Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon saavuttamattomasta ihastuksesta?
08.08.2018 |
Olen siis mies, ja tämä on oikeastaan ainut ihastus aikuisiällä. Noin kolme vuotta ihastunut, enkä enää edes näe häntä koska asuu niin kaukana. Poistin hänet fbstä ja messengeristä. Nyt nähnyt pari viikkoa unia hänestä ja herännyt aina hikisenä siinä 4-5 aikaan yöllä. Töistä ei tule oikein mitään ja joutunut ottamaan palkattomia vapaitakin univelan takia.
Ei kohta pysty enää toimimaan millään tasolla, koska kaikki vapaa-aika (todella rajallinen) menee unelmointiin.
Ikää alkaa olla kohta 40 (tällä hetkellä 38) eikä varmaan uusia tule. Ehkä tämä on se juttu että on viimeinen ihastus? Olen käynyt psykiatrilla sairaanhoitajalla, mutta eipä 3 kuukauteen ollut mitään apua. Enemmän hävetti että piti jonkun itseä pahemman sekopään luona käydä. Unilääkkeitä syön välillä.
Käyn kyllä ulkona ja lenkkeilen yms ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, käynyt treffeilläkin muiden naisten kanssa. Tuntuu vaan muut niin pliisuilta verrattuna häneen ettei saa mitään tunteita aikaan. Ainut keino välttyä on pitää itsensä kiireisenä, mutta sitä luppoaikaa on pakostakin!
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Minä tiesin sen vatsallani jo ennakkoon.
Tässä on jo neljättä päivää vaivannut todella löysät ulosteet tai oikeastaan ehkäpä jo ripuli olisi oikea termi.
Outoa tässä on se, että aamuisin kun herään, niin pitää juosta vessaan ja suoli tyhjenee todella ärhäkästi - miltei kerralla. Aamuisin vessassa tarvitsee rampata noin 2-4 kertaa. Ja tämän ripuloinnin jälkeen joskus tulee melko heikko olo.
Kuitenkin kun suoli on jo ihan täysin tyhjä, niin pystyn kuitenkin syömään ja juomaan ihan normaalisti, eikä vatsa tunnu siihen reakoivan mitenkaan huonosti, mutta kuitenkin sitten päivän mittaan ei tarvitse käydä lainkaan vessassa, vaan sitten taas seuraavana aamuna ja kaikki sitten tyhjeneekin taas ripulina ulos.
Olisiko mitään konsteja miten tämän vaivan voisi saada jotenkin kuriin? Olisi melko kiusallista jos tämä vaiva ehtisi jatkua ensi viikkoon saakka, kun työtkin alkaisi silloin, enkä todellakaan haluaisi mahdollisesti myöhästyä ripulin takia tai sitten siellä töissä käyttää aikaana vessassa ramppailuun.
Imodium?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiden vuoden päästä tuskin enää mietit ihastustasi. Believe it or not.
Ai viisi vuotta vain, noh eihän se ole kun puolet elinkautisesta?:)
Itsekin jo paljastit sanavalinnallasi mikä on homman ydin. Sä ihastuit ihmiseen, joka oli sulle saavuttamaton. Juuri siksi sä mietit häntä vieläkin, koska hän oli sulle saavuttamaton.
Mieti mistä kaikesta ihmiset haaveilevat. Useimpien suurin haave on voittaa lotossa. Lotossa voittaminen on hyvin epätodennäköistä, saavuttamatonta.
Kun jonkun ihmisen saaminen itselleen on epätodennäköistä, se on houkuttelevaa. Jos sä tapaisit ihmisen, joka antautuisi sulle heti, sä et näkisi häntä kiinnostavana. Sellainen ihmisen luonto on.
