Mitä hiljaisia työpaikkoja on olemassa?

Olen edellisen viestin kirjoittaja, ja lisään vielä että puutarhamyymälät saattavat tosiaan olla kivoja hiljaisia työpaikkoja, jos ei työskentele varsinaisen kassamyynnin puolella ja todellakin pelkässä puutarhamyymälässä eikä tavaratalossa. Asiakaskontakteja tulee silti ja amiskoulutus tarvitaan. Vakipaikat taitavat olla aika kiven alla, ainakin täällä päin missä itse asun. 

Nyt työskentelen tavaratalossa ja aion ensi vuonna taas hakea koulun penkille. Hiljaiset työpaikat kiinnostavat minuakin.

Olen nähnyt toisinaan noita sairaaloiden tekstinkäsittelytehtävien työpaikkoja, niin kannattaa pitää niitä silmällä. Mielestäni ainakin joskus olen nähnyt myös sihteerikoulutuksen, joka erikoistui terveydenhuoltopuolen asioihin, se oli aikuisten ammattitutkinto.

Metsätyöt on mukavia vaikka toki koneista ääntä lähtee, metsäalan perustutkinnon voi opiskella aikuisopiskeluna amiksessa. Motokuskeillekin on tarvetta.

Välinehuoltajaksi opiskelu ei kestä kovin pitkään, mutta en tiedä onko työpaikkoja.

Pienet yritykset säästävät Teosto-maksuissa, eli siksi ei soi musiikkia. Ne eivät välttämättä pysty työllistämään koko aikaa, jos ei ole myyntiä tarpeeksi, niin kannattaa etsiä parikin yritystä ja miettiä vaikka jotain laskutuspalvelua, eli maksais ite oman eläkkeen yms. Yksi tuttu tekee tällaista pikku kauppoihin, eli on saanut sellaisen ringin ja tuuraa yksinyrittäjien liikkeissä melko vakituisen kalenterin mukaan, itsekin yrittäjänä.

Suutariksi opiskelu kestää vuoden, mutta sehän on yleensä yrittäjänä työskentelyä ja asiakaspalvelua ja todellinen ammattitaito vaatii varmaan paljon työtä.

Jotkut teollisuusalan työpaikat ovat osaksi tai kokonaan hiljaisia, riippuu alasta. Jos ei tarvitse valmistuksessa sahata, hitsata, leikata, murskata yms. vaan on esimerkiksi kokoonpanoa. Kannattaa tutkia oman seudun yritysrekisteriä ja selvittää, mitä ne oikeasti tekevät. Jos on jotain rekrytapahtumia, niin kierrä työnantajia, kysele ja kerro suoraan, että mitä etsit ja mitä annat. 

Maatalouslomittajista on kai pulaakin, se nyt ei hipihiljaista ole ja vaatii monenlaisia taitoja, mutta etuna on että eläinten kanssa on erilaista kuin ihmisten.

Jos pystyt elämään pienen epävarmuuden ja pienen palkan kanssa, niin hakeudu kevät-kesäaikaan metsänhoitohommiin, marjatiloille ja puutarhoille, talvisin siivoamaan hotelleja ja yrityksiä.

Siivoojan työ on pahimmillaan sitä, että työpari (jos vahingossa parityöhön päätyy) kälättää kuusta ja maasta kaiken aikaa ja kohteissa tulee asiakkailta kummallisia vaatimuksia, jotka eivät kuulu työnkuvaan.

Ainoa oikeasti rauhallinen siivoojan pesti on yöllä suoritettava.

Vierailija kirjoitti:

Tässä jotain mihin ei vaadita vuosien koulutusta

Antikvariaatin myyjä

Antikvariaatit pysyvät nippa nappa pystyssä nykyään ja yleensä niissä on omistaja ja yrittäjä itse töissä, ei todellakaan ole varaa palkata ylimääräistä työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Kangaskaupan myyjä

Vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Tällä hetkellä ei ollut avoimia paikkoja oman kaupunkini kangaskaupoissa, mutta pistin korvan taakse. Vähän arveluttaa omat allergiat kyllä siellä eri materiaalien keskellä.

