Lue keskustelun säännöt.
Oman miehen kosketus inhottaa
04.08.2018 |
Avopari seitsemättä vuotta, kaksi lasta. Omakotitalo rakennettu jossa asuttu puoli vuotta. Oman miehen kosketus saa spontaanisti kavahtamaan, aamukahvia keittäessä takaapäin niskaan annettu pusu kiemurtelemaan en tiedä mistä tunteesta, mutta jostakin inhon/kurituksen/epämiellyttävän sekaisesta, kaikki yllättävät halaukset ja pusut ahdistavat, seksi ei innosta vaikka sitten kun siihen ryhtyy saan kyllä ja ehkä jopa nautin.
Mutta mitä tämä on? Kaikki fyysinen kontakti tuntuu suoritukselta, jotenkin vaivalloiselta ja jo niin nähdyltä. Maailmassa olisi niin paljon mielenkiintoisempaa kuin nyhrätä kyljessä kiinni saati harrastaa seksiä! Ei vaan jotenkin nappaa.
No niin palstapsykologit, kertokaa mikä mättää. Mitä asioita tässä on taustalla, ettäoma keho reagoi kosketukseen innolla ja kaipaa omaa tilaa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käytä E-pillereitä, nuorimmainen 2-vuotias. Omaa aikaa alkaa hiljalleen vapautua. Lenkkeilen, kotijumppailen ja käyn salilla epäsäännöllisesti kylläkin. Olemme sairastelleet paljon.
Viime vuosi oli meille todella rankka monella tapaa, että olen ollut jotenkin sen jälkeen "muissa maailmoissa" enkä meinaa löytää enää reittiä takaisin läheisyyteen mieheni kanssa ja tuntuu hirveältä se ettei se oikeastaan tunnu minua suuremmin haittaavan.
Tänään tunsin suurta onnea kun sain lähteä kaupungille pelkästään esikoisen kanssa ja mies otti kuopuksen mukaansa ruokakauppaan. Yleensä puuhailemme perheenä ostoksia ja sekin on alkanut minua ahdistamaan, perheen yhteinen puuhailu harvoin on tämän ikäisten lasten kanssa rentouttavaa ja kivaa puuhaa.
Illalla taas mies taatusti odottaa seksiä ja minua vituttaa jo valmiiksi. En vaan jaksaisi. Voi kun saisi laittaa lapset nukkumaan, lenkkarit jalkaan, saunan päälle ja musiikit korviin. Hyvät iltateet, asuntomessulehti, venyttelyä pehmeällä olohuoneen matolla ja iltapalaa. Fiilistelyä pimeässä elokuun yössä takapihan terassilla. Ei mitään hikistä ähkimistä vaan rauhaa ja hyvää oloa. -Ap
Kuulostaa niin tutulta.. Oikein laskee kauanko viime kerrasta on, että joko se rupeaa vonkaamaan (anteeksi nyt vaan) ja tietää että sitäkin pitää tehdä. Meillä mies vielä koittaa saada väkipakolla lapsia aikaisin nukkumaan että keritään touhuamaan, ja on usein lapsillekin ikävä. Ja mua koko ajatus yrjöttää... Sairasta.
Kannattaisiko puhua hiukan avoimemmin noista seksijutuistakin ja omista haluistaan?
Ja mitä haluaa tai aikoo illalla tehdä.
Moni nainen ei ilmaise itseään tarpeeksi, siis omia todellisia tunteitaan - vaikka miehiä tästä kommunikaation puutteesta aina syytetään.
Menkää vaikkapa johonkin avioliittoleirille tai kurssille, jos ette pysty muutoin kohtaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävä nainen.. Itsellä ongelmia ja purkaa sen mieheensä.
Tutustu itseesi tutustu uudelleen parisuhteesi saloihin.
Veikkaan myös hormoneja! Itsellä samat fiilikset, olen 38v. Pelottaa ajatuskin raskaudesta, niin ei silloin miehen lähentelyt nappaa. Muutoin on asiat mallillaan. Niin siinä käy kun biologia on päättänyt ettei pidä enää lisääntyä.
Just näin mitä täsdä kirjoitetaan.
