Rahan puute jättää nuoret ulkopuolelle
Eikä nyt siis puhuta pienistä lapsista vaan noin 16-24v opiskelijoista. Rahanpuute on monelle nuorelle syrjäyttävä tekijä joka esimerkiksi jättää nuoren ulkopuolelle kaverien tekemisistä kun ei voi lähteä kaverien kanssa kahville tai elokuviin. Monet nuoret myös jättää opiskelematta tai keskeyttää opinnot taloudellisista syistä. Pitkittynyt rahanpuute voi pahimmillaan johtaa lopulta pitkäaikaistyöttömyyteen.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa nykyiset opiskelijat jatkuvasti kitisemään kurjista oloistaan?
En haikaile takaisin omia opiskeluaikojani, jolloin asuttiin alivuokralaisena tai opiskelija-asunnossa toisen toverina, eikä asumistuesta ollut tietoakaan. Opinnot oli rahoitettava kesätyöllä ja valtion takaamalla opintolainalla, jota sai muistaakseni viiden vuoden ajan. Noista elementeistä huolimatta elettiin (tosin aika niukasti), opiskeltiin ja useimmat valmistuivat ammattiin.
Opiskelijat saavat nyt opintorahaa ja pääsivät juuri yleisen asumistuen piiriin. Jälkimmänen mahdollistaa asumisen yksin vuokra-asunnossa Suomen kalleimpien kaupunkien keskusta-alueilla. (Eihän nyt kukaan halua asua soluasunnossa jossakin Itäkeskuksessa, hyi sentään!) Lisäksi on tietysti mahdollista työskennellä oppilaitosten loma-aikoina ja opiskelun ohellakin. Jälkimmäinen taitaa tosin monien kohdalla pidentää tuntuvasti opiskeluaikaa. Näillä elementeillä opiskelijoiden elämä ei kaiken järjen mukaan ole erityisen kurjaa, joten mistä ihmeestä generoituu jatkuva marina?
Mielelläni asuisin solussa ja opiskelisin kokonaan lainarahalla, jos tietäisin saavani töitä valmistumisen jälkeen (tai jopa ennen sitä) kuten ennen oli. Nyt yhteen paikkaan voi olla 100 hakijaa, joten aika toivottomalta näyttää. Maksele opintolainaa pois jollain osa-aikaisella kassatyöllä samalla epätoivoisesti oman alan töitä etsien, kun korot nousevat ja vuokra melkein triplaantuu, kun opiskelija-asunnosta pitää muuttaa pois
PS. Yleinen asumistuki ei riitä vapaiden markkinoiden yksiöön edes Kontulassa
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Paitsi ettei voi. Jopa mäkkärissä (jota aina parjataan paskaduuniksi josta saa huonoa liksaa) osa-aikaiset opiskelijat joutuvat jo alkusyksystä peruuttamaan opintotukia, koska ovat tienanneet liikaa. Siinä sitä sitten kituutellaan loppuvuosi säästöillä kun ei saa tukia eikä oikein voi töitäkään enempää tehdä.
Epäreilua rajoittaa opiskelijoita kohentamasta elintasoaan, jos töitä kerran on opiskelujen oheen löytynyt! Tulorajoja pitäisi nostaa usealla tuhannella eurolla tai poistaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikä nyt siis puhuta pienistä lapsista vaan noin 16-24v opiskelijoista. Rahanpuute on monelle nuorelle syrjäyttävä tekijä joka esimerkiksi jättää nuoren ulkopuolelle kaverien tekemisistä kun ei voi lähteä kaverien kanssa kahville tai elokuviin. Monet nuoret myös jättää opiskelematta tai keskeyttää opinnot taloudellisista syistä. Pitkittynyt rahanpuute voi pahimmillaan johtaa lopulta pitkäaikaistyöttömyyteen.
