Lue keskustelun säännöt.
Oman miehen kosketus inhottaa
04.08.2018 |
Avopari seitsemättä vuotta, kaksi lasta. Omakotitalo rakennettu jossa asuttu puoli vuotta. Oman miehen kosketus saa spontaanisti kavahtamaan, aamukahvia keittäessä takaapäin niskaan annettu pusu kiemurtelemaan en tiedä mistä tunteesta, mutta jostakin inhon/kurituksen/epämiellyttävän sekaisesta, kaikki yllättävät halaukset ja pusut ahdistavat, seksi ei innosta vaikka sitten kun siihen ryhtyy saan kyllä ja ehkä jopa nautin.
Mutta mitä tämä on? Kaikki fyysinen kontakti tuntuu suoritukselta, jotenkin vaivalloiselta ja jo niin nähdyltä. Maailmassa olisi niin paljon mielenkiintoisempaa kuin nyhrätä kyljessä kiinni saati harrastaa seksiä! Ei vaan jotenkin nappaa.
No niin palstapsykologit, kertokaa mikä mättää. Mitä asioita tässä on taustalla, ettäoma keho reagoi kosketukseen innolla ja kaipaa omaa tilaa.
Kommentit (46)
Se on normaalia että tuntuu tuolta. En ottaisi miestä joka halaa äkisti ja tökkii kuolaten kuumaa suuta niskaan tai kaulaan kuin vampyyri, yök. Miksi olette sellaisen kanssa. Normaali ihminen tietää epämiellyttävän ja fiksun kosketuksen eron, niistä voi keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkää ilman seksiä. Miksi harrastatte seksiä jos et kerran halua.
Mies sanoo, että se kuuluu parisuhteeseen. Ja luulen että hän on oikeassa.
-33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkää ilman seksiä. Miksi harrastatte seksiä jos et kerran halua.
Mies sanoo, että se kuuluu parisuhteeseen. Ja luulen että hän on oikeassa.
-33
No jaa, isolla osalla kuuluu, kaikilla ei. Läheinen ystäväpariskunta (n. 50-vuotiaita) päätti jatkaa yhdessä, vaikka toiselta meni jo vuosikausia sitten kaikki kiinnostus fyysiseen läheisyyteen ja seksiin. Toki pakettiin kuuluu se, että kumppani saa hakea fyysisen puolen sitten muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma vaimoni käyttäytyi pari vuotta samalla lailla ja pisti lopulta eropaperit. En tiedä vieläkään, oliko hänellä toinen vai mistä ihmeestä kaikki alkoi kiikastaa. Takana oli yli kymmenen yhteistä vuotta ja lapsiakin oli.
Mihin ne lapset katosi? Meinaan kun ne oli? Ja enää ei ole.
Ne vietiin margariinitehtaalle.
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut itse kirjoittaa saman. En itsekkään täysin tiedä mistä johtuu, mutta uskon että kaksi isoa osasyytä meillä:
1) Kosketus tosiaan jäi arjesta kun arki kuluu eri paikkakunnilla, ja vuosi vuoden jälkeen tuon "kosketusvajeen" jälkeen sitä kosketusta on koko ajan vaikeampi ottaa vastaan, se tuntuu epäluontevalta, samaan aikaan juurikin niin nähdyltä ja silti vieraalta
2) Vuosien ajan olen kokenut itse olevani se, joka joutuu kantamaan kaiken taakan parisuhteen ylläpitämiseksi hankalassa elämäntilanteessa. En koe, että olisin tullut kuulluksi kun olen pyytänyt apua yhteiseen asiaan. Mies alkoi yrittää vasta, kun minä lakkasin yrittämästä - ongelma vaan on, että minä yritin niin kauan, ettei nyt enää huvita osallistua. Tiedän työntäväni miestä pois, koska jollain tasolla olen itse jo luovuttanut.
Mutta tosi monimutkainen tämä kuvio on. Ketään toista ei ole ikinä ainakaan minulla meidän yli 14 v liiton
Vanha ketju, tuttua juttua! 17 vuotta yhteiseloa, minä naisena ja äitinä suhteen ja perheen koordinaattori, mies toki kantaa taloudellisen päävastuun. Lapset jo isompia ja sen myötä olen kaivannut enemmän parisuhdeaikaa, puhetta, hellyyttä, seksiä. Mies ei tällaiseen näköjään edelleenkään ole kypsä, vaan hänelle elämä on suorite. Pari vuotta asiasta on riidelty ja käyty terapiassakin. Aina kuitenkin liu'utaan samaan vanhaan passiivisuuteen. Aluksi itkin, pyysin, raivosin, nyt olen sisältä täysin turta! Tässä kävi kuten miehellekin kerroin pelkääväni - olen menettänyt täysin mielenkiintoni suhdettamme kohtaan. Ajatuskin seksistä tuon tunteitani ja tarpeitani mitätöineen keski-ikäisen miehenraakileen kanssa aiheuttaa puistatusta!
Mihin ne lapset katosi? Meinaan kun ne oli? Ja enää ei ole.