Lue keskustelun säännöt.
Rahan puute jättää nuoret ulkopuolelle
06.08.2018 |
Eikä nyt siis puhuta pienistä lapsista vaan noin 16-24v opiskelijoista. Rahanpuute on monelle nuorelle syrjäyttävä tekijä joka esimerkiksi jättää nuoren ulkopuolelle kaverien tekemisistä kun ei voi lähteä kaverien kanssa kahville tai elokuviin. Monet nuoret myös jättää opiskelematta tai keskeyttää opinnot taloudellisista syistä. Pitkittynyt rahanpuute voi pahimmillaan johtaa lopulta pitkäaikaistyöttömyyteen.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Niin. Sitten ongelmaksi muodostuu ajan- ja energian puute. Miten tapaat ystäviä jos sulla ei ole aikaa? Toki jos käy töissä ei "syrjäydy" yhteiskunnan määrittelemällä tavalla, mutta nopeasti huomaakin olevansa sosiaaliswsti syrjäytynyt. Uusien kavereiden hankkiminen on yksi vaihtoehto, mutta sekin vaikeaa jos ei ole aikaa ja aikuisena ei enää saa ystäviä. Täälläkin jatkuvasti aloituksia "miten aikuisena saa ystäviä?" Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Niin. Sitten ongelmaksi muodostuu ajan- ja energian puute. Miten tapaat ystäviä jos sulla ei ole aikaa? Toki jos käy töissä ei "syrjäydy" yhteiskunnan määrittelemällä tavalla, mutta nopeasti huomaakin olevansa sosiaaliswsti syrjäytynyt. Uusien kavereiden hankkiminen on yksi vaihtoehto, mutta sekin vaikeaa jos ei ole aikaa ja aikuisena ei enää saa ystäviä. Täälläkin jatkuvasti aloituksia "miten aikuisena saa ystäviä?" Jne.
Rankkaa se on, totta. Ja muutenkin perseestä. Mutta jos rahanpuute on ongelma, on mentävä töihin.
Itse teen kolmivuorotyötä ja maisteriopintoja samanaikaisesti. Vapaa-aikaa on vähän mutta siitä on otettava kaikki irti. Rahasta ei ole puutetta.
/17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Niin. Sitten ongelmaksi muodostuu ajan- ja energian puute. Miten tapaat ystäviä jos sulla ei ole aikaa? Toki jos käy töissä ei "syrjäydy" yhteiskunnan määrittelemällä tavalla, mutta nopeasti huomaakin olevansa sosiaaliswsti syrjäytynyt. Uusien kavereiden hankkiminen on yksi vaihtoehto, mutta sekin vaikeaa jos ei ole aikaa ja aikuisena ei enää saa ystäviä. Täälläkin jatkuvasti aloituksia "miten aikuisena saa ystäviä?" Jne.
No elämä on vaikeaa. Tervetuloa aikuisuuteen.
Sitäpaitsi monissa opinnoissa on niin paljon etämuotoista opiskelua, että osa-aikatyö ja ystävien tapaaminen on helppo sovittaa siihen oheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Niin. Sitten ongelmaksi muodostuu ajan- ja energian puute. Miten tapaat ystäviä jos sulla ei ole aikaa? Toki jos käy töissä ei "syrjäydy" yhteiskunnan määrittelemällä tavalla, mutta nopeasti huomaakin olevansa sosiaaliswsti syrjäytynyt. Uusien kavereiden hankkiminen on yksi vaihtoehto, mutta sekin vaikeaa jos ei ole aikaa ja aikuisena ei enää saa ystäviä. Täälläkin jatkuvasti aloituksia "miten aikuisena saa ystäviä?" Jne.
Ei kaikki tahdo ystäviä ja ihminen tarvitsee myös paljon omaaaikaa ja yksinoloa. Yksin ollessa ihmisen akut latautuvat että jaksaa taas olla ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole näköjään helppoa vanhemmillakaan.
"varsinkin eläkeikäisten velkaantuminen on vielä entisestään pahentunut ja hän ennustaa saman trendin jatkuvan myös tulevina vuosina."
