Lue keskustelun säännöt.
Tehtiin lapsi, jota kaikki odotti, mutta nyt kukaan ei lupauksistaan huolimatta auta
06.08.2018 |
Ennen raskauttani lähipiiri (tulevat isovanhemmat ja muut sukulaiset) kyseli kieli pitkällä, että koskas teille tulee vauva ja suunnilleen painostivat lisääntymään ja höpöttivät koko ajan mitä tekisivät sitten sen vauvan kanssa. No me lisäännyttiin, koska haluttiin, mutta toki ilahdutti kuulla, että apua olisi sitten saatavilla. Kun kerrottiin raskaudestani, niin ihmiset varta vasten soittivat minulle ihan vain kertoakseen, että miten sitten tulevat auttamaan minua kun vauva on syntynyt ja haluavat hoitaa vauvaa jne. No, vauva synty, ja: nada de nada. Kukaan ei auta. Kukaan ei suostu katsomaan vauvaa edes puolta tuntia, tai käymään puolestani hoitamassa jonkun vauvaan liittyvän asian.
Joo kiitti vitu*sti.
Kommentit (79)
Kuulostaa ihan peruskohteliaisuudelta. Jos ei hössötä ja ihastele tulevaa lasta jo ennakkoon, leimautuu oudoksi ihmiseksi varsinkin jos on nainen. Ehkä he ovatkin sillä hetkellä halunneet vahtia vauvaa mutta koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.. Omatkin suunnitelmat saattaa muuttua jne.
Mitään kiveen hakattuja "lupauksia" tuollaiset puheet eivät ole. Ainoat jotka ovat "jumissa" lapsen kanssa ovat sinä ja miehesi. Nauttikaa nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kenelläkään muulla kuin sinulla ja miehelläsi ei ole VELVOLLISUUTTA hoitaa lastasi. Nuo ihkuttelut ja lupaukset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kuka järkevä edes tekee lapsia toisten painostuksen takia??
No ei tietenkään ole velvollisuutta. Ihmettelen tässä vain, että miksi halusivat valehdella. Eivät olisi alunperinkään luvanneet auttaa. Ap.
Se on sitä sosiaalista diibadaabaa, jota odotetaan tietyissä tilanteissa. Vrt. "soitellaan/mennään syömään joku päivä/pitäisi yrittää nähdä vähän useammin" jne.
Sinullako omat vanhempasi harrastavat sinulle tuollaista diibadaabaa? Jotkut puolitutut toki. Ap.
Sain oman lapseni vuosituhannen vaihteessa, ei silloin kukaan edes teeskennellyt olevansa kiinnostunut toisten lapsista. Ennemminkin ehkä vähän siihen suuntaan, että jallitettiin muutkin siihen samaan sateeseen, koska "pitää". Eikä siinä mitään, ihan hyvin se meni niinkin.
Täytyy kyllä sanoa, että kyllä mulla sen verran käytöstapoja on, että jos en aio hoitaa lasta, niin EN SANO, että haluan hoitaa. Ihastella voi muullakinlailla, kyllä.
Ei jumalauta. Menette lisääntymään vain siksi että porukka lupas auttaa sen pershedelmän kanssa ja nyt ollaan vihasia, kun ei luvattua hoitoa tulekaan?
Voi tätä huutonaurun määrää.....
Että ihmiset osaakin olla yksinkertaisia".....minkä ihmeen takia kenenkään muun pitäis sitä teidän jälkikasvuanne hoitaa? Teidänhän se on.
Ei niiden hoitajaksi lupautuneiden 😂
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan peruskohteliaisuudelta. Jos ei hössötä ja ihastele tulevaa lasta jo ennakkoon, leimautuu oudoksi ihmiseksi varsinkin jos on nainen. Ehkä he ovatkin sillä hetkellä halunneet vahtia vauvaa mutta koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.. Omatkin suunnitelmat saattaa muuttua jne.
Mitään kiveen hakattuja "lupauksia" tuollaiset puheet eivät ole. Ainoat jotka ovat "jumissa" lapsen kanssa ovat sinä ja miehesi. Nauttikaa nyt.
Eli omien vanhempien ja anopin puheet on vain peruskohteliaisuutta vailla tarkoitusta? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet rasittava jankuttaja. Käy ilmi jo tästä ketjusta. Ei kukaan jaksa, sanovat jotain että pääsisivät susta eroon nopeasti.