 

Vierailija kirjoitti:

Kirjastoapulainen arkistoon ja kirjasiirtojen pakkaukseen

Tykkäisin kyllä tämmösestä! Kaikki näkemäni avoimet kirjaston työpaikat ovat sellaisia, joihin vaaditan joku informaatiotieteen yliopistokoulutus. En ole koskaan nähnyt muunlaisia paikkoja kirjastossa. Olisiko sinulla ihan kokemusta tuosta työstä tai tiedätkö jonkun, joka sitä on tehnyt? Pystyisitkö neuvomaan enemmän, miten edetä asiassa? Mikä koulutus kelpaa, millaista työ sinänsä on jne.

Vierailija kirjoitti:

Vihermyymälän työntekijä/puutarhamyymälä

Eikös näissä tarvitse olla puutarha-alan tuntemusta ja tuntea eri kasvit? Tämänkin pistän korvan taakse, mutta en tiedä puutarhahommista yhtään mitään. Haluaisin kyllä oppia.

Vierailija kirjoitti:

Arkistonhoitaja (ei to vaadi koulutusta, esim isoilla firmoilla on usein oma arkisto, ja siellä on yleensä joku ex sihteeri tms)

Kaikkiin avoimiin paikkoihin vaadittiin koulutus (hain silti, minulla on monipuolista toimistotyökokemusta). Se koulutus kyllä kiinnostaisi jos jostakin löytäisin, missä ihmeessä sen voisi käydä. Jos oikein ymmärsin, aiemmin esim aikuiskoulutuskeskukset järjestivät ammattitutkintokoulutusta ja nykyään se on pidempi koulutus jossain amk:ssa tai yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskuksen tarvikevaraston hoitaja(kerta viikkoon on tarvikejakelupäivä, silloin pitää sietää asiakkaita)

Tällainenkaan ammatti ei koskaan ole tullut mieleen. Kiinnostaa! Millähän eväillä tuohon pääsisi? Ja avoimella hakemuksella..? Ei ole koskaan näkynyt avoimena paikkana missään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Välinehuoltaja sairaalaan

Tähänkin tarvitaan koulutus. Löysin sen helposti ja pistin korvan taakse potentiaaliseksi vaihtoehdoksi. Koulutus ei kestäisi kauan.

Vierailija kirjoitti:

Laborantti (vaatii lyhyen koulutuksen)

Tämä oli uutta. Luulin, että tämä liittyy johonkin lääkikseen tai vähintään amk-tasoiseen sairaanhoitajakoulutukseen/vastaavaan. Pistin tämänkin korvan taakse.

Vierailija kirjoitti:

Pankin back office työntekijä

Usein näissä pitää olla taloushallinnon koulutus, pitää hallita kirjanpito ja muut vastaavat. Ainakin niissä paikoissa, joita itse olen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Palkanlaskija, mutta ei pörssifirmassa vaan kunnassa tms

Tämä ei ole vaihtoehto, koska olen matemaattisesti lahjaton. Sen tiedän, että taloushallinnon puoli (kirjanpito ja palkanlaskenta) sopivat tosi hyvin omissa oloissaan viihtyville (joilla on hyvä matikkapää ja ymmärrystä aiheista). Eli tästä sellaisille vahva suositus!

Vierailija kirjoitti:

Tekstinkäsittelijä

Ainoat järkevästi palkatut näkemäni paikat ovat sairaaloiden sanelunpurkua. Olen hakenut joka ikinen kerta kun näitä paikkoja on ollut tarjolla ja koskaan en ole päässyt ja syytä kysyessäni vika oli siinä, ettei minulla ole terveydenhoitoalan koulutusta. Näitä paikkoja seuraan silti aktiivisesti jos joskus tulisi jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kääntäjä (kaikilta ei vaadita tutkintoa)

En ole nähnyt paikkoja, joissa ei koulutusta vaadittaisi. Tai pitäisi vähintään olla näyttöä siitä, että on lähes natiivitason puhuja. Ainoa kieli, mitä osaan sujuvasti on englanti ja epäilen lahjakkuuttani asiassa. Jotain käyttöohjeita ehkä osaisin kääntää mutta en missään nimessä kirjoja tai lehtijuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein paras olisi se järjestön työntekijä. Joa olet vaikka jossan luuydinsairaudet ry:n toimistossa niin ehkä kerran pari päivässä puhelin soi :)

Hehe, jep. Olen hakenut kaikkiin mielenkiintoisiin järjestötehtäviin - tosin niistä moni on ollut sellainen, että ne ihan järjestönä kiinnostivat minua ja olisi ollut motivaatiota työskennellä aiheen parissa. Vielä ei ole tärpännyt.

Kiitos ihan hirveästi vinkeistäsi, tulin iloiseksi kun panostit näin.