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/yli-55-vuotiaiden-velkaantuminen-…
Väittäisin, että moni eläkkeelle jäävä ei ymmärrä kuinka pieni nettoeläke on. Kuvitellaan etukäteen, että kyllä valtio huolehtii omistaan ja eläkkeellä tulee toimeen, mutta kyllä se tiukkaa tekee, jos on omakotitalo, auto, ehkäpä mökki, tottunut tekemään lomareissun kerran vuodessa, käymään tapahtumissa. Nykyään eläkeläisen elämä on muutakin kuin kotona istumista.
Suomessa ei ole perinteisesti sellaista tapaa, että eläkeläinen luopuu omakotitalostaan ja muuttaa pienenpaan osakkeeseen. Se ei edes onnistu, sillä omakotitalon hinnalla ei saa osaketta. Omakotitalon ylläpitokustannukset ovat eläkeläiselle liikaa.
Tuntuu, että 40+ ikäpolvi ymmärtää paremmin eläkkeen heikon ostovoiman , kun eläkeläinen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän maaahanmuuttajillakaan ole rahaa eikä edes papereita tänne tullessaan, mutta hyvin tuntuvat hekin pärjäävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Niin. Sitten ongelmaksi muodostuu ajan- ja energian puute. Miten tapaat ystäviä jos sulla ei ole aikaa? Toki jos käy töissä ei "syrjäydy" yhteiskunnan määrittelemällä tavalla, mutta nopeasti huomaakin olevansa sosiaaliswsti syrjäytynyt. Uusien kavereiden hankkiminen on yksi vaihtoehto, mutta sekin vaikeaa jos ei ole aikaa ja aikuisena ei enää saa ystäviä. Täälläkin jatkuvasti aloituksia "miten aikuisena saa ystäviä?" Jne.
Ei kaikki tahdo ystäviä ja ihminen tarvitsee myös paljon omaaaikaa ja yksinoloa. Yksin ollessa ihmisen akut latautuvat että jaksaa taas olla ihmisten kanssa.
Harvassa taitavat olla ne, jotka eivät halua lainkaan ystäviä verrattuna heidän määräänsä, jotka haluaisivat öytää itselleen edes yhden luotettavan ystävän... Oma-aika ja yksin oleminen ovat edelleen mahdollisia vaikka olisi ystäv(i)ä. - Toisaalta yksin voi joutua olemaan joukossa, esimerkiksi jos ei ole lainkaan, tai on vain hyvin vähän rahaa. Ei rahalla voi ostaa ystävyyttä ja huonosti hyväksyntääkään ja saattaa jopa johtaa nuoren vain hyväksikäytetyksi ja jonka kanssa halutaan olla siksi, että hänellä on mahd, rahaa enempi, eikä siksi, että hän on mitä on -omana ainutlaatuisena ja siksi niin nerkittävänä itsenään. Mutta toki raha myös auttaa osallistumaan ja olemaan mukana ja "maksamaan" osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leffoja voi lainata kirjastosta ilmaiseksi. Niin mekin teimme omassa nuoruudessa eikä syrjäydytty.
Tämä . Pienelläkin budjetilla voi viettää hyvää elämää. Varmasti monella on ongelmana se, että halutaan asua yksiössä verrattuna soluasuntoihin. Itse viihdyin oikein hyvin 13 henkilön soluasunnossa, jossa asukkaat oli saman tiedekunnan opiskelijoita. Samalla tutustui eri vuosikurssila ja eri vaiheessa oleviin ja eri pääaineita lukeviin tyyyppeihin. Meillä oli paljon kaikenlaista yhteistä ajanviettoa vapaa-aikana. Ensimmäisen vuoden opiskelijat vieläpä asui pari vuotta kahden hengen huoneissa. Aika pian sieltä seuloitui pois porukka joka tästä asumismuodosta ei pitänyt. Asuminen oli sosiaalisempaa ja halvempaa kuin jossain yksiössä. Kun sieltä sitten se parisuhde löytyi, niin pystyi hakemaan perheyksiötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole näköjään helppoa vanhemmillakaan.
"varsinkin eläkeikäisten velkaantuminen on vielä entisestään pahentunut ja hän ennustaa saman trendin jatkuvan myös tulevina vuosina."
