Lue keskustelun säännöt.
Voimat vähissä liian monien vastoinkäymisten jälkeen
07.08.2018 |
En oikein pysty näkemään merkitystä tälle ikävien tapahtumien elämänkaarelle. Ovat seuranneet toinen toistaan niin etten ole ehtinyt voimaantua tai toipua edellisestä. En viitsi alkaa luettelemaan yksittäisiä tapahtumia, kaikki normaaliin elämään kuuluvia, mutta liian monta mitä keskiverrosti tapahtuu. Pitkän ajan kuluessa, niin ettei yhdestä kasaumasta ole kysymys.
Mistä löydätte voimaa ja toivoa ja jaksatte yrittää aina uudestaan?
Kommentit (44)
Pistät miehen jakamaan vaatuuta tai heität ulos ja lepäät vuoroviikoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut todella paskat kaksi viimeistä vuotta. Vauva, joka ei nukkunut, siitä väsymyksestä masennus. Kun toivuin ja palasin äitiyslomalta sain laittomin perustein potkut (ei liittynyt masikseen vaan firman tapaan nähdä äidit taakkana). Seuraavassa työssä oli niin kova tahti, että keikun burnoutin rajoilla. Uusi työ tilalle, ja siinä jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Tänä kesänä äitini sairastui syöpään ja nyt on tulossa avioero. Olen täysin poikki.
Unohdin vielä lisätä rahahuolet. Olisi eroaminen himpun verran helpompaa, jos ei tarttisi miettiä miten elätän yksin kaksi lasta. Olen korkeasti koulutettu ja hyvässä työssä, vaan eipä siitäkään palkasta verojen ja maksujen jälkeen juuri jää mällättävää.
Koko elämä ollut aikalailla vain pelkkää takapakkia. Pääsyy itsessä mutta esim.surkeaan lapsuuteen en ole voinut vaikuttaa ja kuolemantapauksiin ja menetyksiin lähipiirissä jne. Enää ei ole mitään turva- ja tukiverkkojakaan. Kumppanilta ei juuri saa tukea mihinkään, eli ei voi oikein puhua yhtään mistään, ei iloista eikä suruista, läheiset kuolleet eikä ystäviä.
Selviämistä päivästä seuraavaan vaikka kuinka ajattelisi positiivisesti. Tulevaisuus on ollut vuosia kuin harmaa verho nenän edessä. Tsempit kaikille!
Mulla on ollut todella paskat kaksi viimeistä vuotta. Vauva, joka ei nukkunut, siitä väsymyksestä masennus. Kun toivuin ja palasin äitiyslomalta sain laittomin perustein potkut (ei liittynyt masikseen vaan firman tapaan nähdä äidit taakkana). Seuraavassa työssä oli niin kova tahti, että keikun burnoutin rajoilla. Uusi työ tilalle, ja siinä jouduin työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Tänä kesänä äitini sairastui syöpään ja nyt on tulossa avioero. Olen täysin poikki.