Voin lisätä listaan vielä yhden asian, itseäni alkoi ahdistaa miehen läheisyys, koska miehen seksuaalinen haluttomuus satutti, yritin pihua asiasta , pyysin miestä hakee apua ongelmaan, koska mies väitti ettei asia johdu minusta. Mies ei silti hakenut apua, halusin kokea että mieheni haluaa minua, edes että haluaisi haluta. Koin olevani epänaisellinen, ruma ja ällöttävä.että en kelpaa eikä mies edes välitä. Lopulta luovutin, en enää halunnut haluta ja se oli alku sille ahdistukselle joka syntyi jos mies kosketti.
Tavallaan se mitä eniten halusin kääntyikin siksi mikä eniten ahdisti.
Enkä enää osannut /pystynyt kestää oloani muutenkuin olemalla vihainen, se oli ainoa keino pitää itseni kasassa. Mutta samalla se oli se mikä lopulta tuhosi suhteemme, mies jätti ja tottakai on sukulaisilleen kertonut kuinka kaamea akka olen, unohti vaan kertoa sen miksi olin sellainen.
Nyt antaisin mitä vaan jos saisin vielä yhden hellän suukon :,(
Vierailija kirjoitti:
Patoutunutta vihaa, käsittelemättömiä asioita, täyttymättömiä unelmia, ikäkriisi, masennus, työuupumus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patoutunutta vihaa, käsittelemättömiä asioita, täyttymättömiä unelmia, ikäkriisi, masennus, työuupumus...
Kahta ensimmäistä veikkaan minäkin, ainakin itselläni nämä oli syynä ja ero tuli.
Sama täällä. Vuosien aikana kaivertamaan jääneitä asioita, jotka juurikin ilmeni inhona toisen kosketuksia kohtaan jne.
Ero tuli 16 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Mahdollisia syitä saattaa olla esimerkiksi, että koet olevasi koko ajan jonkun toisen tarpeiden täyttäjä. Toisen kosketus on vinkki siitä, että kohta pääset taas täyttämään tarpeita.
-Toinen syy voi olla, että aivosi kaipaavat rentoutumista ja yksinoloa ja toisen kosketus ei rentouta.
-Tai sitten miehesi on kohdellut sinua huonosti ja koet, että fyysisyys on loukkaavaa, jos henkisiä asioita ei ole käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa olisi niin paljon mielenkiintoisempaa
On näissä mitään mitä tahtoisit tehdä miehesi kanssa, vai onko kaikenlainen kiinnostus miehesi seuraan lakannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karmeata luettavaa, mutta niin totta monissa perheissä.
Pitäisikö teidän keskustella asiasta vakavasti miehesi kanssa? Sovitte että mies ei lähesty sinua seksi mielessä tai vonkaa lainkaan esimerkiksi puoleen vuoteen? Tänä aikana voit rentoutua ja tutkiskella tuntojasi. Mies voi puolestaan puolen vuoden ajan hakea seksinsä muualta luvan kanssa.
Totta on myös se minkä joku täällä mainitsikin, että monesti me naiset emme osaa kommunikoida seksitoiveitamme miehille riittävän selkesti, miehet kun yleensä ymmärtävät vain suoraan sanottuja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Illalla taas mies taatusti odottaa seksiä ja minua vituttaa jo valmiiksi. En vaan jaksaisi. Voi kun saisi laittaa lapset nukkumaan, lenkkarit jalkaan, saunan päälle ja musiikit korviin. Hyvät iltateet, asuntomessulehti, venyttelyä pehmeällä olohuoneen matolla ja iltapalaa. Fiilistelyä pimeässä elokuun yössä takapihan terassilla. Ei mitään hikistä ähkimistä vaan rauhaa ja hyvää oloa. -Ap
Siis, saathan sä tehdä just noin kun haluat, eihän sun ole mikään pakko tehdä mitään muuta tai sekstailla miehesi kanssa. Olet aikuinen ihminen, ja päätät elämässäsi olevista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Patoutunutta vihaa, käsittelemättömiä asioita, täyttymättömiä unelmia, ikäkriisi, masennus, työuupumus...
Kahta ensimmäistä veikkaan minäkin, ainakin itselläni nämä oli syynä ja ero tuli.
