Lue keskustelun säännöt.
90-luvun kaltoinkohdellut lapset!
04.08.2018 |
Kiinnostaisi kuulla miten muita 90-luvun lapsia kasvatettiin, oliko nöyryyttämistä ym? Itselle lapsena rangaistuksena annettiin muovipurkki käteen ja käskettiin kerätä täyteen marjoja ja"sitä ennen ei ole kotiin tulemista". Istutettiin myös kuistilla talvella pelkissä pitkiksissä ovi lukossa esim.15 minuuttia. Risua sai, samoin tukkapöllyjä ja tukistamista. Isä haukkui myös joskus k-pääksi ja "p-skiaiseksi" (olen siis nainen).
Öisin oli usein nälkä koska ruokaa sai ottaa illalla vain vähän (pari leipää,jugurttia)
Kasvatus oli hyvin autoritääristä ja vanhemmilta selkeästi puuttuivat omat vihanhallintakeinot (molemmat äkkipikaisia) Muitakin laiminlyöntejä oli mutta en jaksa kaikkea kirjoittaa.
Isää muistan lapsena pelänneeni ja teininä vihanneeni. Olen joutunut käymään aikuisena terapiassa. Eikä lapsuuteni edes ollut sieltä pahimmasta päästä...
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni oman vihan purkaminen lapseen esim.hiuksista riuhtomalla ja kuri plus rangaistukset ovat eri asia. Lapselle voi pitää kuria ja lasta voi rangaista tarvitsematta turvautua väkivaltaan. Taitava kasvattaja pystyy pitämään yllä kuria ilman että pitää tarttua vitsaan tai remmiin. Googlettamalla löytyy asiantuntijoiden vinkkejä väkivallattomaan kasvatukseen
Ei ruumiillisen kurituksen käyttö tarkoita sitä, että purkaa vihaa lapseen.
Toki vihaansa VOI purkaa lapseen sekä ruumiillisella että ei-ruumiillisella kurituksella, mutta ei se ole mikään automaatio saati kurituksen tarkoitus.
Ruumiillinen kuritus on yksiselitteisesti laitonta. Ollut jo pitkään. Sen hyväksyvyydestä ei pitäisi enää edes keskustella. Se on kuin keskustelisi saako varastaa jos huvittaa jne.
Ruumiillinen kuritus on melko harvoissa maissa kiellettyä ja useimmissa niistäkin se on ollut kiellettyä vain lyhyen aikaa. Varastaminen sen sijaan on ollut kiellettyä aina ja kaikissa järjestäytyneissä yhteiskunnissa. Ei noita kahta asiaa voi millään verrata keskenään.
Sinuakin saa varmasti ruumillisesti kurittaa jos toimit jonkun mielestä väärin?
Jos olisin kuriton lapsi niin kyllä. Aikuisille sitten taas on muita keinoja jotka eivät ole lasten kohdalla asianmukaisia, kuten vaikkapa sakot, vankila, potkut työpaikalta tai ero puolison kanssa.
Miksi sinä saat lyödä itseäsi pienempiä mutta sinua ei saa lyödä?
Miksi iso, vahva ja aseistettu poliisisetä saa viedä aikuisen vankilaan mutta se rikollinen ei saa viedä sitä poliisisetää vankilaan?
Mitä laissa rikoksiksi määriteltyjä asioita lapsesi tekee?
Esim. kunnianloukkaus (haukkuu/nimittelee toisia), varkaus (vie toisten tavaroita), pahoinpitely (tappelee), vahingonteko (sotkee toisten leikkejä ja saattaa rikkoa muutenkin juttuja tahallaan), vapaudenriisto (istuu toisten päällä tai muuten pitelee kiinni ilman lupaa).
Jos tekee rikoksia niin sitten on poliisiasia. Ei kukaan siviili saa käyttää voimakeinoja toisia vastaan. En mäkään saa lyödä sua jos haukut mua.
Pienten lasten tekemiset eivät ole poliisiasia.
Mutta pahoinpidellä saa? Jos koet että toimii rikollisesti ja voimakeinoja joutuu käyttää niin silloin kyseessä on poliisiasia. Missä vaiheessa sitten ei enää voi lyödä? Kun on 18v vai?
Pienille lapsille kuria pitäessä monet sellaiset asiat ovat tarpeellisia jotka satunnaiseen toiseen ihmiseen kohdistettuina olisivat väärin. Veikkanpa, ettei sellaista vanhempaa löydy joka ei olisi lapselleen kuria pitäessään joutunut käyttämään voimakeinoja. Kyllä sitä lasta on vähintään fyysisesti rajoitettava väkisin, vaikka se olisikin esim. toiseen aikuiseen kohdistettuna laiton vapaudenriisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni oman vihan purkaminen lapseen esim.hiuksista riuhtomalla ja kuri plus rangaistukset ovat eri asia. Lapselle voi pitää kuria ja lasta voi rangaista tarvitsematta turvautua väkivaltaan. Taitava kasvattaja pystyy pitämään yllä kuria ilman että pitää tarttua vitsaan tai remmiin. Googlettamalla löytyy asiantuntijoiden vinkkejä väkivallattomaan kasvatukseen
Ei ruumiillisen kurituksen käyttö tarkoita sitä, että purkaa vihaa lapseen.
