa keino olisi jokin sellainen, että ex tekisi jonkun todella ruman, ikävän tempun minulle ja osoittaa, että on ihan hirveä ihminen. Mutta mikä sellainen asia olisi, kun ei voi esim. pettääkään, koska ei olla yhdessä.Niin mielelläni unohtaisin koko ihmisen, mutta ei sitä näköjään voi ihminen itse omalla päätöksellään tehdä.
Miksi et vaan yksinkertaisesti lakkaa ajattelemasta koko ihmistä? Siirrä tietoisesti ajatuksia muualle?
Todennäköisesti olet ihastunut vaan omaan mielikuvaasi tuosta ihmisestä, oma elämäntilanteesi on tylsä, ja haluaisit tuosta mielikuvitusolennosta jonkinlaisen pelastajan arkiseen tylsyyteesi.
Tällaiset vatvomisketjut eivät mitenkään edistä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Mites sä naimisiin olet mennyt ja lapsia hommannut jos olet eri miehessä noin kiinni? Pakosta?
Koska kuten kirjoitin, tämä tulee sellaisissa sykleissä. Etenkin silloin eron alkuvaiheessa ajattelin, että täytyy pian päästä elämässä eteenpäin, että ex unohtuu. Pian sitten tapasin nykyisen mieheni.
Mutta ei se sitten koskaan oikeasti olekaan unohtunut. Itseni huijaamista ollut.
Nyt viisaampana en olisi niin kiirehtinyt uuteen suhteeseen.
Ok. Ymmärrän itse että se suurin ihastus aina palaa mieleen. Muistelitko exääsi alkuhuuman aikana?
Tietoisesti yritin aina olla ajattelematta, mutta asuttiin silloin vielä samoilla seuduilla, joten välillä aina nähtiin. Aina tuli jossain vastaan. Tämän nykyisen miehen kanssa oli riitoja tästä asiasta, kun oli huomannut, ettei kaikki ole ohi. Sinnikkäästi vain hoin, että kyllä on.
En tiedä, miksi oli itselleni niin vaikea hyväksyä sitä, että edelleen rakastin sitä exää erosta huolimatta.Mikset kokeilisi terapiaa? Et kuitenkaan tahdo luopua exästä?
Millä se terapeutti saisi sen rakkauden loppumaan? Kaikki mielikuvaharjoitukset sun muut olen yrittänyt, niin kuin jo sanoin, mutta ei auta.
Luulen, että ainoa keino olisi jokin sellainen, että ex tekisi jonkun todella ruman, ikävän tempun minulle ja osoittaa, että on ihan hirveä ihminen. Mutta mikä sellainen asia olisi, kun ei voi esim. pettääkään, koska ei olla yhdessä.Niin mielelläni unohtaisin koko ihmisen, mutta ei sitä näköjään voi ihminen itse omalla päätöksellään tehdä.
Miksi et vaan yksinkertaisesti lakkaa ajattelemasta koko ihmistä? Siirrä tietoisesti ajatuksia muualle?
Todennäköisesti olet ihastunut vaan omaan mielikuvaasi tuosta ihmisestä, oma elämäntilanteesi on tylsä, ja haluaisit tuosta mielikuvitusolennosta jonkinlaisen pelastajan arkiseen tylsyyteesi.
Tällaiset vatvomisketjut eivät mitenkään edistä asiaa.
Hänhän oli exä? Eli varmasti hyvin tuntee, tai miten hyvin nyt toisen ihmisen voi tuntea. Ei ne aina ole mielikuvia, kyllä joskus osuu se kunnon ihastus kohdalle. Joidenkin kohdalla se on molemminpuolinen tosirakkaus, mutta ei voi odottaa että kaikkien.
Tämäkin nainen oli siis "tosirakkautensa" kanssa yhdessä, meni poikki jostain syystä. Uusi mies, häät ja lapsi. Silti vielä kiinni exässä. Hänellä tuskin on mielikuvassa roikkumista, ehkä menneessä ihmisessä. Ihmiset muuttuvat vuosien saatossa eikä exä enää nykyään niin ihana välttämättä ole.
Vierailija kirjoitti:
Menee ajan kanssa ohi, odota kärsivällisesti ainakin pari vuotta vielä.
ps.mitä se haittaa jos näkee ihania unia? Näen mäkin vaikka kenestä, silti onnellisesti naimisissa <3
Onhan se karua herätä kun tajuaa että oli vain unta. :D
Eikä nyt kovin miellyttävää muutenkaan olla onnellisimmillaan unessa. Kaipa vielä vuosi tai pari tätä ja sitten päässyt irti. Koitan pitää itteni aktiivisena, ehkä aloittaa uuden harrastuksen!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tää sama trolli joka viljelee tätä samaa kuukaudesta toiseen.