Muutamia tosi hyviä vinkkejä olen täältä muutenkin saanut.

Olisi ehkä pitänyt aloituksessa mainita tarkemmin spekseistäni ja rajoituksistani, niin vinkit olisivat kohdentuneet paremmin. Esim juuri tuo, ettei kirjanpito- ym hommat ole vaihtoehto eikä myöskään työt, joissa tarvitaan autoa.

-ap

Jaa, joku vastailikin jo tuosta kirjastoapulaisen tehtävästä. Taitaa tosiaan olla niin, että sielläkin on "tehostettu" ja luovuttu apulais/assaritason tehtävistä ja virkailijan ja hoitajan tehtävät menevät tasan niille yliopistotutkinnon suorittaneille.

Keräilin tässä oikein listaa noista potentiaalisista vaihtoehdoista, nyt on neljä vahvaa ja kaikkiin max vuoden koulutus, tosi hyvä! Enemmänkin saisi olla näitä lyhyempiä intensiivikoulutuksia, ei kaikilla aikuisilla ole varaa ruveta monivuotisesti täyspäiväiseksi opiskelijaksi. Itsekään enää en välttämättä saa mitään opintotukia.

Taskusta löytyy pari ammattitutkintoa ja yksi amk-tutkinto (joka loppupeleissä ei näytä paljoakaan hyödyttäneen). En kerro mitä ne ovat koska en halua tulla tunnistetuksi.

Selvästi tärkeä aihe monille muillekin. Kertoo mun mielestä siitä, että työelämästä on tullut aivan liian meluisa ja hektinen, nekin työpaikat missä ennen oli rauhallista ja keskityttiin työhön ja sen laatuun, on nykyään joku järkyttävä hulivilihei-meininki päällä. Kaikkien pitää väkisin esittää jotain supersosiaalista ja dynaamista jokapaikanhöylää. En tajua tätä.

En todellakaan pelkää työtä! Olen tehnyt tosi raskaitakin hommia, sekä fyysisiä että henkisiä. Mieluiten tekisin jotain, missä molemmat yhdistyvät ettei kroppa kuormitu staattisesti ja tule näin jotain tuki- ja liikuntaelinsairauksia.

Haluan ehdottomasti elättää itse itseni. Alan vain tuntea epätoivoa kun olen parhaassa työiässä enkä kelpaa mihinkään hakemiini paikkoihin töihin ja kun en yksinkertaisesti pysty enää työskentelemään meluisissa ja sekavissa paikoissa, joissa joutuu sosialisoimaan joka suuntaan koko ajan. Haluan vain tehdä töitä rauhassa.

-ap

Kirjastoon jos haluaa vakituiseksi työntekijäksi, on suoritettava kirjastonhoitajan tutkinto ammattikorkeakoulussa.  Se ei ole vielä mikään johtajatason tutkinto, vaan vastaa entisaikaista kirjastoapulaisen / kirjastovirkailijan pätevyyttä.  Nykyään taitavat olla ammattinimikkeeltään kirjastovirkailijoita.  Ja heidän työnsä on sitten kaikki se suorittava työ, mitä kirjastoissa tehdään.  Myös asiakaspalvelu.  

Onhan siellä tietysti sitä pakkaamista ja kirjojen siirtelemistä, mutta tuskin kenenkään kohdalla ihan kokoaikaista sellaista.  Itse kirjastoalalla aikoinani työtä tehneenä sanoisin, että se on suurin piitein yhtä "hiljaista" kuin mikä tahansa toimistotyö ja sen lisäksi vielä on sitten se asiakaspalvelussa oleminen.   Voihan siellä joskus joutua olemaan vaikka jotain varastoa järjestämässä tai muuta vastaavaa jolloin saa olla vaikka koko päivän omissa oloissaan, mutta kyllä siellä yleensä tehdään asioita toisten kanssa yhdessä.  Eikä jotain varaston järjestämistä joka päivä ole.  Kirjojen hyllyttäminen on kyllä aika yksinäistä hommaa, mutta se oli kyllä maailman tylsintä tekemistä.

Arkistotoimen tutkinnosta:

https://www.arkisto.fi/fi/koulutus/tutkintopalvelut/perustutkinto

"Lisäksi tutkinnon suorittajaksi hyväksyttävältä vaaditaan vähintään kolmen kuukauden kokemus arkistotoimen tehtävistä ja viimeisen viiden vuoden aikana suoritettu asiakirjahallinnan peruskurssi (ent. asiakirjahallinnon ja arkistotoimen peruskurssi)."