Ei uskalla auttaa, koska jos pikkusormen antaa se vie koko käden. Äkkiä isovanhemmat huomaa, että lapset onkin heillä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eiolesukulaistenvastuulla kirjoitti:
Kirjoitat, että "me lisäännyttiin", eli sinulla on siis puoliso. Et siis ole yksinhuoltaja. Juttu on nyt niin, että puolisosi tehtävä on katsoa vauvaa sillä välin, kun sinä käyt hoitamassa jonkun vauvaan liittyvän asian, tai sitten toisinpäin. Eikö puolisosi pysty katsomaan vauvaa edes puolta tuntia? Missä hän on, töissäkö? Onko hän muka töissä aina? Tuskin. Onko työ, minkä vuoksi matkustaa paljon? Jos, niin on puolisosi tehtävä palata sinulle lastenhoitaja edes siksi ajaksi, että pääset tärkeille asioille. Ei maksa paljon. Ei ole sukulaisten tehtävä hoitaa teidän vauvaa, hoitakaa itse, tai palkatkaa hoitaja. Jos on väsymystä, masennusta ym., niin silloin rohkeasti yhteys neuvolaan, sitä kautta saa apua. Avun pyytäminen ei ole häpeä.
Älkää syytelkö puolisoitanne, se on väärä tie.
Yleensä isäkin osallistuu lapsen hoitoon, eikä jätä lasta 24/7 äidin hommaksi. Näin ainakin meillä osallistui. Suku on 300-500 km päässä.
Jos lapsesi on vielä vauva, sopii unohtaa, että kukaan muu haluaa häntä hoitaa. Ei kukaan halua olla vastuussa imeväisikäisestä, joka paskoo vaippaansa ja syö ja huutaa eikä reagoi oikein mihinkään, mitä (vieras) hoitaja tekee.
Jos haluat, että lapsesi saa luotua suhteet sukuihinsa, sinä (/puoliso) olet se, joka viet lapsen isovanhempien ym. luo ja PYSYT ITSE LÄSNÄ KOKO AJAN hoitamassa sitä lasta. Sitten kun lapsi on viisivuotias, voit kysyä isovanhemmilta, haluaisivatko he katsoa lasta parin tunnin ajan. Sen ikäinen osaa jo mahdollisesti sanoa, että on pissahätä, ja jopa pyyhkiä itse, mikäli olet sen suhteen tarpeeksi aloitteellinen. Viisivuotiaan kanssa pystyy jo juttelemaan ja hänet pystyy viemään pitämään hauskan päivän vaikka kotieläinpuistoon tai jäätelöbaariin.
Jos lapsellasi on kaksi huoltajaa, hoitamisvastuu ja läsnäolopakko jakaantuu teidän kahden kesken 24/7 ensimmäiset viisi vuotta. Tämä koskee niin virallisten asioiden hoitoa kuin kampaajalla, kavereiden luona ja kuntosalilla käymistä. Jos puoliso ei pysty valvomaan sillä aikaa, sinä otat lapsen mukaasi.
Suosittelen, että aikanaan laitat päiväkotiajat vähän pidemmiksi kuin työpäiväsi, jotta saat hoidettua sellaisia asioita, joita et voi hoitaa yhdessä lapsen kanssa ja joiden ajan puolisosi ei voi hoitaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan peruskohteliaisuudelta. Jos ei hössötä ja ihastele tulevaa lasta jo ennakkoon, leimautuu oudoksi ihmiseksi varsinkin jos on nainen. Ehkä he ovatkin sillä hetkellä halunneet vahtia vauvaa mutta koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.. Omatkin suunnitelmat saattaa muuttua jne.
Mitään kiveen hakattuja "lupauksia" tuollaiset puheet eivät ole. Ainoat jotka ovat "jumissa" lapsen kanssa ovat sinä ja miehesi. Nauttikaa nyt.
Eli omien vanhempien ja anopin puheet on vain peruskohteliaisuutta vailla tarkoitusta? Ap.
Voisiko mitenkään olla, että he tarkoittivat sitten, kun lapsi on hiukka isompi? Kun sen kanssa voi jo puuhailla jotakin? Onko vauva joku about kaksiviikkoinen, kuten itselle tulee mieleen?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsesi on vielä vauva, sopii unohtaa, että kukaan muu haluaa häntä hoitaa. Ei kukaan halua olla vastuussa imeväisikäisestä, joka paskoo vaippaansa ja syö ja huutaa eikä reagoi oikein mihinkään, mitä (vieras) hoitaja tekee.
