Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon saavuttamattomasta ihastuksesta?
08.08.2018 |
Olen siis mies, ja tämä on oikeastaan ainut ihastus aikuisiällä. Noin kolme vuotta ihastunut, enkä enää edes näe häntä koska asuu niin kaukana. Poistin hänet fbstä ja messengeristä. Nyt nähnyt pari viikkoa unia hänestä ja herännyt aina hikisenä siinä 4-5 aikaan yöllä. Töistä ei tule oikein mitään ja joutunut ottamaan palkattomia vapaitakin univelan takia.
Ei kohta pysty enää toimimaan millään tasolla, koska kaikki vapaa-aika (todella rajallinen) menee unelmointiin.
Ikää alkaa olla kohta 40 (tällä hetkellä 38) eikä varmaan uusia tule. Ehkä tämä on se juttu että on viimeinen ihastus? Olen käynyt psykiatrilla sairaanhoitajalla, mutta eipä 3 kuukauteen ollut mitään apua. Enemmän hävetti että piti jonkun itseä pahemman sekopään luona käydä. Unilääkkeitä syön välillä.
Käyn kyllä ulkona ja lenkkeilen yms ihan hyvässä fyysisessä kunnossa, käynyt treffeilläkin muiden naisten kanssa. Tuntuu vaan muut niin pliisuilta verrattuna häneen ettei saa mitään tunteita aikaan. Ainut keino välttyä on pitää itsensä kiireisenä, mutta sitä luppoaikaa on pakostakin!
Kommentit (127)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa toivon. Olin jo päättänyt että nää parisuhteilut saa riittää, ikää jo yli 40 vuotta. Ja eiko ihastumaan arvioni mukaan noin kolmekymppiseen naiseen, jota melkein päivittäin näin. Saattaa olla nuorempikin, joten arvelutti ajatuksenakin yrittää mitään. Yritin kuitenkin, mutten päässyt edes juttusille. Olispa UNDO-nappi tai vois ladata tilanteen tammikuulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
Se onkin monen ihmisen unelma olla jollekin laastari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
Se onkin monen ihmisen unelma olla jollekin laastari.
Eihän sitä sanottaisi tietenkään. Itselle olisi varmaan terveellistä, mutta en kyllä kehtaa edes yrittää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että on niitäkin jotka pääsee heti eroon, eli heillä syttyy heti joku valo kun saa tietää että toinen ei ole kiinnostunut: no, en sitten minäkään. Näitten on ilmeisesti täysin mahdoton ymmärtää että joku jatkaa välittämistä torjunnasta huolimatta. Toivoisin että he eivät olisi niin törppöjä että jakavat täällä idioottimaista neuvoaan, no se oli sitten siinä, eteenpäin ja seuraava kehiin. Se ei onnistu meidän kohdalla, jotka välitämme yhä edelleen ihan aidosti ja oikeasti.
Monesti aika vaikeaa kokonaan repäistä itseään irti siitä ympäristöstä niin että välttyisi kohtaamiselta. Usein esim yhteisiä ystäviä ja tuttuja eikä olisi järkevää luopua kaikista. Eikä voi vaatiakaan. Olen nyt rakastanut viisi vuotta erästä miestä ja nyt hän on tuonut uuden naisystävänsä porukoihimme ja joudun välttelemään. Tätä myös moni pitää lapsellisena käytöksenä eli ei kykene empatiaan sen vertaa että voisi edes kuvitella tuskaani ja pahaa mieltäni.
Kärsimystä on luvassa, voin kertoa, ja olen jo etukäteen pahoillani. Itse kärsin ikävästä, pettymyksestä, huijatuksi tulemisesta, kateudesta, surusta. Paljon on kestettävä yksin ja hyvin vähän ymmärrystä saatavilla. Välillä on mennyt pitkäkin aika että olen kyennyt sulkemaan asian pois mielestäni, mutta sitten olen yllättäen tavannut miehen ja kaikki on vyörynyt päälleni taas uudelleen miltei entisellä voimalla, suru, paha mieli jne.
Neuvoksi annetaan että listaa huonoja puolia, syitä miksi kohde ei olisi sopiva sinulle jne. Niitäkin on, mutta kun hän kuitenkin on se jota eniten olet rakastanut niin vaikea tehdä hänestä ihan huonoa ko listoilla.
Toivon sulle jotain parempaa ja että voisit kärsiä vähemmän. Jos vertaistuki auttaa, niin tiedä ettet ole yksin, meitä on muitakin. Voit myös olla tyytyväinen siitä, ettet stalkkaa tai ahdistele rakastamaasi ihmistä, vaan pystyt kontrolloimaan tilannetta tuskasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
Se onkin monen ihmisen unelma olla jollekin laastari.