Luin että miten päästä eroon savuttomasta ihastuksesta. No röökin vetämisellä tietty! Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tää sama trolli joka viljelee tätä samaa kuukaudesta toiseen.
Joo ihme jankkaaja! Ei tällaist tosielämässä tapahdu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas tää sama trolli joka viljelee tätä samaa kuukaudesta toiseen.
Joo ihme jankkaaja! Ei tällaist tosielämässä tapahdu!
Kannattaa aloittaa lääkitys, sä et ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ajan kanssa ohi, odota kärsivällisesti ainakin pari vuotta vielä.
ps.mitä se haittaa jos näkee ihania unia? Näen mäkin vaikka kenestä, silti onnellisesti naimisissa <3
Onhan se karua herätä kun tajuaa että oli vain unta. :D
Eikä nyt kovin miellyttävää muutenkaan olla onnellisimmillaan unessa. Kaipa vielä vuosi tai pari tätä ja sitten päässyt irti. Koitan pitää itteni aktiivisena, ehkä aloittaa uuden harrastuksen!
-ap
Hoida nuppi kuntoon ennen kuin aloitat uuden harrastuksen.
Mä ihastuin teininä yhteen poikaan ja kun oltiin parikymppisiä oli pienestä kiinni, että oltais päädytty yhteen. En tiedä, mikä sen lopulta esti. Mun huono itseluottamus vai hänen pelkuruus. En tiedä, mutta olen jo 30+ ja toivon edelleen/taas, että päädyttäis joskus yhteen vaikka ei olla edes tekemisissä. Joku mielenterveydellinen häiriö tämäkin kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi, että ihmiset muuttuu.
Ei ihmiset muutu. Kulmat hioutuu ja elämäntavat voivat muuttua, mutta pohjimmiltaan ihminen pysyy samalaisena läpi elämän.
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin teininä yhteen poikaan ja kun oltiin parikymppisiä oli pienestä kiinni, että oltais päädytty yhteen. En tiedä, mikä sen lopulta esti. Mun huono itseluottamus vai hänen pelkuruus. En tiedä, mutta olen jo 30+ ja toivon edelleen/taas, että päädyttäis joskus yhteen vaikka ei olla edes tekemisissä. Joku mielenterveydellinen häiriö tämäkin kai.
Aika monella meistä olisi mielenterveydellinen häiriö jos tuo sellaiseksi luettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin teininä yhteen poikaan ja kun oltiin parikymppisiä oli pienestä kiinni, että oltais päädytty yhteen. En tiedä, mikä sen lopulta esti. Mun huono itseluottamus vai hänen pelkuruus. En tiedä, mutta olen jo 30+ ja toivon edelleen/taas, että päädyttäis joskus yhteen vaikka ei olla edes tekemisissä. Joku mielenterveydellinen häiriö tämäkin kai.
Aika monella meistä olisi mielenterveydellinen häiriö jos tuo sellaiseksi luettaisiin.
Jos miehillä on tuollainen tilanne, heillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Naisilla tuo on kaunista romantiikan kaipuuta. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin teininä yhteen poikaan ja kun oltiin parikymppisiä oli pienestä kiinni, että oltais päädytty yhteen. En tiedä, mikä sen lopulta esti. Mun huono itseluottamus vai hänen pelkuruus. En tiedä, mutta olen jo 30+ ja toivon edelleen/taas, että päädyttäis joskus yhteen vaikka ei olla edes tekemisissä. Joku mielenterveydellinen häiriö tämäkin kai.
Aika monella meistä olisi mielenterveydellinen häiriö jos tuo sellaiseksi luettaisiin.
Jos miehillä on tuollainen tilanne, heillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Naisilla tuo on kaunista romantiikan kaipuuta. :)
Kuulostatpa katkeralta. Niin, miehet ja naiset ovat erilaisia ja heiltä odotetaan eri ominaisuuksia. Ettekö te miehetkin jatkuvasti toitota kuinka erilaisia miehet ja naiset ovat? Miksi yhtäkkiä onkin niin kamalaa, kun naiset odottavat mieheltä tiettyä käytöstä? Miehilläkin niitä omia vaatimuksia ja odotuksia on naisille. Älä ole katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin teininä yhteen poikaan ja kun oltiin parikymppisiä oli pienestä kiinni, että oltais päädytty yhteen. En tiedä, mikä sen lopulta esti. Mun huono itseluottamus vai hänen pelkuruus. En tiedä, mutta olen jo 30+ ja toivon edelleen/taas, että päädyttäis joskus yhteen vaikka ei olla edes tekemisissä. Joku mielenterveydellinen häiriö tämäkin kai.