Ihminen haluaa saalistaa siinä missä muutkin pedot. Se on hyvin alkukantaista. Kehittyneen ihmisen pitäisi osata taistella alkukantaisia viettejään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Olen muuten kuullut jostain unohdustekniikasta, jossa kuvitellaan se ihastus. Sitten muutetaan kuva mustavalkoiseksi ja zoomataan ulospäin. En muista nimeä mutta ehkä jotain tollaista on pakko koittaa? Tosin sitten kun törmää uudestaan alkaa kaikki alusta. Mulle voisi toimia kun ei olla enää tekemisissä.
Olen valmis kokeileen mitä vaan. Zoomailen vaikka miten paljon, jos se auttaa.
:D Sama! Pitäisi vain keksiä se nimi jostain ja muut yksityiskohdat. Ehkä terapeutti voisi tietää, sinne siis! Tällä kertaa tosin yksityiselle. :)
Vierailija kirjoitti:
Itsekin jo paljastit sanavalinnallasi mikä on homman ydin. Sä ihastuit ihmiseen, joka oli sulle saavuttamaton. Juuri siksi sä mietit häntä vieläkin, koska hän oli sulle saavuttamaton.
Mieti mistä kaikesta ihmiset haaveilevat. Useimpien suurin haave on voittaa lotossa. Lotossa voittaminen on hyvin epätodennäköistä, saavuttamatonta.
Kun jonkun ihmisen saaminen itselleen on epätodennäköistä, se on houkuttelevaa. Jos sä tapaisit ihmisen, joka antautuisi sulle heti, sä et näkisi häntä kiinnostavana. Sellainen ihmisen luonto on.
Ihminen haluaa saalistaa siinä missä muutkin pedot. Se on hyvin alkukantaista. Kehittyneen ihmisen pitäisi osata taistella alkukantaisia viettejään vastaan.
Kyllä varmaan totta tämä, mutta miten nyt oikeasti taistelee niitä viettejä vastaan? Tämä on varmaan se alkukantaisin vietti, pariutumisvietti. Kemiallinen kastraatio? Mielialalääkkeet? Nämäkö on ne keinot viettien tuhkahduttamiseen?:) Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin jo paljastit sanavalinnallasi mikä on homman ydin. Sä ihastuit ihmiseen, joka oli sulle saavuttamaton. Juuri siksi sä mietit häntä vieläkin, koska hän oli sulle saavuttamaton.
Mieti mistä kaikesta ihmiset haaveilevat. Useimpien suurin haave on voittaa lotossa. Lotossa voittaminen on hyvin epätodennäköistä, saavuttamatonta.
Kun jonkun ihmisen saaminen itselleen on epätodennäköistä, se on houkuttelevaa. Jos sä tapaisit ihmisen, joka antautuisi sulle heti, sä et näkisi häntä kiinnostavana. Sellainen ihmisen luonto on.
Ihminen haluaa saalistaa siinä missä muutkin pedot. Se on hyvin alkukantaista. Kehittyneen ihmisen pitäisi osata taistella alkukantaisia viettejään vastaan.
Kyllä varmaan totta tämä, mutta miten nyt oikeasti taistelee niitä viettejä vastaan? Tämä on varmaan se alkukantaisin vietti, pariutumisvietti. Kemiallinen kastraatio? Mielialalääkkeet? Nämäkö on ne keinot viettien tuhkahduttamiseen?:) Ei kiitos.
Psyykettä voi harjoittaa, ihan ilman lääkityksiä. Lääkitykset ovat rahanahneiden markkinamiesten keksintö. Älä sorru moisiin typeryyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin jo paljastit sanavalinnallasi mikä on homman ydin. Sä ihastuit ihmiseen, joka oli sulle saavuttamaton. Juuri siksi sä mietit häntä vieläkin, koska hän oli sulle saavuttamaton.
Mieti mistä kaikesta ihmiset haaveilevat. Useimpien suurin haave on voittaa lotossa. Lotossa voittaminen on hyvin epätodennäköistä, saavuttamatonta.
Kun jonkun ihmisen saaminen itselleen on epätodennäköistä, se on houkuttelevaa. Jos sä tapaisit ihmisen, joka antautuisi sulle heti, sä et näkisi häntä kiinnostavana. Sellainen ihmisen luonto on.