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/yli-55-vuotiaiden-velkaantuminen-…
Väittäisin, että moni eläkkeelle jäävä ei ymmärrä kuinka pieni nettoeläke on. Kuvitellaan etukäteen, että kyllä valtio huolehtii omistaan ja eläkkeellä tulee toimeen, mutta kyllä se tiukkaa tekee, jos on omakotitalo, auto, ehkäpä mökki, tottunut tekemään lomareissun kerran vuodessa, käymään tapahtumissa. Nykyään eläkeläisen elämä on muutakin kuin kotona istumista.
Suomessa ei ole perinteisesti sellaista tapaa, että eläkeläinen luopuu omakotitalostaan ja muuttaa pienenpaan osakkeeseen. Se ei edes onnistu, sillä omakotitalon hinnalla ei saa osaketta. Omakotitalon ylläpitokustannukset ovat eläkeläiselle liikaa.
Tuntuu, että 40+ ikäpolvi ymmärtää paremmin eläkkeen heikon ostovoiman , kun eläkeläinen itse.
Tässähän se on just ongelma, ettei osata aikanaan järjestää niitä asioitaan tulevaisuuden tulojen mukaan. Jokainen voi tarkastaa työeläke otteensa koska vaan ja siitä näkee sentilleen paljonko sitä rahaa sitten tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellako nykyään aikaa voi viettää vain kahviloissa ja leffoissa jne? Mistä ne nuoret siihen rahaa repivät?
Omassa nuoruudessa, mistä nyt ei mitään tuhatta vuotta ole edes, kokoonnuttiin kavereiden koteihin, lämpimällä ilmalla mentiin jonnekin puistoon istuskelemaan jne. Kahvin saa halvalla, kun itse keittää. Joskus harvoin mentiin leffaan, tai ravintolaan, mutta ei edes kuukausittain. Kotibileissä tavattiin myös ihmisiä, jos jatkoille mentiin baariin, riitti että ottaa sen yhden baarissa.
Aika halvalla sitä pystyi viettämään hyvinkin laadukkaan nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä on pieni totuuden siemen, mutta kuinka monella työssäkäyvillä on varaa jatkuvasti käydä kahvilla tai elokuvissa?
Esim. lääkärit, opettajat, arkkitehdit jne. joiden palkka on 2800-3700€ brutto ja käteen jää verojen ja muiden jälkeen 2000-2500€/kk
josta maksetaan asuminen, ruoka, työmatkat ja muut kulut. Siinä ei voi enää usein käydä usein kahvilla tai elokuvissa.Jollakin nuorilla on mennyt suhteellisuuden taju ja haluavat elää korkeampaa elintasoa, mihin harvalla edes varakkaalla on varaa.
Ongelma monella on se, että ollaan totuttu vanhempien elintasoon. Eihän kellään opiskelemaan lähtevällä sellaiseen ole varaa mikäli ei käy töissä. Nykyisin esim. Amkissa teknisellä puolella on aikataulut niin löysiä, että monet pystyvät hyvin pitämään kokoaikaisen työn. Tässä suhteessa voi opintopolku amiksen kautta olla kätevämpi, koska sinulla on jo jokin ammattitutkinto. Eräs tuttava opiskeli sähkäriksi. Sai työpaikan ja hakeutui amkkiin, jossa työskenteli koko opintojen ajan. Hän löysi myös vaimon, joka opiskeli sairaanhoitajaksi. Saivat muksunkin siinä opiskelujen aikana. Ihan se on itsestä kiinni, mitä elämässään saavuttaa. Näilläkään ei kumpikaan ole saanut kotoa muuta kuin henkistä tukea ja lapsenhoitoapua tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme saa nykyiset opiskelijat jatkuvasti kitisemään kurjista oloistaan?
En haikaile takaisin omia opiskeluaikojani, jolloin asuttiin alivuokralaisena tai opiskelija-asunnossa toisen toverina, eikä asumistuesta ollut tietoakaan. Opinnot oli rahoitettava kesätyöllä ja valtion takaamalla opintolainalla, jota sai muistaakseni viiden vuoden ajan. Noista elementeistä huolimatta elettiin (tosin aika niukasti), opiskeltiin ja useimmat valmistuivat ammattiin.
