Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12466)
Jyrki Lehtola: Tesla metsässä. Erinomainen kirja mielensäpahoittajille. Jos alkaa olla aiheet lopussa, mistä mielensä pahoittaa, tämä kirja tarjoaa sivukaupalla lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouni Tikkanen: Lauma. Miten suden ja ihmisen välinen konflikti sai alkunsa. Loistava taustatyö tehty.
Kalle Päätalo: Pohjalta ponnistaen
Rae Lawrence, Intohimot. Viikko jo mennyt mutta yhä vasta puolessa välissä. Aika heppoinen yhdistelmä Pitsiä ja Nukkelaaksoa.
https://www.kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kuls…
Vierailija kirjoitti:
Jonas Gardell, Ehdottoman rakkauden muistolle
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian kirjoittajan uusin kirja.
Jonas kertoo tarinan kuvitellen, että hän olisi kuollut 35-vuotiaana autokolarissa. Myös hänen sisaruksensa, joka kuoli jo ennen syntymää keskenmenoon, pääsee ääneen, hänen muistokseen laitettiin aina jouluseimeen pieni lasiporsas. Pääosassa on kuitenkin Jonaksen äiti, Ingegärd Gardell, joka oli hyvin kiehtova persoona. Lastenpsykiatri, neljän lapsen äiti, joka solmi liiton Jonaksen kanssa synnyttäessään hänet ja ollessaan kuolemaisillaan umpilisäkkeen puhkeamiseen. Ei hän voi kuolla, tuo rääpäle ei selviä ilman äitiä.
Erikoinen sukutarina. Hauskoja oivalluksia, itseironiaa ja huumoria. Jopa kuoltuaankin Jonas astuu taivaassa näyttämölle ja valehtelee äitinsä puolesta. Eittämättä paras itsekirjoitettu postuumi. (Eittämättä oli yksi Ingegärdin lempisanoja.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonas Gardell, Ehdottoman rakkauden muistolle
Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian kirjoittajan uusin kirja.
Jonas kertoo tarinan kuvitellen, että hän olisi kuollut 35-vuotiaana autokolarissa. Myös hänen sisaruksensa, joka kuoli jo ennen syntymää keskenmenoon, pääsee ääneen, hänen muistokseen laitettiin aina jouluseimeen pieni lasiporsas. Pääosassa on kuitenkin Jonaksen äiti, Ingegärd Gardell, joka oli hyvin kiehtova persoona. Lastenpsykiatri, neljän lapsen äiti, joka solmi liiton Jonaksen kanssa synnyttäessään hänet ja ollessaan kuolemaisillaan umpilisäkkeen puhkeamiseen. Ei hän voi kuolla, tuo rääpäle ei selviä ilman äitiä.
Erikoinen sukutarina. Hauskoja oivalluksia, itseironiaa ja huumoria. Jopa kuoltuaankin Jonas astuu taivaassa näyttämölle ja valehtelee äitinsä puolesta. Eittämättä paras itsekirjoitettu postuumi. (Eittämättä oli yksi Ingegärdin lempisanoja.)
Kiintoisaa! Olen lukenut Gardellin HIV-trilogian, joten kirjailija on tuttu. Tuo pitää ehdottomasti lukea. Kiitos!
Ap
Elena Ferrante, Amalian rakkaus
Ferranten esikoisromaani ilmestyi jo 1999, suomeksi 2005 ja nyt uutena laitoksena. Kertoo äidin ja tyttären suhteesta, kyseenalaistaa aikansa pyhiä arvoja, äitiyttä ja avioliittoa ja antaa äänen naisille, jotka ylittävät rajoja. Noin sanotaan takakansitekstissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leena Lehtolainen, Valapatto
Juha Hurme: Niemi
ja George R.R.Martin: A Feast for Crows (eli tokavika olemassaolevista GOT -kirjoista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alice Zeniterin Unohtamisen taito. Nuori nainen etsii identiteettiään ja algerialaisia juuriaan. Hyvältä vaikuttaa heti alussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Conn Iggulden: Ruusujen sota osa 1, Myrskylintu
Vaikuttaa erittäin hyvin kirjoitetulta, vaikka olen vasta ihan alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu
Maailman luetuin kirja, yliluonnollinen. :)
Sarah Petty ja Erin Verbeck: Worth every penny
Joel Dicker: totuus Harry Quebertin tapauksesta, on hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Elena Ferrante, Amalian rakkaus
Ferranten esikoisromaani ilmestyi jo 1999, suomeksi 2005 ja nyt uutena laitoksena. Kertoo äidin ja tyttären suhteesta, kyseenalaistaa aikansa pyhiä arvoja, äitiyttä ja avioliittoa ja antaa äänen naisille, jotka ylittävät rajoja. Noin sanotaan takakansitekstissä.
Luettu on. En tykännyt. En pidä Ferranten Napoli-sarjastakaan suuremmin, mutta tämä oli vielä huonompi. Äidin kuoltua päähenkilö muistelee vanhempiensa avioliittoa ja isän mustasukkaisuutta ja väkivaltaa. Äiti kiusasi isää ja isä hakkasi. Kirjan lopussa paljastuu, että äiti teki kaiken tahallaan ja provosoiden. Hänellä ei ollut mitään rakastajaa, vaikka näytteli niin. Tytärkin on jotenkin outo. En ymmärrä, miksi pitää kertoa tarkasti kuukautisvuodon alkaminen ja tamponin poisotto, jollei se sitten ollut aikoinaan (v. 1999) järkyttävän vapaamielistä kerrontaa! Oli onneksi ohut kirja, sekä sivuiltaan että sisällöltään.
Ferrante on noussut suosituksi kirjailijaksi, mutta minulle ei avaudu hänen suosionsa syy.
Kolme kirjaa kesken:
Ruth Rendell: Rottweilern
Jordan B. Petterson: 12 elämänohjetta. Käsikirja kaaosta vastaan. (Tää on ollut kesken joulusta saakka.)
Adrian Goldsworthy: Caesar
Viimeinen sujuu parhaiten. Pettersonin kanssa olen ajoittain niin eri mieltä että kiukkuisuuttani en tartu koko kirjaan taas viikkokausiin. Ja Rendell on ruotsiksi, ja lukeminen on masentavan hidasta, kun suomeksi ja englanniksi pystyn lukemaan tosi nopeasti.
Jos ei spoilattaisi kirjojen plot twistejä tänne. Kirjoittakaa mieluummin, että lopun käänne oli epäuskottava tms.
Da Vinci code