No mistä ne kaveritkaan sitä rahaa sen enempää saa? Tokihan joukossa on aina ne muutama hyväosainenkin opiskelija, jolle varakkaat vanhemmat kustantavat opiskelijaelämän, mutta eiköhän se suurempi osa kuitenkin ole niitä, jotka keksivät sata ja yksi keinoa tehdä makaronia ruuaksi, koska se on halpaa.
Opiskelijat ovat olleet köyhiä maailman sivu, eikä se ole heitä syrjäyttänyt yhteiskunnasta tai toisista opiskelijoista. Päin vastoin, kuinka monen yhä voimassa olevat ystävyyssuhteet ovat syntyneet nimenomaan opiskeluaikoina, kun yhdessä kituutettiin?
Vierailija kirjoitti:
Jos opinnot tekee tiukkaan, niin suosittelen tekemään ensin töitä, säästämään ja opiskelemaan vasta sitten. Suomessa on vielä paljon ammatteja jotka ei vaadi koulutusta esim marjanpoiminta, mainosten jako ja puhelinmyynti. Onneksi itsellä oli vanhemmat jotka tuki opintoja niin että ei tarvinnut ottaa opintolainaa velkataakasi.
Miksi tällä kommentilla on paljon alapeukkuja? Mulla oli paljon mt-ongelmia ja vaikeaa kotona kun valmistuin lukiosta. Sain parin vuoden kärvistelyn jälkeen kammettua itteni ylös ja pääsin töihin. Tein puolitoista vuotta täyttä päivää & pitkää viikkoa + ylityöt millon missäkin ja nyt on varaa opiskella kunnolla. Tiettyihin kahviloihin ja ravintoloihin pääsee reippaalla asenteella kuten myös siivoamaan, jos ei halua pelkkää myyntityötä. Mä olen edennyt huonommasta työpaikasta parempaan ja nyt on jo ihan ok palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa nykyiset opiskelijat jatkuvasti kitisemään kurjista oloistaan?
En haikaile takaisin omia opiskeluaikojani, jolloin asuttiin alivuokralaisena tai opiskelija-asunnossa toisen toverina, eikä asumistuesta ollut tietoakaan. Opinnot oli rahoitettava kesätyöllä ja valtion takaamalla opintolainalla, jota sai muistaakseni viiden vuoden ajan. Noista elementeistä huolimatta elettiin (tosin aika niukasti), opiskeltiin ja useimmat valmistuivat ammattiin.
Opiskelijat saavat nyt opintorahaa ja pääsivät juuri yleisen asumistuen piiriin. Jälkimmänen mahdollistaa asumisen yksin vuokra-asunnossa Suomen kalleimpien kaupunkien keskusta-alueilla. (Eihän nyt kukaan halua asua soluasunnossa jossakin Itäkeskuksessa, hyi sentään!) Lisäksi on tietysti mahdollista työskennellä oppilaitosten loma-aikoina ja opiskelun ohellakin. Jälkimmäinen taitaa tosin monien kohdalla pidentää tuntuvasti opiskeluaikaa. Näillä elementeillä opiskelijoiden elämä ei kaiken järjen mukaan ole erityisen kurjaa, joten mistä ihmeestä generoituu jatkuva marina?