Opiskelijat saavat nyt opintorahaa ja pääsivät juuri yleisen asumistuen piiriin. Jälkimmänen mahdollistaa asumisen yksin vuokra-asunnossa Suomen kalleimpien kaupunkien keskusta-alueilla. (Eihän nyt kukaan halua asua soluasunnossa jossakin Itäkeskuksessa, hyi sentään!) Lisäksi on tietysti mahdollista työskennellä oppilaitosten loma-aikoina ja opiskelun ohellakin. Jälkimmäinen taitaa tosin monien kohdalla pidentää tuntuvasti opiskeluaikaa. Näillä elementeillä opiskelijoiden elämä ei kaiken järjen mukaan ole erityisen kurjaa, joten mistä ihmeestä generoituu jatkuva marina?
Tuon takia meillä on vain yksi lapsi, hänelle avattu säästötili ja tavoite saada hyvät säästöt tehtyä.
Niillä sitten voi mm. rahoittaa opiskelut, jos muuten on silloin rahallisesti huono tilanne. Jos taas hyvä tilanne rahan kanssa, niin käyttäköön vaikka ensiasunnon omavastuuosuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa nykyiset opiskelijat jatkuvasti kitisemään kurjista oloistaan?
En haikaile takaisin omia opiskeluaikojani, jolloin asuttiin alivuokralaisena tai opiskelija-asunnossa toisen toverina, eikä asumistuesta ollut tietoakaan. Opinnot oli rahoitettava kesätyöllä ja valtion takaamalla opintolainalla, jota sai muistaakseni viiden vuoden ajan. Noista elementeistä huolimatta elettiin (tosin aika niukasti), opiskeltiin ja useimmat valmistuivat ammattiin.
Opiskelijat saavat nyt opintorahaa ja pääsivät juuri yleisen asumistuen piiriin. Jälkimmänen mahdollistaa asumisen yksin vuokra-asunnossa Suomen kalleimpien kaupunkien keskusta-alueilla. (Eihän nyt kukaan halua asua soluasunnossa jossakin Itäkeskuksessa, hyi sentään!) Lisäksi on tietysti mahdollista työskennellä oppilaitosten loma-aikoina ja opiskelun ohellakin. Jälkimmäinen taitaa tosin monien kohdalla pidentää tuntuvasti opiskeluaikaa. Näillä elementeillä opiskelijoiden elämä ei kaiken järjen mukaan ole erityisen kurjaa, joten mistä ihmeestä generoituu jatkuva marina?
Toisenasteen opinnot eivät ole ilmaisia, vaikka rahat riittäisivätkin vuokraan ja elämiseen niin opiskelu tarvikkeet ja kirjat maksavat. Monet nuoret ovat alkaneet oikeasti valita opiskelupaikkansa sen hintalapun mukaan. Ja esimerkiksi itse kuilun näihin, opiskelin merkonomiksi koska se oli tarvike- ja kirjahankinnoiltaan edullisin ammatillosen piolen opinto.
Vierailija kirjoitti:
Leffoja voi lainata kirjastosta ilmaiseksi. Niin mekin teimme omassa nuoruudessa eikä syrjäydytty.
Niin. Sitten pitää ostaa tv ja dvd-soitin jotta voi katsoa niitä elokuvia. Kuinka monella nuorella on nuo? Käytännössä tietokone on korvannut noi ja leffat katsotaan netistä. Oli aika pa*ka neuvo rahan "säästämiseen"
Vierailija kirjoitti:
Todellako nykyään aikaa voi viettää vain kahviloissa ja leffoissa jne? Mistä ne nuoret siihen rahaa repivät?
Omassa nuoruudessa, mistä nyt ei mitään tuhatta vuotta ole edes, kokoonnuttiin kavereiden koteihin, lämpimällä ilmalla mentiin jonnekin puistoon istuskelemaan jne. Kahvin saa halvalla, kun itse keittää. Joskus harvoin mentiin leffaan, tai ravintolaan, mutta ei edes kuukausittain. Kotibileissä tavattiin myös ihmisiä, jos jatkoille mentiin baariin, riitti että ottaa sen yhden baarissa.
Aika halvalla sitä pystyi viettämään hyvinkin laadukkaan nuoruuden.
Tämä on niin totta!
Lisäksi erittäin huolestuttavaa näin täti-ikäisen silmissä on se, että iso osa lapsista tuntuu kasvavan ilman sitä, että opitaan tekemään myös ne kurjat jutut.. alkaen ihan siitä, että koulussa ei enää ’opetella ulkoa’ asioita ja opettajien tarvitsee keksiä jokaiselle joku ’kiva’ tapa oppia tuota tylsää ainetta (kun ennen se oli vain että perse penkkiin ja pänttäämään) - en sinällään haikaile menneitä, mutta nämä koulussa koetut ’kurjuudet’ helpottaisivat kyllä myös ’nuori’-iässä kurjimpien velvollisuuksien tekemistä ja ongelmanratkaisutaitoa.