Patoutunutta vihaa on. Mieheni on helposti suuttuva ja kiivastuva, ja olen yrittänyt sitä piirrettä pehmitellä vuosien aikana vähän liikaakin ehkä jopa itseni kustannuksella. Jotenkin vaikea uskoa, että reaktiot voi olla näin voimakkaita. Että se, miten paljon olen vihannut joitakin mieheni luonteenpiirteitä on siirtynyt ihoni tunnemuistiin.
Niissä tilanteissa, joissa olisin kaivannut toista aikuista ihmistä rinnalleni, hän on ollut tyhjää raivoava pikkupoika ja niissä tilanteissa joissa kaipaisin omaa tilaa hän on läheisyyttä ruinaava lisäharmi minulle itselleni. Kaipaisin kokeilua, jossa olisin yksin hetken lasten kanssa, alanko kaipaamaan ylipäätään läheisyyttä.
Tällä hetkellä kaikki miehet ja seksuaalisuus ylipäätään tuntuu luotaantyöntävältä ja ahdistavalta. En kaipaa lähelleni ketään muuta kuin lapsiani, joku hirveä kyllästyminen, inho ja oman tilan tarve on vallannut mieleni täysin.
Ikä 37.v -Ap
Tunnistan paljon itseäni tuosta. Ei ollut toista aikuista rinnalla vaan kiukutteleva tuulispää lapsi. Omaa aikaa ja tilaa ei ollut. Tiesi että aina kun mies tulee kotiin, kotiin tulee yksi passattava ja huolehdittava lisää. Voimat oli vähissä muutenkin. Kosketuskin tuntui uudelta vaatimukselta huolehtia jostain muusta kuin itsestä. Lisäksi miehen tapa tehdä minusta julkisesti pilkkaa, tai tapa ohittaa kaikki toiveeni tai avunpyyntöni, eipä se paljon muuta vaadi kun kaunaa kertyy. ja kuten arvata saattaa eron tultua mies oli ihmeissään "kun kaikki oli niin hyvin!". Ei kuullut kun kerroin omista toiveistani, lähti taatusti kavereitten kanssa kun minä olin kuumeessa ja pieni vauva hoidettavana. Epäluottamusta, selvittämättömiä asioita, valehtelua, pilkantekoa. Vähemmästäkin alkaa kosketus inhottaa. Olin erotessa kolmekymppinen, nyt jo viiskymppinen ja vasta nyt tuntuu siltä että voisi uudelleen aloittaa parisuhteen. Kauan on pitänyt haavoja nuoleskella :) Mutta nythän se on auttamattomasti myöhäistä kun ei viiskymppinen ole haluttua seuraa.
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisia syitä saattaa olla esimerkiksi, että koet olevasi koko ajan jonkun toisen tarpeiden täyttäjä. Toisen kosketus on vinkki siitä, että kohta pääset taas täyttämään tarpeita.
-Toinen syy voi olla, että aivosi kaipaavat rentoutumista ja yksinoloa ja toisen kosketus ei rentouta.
-Tai sitten miehesi on kohdellut sinua huonosti ja koet, että fyysisyys on loukkaavaa, jos henkisiä asioita ei ole käsitelty.
Hyvin tiivistetty! Minä ainakin voin allekirjoittaa omalta kohdaltani joka sanan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisia syitä saattaa olla esimerkiksi, että koet olevasi koko ajan jonkun toisen tarpeiden täyttäjä. Toisen kosketus on vinkki siitä, että kohta pääset taas täyttämään tarpeita.
-Toinen syy voi olla, että aivosi kaipaavat rentoutumista ja yksinoloa ja toisen kosketus ei rentouta.
-Tai sitten miehesi on kohdellut sinua huonosti ja koet, että fyysisyys on loukkaavaa, jos henkisiä asioita ei ole käsitelty.
Vanha ketju, mutta täällä ollaan samassa tilanteessa. Olen vain kaikkien tarpeiden täyttäjä töissä ja kotona, koko ajan. Miehen kosketus on alkanut inhottaa, enkä halua enää itse koskettaa häntä. Mietin samaa kuin joku tässä ketjussa että voisin asua yksin lasten kanssa, ja tuskin kaipaisin miestä mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Mahdollisia syitä saattaa olla esimerkiksi, että koet olevasi koko ajan jonkun toisen tarpeiden täyttäjä. Toisen kosketus on vinkki siitä, että kohta pääset taas täyttämään tarpeita.