Eihän sitä sanottaisi tietenkään. Itselle olisi varmaan terveellistä, mutta en kyllä kehtaa edes yrittää. :)
Sun mielestä on siis ok, että suhde perustuu valheelle? Joo, ehkä on hyväkin ettet edes yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä pääsee, että ymmärtää maalanneensa ihastuksestaan omien toiveidensa mukaisen haavekuvan. Koska et koskaan "saanut" tätä ihmistä, et koskaan tutustunut häneen kunnolla etkä päässyt näkemään, minkälainen hän todellisuudessa on. Ihan samanlainen ihminen pieruineen ja äkäisyyksineen kuin me kaikki muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin välillä ihastun. Yksi ihastuksista on jopa kaverina. Töissä välillä myös ihastun.
Ei sovi pitää itseään niin erinomaisena että kuvittelee viehättävänsä toista.
Välillä olen saanut toisenkin ihastumaan mutta huomannut että toinen on varattu. Sitten homma on vain turhaa flirttiä. Kerran on 4 lapsen naimisissa oleva isä (lääkärimies) vienyt mut autolla kotiin. Mutta mulle kelpaa vain sinkut.
Parasta hakea sinkkumarkkinoilta jota riittää tindessä jos on tarve.
Nyttemmin jos ihastun ja haaveilen, kuten sinkuille tietysti käy, muistutan itselleni että nämä on sitten vain päiväunelmia.Ei toi nyt päde mun tilanteeseen. Olen kyllä tapaillut mukavia naisia ja muutoinkin kelpaisi, mutta ei vain löydy niitä tunteita. Kai se on pakko ottaa jonkunlainen laastarisuhde ja panostaa. En tosin usko että voisi pakottaa tunteita heräämään.
Se onkin monen ihmisen unelma olla jollekin laastari.
Eihän sitä sanottaisi tietenkään. Itselle olisi varmaan terveellistä, mutta en kyllä kehtaa edes yrittää. :)
Sun mielestä on siis ok, että suhde perustuu valheelle? Joo, ehkä on hyväkin ettet edes yritä.
Ei ole ok siksi en yritäkkään sellaista? Kyllä naisetkin tuota harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että on niitäkin jotka pääsee heti eroon, eli heillä syttyy heti joku valo kun saa tietää että toinen ei ole kiinnostunut: no, en sitten minäkään. Näitten on ilmeisesti täysin mahdoton ymmärtää että joku jatkaa välittämistä torjunnasta huolimatta. Toivoisin että he eivät olisi niin törppöjä että jakavat täällä idioottimaista neuvoaan, no se oli sitten siinä, eteenpäin ja seuraava kehiin. Se ei onnistu meidän kohdalla, jotka välitämme yhä edelleen ihan aidosti ja oikeasti.
Monesti aika vaikeaa kokonaan repäistä itseään irti siitä ympäristöstä niin että välttyisi kohtaamiselta. Usein esim yhteisiä ystäviä ja tuttuja eikä olisi järkevää luopua kaikista. Eikä voi vaatiakaan. Olen nyt rakastanut viisi vuotta erästä miestä ja nyt hän on tuonut uuden naisystävänsä porukoihimme ja joudun välttelemään. Tätä myös moni pitää lapsellisena käytöksenä eli ei kykene empatiaan sen vertaa että voisi edes kuvitella tuskaani ja pahaa mieltäni.
Kärsimystä on luvassa, voin kertoa, ja olen jo etukäteen pahoillani. Itse kärsin ikävästä, pettymyksestä, huijatuksi tulemisesta, kateudesta, surusta. Paljon on kestettävä yksin ja hyvin vähän ymmärrystä saatavilla. Välillä on mennyt pitkäkin aika että olen kyennyt sulkemaan asian pois mielestäni, mutta sitten olen yllättäen tavannut miehen ja kaikki on vyörynyt päälleni taas uudelleen miltei entisellä voimalla, suru, paha mieli jne.
Neuvoksi annetaan että listaa huonoja puolia, syitä miksi kohde ei olisi sopiva sinulle jne. Niitäkin on, mutta kun hän kuitenkin on se jota eniten olet rakastanut niin vaikea tehdä hänestä ihan huonoa ko listoilla.
Toivon sulle jotain parempaa ja että voisit kärsiä vähemmän. Jos vertaistuki auttaa, niin tiedä ettet ole yksin, meitä on muitakin. Voit myös olla tyytyväinen siitä, ettet stalkkaa tai ahdistele rakastamaasi ihmistä, vaan pystyt kontrolloimaan tilannetta tuskasta huolimatta.