Ok, katsoin peruskurssin. Sen voi käydä samassa paikassa, lähiopetuspäiviä kaksi, muutoin verkkokurssi. En asu Helsingissä, mutten mahdottoman matkan päässäkään. Hinta 480 euroa.

Tietääkö kukaan, saako tällaiseen opiskeluun, siis sen maksamiseen tukea jos elää esim työttömyyspäivärahalla tai toimeentulotuella? Muuten muodostuu kynnys.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Kirjastoon jos haluaa vakituiseksi työntekijäksi, on suoritettava kirjastonhoitajan tutkinto ammattikorkeakoulussa.  Se ei ole vielä mikään johtajatason tutkinto, vaan vastaa entisaikaista kirjastoapulaisen / kirjastovirkailijan pätevyyttä.  Nykyään taitavat olla ammattinimikkeeltään kirjastovirkailijoita.  Ja heidän työnsä on sitten kaikki se suorittava työ, mitä kirjastoissa tehdään.  Myös asiakaspalvelu.  

Onhan siellä tietysti sitä pakkaamista ja kirjojen siirtelemistä, mutta tuskin kenenkään kohdalla ihan kokoaikaista sellaista.  Itse kirjastoalalla aikoinani työtä tehneenä sanoisin, että se on suurin piitein yhtä "hiljaista" kuin mikä tahansa toimistotyö ja sen lisäksi vielä on sitten se asiakaspalvelussa oleminen.   Voihan siellä joskus joutua olemaan vaikka jotain varastoa järjestämässä tai muuta vastaavaa jolloin saa olla vaikka koko päivän omissa oloissaan, mutta kyllä siellä yleensä tehdään asioita toisten kanssa yhdessä.  Eikä jotain varaston järjestämistä joka päivä ole.  Kirjojen hyllyttäminen on kyllä aika yksinäistä hommaa, mutta se oli kyllä maailman tylsintä tekemistä.

Juuri näin. Ei kaupungin- ja kunnankirjastoihin enää palkata ketään kirjoja hyllyttämään ja siirtelemään, vaan asiakaspalveluun. Pätevyysvaatimukset saattavat vaihdella tehtävästä riippuen, mutta kyllä työnhaussa painaa merkittävästi asiakaspalvelutaidot ja -kokemus. Esiintymishalukkuuttakin toivotaan usein. Jos työnhakijan motiivi on työskentely hiljaisessa ja rauhallisessa työympäristössä, haastattelija saattaa kokea, että tämä on ristiriidassa em. vaatimusten kanssa, ellei hakijalla sitten muuten löydy niistä näyttöä.

Eri asia sitten on vielä se fakta mitä täällä jo monesti on todettu: harva kirjasto enää on tänä päivänä kovin hiljainen, kun kaikenlaista happeningia järjestetään ja toimintaan kuuluu paljon muutakin kuin kirjojen lainausta.

En usko, että on olemassa yhtään työpaikkaa, missä ei joutuisi olemaan toisten kanssa tekemisissä.  

Mutta jos haluaa tehdä työtä yksin, niin ehkä se aamupostin jakaminen olisi suht. yksinäistä.  Täytyyhän siinäkin ensin hakea ne lehdet ja lajitella ne muiden kanssa, mutta itse jakaminen tapahtuu ihan yksin ja omaan tahtiinkin.  Aamuyöstä on vielä aika hiljaistakin varsinkin pienemmillä paikkakunnilla.

Tarkennus aloitukseen:

Etsin HILJAISTA työpaikkaa, en työpaikkaa missä ei tarvitse olla missään tekemisissä kenenkään kanssa koskaan. Se on toki plussa, mitä vähemmän tarvitsee olla tekemisissä ihmisten kanssa, koska viihdyn yksin ja saan omassa rauhassani työtkin paremmin hoidettua.

Hiljaisessa työpaikassa:

- ei pauhaa radio

- ei hölötetä ja kälätetä kaiken aikaa joka suuntaan

- ei ole 200 % ekstrovertteja ja sosiaalisia seurapiiriperhosia, jotka ovat kaiken aikaa äänessä ja ravaavat ympäriinsä korkokengillään lattioita hakaten, 1000 kertaa päivässä

- ei ole mieletöntä asiakasvirtaa koko ajan

- ei tarvitse jatkuvasti tehdä tuhatta asiaa yhtäaikaa "tehostamisen" nimissä

-ap

Kävin siellä kuuluisassa Helsingin Oodissa (eli uudessa kirjastossa) ja täytyy sanoa, että ei ollut hiljainen paikka, kaikkea muuta.