Mielelläni asuisin solussa ja opiskelisin kokonaan lainarahalla, jos tietäisin saavani töitä valmistumisen jälkeen (tai jopa ennen sitä) kuten ennen oli. Nyt yhteen paikkaan voi olla 100 hakijaa, joten aika toivottomalta näyttää. Maksele opintolainaa pois jollain osa-aikaisella kassatyöllä samalla epätoivoisesti oman alan töitä etsien, kun korot nousevat ja vuokra melkein triplaantuu, kun opiskelija-asunnosta pitää muuttaa pois
PS. Yleinen asumistuki ei riitä vapaiden markkinoiden yksiöön edes Kontulassa
Sitä vartenhan sinä opiskelet, että saat paremmat eväät työllistymiseen, mutta ei sinulle kukaan mitään työpaikkaa lupaa. Se on sinun tehtäväsi. Vastuunkantoa voit harjoitella jo opiskeluaikana keksimällä miten saat lisätuloja jotta selviät hengissä. Sekin on sinun vastuulla miten sen teet, vaikka sugardaddyn hommaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä nyt siis puhuta pienistä lapsista vaan noin 16-24v opiskelijoista. Rahanpuute on monelle nuorelle syrjäyttävä tekijä joka esimerkiksi jättää nuoren ulkopuolelle kaverien tekemisistä kun ei voi lähteä kaverien kanssa kahville tai elokuviin. Monet nuoret myös jättää opiskelematta tai keskeyttää opinnot taloudellisista syistä. Pitkittynyt rahanpuute voi pahimmillaan johtaa lopulta pitkäaikaistyöttömyyteen.
No mistä ne kaveritkaan sitä rahaa sen enempää saa? Tokihan joukossa on aina ne muutama hyväosainenkin opiskelija, jolle varakkaat vanhemmat kustantavat opiskelijaelämän, mutta eiköhän se suurempi osa kuitenkin ole niitä, jotka keksivät sata ja yksi keinoa tehdä makaronia ruuaksi, koska se on halpaa.
Opiskelijat ovat olleet köyhiä maailman sivu, eikä se ole heitä syrjäyttänyt yhteiskunnasta tai toisista opiskelijoista. Päin vastoin, kuinka monen yhä voimassa olevat ystävyyssuhteet ovat syntyneet nimenomaan opiskeluaikoina, kun yhdessä kituutettiin?
Monilla on säästöjä, lisäksi työssä käyvät vanhemmat auttaa ja tukee. Minulle vanhemmat väkisin ostivat asunnon ja kalustivat sen vaikka en itse halunnut. Halusin itse asia vuokralla, sillä en halunnut omistusasunnosta oalloa jalkaan. Toisin kuitenkin kävi.
Eiköhän nuoret vois vain valittamisen ja bilettämisen sijaan keskittyä ihan vain siihen opiskeluun. Näkee että on totuttu liian hyvää, kasvatus on ollut lepsua ja nuoret on aina saaneet kaiken minkä haluavat.
Maailma on muuttunut ja elintaso noussut. Ei omina opiskeluaikoinani juuri kenelläkään ollut varaa harrastaa. Eikä oikein aikaakaan, koska opiskelu vei suurimman osan hereilläoloajasta. Eikä ollut vielä kahviloita, joissa istua ystävien kanssa ylikalliiden kahvikupillisten ääressä. Ystävät olivat yleensä opiskelukavereita ja heidän kanssaan vietettiin aikaa luentojen välissä koulun pihalla tai käytävillä, lounaalla koulun ruokalassa käytiin yhdessä. Jos tavattiin koulun jälkeen, tavattiin ulkoilun merkeissä, kirjastossa ryhmätöiden parissa tai jonkun kotona. Sen harvan kerran, kun käytiin baarissa, pohjat otettiin jonkun luona ja baarissa riitti vain yksi tai kaksi juomaa. Ja seuraava viikko elettiinkin sitten makaroonilla ja ketsupilla. Vessapaperia säästääkseenkin pyrki isommalla hädällä käymään aina koulussa eikä kotona. Jos vanhemmat kutsuivat sunnuntaina syömään, napa vedettiin niin täyteen, ettei maanantaina tarvinnut syödä oikeastaan yhtään mitään. Ulkomaanmatkoihin ei ollut varaa juuri kenelläkään opiskelijalla paitsi ehkä niillä, jotka olivat jo parisuhteessa ja puoliso hyväpalkkaisessa kokopäivätöissä. Tosin ulkomaanmatkailu oli vielä niin kallista yleiseen palkkatasoon nähden, etteivät työssäkäyvätkään reissanneet kuten nykyisin. Valmistumista ennen teimme koko kurssin laivaristeilyn Tukholmaan, mutta siinäpä ne kaikki mun opiskeluaikaiset ulkomaanmatkat olivatkin. Kesällä saatettiin käydä jollain festareilla, jos oli saatu kesätöitä, mutta muuten kesätyörahat menivät elämiseen ja säästöön talvea varten. Ei olisi tullut mieleenkään käyttää niitä ravintolassa syömiseen tai leffassa käymiseen. Kitkuttelun kuitenkin kesti, koska tilanne oli väliaikainen ja ihmisen koko elämän mittakaavassa vain hyvin lyhyt ajanjakso. Sitä vartenhan sitä opiskeli, että opintojen jälkeen olisi varaa käydä leffassa, ravintolassa syömässä ja vaikka toisenkin kerran Tukholmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole näköjään helppoa vanhemmillakaan.