Kyllä aika samalta kuulostaa. Tosin en enää näe häntä missään koska muutti kauemmas. Silti ihmeen pitkään pyörii mielessä, nyt siis vuosi muutosta aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sillä pääsee, että ymmärtää maalanneensa ihastuksestaan omien toiveidensa mukaisen haavekuvan. Koska et koskaan "saanut" tätä ihmistä, et koskaan tutustunut häneen kunnolla etkä päässyt näkemään, minkälainen hän todellisuudessa on. Ihan samanlainen ihminen pieruineen ja äkäisyyksineen kuin me kaikki muutkin.
Tiedän kyllä tämän, mutta ei nyt järkiperustelut oikein auta. Tunsin siis aika läheisesti, olimme "kavereita" tai minä olin hänelle. :D Frienzoned niin kuin sanotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä pääsee, että ymmärtää maalanneensa ihastuksestaan omien toiveidensa mukaisen haavekuvan. Koska et koskaan "saanut" tätä ihmistä, et koskaan tutustunut häneen kunnolla etkä päässyt näkemään, minkälainen hän todellisuudessa on. Ihan samanlainen ihminen pieruineen ja äkäisyyksineen kuin me kaikki muutkin.
Tiedän kyllä tämän, mutta ei nyt järkiperustelut oikein auta. Tunsin siis aika läheisesti, olimme "kavereita" tai minä olin hänelle. :D Frienzoned niin kuin sanotaan.
Eli hän piereskeli ja näytti kaikenlaisia tunteita seurassasi, kun olitte kavereita? Puhui heikkouksistaan jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että on niitäkin jotka pääsee heti eroon, eli heillä syttyy heti joku valo kun saa tietää että toinen ei ole kiinnostunut: no, en sitten minäkään. Näitten on ilmeisesti täysin mahdoton ymmärtää että joku jatkaa välittämistä torjunnasta huolimatta. Toivoisin että he eivät olisi niin törppöjä että jakavat täällä idioottimaista neuvoaan, no se oli sitten siinä, eteenpäin ja seuraava kehiin. Se ei onnistu meidän kohdalla, jotka välitämme yhä edelleen ihan aidosti ja oikeasti.
Monesti aika vaikeaa kokonaan repäistä itseään irti siitä ympäristöstä niin että välttyisi kohtaamiselta. Usein esim yhteisiä ystäviä ja tuttuja eikä olisi järkevää luopua kaikista. Eikä voi vaatiakaan. Olen nyt rakastanut viisi vuotta erästä miestä ja nyt hän on tuonut uuden naisystävänsä porukoihimme ja joudun välttelemään. Tätä myös moni pitää lapsellisena käytöksenä eli ei kykene empatiaan sen vertaa että voisi edes kuvitella tuskaani ja pahaa mieltäni.
Kärsimystä on luvassa, voin kertoa, ja olen jo etukäteen pahoillani. Itse kärsin ikävästä, pettymyksestä, huijatuksi tulemisesta, kateudesta, surusta. Paljon on kestettävä yksin ja hyvin vähän ymmärrystä saatavilla. Välillä on mennyt pitkäkin aika että olen kyennyt sulkemaan asian pois mielestäni, mutta sitten olen yllättäen tavannut miehen ja kaikki on vyörynyt päälleni taas uudelleen miltei entisellä voimalla, suru, paha mieli jne.
Neuvoksi annetaan että listaa huonoja puolia, syitä miksi kohde ei olisi sopiva sinulle jne. Niitäkin on, mutta kun hän kuitenkin on se jota eniten olet rakastanut niin vaikea tehdä hänestä ihan huonoa ko listoilla.
Toivon sulle jotain parempaa ja että voisit kärsiä vähemmän. Jos vertaistuki auttaa, niin tiedä ettet ole yksin, meitä on muitakin. Voit myös olla tyytyväinen siitä, ettet stalkkaa tai ahdistele rakastamaasi ihmistä, vaan pystyt kontrolloimaan tilannetta tuskasta huolimatta.
Kyllä aika samalta kuulostaa. Tosin en enää näe häntä missään koska muutti kauemmas. Silti ihmeen pitkään pyörii mielessä, nyt siis vuosi muutosta aikaa.
