Tehtiin lapsi, jota kaikki odotti, mutta nyt kukaan ei lupauksistaan huolimatta auta

Harmi, ettei sitä lasta voi palauttaa, kun on niin rasittavaa näköjään elää sitä muidenkin elämää lapsiperhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

No ei toi ole mikään uutinen.

Alusta alkaen kannattaa lähteä siitä olettamuksesta että itse muksusi hoidat, apuja ei ole eikä välttämättä tule. Jos joskus siihen on mahdollisuus ja joku pitää sanansa, niin ole onnellinen ja juoksehiton nopeasti ulos ovesta =D =D

Niin se meillekkin puhuttiin vaikka mitä.. mutta todellisuus on sitten toinen. Onneksi en ottanut kovin tosissani, niin en ole joutunut turhiin lupauksiin pettymään. En vain enää ole lapsellisena ihmisenä ottanut hoitoon näiden turhien lupailijoiden mukuloita. Se tie on kaksisuuntainen.

katsellaan sitten miehen kanssa niitä menemisiä kun muksu on isompi. Nyt tää on aika trapetsilla taiteilua kun ollaan molemmat vuorotyössä, lapsen kannalta kuitenkin hyvä että ollaan aikalailla eri aikaan töissä, mutta parisuhteen kannalta aika tappavaa.. viimeksi ollaan ulkona käyty yhdessä 3 vuotta sitten.. Mutta toisaalta.. on sekin juhlaa kun saadaan olla yhdessä koko perhe.

Pakko myöntää että välillä huuli pyöreänä katson noita tuttuja mammoja, jotka valittavat että sitä lapsenhoitoapua ei lähipiiriltä saa aina kun sormia napsauttaa.. Itse olisin tyytyväinen, jos vaikka kerran puolessa vuodessa pääsisi leffaan ja syömään... Mutta siltikkin tuo muksu on ihan parasta mitä ikinä minulla on ollut!!

Mitä ne isovanhemmat sitten vastaavat, jos heiltä kysyy heidän aikaisemmista puheistaan? Siitä ei kukaan näissä puheenvuoroissa kerro.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisinta tässä on se, että neuvola ei osannut tarjota apua kun ap pyysi tukiverkkoja. Ammattini puolesta tiedän, että neuvolan terveydenhoitajilla pitäisi olla ihan selvä toimintakaavio, jos joku pyytää apua.

Ihan samaa ihmettelin. Itsekin työskentelen sellaisessa hommassa, että tärkeä osa työtäni on osata kertoa saatavilla olevista palveluista ja ohjata niihin.

Tosin eipä tuo mitään uutta ole, omista odotusajoista muistan. Kuopusta kun odotin, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle emmekä tunteneet kuin tyyliin miehen työkavereita hyvin pintapuolisesti. Yritin ottaa puheeksi sitä, että tosissamme emme tiedä, miten saamme vanhempien lasten hoidon järjestymään kun synnytyksen aika tulee, mutta terkkari sivuutti asian ihan joka kerta.

Itse sanon asiakkaalle, että en tiedä, mutta lupaan ottaa selvää ja palata asiaan, jos siis en tiedä. Ja sovitaan soittoaikakin jolloin soitan, ettei lupaus jää ilmaan kellumaan. Mutta eri alojen asiantuntijoitakin on niin moneen junaan.

Ikävää, mutta aika yleistä tuollainen lesoilu. Ihmiset haluavat itsekin uskoa olevansa joviaaleja ja avuliaita, mutta käytännössä eivät sitten viitsikään tinkiä omista menoistaan.

Mutta hei, meistä useimmst on kyllä aivan samassa jamassa. Ei mekään olla kahden lapsen kanssa saatu apua mistään sukulaisilta.

Kannattaa organisoida molemmille omaa aikaa miehen kanssa vuorottelemalla.

Kun lapsi menee päivähoitoon ja jo sitä ennen kannattaa hieroa leikkipuistossa ja Facebookissa tuttavuutta muiden alueen äitien kanssa. Vuorottainen lapsenvahtiminen auttaa isosti eli vanha kunnon YYA!

Lisäksi Mannerheimin lastensuojeluliitosta saa rahalla hoitajan.