No työtiloihin en päässyt mutta yleisön tilat oli kyllä varsinainen hollitupa.  Tuli ihan ikävä sitä oman pitäjän pientä kodikasta ja hiljaista kunnantalon päätyä, missä meillä oli kirjasto silloin joskus.  Yhdellä seinällä oli lasten ja nuorten kirjat.  Hyvin riitti koko lapsuuteni ajaksi lukemista.   Ja yksi ja ainoa kirjaston täti, mukava ja hymyilevä.   

Suomessa on paljon työhaluisia ihmisiä, jotka viihtyy omassa rauhassaan ja saa siinä paremmin työt tehtyä. Sitten ekstrovertti ja superdynaaminen yhteiskunta tuomitsee, painostaa ja mollaa "kannattaisi muuttua". Miksi introvertin/rauhaa rakastavan pitäisi aina muuttua muiden takia?

Kaikkia ihmisiä voisi tasapuolisesti kuunnella työpaikkaan liittyvistä toiveista. Mietinpä vaan kuinka moni mielenterveysongelmaisista tekisi mielellään jotakin työtä kunhan ei olisi järkyttävää sosiaalisuusvaatimusta, meteliä ja tulosvastuuta koko ajan? tuli vaan mieleen...

Vierailija kirjoitti:

Tarkennus aloitukseen:

Etsin HILJAISTA työpaikkaa, en työpaikkaa missä ei tarvitse olla missään tekemisissä kenenkään kanssa koskaan. Se on toki plussa, mitä vähemmän tarvitsee olla tekemisissä ihmisten kanssa, koska viihdyn yksin ja saan omassa rauhassani työtkin paremmin hoidettua.

Hiljaisessa työpaikassa:

- ei pauhaa radio

- ei hölötetä ja kälätetä kaiken aikaa joka suuntaan

- ei ole 200 % ekstrovertteja ja sosiaalisia seurapiiriperhosia, jotka ovat kaiken aikaa äänessä ja ravaavat ympäriinsä korkokengillään lattioita hakaten, 1000 kertaa päivässä

- ei ole mieletöntä asiakasvirtaa koko ajan

- ei tarvitse jatkuvasti tehdä tuhatta asiaa yhtäaikaa "tehostamisen" nimissä

-ap

Kaiken muun tosta voi vielä etukäteen itse työpaikkaa ja ammattia suunnittelemalla koittaa järkätä, mutta niitä työkavereita ei voi.  Ikinä ei voi tietää, millaisia ne on.  Kyllähän sitäkin voi johonkin pisteeseen asti yrittää rajata sitä liikaa kälättämistä ja liikkumista esim. työpaikkapalavereissa sovituin askelmerkein, mutta ihmisten luonteet on mitä on.   Jollain on kova ääni ja käyttää sitä mielellään, jollain on nopea ja ääntä aiheuttava kävelytyyli ja työhön voi kuulua se, että liikutaan pisteestä toiseen.  Ei ihmiset rupea yhden takia hiipimällä hiipimään.  Eihän sitä tarvita kuin yksi työkaveri, joka onkin yltiösosiaalinen ja kovaääninen, niin siinä sitä sitten ollaan.  Täyttä hiljaisuutta ei tietenkään saavuteta ikinä missään.

Mutta tosiaan aina jotain voi koittaa suunnitella etukäteen.  En minäkään viihtyisi päiväkodissa, vaikka tykkään lapsista.  Olen asunut koulua vastapäätä, ja se välituntien meteli raastoi hermojani kun se kuului ikkunan läpikin, tosin totuin sitten aikaa myöten.   Kaikkein kauhein työpaikka olisi tanssiravintola tai pubi, tulisin hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken muun tosta voi vielä etukäteen itse työpaikkaa ja ammattia suunnittelemalla koittaa järkätä, mutta niitä työkavereita ei voi.  Ikinä ei voi tietää, millaisia ne on.  Kyllähän sitäkin voi johonkin pisteeseen asti yrittää rajata sitä liikaa kälättämistä ja liikkumista esim. työpaikkapalavereissa sovituin askelmerkein, mutta ihmisten luonteet on mitä on.   Jollain on kova ääni ja käyttää sitä mielellään, jollain on nopea ja ääntä aiheuttava kävelytyyli ja työhön voi kuulua se, että liikutaan pisteestä toiseen.  Ei ihmiset rupea yhden takia hiipimällä hiipimään.  Eihän sitä tarvita kuin yksi työkaveri, joka onkin yltiösosiaalinen ja kovaääninen, niin siinä sitä sitten ollaan.  Täyttä hiljaisuutta ei tietenkään saavuteta ikinä missään.

