Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppinen Pekka ei ole käynyt koskaan treffeillä, suudellut tai harrastanut seksiä
06.08.2018 |
Rippikouluikäisenä Pekka ajatteli, että 25-vuotiaana hänellä on varmaan jo vaimo ja lapsia. Nyt Pekka on yli 30-vuotias, eikä ole käynyt koskaan treffeillä, suudellut tai harrastanut seksiä. Se hävettää häntä sen verran paljon, ettei hän halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään.
Kommentit (1669)
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.
Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Naiset ei valita, koska ne ymmärtää (no ainakin useimmat), ettei se auta mitään. Ei se kiinnostava mies tuu ovelle kolkuttelemaan, vaikka kuinka valittais lehdissä ja av-palstalla. Huonoa tuuria se vain on, kaikki eivät tässä maailmassa pariudu. Onneksi elämässä voi olla muutakin hienoa sisältöä kuin parisuhde.
lolololol kirjoitti:
Eli naisten mielestä kuuluukin mennä näin:
- nuoret ja hoikat naiset kuuluvat huippumiehille, eli juuri niille joita on hankala sitouttaa kun kissaa riittää joka sormelle
- lasten tekoon ja perheen perustamiseen mieluiten pitkä, raamikas ja ahkera mutta vähän tylsempi mies niin saa niitä pitkiä lapsia ja ison asunnon
- lihaville yhäreille ne pienemmät ja ujommat miehet, säästöt ja nöyrä asenne kompensoi puuttuvaa tasokkuutta
- kun lapset on lentäneet pesästä, pikkumies pois kuvioista niin pääsee hoitelemaan neljän kympin seksivillityksen entisten pelimiesten kanssa
Eli just 121212:n teorian mukaisesti!
Miksi kuvittelet, että omat horinasi muuttuvat naisten yleiseksi mielipiteeksi, jos laitat alkuun "eli naisten mielestä"?
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.
Minulla on vähän sama tilanne, mutta näin naisena. Aiemmin ulkonäköni ei miellyttänyt ja sain haukkuja miehiltä. Nykyään olen ihan hyvän näköinen ja miehiä riittäisi, mutta maku on mennyt, kun mietin miten pinnallisia miehet ovat.
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Sinä et selkeästi tiedä mitä se on kun on aidosti kemiaa kahden ihmisen välillä. Sen huomaa kyllä itse, ja sen huomaavat muutkin ympärillä olevat.
Ratkaisu: Ensitreffit alttarille! Tai ainakin hakua ja yritystä sinne, tsempit :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.
Koeta nyt ymmärtää se että jos on naisia jotka kiinnostuvat varakkaista korkean statuksen miehistä, se ei tarkoita sitä että kaikki naiset toimii niin. Samalla lailla kuin miehissä on kaikenlaista jantteria, niin on myös naisissa. Joku nainen kirjoitti tänne että hän laihdutti 20 kg ja menetti siinä uskonsa miehiin ja rakkauteen, niin erilaista oli suhtautuminen samaan ihmiseen. Maailma ei ole täydellinen eikä siinä itkeminen auta. On vain löydettyä itselle sopiva tapa elää ja mukavia ihmisiä ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku nyt kertoa, kenen pitäisi tehdä ja mitä Pekan ongelman helpottamiseksi?
Ensin töihin! Paras vaihtoehto olisi hankkia nainen ulkomailta, he ovat monelta osin parempia kuin Suomalaiset. Tai sitten Pekan pitäisi yrittää noin 20 vuotiaita, heille on kova juttu vanhemmat miehet.
Ahaa okei... no ei ihmekään että suomalainen nainen ei ole kelpuuttanut kun heitä pidetään huonompana kuin ulkomaalaisia naisia. Tekisi mieli kysyä, että millä tavalla ulkomaalaiset naiset ovat parempia, mutta toisaalta ei sillä ole mitään väliä. Eli miehet, ulkomaille vaimon hakuun mars mars.
Ja mistä lähtien vanhemmat miehet ovat olleet kova juttu n. 20v. naisille? No ei silläkään mitään väliä ole. Parikymppisiä (ulkomaalaisia) neitoja vaan iskemään siitä mars mars.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Jos se häiritsee, niin älä kerro siitä. Sillä lailla löytyy aito, ei se sen vaikeampaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Mä en käsitä, että mikä näissä miehissä voi olla vikana?? En keksi muuta kun (kriittinen?) luonne. Tunnen monia miehiä ketkä on kun peräkammarista vedettyjä, lihavia ja karvaisia tietokonenörttejä ketkä vetää colaa ja tupakkaa, mutta silti niillä on (suht saman tasoinen!!!) nainen. Voisko olla siinä, että nämä yksinäiset miehet kelpuuttavat vain semmoisen mallitytyn, ketä ei edes vilkaise miestä päin? Laskekaa rimaa ja kohdatkaa vertaisenne.
Joo totta. Kyllä niin hirveillä ( niin fyysisesti kuin käytökseltään) ihmisillä näkee kumppaneita, että täytyy ihan ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.
Samaa totesin itse myös, nuorempana olin automaattisesti epäkiinnostava. Ei kukaan vaivautunut edes tutustua minuun, ei livenä eikä netissä, vaikka löysin aika monta naista jonka kanssa mielenkiinnon kohteet täsmäsi. Ei vastausta, tai jos vastasivat, niin vastaus oli tyyliin "kuulostat kivalta, kerro lisää" ja sen jälkeen ei mitään.
Olis nyt edes antanut mahdollisuutta.