Vierailija kirjoitti:

Ei mee tasan... kirjoitti:

Meillä anoppi odotti kovasti lastenlapsia. Anoppi asuu muutaman sadan km päässä ja käy noin kerran kuussa 2-3 päivää auttelemassa. On eläkkeellä ja ei ole muuta kuin aikaa. Ollaan ehdotettu, että muuttaisi samalle paikkakunnalle kuin me. Ei kuulemma passaa. Vasta sitten, kun menettää ajokortin(eli itse tarvitsee apua) voisi muuttaa. Tekee kyllä mieli sanoa, että älä kuule muuta. Mulle olis ihan ok käydä samalla tavalla kerran kuussa auttelemassa, kun hän ikääntyy. Nytkin jo autetaan usein. Kiva, että lapset kasvavat lähes ilman tukiverkkoa ja sitten kun ovat jo isompia niin tulee anoppi tilalle... 😑

Anoppi siis auttaa teitä 2-3 päivää kuukaudessa? Sehän on tosi paljon! Mitä oikein odotat??

Eläkekäinen anoppi matkustaa _muutaman sata kilometriä_ mennäkseen joka kuukausi 2-3 päiväksi lapsiperheen avuksi. Seurauksena narinaa. Huh.

voin sanoa näin vapaaehtoisesti lapsettomana että sukulaiset voi sanoo ihan mitä vaan, lupailla että et sä yksin jää ja kyllä me autetaan, kuhan lisäännytte, koska he ovat jo kärsineet omat lastenkasvatus rääkit. Silti peruvat välillä normi kahvittelujakin, joten en luottais sukulaisten tai tuttavien "lupailuihin" ja toive ajatteluihin että mitään apua irtoisi jos lapsia tulisi.

enkä IKINÄ tekisi lasta painostuksesta, tai että joku sukulais mummo haluaa että minä ja mies lisäännytään. se on tasan minun ja miehen välinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kenelläkään muulla kuin sinulla ja miehelläsi ei ole VELVOLLISUUTTA hoitaa lastasi. Nuo ihkuttelut ja lupaukset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Kuka järkevä edes tekee lapsia toisten painostuksen takia??

No ei tietenkään ole velvollisuutta. Ihmettelen tässä vain, että miksi halusivat valehdella. Eivät olisi alunperinkään luvanneet auttaa. Ap.

Oletko kysynyt suoraan, joutaako joku esim 15.8 hoitamaan vauvaa, kun on meno. Näin minulta kysytään. Se, että apua ei tarjota, voi johtua siitä, että ollaan arkoja, pelätään häiritsemistä.

Sovit jonkun selvän päivän, milloin esim veljesi voi tulla hoitamaan. Älä jää marttyyrina voivottelemaan. Terv mummi, joka hoitaa, kun pyydetään päivämäärän kanssa.

Äitini sanoi aina ennenkuin mulla oli lapsia, että hän ei sitten lapsenlapsia hoida ja kun minun perheeni tulee kylään, on hänellä vaalea nahkasohva ja migreeni. Ei ollut koskaan yhtään harhakäsitystä, että hän lapsiani hoitaisi. Sit kun menin naimisiin alkoi äitini puhua, että "ei olisi kiva kuolla vielä kun olisi kiva niitä lapsenlapsia nähdä ensin". Meillä oli kova yritys päällä ja kaksi keskenmenoa, äitini ei toki näistä tiennyt. No. Nyt on lapsenlapsia. En ole koskaan pyytänyt äidiltä hoitoapua. Minun lapsiani äitini on nähnyt viimeksi nelisen vuotta sitten. Ei sovi vierailut hänen luokseen eikä hän halua tulla meille. Ei ole tullut edes lasten rippijuhliin. Puhelimessa ei jaksa kuulla heidän kuulumisiaan. Nyt on alkanut kysellä, koska tullaan käymään. Voi olla, et menee vielä aikaa.. Onneksi anopin luo lapset ovat olleet aina tervetulleita. Välimatkaa on sen verran, et arjen apuun ei hänestäkään ole ollut, mutta on ollut kultaakin kallimpaa se tieto, että aina saadaan mennä.

Älkää nyt helvetissä kuvitelko, että kukaan muu ne teidän lapset hoitaa, kuin te itse! Sen varaan, että tutut auttaa lastenhoidossa, ei kannata jättää.

En myöskään ymmärrä näitä, kun ihmiset valittaa turvaverkkojen, rahan, terveyden jne. puutteesta, ja "tekevät" lisää lapsia. Siis jos on jo valmiiksi huono tilanne. Yllätyksiähän elämässä sattuu, mutta jo olemassaolevaan kurjuuteen lisää lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä kysellään lapsen ikää?

Olen hoitanut 2kk vanhaa vauvaa viikonlopun. Hyvin meni.