"varsinkin eläkeikäisten velkaantuminen on vielä entisestään pahentunut ja hän ennustaa saman trendin jatkuvan myös tulevina vuosina."
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/yli-55-vuotiaiden-velkaantuminen-…
Väittäisin, että moni eläkkeelle jäävä ei ymmärrä kuinka pieni nettoeläke on. Kuvitellaan etukäteen, että kyllä valtio huolehtii omistaan ja eläkkeellä tulee toimeen, mutta kyllä se tiukkaa tekee, jos on omakotitalo, auto, ehkäpä mökki, tottunut tekemään lomareissun kerran vuodessa, käymään tapahtumissa. Nykyään eläkeläisen elämä on muutakin kuin kotona istumista.
Suomessa ei ole perinteisesti sellaista tapaa, että eläkeläinen luopuu omakotitalostaan ja muuttaa pienenpaan osakkeeseen. Se ei edes onnistu, sillä omakotitalon hinnalla ei saa osaketta. Omakotitalon ylläpitokustannukset ovat eläkeläiselle liikaa.
Tuntuu, että 40+ ikäpolvi ymmärtää paremmin eläkkeen heikon ostovoiman , kun eläkeläinen itse.
Tässähän se on just ongelma, ettei osata aikanaan järjestää niitä asioitaan tulevaisuuden tulojen mukaan. Jokainen voi tarkastaa työeläke otteensa koska vaan ja siitä näkee sentilleen paljonko sitä rahaa sitten tulee.
Ei ihan näin helppoa. Sen lisäksi pitää laskea veroprosentti eläkkeelleen verottajan sivuilla. Moni yllättyy kuinka paljon eläkkeestä menee veroa. Se veroprosentin selvitys jää useimmilla siihen hetkeen, kun jäädään eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Paitsi ettei voi. Jopa mäkkärissä (jota aina parjataan paskaduuniksi josta saa huonoa liksaa) osa-aikaiset opiskelijat joutuvat jo alkusyksystä peruuttamaan opintotukia, koska ovat tienanneet liikaa. Siinä sitä sitten kituutellaan loppuvuosi säästöillä kun ei saa tukia eikä oikein voi töitäkään enempää tehdä.
Epäreilua rajoittaa opiskelijoita kohentamasta elintasoaan, jos töitä kerran on opiskelujen oheen löytynyt! Tulorajoja pitäisi nostaa usealla tuhannella eurolla tai poistaa kokonaan.
Kyllä voi. Itse nostan opintotukea keskimäärin kahdelta kuukaudelta vuodessa tulorajojen vuoksi. Silti elintasoni on huomattavasti korkeampi kuin tukien kanssa kituuttavilla.
Tulorajojen nostosta olen tasan samaa mieltä. Uskomatonta, että työnteosta rankaistaan.
/17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa nykyiset opiskelijat jatkuvasti kitisemään kurjista oloistaan?