Vanhemmat (myös minä) tekevät ison virheen kun vain hankkivat lapsille heidän haluamansa ja todellakin tarjoamme ihania lomamatkoja ja ties mitä huvituksia koska ’muutkin’. Meillä ainakin kukin nuori on vuorollaan tuskaillut juurikin sitä, ettei ole EDES varaa lähteä kunnon kesälomamatkalle (ovat toki kesätöissä, ja oltiinhan sitä Ruisrockissa/Viivin perheen veneellä/käytiin Gdanskissa jne) mutta kun on tuo ”kunnon” kesälomamatkan tapa niin ”kai me sitten edes talvella mennään jonnekin...”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffoja voi lainata kirjastosta ilmaiseksi. Niin mekin teimme omassa nuoruudessa eikä syrjäydytty.
Niin. Sitten pitää ostaa tv ja dvd-soitin jotta voi katsoa niitä elokuvia. Kuinka monella nuorella on nuo? Käytännössä tietokone on korvannut noi ja leffat katsotaan netistä. Oli aika pa*ka neuvo rahan "säästämiseen"
Ootko kuullut Netflixistä? Se on vähän niinkuin sama juttu: leffa pyörimään ja popparit esiin
:)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa nykyiset opiskelijat jatkuvasti kitisemään kurjista oloistaan?
En haikaile takaisin omia opiskeluaikojani, jolloin asuttiin alivuokralaisena tai opiskelija-asunnossa toisen toverina, eikä asumistuesta ollut tietoakaan. Opinnot oli rahoitettava kesätyöllä ja valtion takaamalla opintolainalla, jota sai muistaakseni viiden vuoden ajan. Noista elementeistä huolimatta elettiin (tosin aika niukasti), opiskeltiin ja useimmat valmistuivat ammattiin.
Opiskelijat saavat nyt opintorahaa ja pääsivät juuri yleisen asumistuen piiriin. Jälkimmänen mahdollistaa asumisen yksin vuokra-asunnossa Suomen kalleimpien kaupunkien keskusta-alueilla. (Eihän nyt kukaan halua asua soluasunnossa jossakin Itäkeskuksessa, hyi sentään!) Lisäksi on tietysti mahdollista työskennellä oppilaitosten loma-aikoina ja opiskelun ohellakin. Jälkimmäinen taitaa tosin monien kohdalla pidentää tuntuvasti opiskeluaikaa. Näillä elementeillä opiskelijoiden elämä ei kaiken järjen mukaan ole erityisen kurjaa, joten mistä ihmeestä generoituu jatkuva marina?
Et kuitenkaan opiskellut siihen aikaan, kun oli niin löysää, että kerkesi politikoida koulussa ja kaduilla ja olla niin yhteiskuntatietoinen ja tiedostava maailmansyleilijä. Valmistumisajat nykyään varmaan 1/3 tuosta ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on. Jos ei ole rahaa ei voi tehdä mitään.
Ei se ole kiinni rahasta vaan omasta tahtotilasta, itse kävin opiskeluaikaan festareilla ja reilaamassa ulkomailla. Rahat riittää kun osaa elää tarkasti tulojensa mukaan.
Aina ei kyllä ne rahat riitä sittenkään. Itsellä juuri ja juuri elämiseen. Vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen sitten vielä ruoka, hygienia ja joskus jotain vaatteita joista niistäkin osa kirppareilta. En voi oikeastaan tehdä mitään ylimääräistä. Vanhempani eivät edes pystyisi auttamaan, vaikka en heiltä edes pyydä kuin pakossa joskus pientä summaa. Siinä mielessä tietysti monet maksulliset jutut jäävät pois, mutta onneksi en edes ole sellainen joka haluaisi kokoajan jotain ohjelmaa. Ja pystyyhän "ilmaistekemistäkin" keksimään.
Minäkin luulin, että rahan puute syrjäytti minut. Sitten hankin rahaa ja omaisuutta eikä tilanne muuttunut miksikään