En nyt halua aloittaa mitään väittelyä, mutta

-Suurin osa ihmisistä ei koe miellyttäväksi hoitaa toisten kaksi kuukautta vanhaa vauvaa pitkää aikaa

-Suurin osa vanhemmista ei halua antaa kahden kuukauden ikäistä vauvaa hoitoon pitkäksi aikaa

Tähän on varmaan ihan biologiset asiat syynä, miksi suurin osa ihmisistä kokee noin.

Sen sijaan ap:n on toki ihan ymmärrettävää haluta edes pientä apua. Sitä en tarkoita. Rankassa elämänvaiheessa silläkin, että joku kävisi kaupassa sinulle, olisi iso merkitys. Ja pienten vauvojen äideille on tärkeää tunne, ettei heitä ole unohdettu ja heistä välitetään. Heidän äitiyttä arvostetaan jne.

Mutta ei minun mielestäni noin pienen vauvan ero vanhemmistaan noin pitkän aikaa pitäisi olla mikään "siitä vaan" juttu.

Kyllä pienenkin vauvan hoidossa voi olla apuna. Itse olen vienyt vauvaa vaunulenkille jo muutaman viikon ikäisenä, äiti voi levätä sen ajan rauhassa. Mummina vein usein valmista ruokaa vauvaperheelle, tulee sen väsyneen äidin edes syötyä. Monia asioita voi tehdä, jos vain on halua.

Vierailija kirjoitti:

eiolesukulaistenvastuulla kirjoitti:

Kirjoitat, että "me lisäännyttiin", eli sinulla on siis puoliso. Et siis ole yksinhuoltaja. Juttu on nyt niin, että puolisosi tehtävä on katsoa vauvaa sillä välin, kun sinä käyt hoitamassa jonkun vauvaan liittyvän asian, tai sitten toisinpäin. Eikö puolisosi pysty katsomaan vauvaa edes puolta tuntia? Missä hän on, töissäkö? Onko hän muka töissä aina? Tuskin. Onko työ, minkä vuoksi matkustaa paljon? Jos, niin on puolisosi tehtävä palata sinulle lastenhoitaja edes siksi ajaksi, että pääset tärkeille asioille. Ei maksa paljon. Ei ole sukulaisten tehtävä hoitaa teidän vauvaa, hoitakaa itse, tai palkatkaa hoitaja. Jos on väsymystä, masennusta ym., niin silloin rohkeasti yhteys neuvolaan, sitä kautta saa apua. Avun pyytäminen ei ole häpeä.

Älkää syytelkö puolisoitanne, se on väärä tie.

Just näin, pitää muistaa ettette ole eri puolella, ettekä tappele keskenänne vapaa-ajasta ja työmäärästä. Olette samalla puolella, ja yhtä pulassa liian työn ja liian vähän unen kanssa. Ei ole kummankaan syy. Ette ole toisianne vastaan vaan yhdessä maailmaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Äitini sanoi aina ennenkuin mulla oli lapsia, että hän ei sitten lapsenlapsia hoida ja kun minun perheeni tulee kylään, on hänellä vaalea nahkasohva ja migreeni. Ei ollut koskaan yhtään harhakäsitystä, että hän lapsiani hoitaisi. Sit kun menin naimisiin alkoi äitini puhua, että "ei olisi kiva kuolla vielä kun olisi kiva niitä lapsenlapsia nähdä ensin". Meillä oli kova yritys päällä ja kaksi keskenmenoa, äitini ei toki näistä tiennyt. No. Nyt on lapsenlapsia. En ole koskaan pyytänyt äidiltä hoitoapua. Minun lapsiani äitini on nähnyt viimeksi nelisen vuotta sitten. Ei sovi vierailut hänen luokseen eikä hän halua tulla meille. Ei ole tullut edes lasten rippijuhliin. Puhelimessa ei jaksa kuulla heidän kuulumisiaan. Nyt on alkanut kysellä, koska tullaan käymään. Voi olla, et menee vielä aikaa.. Onneksi anopin luo lapset ovat olleet aina tervetulleita. Välimatkaa on sen verran, et arjen apuun ei hänestäkään ole ollut, mutta on ollut kultaakin kallimpaa se tieto, että aina saadaan mennä.

Olipa surullinen tarina. Onko äidilläsi joku mielenterveysongelma?

Kutsukaa isovanhempia kylään, kahville, sunnuntailounaalle.

Tustustuvat sitten vauvaan.

On mahdollista, että eivät halua häiritä vauvaelämäänne, jos on esim. ensimmäinen lapsenlapsi.