En haikaile takaisin omia opiskeluaikojani, jolloin asuttiin alivuokralaisena tai opiskelija-asunnossa toisen toverina, eikä asumistuesta ollut tietoakaan. Opinnot oli rahoitettava kesätyöllä ja valtion takaamalla opintolainalla, jota sai muistaakseni viiden vuoden ajan. Noista elementeistä huolimatta elettiin (tosin aika niukasti), opiskeltiin ja useimmat valmistuivat ammattiin.
Opiskelijat saavat nyt opintorahaa ja pääsivät juuri yleisen asumistuen piiriin. Jälkimmänen mahdollistaa asumisen yksin vuokra-asunnossa Suomen kalleimpien kaupunkien keskusta-alueilla. (Eihän nyt kukaan halua asua soluasunnossa jossakin Itäkeskuksessa, hyi sentään!) Lisäksi on tietysti mahdollista työskennellä oppilaitosten loma-aikoina ja opiskelun ohellakin. Jälkimmäinen taitaa tosin monien kohdalla pidentää tuntuvasti opiskeluaikaa. Näillä elementeillä opiskelijoiden elämä ei kaiken järjen mukaan ole erityisen kurjaa, joten mistä ihmeestä generoituu jatkuva marina?
Mielelläni asuisin solussa ja opiskelisin kokonaan lainarahalla, jos tietäisin saavani töitä valmistumisen jälkeen (tai jopa ennen sitä) kuten ennen oli. Nyt yhteen paikkaan voi olla 100 hakijaa, joten aika toivottomalta näyttää. Maksele opintolainaa pois jollain osa-aikaisella kassatyöllä samalla epätoivoisesti oman alan töitä etsien, kun korot nousevat ja vuokra melkein triplaantuu, kun opiskelija-asunnosta pitää muuttaa pois
PS. Yleinen asumistuki ei riitä vapaiden markkinoiden yksiöön edes Kontulassa
Sitä vartenhan sinä opiskelet, että saat paremmat eväät työllistymiseen, mutta ei sinulle kukaan mitään työpaikkaa lupaa. Se on sinun tehtäväsi. Vastuunkantoa voit harjoitella jo opiskeluaikana keksimällä miten saat lisätuloja jotta selviät hengissä. Sekin on sinun vastuulla miten sen teet, vaikka sugardaddyn hommaisit.
Niin opiskelevat kaikki muutkin ja saavat ihan samat eväät. Samalla viivalla on kymmeniä erinomaisia hakijoita ja vain yksi valitaan. Ennen sai suurinpiirtein valita työpaikkansa ja nyt on lottovoittoon rinnastettavissa, jos saa vuoden pätkän.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nuoret vois vain valittamisen ja bilettämisen sijaan keskittyä ihan vain siihen opiskeluun. Näkee että on totuttu liian hyvää, kasvatus on ollut lepsua ja nuoret on aina saaneet kaiken minkä haluavat.
Näin monet tekevät. Istuvat luennoilla päivät ja tekevät läksyjä illat ja viikonloput. Ehkä välillä käyvät kävelemässä. Sitten 5v päästä ihmettelevät miksi työpaikkaa ei kuulu, vaikka keskiarvo alkaa nelosella, mutta bilettäneet verkostoitujat ovat lähes poikkeuksetta alan töissä, vaikka tutkinto ei ole vielä valmis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelun ohella voi aina tehdä töitä. Turha kitistä jos ei viitsi.
Paitsi ettei voi. Jopa mäkkärissä (jota aina parjataan paskaduuniksi josta saa huonoa liksaa) osa-aikaiset opiskelijat joutuvat jo alkusyksystä peruuttamaan opintotukia, koska ovat tienanneet liikaa. Siinä sitä sitten kituutellaan loppuvuosi säästöillä kun ei saa tukia eikä oikein voi töitäkään enempää tehdä.
