Toivon jatkuvasti sairastuvani syöpään
Tai johonkin muuhun tappavaan tautiin. Olen keskivaikeasti masentunut (tällä hetkellä menee jo varmaan vaikeaan masennukseen). Isäni vähättelee oireitani ja sairauttani ja sanoo vaan että en edes halua parantua ja että mun pitää nyt vaan piristyä. Toivooko normaali ihminen sairastuvansa syöpään? Makaako normaali ihminen sängyssä koko päivän? Toivooko normaali ihminen heti aamulla herättyään että olisi jo ilta että pääsisi taas nukkumaan? Olen todella turhautunut kun isäni ei vaan ymmärrä.
Kommentit (22)
Kyllä siihen on sinullakin aika hyvät mahdollisuudet. Polta, ryyppää, syö epäterveellisesti ja paljon käristettyä ruokaa,hengittele auton pakokaasuja, hankaa asbestilaattoja ja polta itsesi toistuvasti auringossa. Kyllä se siitä.
Isäsi ei ymmärrä sairauttasi ja pahentaa tilannetta vähättelyllä. Mutta kyllähän sen miehistä uskoo.
Oma isänikin oli eläessään ymmärtämätön toope.
Vierailija kirjoitti:
Älä valita vaan tee jotain itsesi eteen.
Ketjussa tupakkaa ja aurinkoa 24/7?
Tuo on passiivinen kuolemantoive. Mutta mitäs jos sairastuisit oikeasti? Jos menisit hoitoon, niin voisi olla että jäisit eloon. Jos et menisi hoitoon, niin siitä nousisi älämölö perheen keskuudessa ja aika moni varmaan yrittäisi taivutella. Ja jos et edes hankkisi diagnoosia tai et menisi sairaalaan diagnoosin jälkeen, niin et voi saada edes kivunlievitystä ym. ja saattaisit joutua kitumaan syöpään. Kovin käytännöllinen tuo toive ei ole.
Toki sairaalassa olo on siitä helpottavaa masentuneelle, että ei tarvitse kuin olla sairaana ja ei hirveästi patisteta tulevaisuudensuunnitelmiin tai muuhunkaan.
Voiko asiat mennä huonommaksi, jos vaikka rohkaistuisit ja lähtisitkin ulos, ja alkaisit tekemään "mitä huvittaa"? Voiko asiat tosiaan mennä huonommaksi?
Kun olin todella masentunut ja mulle sanottiin noin, se todella auttoi :) kiitos sille henkilölle joka sanoi nuo sanat mulle eräässä aloittamassani keskustelussa.
Joka kolmas sairastuu siihen, hyvin nopeasti joka toinen. Hyvin mahdollista - meille jokaiselle.
Siis tiesitkö, että syövän sairastaminen voi jatkua vaikka yli kymmenenkin vuotta, hoidettuna tai hoitamattomana. 7
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen on sinullakin aika hyvät mahdollisuudet. Polta, ryyppää, syö epäterveellisesti ja paljon käristettyä ruokaa,hengittele auton pakokaasuja, hankaa asbestilaattoja ja polta itsesi toistuvasti auringossa. Kyllä se siitä.
Masentuneella ei useinkaan ole voimia näihin, ainakaan noihin jälkimmäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
Olen 29. Ap
Vierailija kirjoitti:
Voiko asiat mennä huonommaksi, jos vaikka rohkaistuisit ja lähtisitkin ulos, ja alkaisit tekemään "mitä huvittaa"? Voiko asiat tosiaan mennä huonommaksi?
Kun olin todella masentunut ja mulle sanottiin noin, se todella auttoi :) kiitos sille henkilölle joka sanoi nuo sanat mulle eräässä aloittamassani keskustelussa.
Tässä on totuuden siemen. Kun millään ei ole enää väliä, se myös vapauttaa.
Jos asiat on jo todella huonosti, niin mikä tahansa muutoshan on muutos parempaan suuntaan. Aina voi tehdä jotain ja katsoa, mitä tapahtuu.