Vuosi on lyhyt aika. Usein ihminen velloo vanhoissa asioissa, jos uusia asioita ei ole tullut ja elämäntilanne on täysin sama kuin silloin, kun ihastus oli kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä pääsee, että ymmärtää maalanneensa ihastuksestaan omien toiveidensa mukaisen haavekuvan. Koska et koskaan "saanut" tätä ihmistä, et koskaan tutustunut häneen kunnolla etkä päässyt näkemään, minkälainen hän todellisuudessa on. Ihan samanlainen ihminen pieruineen ja äkäisyyksineen kuin me kaikki muutkin.
Tiedän kyllä tämän, mutta ei nyt järkiperustelut oikein auta. Tunsin siis aika läheisesti, olimme "kavereita" tai minä olin hänelle. :D Frienzoned niin kuin sanotaan.
Eli hän piereskeli ja näytti kaikenlaisia tunteita seurassasi, kun olitte kavereita? Puhui heikkouksistaan jne?
Ei tainnut piereskellä mutta kyllä avautui asioista mulle että kuka tai mikä vitutti yms. Ei ollut siis mitään haavekuvaa sinänsä, tosin en parisuhteessa ollut niin enhän kaikkea tiedän. Ei tietenkään täydellinen, mutta olisi mulle sopinut täydellisesti koska oli paljon samoja asioita. Tietenkin näki mut vain kaverina. En uskaltanut yrittää ajoissa, koska pakit pelottivat liikaa. Eipä nyt todellakaan kovin vahvasti mene.
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Joo kuulostaa tutulta. Mullakin oli siis ~10 kk etten nähnyt unia tai niin päivittäin ikävöinyt tätä 'kaveria', mutta nyt tulee uniinkin.
Veikkaan että meillä molemmilla on joku ikäkriisi, kohta liian vanha löytämään ketään tai perustamaan perhettä ja se kovin ihastus olisi ollut se paras ja tavallaan ainut vaihtoehto. Tuntuisi aika karulta vain tyytyä. Mun tosin on pakko, sä olet jo saanut maistaa onnea :)
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Olen muuten kuullut jostain unohdustekniikasta, jossa kuvitellaan se ihastus. Sitten muutetaan kuva mustavalkoiseksi ja zoomataan ulospäin. En muista nimeä mutta ehkä jotain tollaista on pakko koittaa? Tosin sitten kun törmää uudestaan alkaa kaikki alusta. Mulle voisi toimia kun ei olla enää tekemisissä.
Viiden vuoden päästä tuskin enää mietit ihastustasi. Believe it or not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi ap... Täällä ihan sama juttu, mutta sitten kuitenkin aika eri.
Itse en pääse yli exästä, joka on ollut ex jo pitkästi yli 10v. Naimisiinkin olen siinä välissä ehtinyt ja lapsen pyöräyttää.
Nyt on vaan taas kausi, että exä on mielessä KOKO ajan. Yöt ja päivät ja tätä on jatkunut nyt 2v. Edellinen vastaava ikävöintikausi oli muutama vuosi sitten. Tulee vähän sykleissä ja joka kerta pahempana ja kestää kauemmin.
Olen miettinyt terapiaa, mutta mitä se terapeutti tällaisessa asiassa auttaisi? Miten se saisi yhtäkkiä sen rakkauden ja kaipauksen loppumaan, kun en ole saanut sitä näiden vuosien aikana tehtyä vaikka mitä olen yrittänyt? En hyväksynyt kaveripyyntöjä, koska olisi sattunut liikaa, olen poistanut numeron, ollut kuuntelematta muistoja mieleen tuovia kappaleita ja bändejä ja kaikella tavalla yrittänyt pitää "poissa silmistä, poissa mielestä", mutta ei auta.
Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ikävöin. Kai alkaa pelottaa, että se teoreettinen toinen mahdollisuus alkaa mennä ohi. Ei kohta enää ehdi. Kai se tuolla alitajunnassa koko ajan kytee, että jospa vielä joskus. Ihan tietoisesti yritän olla niin ajattelematta, mutta ehkä siinä on kuitenkin jotain tuollaista, kun ei pääse täysin irti.
Olen muuten kuullut jostain unohdustekniikasta, jossa kuvitellaan se ihastus. Sitten muutetaan kuva mustavalkoiseksi ja zoomataan ulospäin. En muista nimeä mutta ehkä jotain tollaista on pakko koittaa? Tosin sitten kun törmää uudestaan alkaa kaikki alusta. Mulle voisi toimia kun ei olla enää tekemisissä.
Olen valmis kokeileen mitä vaan. Zoomailen vaikka miten paljon, jos se auttaa.
Onko sulla joku mt-diagnoosi? Ei kuulosta normaalilta...