Minä olen isoäiti, joka on saanut aina hoitaa lapsenlapsia, mutta tunnistan itsessäni tuon, ettei uskalla hirveästi häiritä.

Oma konstini on ollut, että pyydän meille kyläilemään, syömään jne. Mutta käy se toisinkin päin. Joten murra sinä jää, ja kutsu kahville ensi sunnuntaina ja muulloinkin. Eipä aikaakaan, kun eivät malta pysyä poissa vaan nimenomaan tulevat katsomaan miten lapsukainen kasvaa ja mitä on oppinut.

Vai ymmärsinkö väärin, eivätkö auta vaikka pyydät? Se on kyllä julmaa, jos näin on.

Ei mee tasan... kirjoitti:

Meillä anoppi odotti kovasti lastenlapsia. Anoppi asuu muutaman sadan km päässä ja käy noin kerran kuussa 2-3 päivää auttelemassa. On eläkkeellä ja ei ole muuta kuin aikaa. Ollaan ehdotettu, että muuttaisi samalle paikkakunnalle kuin me. Ei kuulemma passaa. Vasta sitten, kun menettää ajokortin(eli itse tarvitsee apua) voisi muuttaa. Tekee kyllä mieli sanoa, että älä kuule muuta. Mulle olis ihan ok käydä samalla tavalla kerran kuussa auttelemassa, kun hän ikääntyy. Nytkin jo autetaan usein. Kiva, että lapset kasvavat lähes ilman tukiverkkoa ja sitten kun ovat jo isompia niin tulee anoppi tilalle... 😑

Muutama sata kilometriä tarkoittaa ainakin kolme tuntia matka-aikaa, yhteen suuntaan. Sitten hän nukkuu jossain vuodesohvassa mukisematta pari yötä, ja herää kun lapset hyppii päällä. Ja palkaksi nuristaan, että kun mitään ei saa...

Minkä ikäinen on? Yhtään lähempänä kuuttakymmentä, ja pitkä istuminen bussissa ja nukkuminen huonossa sängyssä on jo ihan tuskaa. Aamulla on jäykkä ja kolmen päivän jälkeen univelassa. Plus virtsankarkailu, piilottele vaippoja kyläpaikassa, ja käy bussin minivessassa kun auto keikkuu.

Miksi ihmisen pitäisi muuttaa, eli luopua kaikesta tutusta, kaikista ystävistä, tutuista paikoista, palvellakseen vain ja ainoastaan teidän tarpeita? Millaisia ihmisiä oikein olette?

Kyllä on kiittämättömiä ihmisiä. Mutta mummo ilmeisesti pitää lspsenlapsia tosi tärkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoisinta tässä on se, että neuvola ei osannut tarjota apua kun ap pyysi tukiverkkoja. Ammattini puolesta tiedän, että neuvolan terveydenhoitajilla pitäisi olla ihan selvä toimintakaavio, jos joku pyytää apua.

Ihan samaa ihmettelin. Itsekin työskentelen sellaisessa hommassa, että tärkeä osa työtäni on osata kertoa saatavilla olevista palveluista ja ohjata niihin.

Tosin eipä tuo mitään uutta ole, omista odotusajoista muistan. Kuopusta kun odotin, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle emmekä tunteneet kuin tyyliin miehen työkavereita hyvin pintapuolisesti. Yritin ottaa puheeksi sitä, että tosissamme emme tiedä, miten saamme vanhempien lasten hoidon järjestymään kun synnytyksen aika tulee, mutta terkkari sivuutti asian ihan joka kerta.

Itse sanon asiakkaalle, että en tiedä, mutta lupaan ottaa selvää ja palata asiaan, jos siis en tiedä. Ja sovitaan soittoaikakin jolloin soitan, ettei lupaus jää ilmaan kellumaan. Mutta eri alojen asiantuntijoitakin on niin moneen junaan.

Olen tällä hetkellä raskaana. Olen joka kerta nostanut huolen aiheeksi sen, että meillä ei ole tällä paikkakunnalla tukiverkostoa. Ekassa neuvolassa kerroin myös, että ollaan jopa mietitty pitääkö meidän muuttaa lähemmäs sukulaisia. Terkkari on ottanut kopin tästä mahdollisesta muutosta ja kuittaa tukiverkostopuheet sillä, että ollaanko me mietitty sitä muuttoa. Olen puhunut hänelle myös siitä, että ei sukulaisten läheisyys välttämättä takaa automaattisesti tukiverkkoa. Ehkä mun pitää ensi kerralla sanoa, että ei muuteta ja voisitko antaa nyt neuvoja miten me saadaan täällä luotua se tukiverkko.