Epäreilua rajoittaa opiskelijoita kohentamasta elintasoaan, jos töitä kerran on opiskelujen oheen löytynyt! Tulorajoja pitäisi nostaa usealla tuhannella eurolla tai poistaa kokonaan.
Kyllä voi. Itse nostan opintotukea keskimäärin kahdelta kuukaudelta vuodessa tulorajojen vuoksi. Silti elintasoni on huomattavasti korkeampi kuin tukien kanssa kituuttavilla.
Tulorajojen nostosta olen tasan samaa mieltä. Uskomatonta, että työnteosta rankaistaan.
/17
Opintotuki pitäisi olla yksinkertaisesti vain sidottu opintopisteiden / noppien tai miksi niitä nyt missäkin kutsutaan saavuttamiseen. Vaikka siinä sivussa tienaisi miljoonan. Miksi työnteosta ylipäätään rangaistaan?
Opintotuelle aikaraja ja jokaisesta omaa valmistumista edistävästä opintopistesuorityksesta 100€ (tai mikä sitten on minua viisaampia laskema kohtuullinen tuki siitä suorituksesta mitä opiskelija keskimäärin kuukaudessa suorittaa) ja sen jälkeen saat johonkin määriteltyyn maksimiopintopisterajaan/suoritusaikaan asti ihan itse määritellä miten paljon missäkin kuussa nettoaa opiskellen ja toisaalta miten paljon voit ottaa töitä. Tämän luulisi myös voudittavan valmistumista kun ne ihmiset jotka eivät ’saa’ töitä voisivat vastaavasti rehkiä enemmän suorituksia ja paremmat tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä nyt siis puhuta pienistä lapsista vaan noin 16-24v opiskelijoista. Rahanpuute on monelle nuorelle syrjäyttävä tekijä joka esimerkiksi jättää nuoren ulkopuolelle kaverien tekemisistä kun ei voi lähteä kaverien kanssa kahville tai elokuviin. Monet nuoret myös jättää opiskelematta tai keskeyttää opinnot taloudellisista syistä. Pitkittynyt rahanpuute voi pahimmillaan johtaa lopulta pitkäaikaistyöttömyyteen.
No mistä ne kaveritkaan sitä rahaa sen enempää saa? Tokihan joukossa on aina ne muutama hyväosainenkin opiskelija, jolle varakkaat vanhemmat kustantavat opiskelijaelämän, mutta eiköhän se suurempi osa kuitenkin ole niitä, jotka keksivät sata ja yksi keinoa tehdä makaronia ruuaksi, koska se on halpaa.
Opiskelijat ovat olleet köyhiä maailman sivu, eikä se ole heitä syrjäyttänyt yhteiskunnasta tai toisista opiskelijoista. Päin vastoin, kuinka monen yhä voimassa olevat ystävyyssuhteet ovat syntyneet nimenomaan opiskeluaikoina, kun yhdessä kituutettiin?
Monilla on säästöjä, lisäksi työssä käyvät vanhemmat auttaa ja tukee. Minulle vanhemmat väkisin ostivat asunnon ja kalustivat sen vaikka en itse halunnut. Halusin itse asia vuokralla, sillä en halunnut omistusasunnosta oalloa jalkaan. Toisin kuitenkin kävi.
Kauhea kohtalo sinulla, vanhemmat ostivat asunnon ja kalusteet ,miten ihmeessä selvisit tästä taakasta?
Kai he auttoivat että pääsit rentoutumaan syyslomilla ja muulloin hawaijilla yms. Toivottavasti ei moista hirvitystä ole muille tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme saa nykyiset opiskelijat jatkuvasti kitisemään kurjista oloistaan?
En haikaile takaisin omia opiskeluaikojani, jolloin asuttiin alivuokralaisena tai opiskelija-asunnossa toisen toverina, eikä asumistuesta ollut tietoakaan. Opinnot oli rahoitettava kesätyöllä ja valtion takaamalla opintolainalla, jota sai muistaakseni viiden vuoden ajan. Noista elementeistä huolimatta elettiin (tosin aika niukasti), opiskeltiin ja useimmat valmistuivat ammattiin.