Ihminen haluaa saalistaa siinä missä muutkin pedot. Se on hyvin alkukantaista. Kehittyneen ihmisen pitäisi osata taistella alkukantaisia viettejään vastaan.
Ehkä tämäkin on aika kärjistettyä sulta. Olimme siis kavereita ja tulimme hyvin juttuun, en vain uskaltanut ajoissa näyttää tunteitani. Sitten kun yritin oli hän juuri muuttamassa pois eri paikkakunnalle ja sanoi että näki mut vain kaverina. Ei ollut edes aikaa koittaa enempää. Kaipa tämäkin epävarmuus vielä pitkittää tätä, aina välillä ajattelen "entä jos..".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin jo paljastit sanavalinnallasi mikä on homman ydin. Sä ihastuit ihmiseen, joka oli sulle saavuttamaton. Juuri siksi sä mietit häntä vieläkin, koska hän oli sulle saavuttamaton.
Mieti mistä kaikesta ihmiset haaveilevat. Useimpien suurin haave on voittaa lotossa. Lotossa voittaminen on hyvin epätodennäköistä, saavuttamatonta.
Kun jonkun ihmisen saaminen itselleen on epätodennäköistä, se on houkuttelevaa. Jos sä tapaisit ihmisen, joka antautuisi sulle heti, sä et näkisi häntä kiinnostavana. Sellainen ihmisen luonto on.
Ihminen haluaa saalistaa siinä missä muutkin pedot. Se on hyvin alkukantaista. Kehittyneen ihmisen pitäisi osata taistella alkukantaisia viettejään vastaan.
Ehkä tämäkin on aika kärjistettyä sulta. Olimme siis kavereita ja tulimme hyvin juttuun, en vain uskaltanut ajoissa näyttää tunteitani. Sitten kun yritin oli hän juuri muuttamassa pois eri paikkakunnalle ja sanoi että näki mut vain kaverina. Ei ollut edes aikaa koittaa enempää. Kaipa tämäkin epävarmuus vielä pitkittää tätä, aina välillä ajattelen "entä jos..".
Jos hän olisi sinusta ollut kiinnostunut muuna kuin kaverina kyllä hän olisi itse tehnyt siirron. Turhaan mietit että olet itse mokannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin jo paljastit sanavalinnallasi mikä on homman ydin. Sä ihastuit ihmiseen, joka oli sulle saavuttamaton. Juuri siksi sä mietit häntä vieläkin, koska hän oli sulle saavuttamaton.
Mieti mistä kaikesta ihmiset haaveilevat. Useimpien suurin haave on voittaa lotossa. Lotossa voittaminen on hyvin epätodennäköistä, saavuttamatonta.
Kun jonkun ihmisen saaminen itselleen on epätodennäköistä, se on houkuttelevaa. Jos sä tapaisit ihmisen, joka antautuisi sulle heti, sä et näkisi häntä kiinnostavana. Sellainen ihmisen luonto on.
Ihminen haluaa saalistaa siinä missä muutkin pedot. Se on hyvin alkukantaista. Kehittyneen ihmisen pitäisi osata taistella alkukantaisia viettejään vastaan.
Ehkä tämäkin on aika kärjistettyä sulta. Olimme siis kavereita ja tulimme hyvin juttuun, en vain uskaltanut ajoissa näyttää tunteitani. Sitten kun yritin oli hän juuri muuttamassa pois eri paikkakunnalle ja sanoi että näki mut vain kaverina. Ei ollut edes aikaa koittaa enempää. Kaipa tämäkin epävarmuus vielä pitkittää tätä, aina välillä ajattelen "entä jos..".
Jos hän olisi sinusta ollut kiinnostunut muuna kuin kaverina kyllä hän olisi itse tehnyt siirron. Turhaan mietit että olet itse mokannut.