Ihmisillä on oma elämä, ei ketään kiinnosta alkaa jonkun toisen ipanaa hoitamaan. Ei siihen ole velvollisuutta muilla kuin vauvan vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoisinta tässä on se, että neuvola ei osannut tarjota apua kun ap pyysi tukiverkkoja. Ammattini puolesta tiedän, että neuvolan terveydenhoitajilla pitäisi olla ihan selvä toimintakaavio, jos joku pyytää apua.

Ihan samaa ihmettelin. Itsekin työskentelen sellaisessa hommassa, että tärkeä osa työtäni on osata kertoa saatavilla olevista palveluista ja ohjata niihin.

Tosin eipä tuo mitään uutta ole, omista odotusajoista muistan. Kuopusta kun odotin, olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle emmekä tunteneet kuin tyyliin miehen työkavereita hyvin pintapuolisesti. Yritin ottaa puheeksi sitä, että tosissamme emme tiedä, miten saamme vanhempien lasten hoidon järjestymään kun synnytyksen aika tulee, mutta terkkari sivuutti asian ihan joka kerta.

Itse sanon asiakkaalle, että en tiedä, mutta lupaan ottaa selvää ja palata asiaan, jos siis en tiedä. Ja sovitaan soittoaikakin jolloin soitan, ettei lupaus jää ilmaan kellumaan. Mutta eri alojen asiantuntijoitakin on niin moneen junaan.

Olen tällä hetkellä raskaana. Olen joka kerta nostanut huolen aiheeksi sen, että meillä ei ole tällä paikkakunnalla tukiverkostoa. Ekassa neuvolassa kerroin myös, että ollaan jopa mietitty pitääkö meidän muuttaa lähemmäs sukulaisia. Terkkari on ottanut kopin tästä mahdollisesta muutosta ja kuittaa tukiverkostopuheet sillä, että ollaanko me mietitty sitä muuttoa. Olen puhunut hänelle myös siitä, että ei sukulaisten läheisyys välttämättä takaa automaattisesti tukiverkkoa. Ehkä mun pitää ensi kerralla sanoa, että ei muuteta ja voisitko antaa nyt neuvoja miten me saadaan täällä luotua se tukiverkko.

Sattuisitteko asumaan Pohjois-Pohjanmaalla? Minä voisin tarjota apua kun omat lapset jo isompia ja olen työttömänä kotona.

Ei mee tasan... kirjoitti:

Meillä anoppi odotti kovasti lastenlapsia. Anoppi asuu muutaman sadan km päässä ja käy noin kerran kuussa 2-3 päivää auttelemassa. On eläkkeellä ja ei ole muuta kuin aikaa. Ollaan ehdotettu, että muuttaisi samalle paikkakunnalle kuin me. Ei kuulemma passaa. Vasta sitten, kun menettää ajokortin(eli itse tarvitsee apua) voisi muuttaa. Tekee kyllä mieli sanoa, että älä kuule muuta. Mulle olis ihan ok käydä samalla tavalla kerran kuussa auttelemassa, kun hän ikääntyy. Nytkin jo autetaan usein. Kiva, että lapset kasvavat lähes ilman tukiverkkoa ja sitten kun ovat jo isompia niin tulee anoppi tilalle... 😑

Paljonhan anoppi auttaa, jos kerran kuukaudessa tulee teille avuksi! Missä ne toiset isovanhemmat ja sisarukset ovat?

En minäkään muuttaisi noin penseäsävyisen😬miniän lähelle.

Ja kuinka voit sanoa, että kun on eläkkeellä, niin ei ole muuta kuin aikaa! Tiedätkö tarkkaan, miten anopin päivä kuluu? Sitäkään et voi tietää, tarvitseeko teidän apua? Voi elää terveenä 9-kymppiseksi ja kuolla kupsahtaa saappaat jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle vinkkinä, että kaksi lasta ei tosiaan sitten mene samassa kuin yksi; ei vaikka joku väittäisikin niin olevan. 

Kyllä se toinen meilläkin helpotti.

Ikäeroa oli 2 v 9 kuukautta. Kun vauva alkoi osata leikkiä lattialla (puolivuotiaana), isompi otti hänet kaverikseen ja minä sain rauhassa touhuta omiani :) Kun oli vain yksi lapsi, hän vaati osallistumistani leikkeihin todella paljon.