Opiskelijat saavat nyt opintorahaa ja pääsivät juuri yleisen asumistuen piiriin. Jälkimmänen mahdollistaa asumisen yksin vuokra-asunnossa Suomen kalleimpien kaupunkien keskusta-alueilla. (Eihän nyt kukaan halua asua soluasunnossa jossakin Itäkeskuksessa, hyi sentään!) Lisäksi on tietysti mahdollista työskennellä oppilaitosten loma-aikoina ja opiskelun ohellakin. Jälkimmäinen taitaa tosin monien kohdalla pidentää tuntuvasti opiskeluaikaa. Näillä elementeillä opiskelijoiden elämä ei kaiken järjen mukaan ole erityisen kurjaa, joten mistä ihmeestä generoituu jatkuva marina?
Mikä ihme saa työssäkäyvät, eläkeläiset ja työttömät jatkuvasti valittamaan oloistaan? Ennen pärjättiin ihan hyvin koko perhe hellahuoneessa ilman sisä-wc:tä. Nykyään tavallinen AV-mammakin pystyy syömään itsensä sairaalloisen lihavaksi, vaikka ennen ruuasta oli aina puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä nyt siis puhuta pienistä lapsista vaan noin 16-24v opiskelijoista. Rahanpuute on monelle nuorelle syrjäyttävä tekijä joka esimerkiksi jättää nuoren ulkopuolelle kaverien tekemisistä kun ei voi lähteä kaverien kanssa kahville tai elokuviin. Monet nuoret myös jättää opiskelematta tai keskeyttää opinnot taloudellisista syistä. Pitkittynyt rahanpuute voi pahimmillaan johtaa lopulta pitkäaikaistyöttömyyteen.
No mistä ne kaveritkaan sitä rahaa sen enempää saa? Tokihan joukossa on aina ne muutama hyväosainenkin opiskelija, jolle varakkaat vanhemmat kustantavat opiskelijaelämän, mutta eiköhän se suurempi osa kuitenkin ole niitä, jotka keksivät sata ja yksi keinoa tehdä makaronia ruuaksi, koska se on halpaa.
Opiskelijat ovat olleet köyhiä maailman sivu, eikä se ole heitä syrjäyttänyt yhteiskunnasta tai toisista opiskelijoista. Päin vastoin, kuinka monen yhä voimassa olevat ystävyyssuhteet ovat syntyneet nimenomaan opiskeluaikoina, kun yhdessä kituutettiin?
Monilla on säästöjä, lisäksi työssä käyvät vanhemmat auttaa ja tukee. Minulle vanhemmat väkisin ostivat asunnon ja kalustivat sen vaikka en itse halunnut. Halusin itse asia vuokralla, sillä en halunnut omistusasunnosta oalloa jalkaan. Toisin kuitenkin kävi.
Kamalaa... Ostivat asunnon sinulle!
Ei kai sentään vielä sinun nimiisi, että jouduit ottamaan väkisin vastaan omistusasunnon opiskelukaupungissa? Kun sitähän voi sitten opintojen jälkeen itse vuokrata eteenpäin ja saada tuloja.
Kauheaa... Miten vanhempasi kehtasivatkaan !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole näköjään helppoa vanhemmillakaan.
"varsinkin eläkeikäisten velkaantuminen on vielä entisestään pahentunut ja hän ennustaa saman trendin jatkuvan myös tulevina vuosina."
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/yli-55-vuotiaiden-velkaantuminen-…
Väittäisin, että moni eläkkeelle jäävä ei ymmärrä kuinka pieni nettoeläke on. Kuvitellaan etukäteen, että kyllä valtio huolehtii omistaan ja eläkkeellä tulee toimeen, mutta kyllä se tiukkaa tekee, jos on omakotitalo, auto, ehkäpä mökki, tottunut tekemään lomareissun kerran vuodessa, käymään tapahtumissa. Nykyään eläkeläisen elämä on muutakin kuin kotona istumista.