Naiset harvemmin tekevät sitä lopullista aloitetta, enemmänkin näyttävät vihreää valoa. Oli vain itsellä vaikeuksia tulkita, koska olin niin ihastunut. Kaikki bisselle pyynnöt yms olivat mielessäni sitä vihreän valon näyttämistä, mutta en kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään. Vasta kun kertoi muuttavansa viikon päästä, kerroin viimeisenä päivänä ennen muuttoa tunteista. Olihan hän vähän häkeltynyt mutta ei kuulema itse ollut kiinnostunut. Kaipa tämä tästä ajan myötä unohtuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin jo paljastit sanavalinnallasi mikä on homman ydin. Sä ihastuit ihmiseen, joka oli sulle saavuttamaton. Juuri siksi sä mietit häntä vieläkin, koska hän oli sulle saavuttamaton.
Mieti mistä kaikesta ihmiset haaveilevat. Useimpien suurin haave on voittaa lotossa. Lotossa voittaminen on hyvin epätodennäköistä, saavuttamatonta.
Kun jonkun ihmisen saaminen itselleen on epätodennäköistä, se on houkuttelevaa. Jos sä tapaisit ihmisen, joka antautuisi sulle heti, sä et näkisi häntä kiinnostavana. Sellainen ihmisen luonto on.
Ihminen haluaa saalistaa siinä missä muutkin pedot. Se on hyvin alkukantaista. Kehittyneen ihmisen pitäisi osata taistella alkukantaisia viettejään vastaan.
Ehkä tämäkin on aika kärjistettyä sulta. Olimme siis kavereita ja tulimme hyvin juttuun, en vain uskaltanut ajoissa näyttää tunteitani. Sitten kun yritin oli hän juuri muuttamassa pois eri paikkakunnalle ja sanoi että näki mut vain kaverina. Ei ollut edes aikaa koittaa enempää. Kaipa tämäkin epävarmuus vielä pitkittää tätä, aina välillä ajattelen "entä jos..".
Jos hän olisi sinusta ollut kiinnostunut muuna kuin kaverina kyllä hän olisi itse tehnyt siirron. Turhaan mietit että olet itse mokannut.
Naiset harvemmin tekevät sitä lopullista aloitetta, enemmänkin näyttävät vihreää valoa. Oli vain itsellä vaikeuksia tulkita, koska olin niin ihastunut. Kaikki bisselle pyynnöt yms olivat mielessäni sitä vihreän valon näyttämistä, mutta en kuitenkaan uskaltanut tehdä mitään. Vasta kun kertoi muuttavansa viikon päästä, kerroin viimeisenä päivänä ennen muuttoa tunteista. Olihan hän vähän häkeltynyt mutta ei kuulema itse ollut kiinnostunut. Kaipa tämä tästä ajan myötä unohtuu..
Niin ehkä hän tosiaan olikin rakastunut sinuun mutta rakkaus hälveni heti kun oli muuttamassa. Voi ei, myöhästyit! Olisitpa kertonut tunteistasi ihan heti niin olisitte tällä hetkellä kihloissa.
Pelkuri olet. Oma vikasi ja oikein että nyt kärsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teillä toivottoman ihastuneilla on yhteistä? Huono itsetunto? Masennusta? Sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
Se onkin monen ihmisen unelma olla jollekin laastari.
Eihän sitä sanottaisi tietenkään. Itselle olisi varmaan terveellistä, mutta en kyllä kehtaa edes yrittää. :)
Jos leikkii toisen tunteilla, laastarisuhde siis, pitäähän se sanoa suoraan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teillä toivottoman ihastuneilla on yhteistä? Huono itsetunto? Masennusta? Sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Ei mitään näistä välttämättä.
