Voimat vähissä liian monien vastoinkäymisten jälkeen

Tutustu vetovoiman lakiin..

Lääkkeet, terapia, nukkuminen, syöminen, matkustelu.

Keskityn vaan omaan kuplaani ja elämääni ja yritän muistaa että kuka olen ja millainen ihminen. Ei sen väliä mitä muut ajattelee tai mitä kodin ulkopuolella tapahtuu...

Sama homma. Tulevaisuus pelottaa todella paljon tällä hetkellä

Onko vaihtoehtoja?

Mitä vähemmän ns. Tukijalkoja elämässä sen enemmän vastoinkäymiset ottaa koville. Tukijaloilla tarkoitan työtä, terveyttä, perhettä, ystäviä, kavereita, harrastuksia, positiivista ja eteenpäin katsovaa elämänasennetta. Kun nämä kunnossa, niin vastoinkäymiset eivät lamauta.

Olen vastuussa myös toisista ihmisistä. Ei ole mahdollisuutta siksi heittää hanskoja tiskiin. Päivä kerrallaan eteenpäin, vaikka hampaat irvessä. Joskus se vielä helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Tutustu vetovoiman lakiin..

Täyttä roskaa! Unohda ap tämä kommentti.

Nuorena kun petyin rakkaudessa pahasti ja halu perheen perustamiseen oli kova, minua lohdutti suuresti kun sanottiin että seuraava mies on hyvä, ja ihan varmasti vielä onni löytyy kun olet niin nuori, sinulla on aikaa. Olen aina yrittänyt pitää sitä johtotähtenä, että jotain hyvää tulee kyllä tapahtumaan, ja jo sen odottaminen on tuonut parempaa mieltä. Usko ja toivo, ja tavoitteiden asettaminen ja niiden hyväksi työskenteleminen.

Nyt vanhempana on tullut enemmän myös sellaisia ajatuksia, että ei uskalla haaveilla ja toivoa kovin paljon, ja siten välttyy pettymykseltä. Elää vaan tätä hetkeä ja tavallista arkea eikä ajattele tai toivo mitään sen kummempaa onnea tai iloa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vastuussa myös toisista ihmisistä. Ei ole mahdollisuutta siksi heittää hanskoja tiskiin. Päivä kerrallaan eteenpäin, vaikka hampaat irvessä. Joskus se vielä helpottaa.

Helpottaako?

Raahaudun päivä kerrallaan eteenpäin. Välillä kun pääsee lepäämään rennommin niin silloin yritän muistaa keskittyä nauttimaan siitä hetkestä.

Mistä tiedät mitä "keskiverrosti tapahtuu."

Vierailija kirjoitti:

En oikein pysty näkemään merkitystä tälle ikävien tapahtumien elämänkaarelle. Ovat seuranneet toinen toistaan niin etten ole ehtinyt voimaantua tai toipua edellisestä. En viitsi alkaa luettelemaan yksittäisiä tapahtumia, kaikki normaaliin elämään kuuluvia, mutta liian monta mitä keskiverrosti tapahtuu. Pitkän ajan kuluessa, niin ettei yhdestä kasaumasta ole kysymys.

Mistä löydätte voimaa ja toivoa ja jaksatte yrittää aina uudestaan?

  Oletko nainen vai mies? Valaise vähän muutenkin, aika ympäripyöreä aloitus.     Oletko joskus ajatellut että elämän pitäisi olla helppo?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät mitä "keskiverrosti tapahtuu."

Ainakin minä tiedän faktana, etteivät oman elämäni tapahtumat ole keskivertoja. Sekin vaikeuttaa, kun ei ole vertaistukea.

Kannattaa yrittää keskittyä niihin asioihin mitkä tuovat juuri sinulle voimaa ja mitkä asiat ovat sinulla nyt hyvin. Ei tarvitse olla mitään isoa, esim: aamukahvit parvekkeella, retki luontoon/puistoon, lainaksi hyvä kirja, istuskelu rannalla, pala hyvää kakkua, konsertti, teatteri, kävelylenkki, hyvä musiikki...Keskity siihen hetkeen ja kuuntele hyvää oloa.

Mikäli sinulla on vain voimaa pois vievä ihminen lähipiirissä, vältä tämän kanssa olemista.

Älä seuraa somea mikäli tuntuu että se pahoittaa mielesi.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kun petyin rakkaudessa pahasti ja halu perheen perustamiseen oli kova, minua lohdutti suuresti kun sanottiin että seuraava mies on hyvä, ja ihan varmasti vielä onni löytyy kun olet niin nuori, sinulla on aikaa. Olen aina yrittänyt pitää sitä johtotähtenä, että jotain hyvää tulee kyllä tapahtumaan, ja jo sen odottaminen on tuonut parempaa mieltä. Usko ja toivo, ja tavoitteiden asettaminen ja niiden hyväksi työskenteleminen.

Nyt vanhempana on tullut enemmän myös sellaisia ajatuksia, että ei uskalla haaveilla ja toivoa kovin paljon, ja siten välttyy pettymykseltä. Elää vaan tätä hetkeä ja tavallista arkea eikä ajattele tai toivo mitään sen kummempaa onnea tai iloa.

  Kuka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaaa, niinhän se menee.

Kun ei toivo ei pety.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät mitä "keskiverrosti tapahtuu."

Paljon ihmisiä tunnen ja heidän kokemuksiinsa vertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät mitä "keskiverrosti tapahtuu."

Ainakin minä tiedän faktana, etteivät oman elämäni tapahtumat ole keskivertoja. Sekin vaikeuttaa, kun ei ole vertaistukea.

  Oisko mahdotonta ottaa selvää jos sitä vertaistukea jostain saiskin, onhan niitä kaikenlaisia ryhmiä.

Oletko varma ettet sairasta masennusta ja näe kaikkea sen takia synkempänä kuin onkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät mitä "keskiverrosti tapahtuu."

Paljon ihmisiä tunnen ja heidän kokemuksiinsa vertaan.

  Toi on paha, toi vertaaminen, siihen ei kannattais koskaan sortua.