Mutta tosiaan aina jotain voi koittaa suunnitella etukäteen.  En minäkään viihtyisi päiväkodissa, vaikka tykkään lapsista.  Olen asunut koulua vastapäätä, ja se välituntien meteli raastoi hermojani kun se kuului ikkunan läpikin, tosin totuin sitten aikaa myöten.   Kaikkein kauhein työpaikka olisi tanssiravintola tai pubi, tulisin hulluksi.

Ymmärrän ja tiedostan tämän. Lähinnä ehkä ajoin takaa sitä, että on olemassa tiettyjä työpaikkoja/aloja, joihin tuo ylisosiaalinen kälätysmeteli lähes automaattisesti liittyy. Ja sitten toisaalta joissakin työpaikoissa olisi hyvä ihan esimiestaholta ottaa esille ns. työrauhan. Että vaikka on niitä erilaisia persoonia niin jokainen säätelisi sitä äänekästä elämistään ja olemistaan ihan huomaavaisuuden nimissä. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu eikä tämä tarkoita, että pitää 24/7 olla hiiskumattoman hiljaista.

Meidän kunnassa välinehuollossa, tarvikevarastossa jne työskentelevät taitavat olla laitoshuoltajia koulutukseltaan. Sitten apuvälineitä jakaa ja käytössä opastas lääkintävaksi. Minusta tuo nimi lääkintävahtimestari on ihan kummallinen titteli? Kun nää lääkintävaksit kuitenkin kipsaa ja tekee muutakin aika vaativaa.

Lääkintävaksin ja laitoshuoltajan koulutukset myös aika lyhyitä. Mutta mieti sitä laboranttiakin. Diagnostiikkakeskuksessa on hiljaista kuin huopatossutehtaassa (joku kaite vähän hurisee) ja asiakasvirtaa ei ole koska tulokset syötetään sähköisesti koneelle asiakkaan lähetettä vastaan. Minusta olisi ihnaa olla sairaalan labrassa töissä!

Onko täällä muuten ketään laboranttia paikalla?

Kuinka suuri painotus matematiikalla on opinnoissa?

kysyy huolestunut ap

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä muuten ketään laboranttia paikalla?

Kuinka suuri painotus matematiikalla on opinnoissa?

kysyy huolestunut ap

Ei taida olla matematiikkaapaljoakaan, lähinnä jotain prosenttilaskuja kun pitää laskea liuoksen vahvuutta tms. Suurin osa työstä on paljaalla silmällä tutkittavaa (mikroskooppi) tai sitten analytiikkalaitteiden käyttöä. Reagensseja on monenlaisia joten jkv kemiaa pitä opiskella.

Suntion töitä suositelleelle terkut suntiona työskentelevältä: oletko käynyt jumalanpalveluksissa? Niissähän lauletaan ja puhutaan koko ajan. Tilaisuuksien valmistelu ja jälkisiivous ei ole hiljaista sekään. Tuo on sitä paitsi vain 4 h viikon työajasta.

Suntiot ovat nykyisin usein suntio-vahtimestareita tai seurakuntamestareita, joiden työhön kuuluu messujen lisäksi hautajaiset, muiden seurakuntatilaisuuksien järjestäminen, siivoaminen... On kaikkea muuta kuin hiljaista jossain vanhus- tai lähetyspiirien tilaisuuksissa. Varsinkin kun vakiokävijät alkavat olla sitä ikäluokkaa, että äänentoisto ei heille riitä vaikka nupit on jo kaakossa.

Ai niin, ja puhelin soi koko ajan.

Pahoittelen negatiivisuuttani mutta hiljaisen, rauhallisen työn toivossa alalle hakeutuneena tunnen olevani pahasti ansassa tämän duunin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Roskakuski

Kaupungin liikenteessä hiljaista? No ehkäpä maaseudulla.

Onko jo kirkon suntio mainittu? Heistä on pulaa ja oppisopimuskoulutuksella (eli palkkaa saaden) voi kouluttautua. Sopii sekä naisille että miehille.