Suomessa ei ole perinteisesti sellaista tapaa, että eläkeläinen luopuu omakotitalostaan ja muuttaa pienenpaan osakkeeseen. Se ei edes onnistu, sillä omakotitalon hinnalla ei saa osaketta. Omakotitalon ylläpitokustannukset ovat eläkeläiselle liikaa.
Tuntuu, että 40+ ikäpolvi ymmärtää paremmin eläkkeen heikon ostovoiman , kun eläkeläinen itse.
Tässähän se on just ongelma, ettei osata aikanaan järjestää niitä asioitaan tulevaisuuden tulojen mukaan. Jokainen voi tarkastaa työeläke otteensa koska vaan ja siitä näkee sentilleen paljonko sitä rahaa sitten tulee.
Ei kaikki edes tiedä tästä mitään. Ennen tuli kahden vuoden välein postissa kotiin ilmoitus kertyneestä työeläkkeestä, nyt kun ei tule, niin nuoriso on ihan pihalla.
Sitä paitsi ote on vain arvio, lopullinen tarkka määrä selviää kun jää eläkkeelle. Mutta jotenkin voi tulevan eläkkeensä siitäkin arvioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän nuoret vois vain valittamisen ja bilettämisen sijaan keskittyä ihan vain siihen opiskeluun. Näkee että on totuttu liian hyvää, kasvatus on ollut lepsua ja nuoret on aina saaneet kaiken minkä haluavat.
Näin monet tekevät. Istuvat luennoilla päivät ja tekevät läksyjä illat ja viikonloput. Ehkä välillä käyvät kävelemässä. Sitten 5v päästä ihmettelevät miksi työpaikkaa ei kuulu, vaikka keskiarvo alkaa nelosella, mutta bilettäneet verkostoitujat ovat lähes poikkeuksetta alan töissä, vaikka tutkinto ei ole vielä valmis
Olet ymmärtänyt työelämän verkostoitumisen aivan väärin. Ei nykyisin mikään yritys palkkaa enää sillä perusteella, kenellä on opiskelukaverin suosituksen mukaan paras viinapää. Työelämän edellyttämä osaaminen osoitetaan ihan muilla tavoin kuin juoksemalla baareissa. Kun opiskelukavereiden kanssa verkostoidutaan, se tarkoittaa sitä, että opiskelukaverisi tietävät, mitä työn kannalta oleellista sinä osaat erityisen hyvin, miten hyvä paineensietokyky sulla on, millainen olet tiimin jäsenenä jne. Nämä osaamisesi pystyt osoittamaan opiskelukavereillesi ihan siellä koulussakin, erityisesti ryhmätöissä. Lisäksi verkostoidut työharjoitteluissa sekä osallistumalla erilaisiin oman alasi tapahtumiin.
t. Työnantaja
Harvalla työssäkäyvälläkään on mahdollisuutta käydä kahvilla ja elokuvissa niin paljon kuin huvittaa. Menot täytyy vain säätää tulojen mukaan, ei sille oikein mitään voi. Ilmeisesti nuorille jaellaan kotona aika hulppeita viikko- ja kuukausirahoja, kun tottumus käydä ulkona kahvilla jne. on noin suuri. Ei aikuiselle kukaan anna vaikka satasta kuussa ja sano, että tuon täytyy riittää elokuviin, mäkkärikäynteihin ym. viihteelliseen. Se satanen jää tärkeiden menojen jälkeen jos jää.
:):):) olen kuullut netflixistä siksi sanoinkin että leffat katsotaan netistä :)
Sano vielä kerran että oli pask* neuvo rahan säästämiseen.