Syöpähän on sen verran kivulias vaiva ainakin loppuakohti että vois henkinenpahoinvointi unohtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siihen on sinullakin aika hyvät mahdollisuudet. Polta, ryyppää, syö epäterveellisesti ja paljon käristettyä ruokaa,hengittele auton pakokaasuja, hankaa asbestilaattoja ja polta itsesi toistuvasti auringossa. Kyllä se siitä.
Masentuneella ei useinkaan ole voimia näihin, ainakaan noihin jälkimmäisiin.
Niin ja aika moni joka tekee nuo myös _ei_ sairastu syöpään tai sairastuu vasta vanhemmilla päivillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko asiat mennä huonommaksi, jos vaikka rohkaistuisit ja lähtisitkin ulos, ja alkaisit tekemään "mitä huvittaa"? Voiko asiat tosiaan mennä huonommaksi?
Kun olin todella masentunut ja mulle sanottiin noin, se todella auttoi :) kiitos sille henkilölle joka sanoi nuo sanat mulle eräässä aloittamassani keskustelussa.
Tässä on totuuden siemen. Kun millään ei ole enää väliä, se myös vapauttaa.
Jos asiat on jo todella huonosti, niin mikä tahansa muutoshan on muutos parempaan suuntaan. Aina voi tehdä jotain ja katsoa, mitä tapahtuu.
Entä kun mikään ei huvita? Paitsi olla yksin ja maata sängyssä. Olla yksin. Ap
Ymmärrän, ap. Itse olen miettinyt samaa jo ala-asteelta asti. Toki välillä on kausia, etten mieti sellaista, ja joskus olen ollut onnellinenkin, mutta itselläni kyse on masennuksesta ja siitä, ettei kukaan huomaa pahaa oloani. Silloin ala-asteella mietin, että ehkä minua ei silloin kiusattaisi, jos minulla olisi syöpä ( = lapsen ihmeellistä logiikkaa, eli ei logiikkaa), mutta nykyään mietin, että jos laihtuisin anorektiseksi, niin ehkä muut näkisivät, ettei minulla ole kaikki hyvin. Minulla tosin ei ole tarpeeksi itsekuria, että saisin laihdutettua. Niinpä rankaisen itseäni muuten. Olen päässyt asiassa jo niin pitkälle, että sain lähetteen psykiatrille, mutta ei minulla ole varaa siihen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko asiat mennä huonommaksi, jos vaikka rohkaistuisit ja lähtisitkin ulos, ja alkaisit tekemään "mitä huvittaa"? Voiko asiat tosiaan mennä huonommaksi?
Kun olin todella masentunut ja mulle sanottiin noin, se todella auttoi :) kiitos sille henkilölle joka sanoi nuo sanat mulle eräässä aloittamassani keskustelussa.
Tässä on totuuden siemen. Kun millään ei ole enää väliä, se myös vapauttaa.
Jos asiat on jo todella huonosti, niin mikä tahansa muutoshan on muutos parempaan suuntaan. Aina voi tehdä jotain ja katsoa, mitä tapahtuu.Entä kun mikään ei huvita? Paitsi olla yksin ja maata sängyssä. Olla yksin. Ap
Vähän kuitenkin juttelet av:lla, niin et ole etkä halua olla aivan yksin. Jossain vaiheessa on pakko viedä roskat ja samalla ehkä viitsii istua pihalla hetken.
Ei se nyt ole pakko niin hirveästi huvittaa, että tekee jotain.
Valitettavasti sinun pitää nyt itse parantaa itsesi, sillä kukaan muu ei siihen pysty. Aivotreenejä tekemään siitä! Ottaa noin 10 v. ennen kuin olet täydellisesti unohtanut miltä masennus tuntuu, mutta hyvää kannattaa odottaa :)
Älä valita vaan tee jotain itsesi eteen.