Jos haluat, että lapsesi saa luotua suhteet sukuihinsa, sinä (/puoliso) olet se, joka viet lapsen isovanhempien ym. luo ja PYSYT ITSE LÄSNÄ KOKO AJAN hoitamassa sitä lasta. Sitten kun lapsi on viisivuotias, voit kysyä isovanhemmilta, haluaisivatko he katsoa lasta parin tunnin ajan. Sen ikäinen osaa jo mahdollisesti sanoa, että on pissahätä, ja jopa pyyhkiä itse, mikäli olet sen suhteen tarpeeksi aloitteellinen. Viisivuotiaan kanssa pystyy jo juttelemaan ja hänet pystyy viemään pitämään hauskan päivän vaikka kotieläinpuistoon tai jäätelöbaariin.
Jos lapsellasi on kaksi huoltajaa, hoitamisvastuu ja läsnäolopakko jakaantuu teidän kahden kesken 24/7 ensimmäiset viisi vuotta. Tämä koskee niin virallisten asioiden hoitoa kuin kampaajalla, kavereiden luona ja kuntosalilla käymistä. Jos puoliso ei pysty valvomaan sillä aikaa, sinä otat lapsen mukaasi.
Suosittelen, että aikanaan laitat päiväkotiajat vähän pidemmiksi kuin työpäiväsi, jotta saat hoidettua sellaisia asioita, joita et voi hoitaa yhdessä lapsen kanssa ja joiden ajan puolisosi ei voi hoitaa lastaan.
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama. Painostettiin lapsenlapseen, suru oli kun tein vaan uraa. Kun lapsia sitten tuli käy äitini kyllä kylässä mutta ei silloin leiki lasten kanssa jotta saisin edes tehtyä ruoat ja siivottua rauhassa vaan kävelee minun perässäni, haluaa olla ja keskustella minun, oman lapsensa kanssa. Huutoitkua.
Eiköhän nuo ”voin sitten hoitaa”-jutut ole enemmänkin sellaista small talkia. Itse ainakin annoin raskaana ollessani mennä siihen osastoon. Ymmärrän myös, että kaikilla on omat elämänsä ja velvollisuutensa. Kenellä sairaat vanhemmat hoidettavana, kenellä kiireinen matkatyö, kenellä kaksi hevosta. Monilla on omiakin lapsia ja toiset taas tarvitsevat aikaa työstä palautuakseen. Kukin hoitakoon omat velvoitteensa.
Tiedän kuitenkin, että hädän hetkellä saan apua niin kuin tarjoan sitä itsekin muille. En kuitenkaan odota keneltäkään jatkuvaa panostusta arkeeni. Lastenhoitoapua voi muuten myös ostaa. Meillä on ollut vauvasta asti sama MLL:n hoitaja. Muutaman kympin satsauksella saa jo parin tunnin hengähdystauon ja pääsee urheilemaan tai miehen kanssa leffaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei toi ole mikään uutinen.
Alusta alkaen kannattaa lähteä siitä olettamuksesta että itse muksusi hoidat, apuja ei ole eikä välttämättä tule. Jos joskus siihen on mahdollisuus ja joku pitää sanansa, niin ole onnellinen ja juoksehiton nopeasti ulos ovesta =D =D
Niin se meillekkin puhuttiin vaikka mitä.. mutta todellisuus on sitten toinen. Onneksi en ottanut kovin tosissani, niin en ole joutunut turhiin lupauksiin pettymään. En vain enää ole lapsellisena ihmisenä ottanut hoitoon näiden turhien lupailijoiden mukuloita. Se tie on kaksisuuntainen.
katsellaan sitten miehen kanssa niitä menemisiä kun muksu on isompi. Nyt tää on aika trapetsilla taiteilua kun ollaan molemmat vuorotyössä, lapsen kannalta kuitenkin hyvä että ollaan aikalailla eri aikaan töissä, mutta parisuhteen kannalta aika tappavaa.. viimeksi ollaan ulkona käyty yhdessä 3 vuotta sitten.. Mutta toisaalta.. on sekin juhlaa kun saadaan olla yhdessä koko perhe.