-Toinen syy voi olla, että aivosi kaipaavat rentoutumista ja yksinoloa ja toisen kosketus ei rentouta.
-Tai sitten miehesi on kohdellut sinua huonosti ja koet, että fyysisyys on loukkaavaa, jos henkisiä asioita ei ole käsitelty.
Vanha ketju, mutta täällä ollaan samassa tilanteessa. Olen vain kaikkien tarpeiden täyttäjä töissä ja kotona, koko ajan. Miehen kosketus on alkanut inhottaa, enkä halua enää itse koskettaa häntä. Mietin samaa kuin joku tässä ketjussa että voisin asua yksin lasten kanssa, ja tuskin kaipaisin miestä mihinkään.
Ihan sama juttu, tulisin toimeen ilman läheisyyttä enkä kaipaisi sitä yhtään. Olisi ihanaa asua vaan lasten kanssa mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat kuin minä noin 15-20 vuotta sitten. Lapset oli päiväkoti-ikäisiä, minä huolehdin oikeastaan kaikesta työn ohella. Mies oli viikot muualla töissä., mutta viikonloppuisin odotin että.hän taas lähtee ja saan olla rauhassa.
Itse asiassa nuo "viikkoerot" oli varmaan pelastus. Työpäiväni päättyi välillä klo 14. Kävin kahvilassa tai kosmetologilla tai muuta omaa ennenkuin hain lapset.
Aikanaan kyllästyneisyys meni ohi. Nyt lapset ovat täysjökisiä aikuisia. Saman miehen kanssa asumme kaksin. Elämä ok.
Ette taida pahemmin jutella asioista? Mieleen ja alitajuntaan jää sitten pyörimään väkisin kaikki mitä se sika on tehnyt ja sanonut ja alkaa inhottamaan koko äijä.
Tutulle kuulostaa. Lähes 10 vuotta kestin. Oksensin seksin jälkeen kun ällötti. Väistelin kosketusta. Alkoi siitä kun mies petti minun ollessa raskaana ja synnytyksen jälkeen. Mies oli muutenkin täysin avuton ja yksi lapsista. Kaikki kaatui minun päälleni.
Eläkää ilman seksiä. Miksi harrastatte seksiä jos et kerran halua.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan myös hormoneja! Itsellä samat fiilikset, olen 38v. Pelottaa ajatuskin raskaudesta, niin ei silloin miehen lähentelyt nappaa. Muutoin on asiat mallillaan. Niin siinä käy kun biologia on päättänyt ettei pidä enää lisääntyä.
Sääli. Mulla kolmekybäisenä klipsatulla luomuhormonisella ei ole koskaan ollut mitään viime hetken raskauskammoa, kannattaisi varmaan harkita. Mies ja liitto maistuvat hyvin vuodesta toiseen.
Voisitteko ajatella roolileikkejä pukeutumalla elefanteiksi. Nehän kärsivät toisiaan jatkuvasti.
Olisin voinut itse kirjoittaa saman. En itsekkään täysin tiedä mistä johtuu, mutta uskon että kaksi isoa osasyytä meillä:
1) Kosketus tosiaan jäi arjesta kun arki kuluu eri paikkakunnilla, ja vuosi vuoden jälkeen tuon "kosketusvajeen" jälkeen sitä kosketusta on koko ajan vaikeampi ottaa vastaan, se tuntuu epäluontevalta, samaan aikaan juurikin niin nähdyltä ja silti vieraalta
2) Vuosien ajan olen kokenut itse olevani se, joka joutuu kantamaan kaiken taakan parisuhteen ylläpitämiseksi hankalassa elämäntilanteessa. En koe, että olisin tullut kuulluksi kun olen pyytänyt apua yhteiseen asiaan. Mies alkoi yrittää vasta, kun minä lakkasin yrittämästä - ongelma vaan on, että minä yritin niin kauan, ettei nyt enää huvita osallistua. Tiedän työntäväni miestä pois, koska jollain tasolla olen itse jo luovuttanut.
Mutta tosi monimutkainen tämä kuvio on. Ketään toista ei ole ikinä ainakaan minulla meidän yli 14 v liiton aikana ollut, siitä ei ole kyse. Kaikkea en ihan tajua itsekkään, enkä osaa selittää. Mutta on kurja kokea lähinnä inhoa, kun haluaisi itsekkin vain innostua.