Se sitkeä yksipuolinen ihastus on vain ahdistuneisuutesi ilmentymä. Olet ahdistunut ja kanavoit ahdistuksesi ihastukseksi, koska ihastuminen on myönteinen olotila. Mieti elämääsi, oletko siihen muuten tyytyväinen? Veikkaan, että et. Onko sinulla ystäviä tai läheisiä suhteita perheeseesi? Onko sinulla mielekäs työ? Onko sinulla kivoja harrastuksia? Luulen, että sitkeillä ihastujilla on joku muu perusongelma elämässään, ja ihastuminen tarjoaa ikäänkuin pakotien siitä varsinaisesta ongelmasta, joka pitäisi käsitellä ja ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Se sitkeä yksipuolinen ihastus on vain ahdistuneisuutesi ilmentymä. Olet ahdistunut ja kanavoit ahdistuksesi ihastukseksi, koska ihastuminen on myönteinen olotila. Mieti elämääsi, oletko siihen muuten tyytyväinen? Veikkaan, että et. Onko sinulla ystäviä tai läheisiä suhteita perheeseesi? Onko sinulla mielekäs työ? Onko sinulla kivoja harrastuksia? Luulen, että sitkeillä ihastujilla on joku muu perusongelma elämässään, ja ihastuminen tarjoaa ikäänkuin pakotien siitä varsinaisesta ongelmasta, joka pitäisi käsitellä ja ratkaista.
Ihan ok omasta mielestäni, ehkä hieman rutiininomaista eloa. Työ ihan jees, kavereita on ja mielekäs harrastus. Se kumppani vain on puuttunut. Vain max parin vuoden suhteita tähän asti.
En silti näe miksi on ollut vain tämä yksi heittämällä ylitse muiden. Luulisi että näitä kovia saavuttamattomia ihastuksia tulisi sitten useammin jos olen niin tyytymätön elämääni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
Se onkin monen ihmisen unelma olla jollekin laastari.
Eihän sitä sanottaisi tietenkään. Itselle olisi varmaan terveellistä, mutta en kyllä kehtaa edes yrittää. :)
Jos leikkii toisen tunteilla, laastarisuhde siis, pitäähän se sanoa suoraan!!
Tietenkin pitäisi. Olen itsekin sortunut naiseen nuorempana jolle olin lopulta vain laastari. En itse tekisi kenellekkään samoin!
-ap
Mulla olisi tällä hetkellä mahdollisuus suhteeseen. Työkaveri on aika ihastunut muhun ja hakeutuu seuraan ja koskettelee välillä. Ihan kiltisti tosin :D
Pitäisikö aloittaa suhde? Aika isot riskit, en itse tunne oikein mitään häntä kohtaan. Oikein mukava nainen tosin ja jopa vanhempi ettei mikään tyttönen enää. Silti jos homma menee puihin ja vain käytän häntä laastarina, voi elämä työyhteisössä vaikeutua. Enkä tietenkään mukavia ihmisiä tahdo loukata.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Mites sä naimisiin olet mennyt ja lapsia hommannut jos olet eri miehessä noin kiinni? Pakosta?
Minä tiesin sen vatsallani jo ennakkoon.
Tässä on jo neljättä päivää vaivannut todella löysät ulosteet tai oikeastaan ehkäpä jo ripuli olisi oikea termi.
Outoa tässä on se, että aamuisin kun herään, niin pitää juosta vessaan ja suoli tyhjenee todella ärhäkästi - miltei kerralla. Aamuisin vessassa tarvitsee rampata noin 2-4 kertaa. Ja tämän ripuloinnin jälkeen joskus tulee melko heikko olo.
Kuitenkin kun suoli on jo ihan täysin tyhjä, niin pystyn kuitenkin syömään ja juomaan ihan normaalisti, eikä vatsa tunnu siihen reakoivan mitenkaan huonosti, mutta kuitenkin sitten päivän mittaan ei tarvitse käydä lainkaan vessassa, vaan sitten taas seuraavana aamuna ja kaikki sitten tyhjeneekin taas ripulina ulos.
Olisiko mitään konsteja miten tämän vaivan voisi saada jotenkin kuriin? Olisi melko kiusallista jos tämä vaiva ehtisi jatkua ensi viikkoon saakka, kun työtkin alkaisi silloin, enkä todellakaan haluaisi mahdollisesti myöhästyä ripulin takia tai sitten siellä töissä käyttää aikaana vessassa ramppailuun.