Aika monella meistä olisi mielenterveydellinen häiriö jos tuo sellaiseksi luettaisiin.
Jos miehillä on tuollainen tilanne, heillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Naisilla tuo on kaunista romantiikan kaipuuta. :)
Kuulostatpa katkeralta. Niin, miehet ja naiset ovat erilaisia ja heiltä odotetaan eri ominaisuuksia. Ettekö te miehetkin jatkuvasti toitota kuinka erilaisia miehet ja naiset ovat? Miksi yhtäkkiä onkin niin kamalaa, kun naiset odottavat mieheltä tiettyä käytöstä? Miehilläkin niitä omia vaatimuksia ja odotuksia on naisille. Älä ole katkera.
En ole katkera tietenkään, paitsi tästä keskustelusta. :D
Onhan se aika naurettavaa että sanotaan provoksi ja hulluksi. Eipä täältä mitään oikeita neuvoja saa, paitsi että ajan kanssa menee ohi. Laiha lohtu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin teininä yhteen poikaan ja kun oltiin parikymppisiä oli pienestä kiinni, että oltais päädytty yhteen. En tiedä, mikä sen lopulta esti. Mun huono itseluottamus vai hänen pelkuruus. En tiedä, mutta olen jo 30+ ja toivon edelleen/taas, että päädyttäis joskus yhteen vaikka ei olla edes tekemisissä. Joku mielenterveydellinen häiriö tämäkin kai.
Aika monella meistä olisi mielenterveydellinen häiriö jos tuo sellaiseksi luettaisiin.
Jos miehillä on tuollainen tilanne, heillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Naisilla tuo on kaunista romantiikan kaipuuta. :)
Kuulostatpa katkeralta. Niin, miehet ja naiset ovat erilaisia ja heiltä odotetaan eri ominaisuuksia. Ettekö te miehetkin jatkuvasti toitota kuinka erilaisia miehet ja naiset ovat? Miksi yhtäkkiä onkin niin kamalaa, kun naiset odottavat mieheltä tiettyä käytöstä? Miehilläkin niitä omia vaatimuksia ja odotuksia on naisille. Älä ole katkera.
En ole katkera tietenkään, paitsi tästä keskustelusta. :D
Onhan se aika naurettavaa että sanotaan provoksi ja hulluksi. Eipä täältä mitään oikeita neuvoja saa, paitsi että ajan kanssa menee ohi. Laiha lohtu!
Mulla ei oo kaipaus helpottunu edes näiden yhdenksän vuoden aikana, joiden aikana ei olla oltu yhteydessä. Et kaikille ei edes aika auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihastuin teininä yhteen poikaan ja kun oltiin parikymppisiä oli pienestä kiinni, että oltais päädytty yhteen. En tiedä, mikä sen lopulta esti. Mun huono itseluottamus vai hänen pelkuruus. En tiedä, mutta olen jo 30+ ja toivon edelleen/taas, että päädyttäis joskus yhteen vaikka ei olla edes tekemisissä. Joku mielenterveydellinen häiriö tämäkin kai.
Aika monella meistä olisi mielenterveydellinen häiriö jos tuo sellaiseksi luettaisiin.
Jos miehillä on tuollainen tilanne, heillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Naisilla tuo on kaunista romantiikan kaipuuta. :)
Kuulostatpa katkeralta. Niin, miehet ja naiset ovat erilaisia ja heiltä odotetaan eri ominaisuuksia. Ettekö te miehetkin jatkuvasti toitota kuinka erilaisia miehet ja naiset ovat? Miksi yhtäkkiä onkin niin kamalaa, kun naiset odottavat mieheltä tiettyä käytöstä? Miehilläkin niitä omia vaatimuksia ja odotuksia on naisille. Älä ole katkera.
En ole katkera tietenkään, paitsi tästä keskustelusta. :D
Onhan se aika naurettavaa että sanotaan provoksi ja hulluksi. Eipä täältä mitään oikeita neuvoja saa, paitsi että ajan kanssa menee ohi. Laiha lohtu!
Harvapa sitä myöntää olevansa katkera ;)
Ja miten niin naurettavaa että sanotaan provoksi ja hulluksi? Niin ei kai hullu itse tajua olevansa hullu.
Koita terapiaa, ehkä se auttaa? Mitä menetettävää sulla enää on? Tuskin nykyinen suhde on kovin antoisa kummallekaan?