Tänä päivänä olen esimiestehtävissä, tienaan vähän päälle 50k vuodessa, ja nykyään naiset haluaa tutustua. Status täytyy tulla ilmi jotenkin mutta suoraanhan ei voi kertoa.
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Kyllähän sinusta oltiin kiinnostuneita jo ennen vakanssin saamista. Nuo kiinnostuneet naiset eivät vain kelvanneet sinulle.
Naiset, jotka kiinnostuivat sinusta rikastumisen jälkeen lienevät pitkälti golddiggereitä Et varmaankaan edelleenkään vedä puoleesi niitä naisia jotka ihan oikeasti inhoavat statusmiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Ilmeisesti kemiaa ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi kun edelleen nillität täällä katkerana ikisinkkuna. Tai koko juttu on keksitty. Jos on statusta, saa helpommin tilaisuuden osoittaa että on hyvä tyyppi, se on ihan totta. Mutta maaliin asti et edelleenkään pääse, koska naiset huomaa että hyvältä vaikuttava kääre on edelleen silkkoa sisältä.
Ei taso ja kemia ole mitenkään ristiriidassa keskenään.
Ensin katsotaan tasot. Ellei taso riitä, ei tilaisuutta tule. Tutustuminen tapahtuu kaverimielessä ja tarvitaan ihme luokkaa haaksirikkoutuminen kahden autiolle saarelle jotta tilanne siitä muuttuisi.
Jos taso riittää, tutustutaan ja katsotaan onko kemiaa.
Niin se tosielämässä menee.
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Kyllähän sinusta oltiin kiinnostuneita jo ennen vakanssin saamista. Nuo kiinnostuneet naiset eivät vain kelvanneet sinulle.
Naiset, jotka kiinnostuivat sinusta rikastumisen jälkeen lienevät pitkälti golddiggereitä Et varmaankaan edelleenkään vedä puoleesi niitä naisia jotka ihan oikeasti inhoavat statusmiehiä.
99% naisista on golddiggereitä :D
Juju on siinä että suurin osa on sitä tiedostamattaan. Status on kuin halo pään päällä. Samat jutut alkavat kuulostamaan hauskemmilta, ulkonäkö muuttuukin paremmaksi ja tyylitön pukeutuminen eksentriseksi.
Jos ääriesimerkki sallitaan, siksi Kimi Räikkösen tavallisuus sytyttää mutta levyseppähitsarin tavallisuus ei sytytä.
Tiedän kokemuksesta. Ihan niiden tavallisten maanläheisten naisten reaktiot on ihan erilaisia kun on tiedossa että johdan kiinnostavaa projektia. Tutustuminen lähtee liikkeelle eri mielialalla, ja johan sitä kemiaakin löytyy helpommin. Siinä missä oli ennen Kiinan muuri, on nyt avattu ovi.
Harmi vain kun tiedän nyt mikä sen oven todellisuudessa aukaisee.
tttttttttt kirjoitti:
Ei taso ja kemia ole mitenkään ristiriidassa keskenään.
Ensin katsotaan tasot. Ellei taso riitä, ei tilaisuutta tule. Tutustuminen tapahtuu kaverimielessä ja tarvitaan ihme luokkaa haaksirikkoutuminen kahden autiolle saarelle jotta tilanne siitä muuttuisi.
Jos taso riittää, tutustutaan ja katsotaan onko kemiaa.
Niin se tosielämässä menee.
Onko taso siis pelkkää ulkonäköä? Jos sen tietää jo ennen tutustumista. voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin Pekka niin keskittäisin hakuni sidukasta vähän turhankin paljon pitäviin ylipainoisiin yksinhuoltajanaisiin.
Jos Pekka ei ole itse ylipainoinen ja alkoholiin menevä, niin miksi hänen tulisi tyytyä kuvaillunkaltaiseen naiseen?
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vihreäliikemies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30
Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.
Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.
Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.
Kokemusta on.
Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.
Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.
35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.
Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.
Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.
Kyllähän sinusta oltiin kiinnostuneita jo ennen vakanssin saamista. Nuo kiinnostuneet naiset eivät vain kelvanneet sinulle.
Naiset, jotka kiinnostuivat sinusta rikastumisen jälkeen lienevät pitkälti golddiggereitä Et varmaankaan edelleenkään vedä puoleesi niitä naisia jotka ihan oikeasti inhoavat statusmiehiä.
99% naisista on golddiggereitä :D
Juju on siinä että suurin osa on sitä tiedostamattaan. Status on kuin halo pään päällä. Samat jutut alkavat kuulostamaan hauskemmilta, ulkonäkö muuttuukin paremmaksi ja tyylitön pukeutuminen eksentriseksi.
Jos ääriesimerkki sallitaan, siksi Kimi Räikkösen tavallisuus sytyttää mutta levyseppähitsarin tavallisuus ei sytytä.
Tiedän kokemuksesta. Ihan niiden tavallisten maanläheisten naisten reaktiot on ihan erilaisia kun on tiedossa että johdan kiinnostavaa projektia. Tutustuminen lähtee liikkeelle eri mielialalla, ja johan sitä kemiaakin löytyy helpommin. Siinä missä oli ennen Kiinan muuri, on nyt avattu ovi.
Harmi vain kun tiedän nyt mikä sen oven todellisuudessa aukaisee.
Tämä on kyllä kaiken huippu. Naiset ovat tiedostamattaan golddiggereitä?? Sinä tiedät sen jotenkin mystisesti, mutta naiset itse eivät. Huomaatteko ollenkaan miten harhaisia olette?
Voihan! Paljonkin! Esimerkiksi e-pillerit huijaa meitä antamaan ihan väärille ihmisille. Siksikin ne suhteet saattaa lopahtaa...