Pakko myöntää että välillä huuli pyöreänä katson noita tuttuja mammoja, jotka valittavat että sitä lapsenhoitoapua ei lähipiiriltä saa aina kun sormia napsauttaa.. Itse olisin tyytyväinen, jos vaikka kerran puolessa vuodessa pääsisi leffaan ja syömään... Mutta siltikkin tuo muksu on ihan parasta mitä ikinä minulla on ollut!!
Aloittajalle vinkkinä, että kaksi lasta ei tosiaan sitten mene samassa kuin yksi; ei vaikka joku väittäisikin niin olevan.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle vinkkinä, että kaksi lasta ei tosiaan sitten mene samassa kuin yksi; ei vaikka joku väittäisikin niin olevan.
Meillä on mennyt hyvin kahden lapsen kanssa mutta ehkä meillä kävi sitten vain tuurikärpänen.
Miksi ladella omia totuuksia jos ihmisillä on erilaisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle vinkkinä, että kaksi lasta ei tosiaan sitten mene samassa kuin yksi; ei vaikka joku väittäisikin niin olevan.
Niin, ei mene, mutta ei se työmääräkään aivan kaksinkertainenkaan ole, vaikka voisi luulla. Tosin riippuu paljon lapsista. Olen ollut hoitamassa seitsemääkin lasta (2-9 v.), jotka kaikki olivat perus tyytyväisiä kilttejä lapsia, jotka leikkivät keskenään ja ottivat toisensa huomioon. Sitten taas olen ollut hoitamassa kahta erityislasta (6 ja 7 v.), jotka olivat koko ajan toistensa kimpussa ja tekemässä jotain käymää. Ja voin sanoa, että olisin kyllä ottanut itselleni sata kertaa mieluummin nuo ensiksi mainitut kuin jälkimmäiset. Rakkaita lapsia toki kaikki, mutta työmäärä jälkimmäisten kanssa moninkertainen.
Parhaimmillaan lapsilla pelaa hyvin yhteen, heidät saa kasvatettua huomaavaisiksi, jaksavat kuunnella yhtäaikaa samaa satua jne., mutta pahimmillaan se on kyllä aivan hirveää hullunmyllyä, kun kumpikin tahtoo eri asioita, eivätkä mitkään kompromissit ja vuorottelut kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hoitamassa seitsemääkin lasta (2-9 v.), jotka kaikki olivat perus tyytyväisiä kilttejä lapsia, jotka leikkivät keskenään ja ottivat toisensa huomioon. Sitten taas olen ollut hoitamassa kahta erityislasta (6 ja 7 v.), jotka olivat koko ajan toistensa kimpussa ja tekemässä jotain käymää.
Myös kaksi normilasta, jotka eivät ole millään lailla erityisiä diagnoosilapsia, voivat inhota toisiaan ja olla koko ajan toistensa kimpussa.
Parhaat avut olen aina saanut toisilta lapsiperheitä - kun on itse vain auttanut takaisin. Lapsilla on vauvoista asti helpompaa jäädä hoitoon sellaiseen paikkaan jossa on muitakin pikkulapsia, läheiset lapsiperheet ovat lapselle tutumpia hoitajia monesti kuin jopa isovanhemmat, tärkeimmät hoito-ohjeet kuunnellaan koska sillä hetkellä muistetaan ja ymmärretään itsekin niiden merkitys hoidon sujuvuuden kannalta, vauvojen ja taaperoiden hoito on usein sujuvaa, koska itsekin vietetään samaa arkea tai se on "tuoreessa muistissa" ja toisten pikkulasten vanhemmilla ei ole mitään tarvetta ylittää rajoja tai "leikkiä äitiä", kuten (anteeksi nyt vain, ei kaikissa tapauksissa) mummolla tai vauvakuumeisella siskolla/kälyllä saattaisi olla.
Hanki toisia äitejä ja lapsellisia pariskuntia ystäviksi. Sitten autatte toisianne. Lapsetkin saavat ystäviä pienestä pitäen. Et ole todellakaan ainoa, joka ei saa nykyään apua lastenhoidossa, ja tällaisten kanssa voi auttaa toisiaan.
Miksi et kerro vauvan ikää? Minusta jotenkin hassua, jos vauva on esim. alle puolivuotias, että kuvittelet että ois ok muiden vaan hoitaa. Tosin, jos sinua on aina luvattu katteettomasti auttaa, niin ehkei se kasvata ajattelemaan, että asiat tulee tehdä itse loppujenlopuksi. Jotain 2-vuotiasta jo voi joku muukin hoitaa.