Toki vihaansa VOI purkaa lapseen sekä ruumiillisella että ei-ruumiillisella kurituksella, mutta ei se ole mikään automaatio saati kurituksen tarkoitus.
Ruumiillinen kuritus on yksiselitteisesti laitonta. Ollut jo pitkään. Sen hyväksyvyydestä ei pitäisi enää edes keskustella. Se on kuin keskustelisi saako varastaa jos huvittaa jne.
Ruumiillinen kuritus on melko harvoissa maissa kiellettyä ja useimmissa niistäkin se on ollut kiellettyä vain lyhyen aikaa. Varastaminen sen sijaan on ollut kiellettyä aina ja kaikissa järjestäytyneissä yhteiskunnissa. Ei noita kahta asiaa voi millään verrata keskenään.
Sinuakin saa varmasti ruumillisesti kurittaa jos toimit jonkun mielestä väärin?
Jos olisin kuriton lapsi niin kyllä. Aikuisille sitten taas on muita keinoja jotka eivät ole lasten kohdalla asianmukaisia, kuten vaikkapa sakot, vankila, potkut työpaikalta tai ero puolison kanssa.
Miksi sinä saat lyödä itseäsi pienempiä mutta sinua ei saa lyödä?
Miksi iso, vahva ja aseistettu poliisisetä saa viedä aikuisen vankilaan mutta se rikollinen ei saa viedä sitä poliisisetää vankilaan?
Mitä laissa rikoksiksi määriteltyjä asioita lapsesi tekee?
Esim. kunnianloukkaus (haukkuu/nimittelee toisia), varkaus (vie toisten tavaroita), pahoinpitely (tappelee), vahingonteko (sotkee toisten leikkejä ja saattaa rikkoa muutenkin juttuja tahallaan), vapaudenriisto (istuu toisten päällä tai muuten pitelee kiinni ilman lupaa).
Jos tekee rikoksia niin sitten on poliisiasia. Ei kukaan siviili saa käyttää voimakeinoja toisia vastaan. En mäkään saa lyödä sua jos haukut mua.
Pienten lasten tekemiset eivät ole poliisiasia.
Mutta pahoinpidellä saa? Jos koet että toimii rikollisesti ja voimakeinoja joutuu käyttää niin silloin kyseessä on poliisiasia. Missä vaiheessa sitten ei enää voi lyödä? Kun on 18v vai?
Pienille lapsille kuria pitäessä monet sellaiset asiat ovat tarpeellisia jotka satunnaiseen toiseen ihmiseen kohdistettuina olisivat väärin. Veikkanpa, ettei sellaista vanhempaa löydy joka ei olisi lapselleen kuria pitäessään joutunut käyttämään voimakeinoja. Kyllä sitä lasta on vähintään fyysisesti rajoitettava väkisin, vaikka se olisikin esim. toiseen aikuiseen kohdistettuna laiton vapaudenriisto.
Olet todella sairas ihminen. Hae apua!
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
No se on sitten omasta osaamisesta kiinni. Tottakai sanktioita voi olla samoin kuin palkintoja, mutta ei väkivaltaa.
Itse omassa työssäni haastavasti käyttäytyvien kehitysvammasten kanssa oon kyllä todellakin huomannut kunnioittamisen merkityksen. Jotenkin jännästi suurin osa ongelmatilanteista tulee siinä kun tietyt "kovat" työntekijät alkaa uhkailemaan ja huutamaan. Siinä vaiheessa auktoriteetti menetetään ja siitä tulee tahtojen taistelu eikä kehitysvammainen anna periksi. Niin kuin en minäkään jos joku alkaa mua määräilemään ja uhkailemaan. Silti kaikki työntekijät pitävät samoista sääännöistä kiinni. Sama asia on lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
No se on sitten omasta osaamisesta kiinni. Tottakai sanktioita voi olla samoin kuin palkintoja, mutta ei väkivaltaa.
Itse omassa työssäni haastavasti käyttäytyvien kehitysvammasten kanssa oon kyllä todellakin huomannut kunnioittamisen merkityksen. Jotenkin jännästi suurin osa ongelmatilanteista tulee siinä kun tietyt "kovat" työntekijät alkaa uhkailemaan ja huutamaan. Siinä vaiheessa auktoriteetti menetetään ja siitä tulee tahtojen taistelu eikä kehitysvammainen anna periksi. Niin kuin en minäkään jos joku alkaa mua määräilemään ja uhkailemaan. Silti kaikki työntekijät pitävät samoista sääännöistä kiinni. Sama asia on lasten kohdalla.
Mielenkiintoinen tapa määritellä käsitteet "väkivalta" ja "auktoriteetti". Väkivalta on siis sitä, että rangaistaan ja auktoriteetti on olemassa vain silloin, jos totteleminen on automaattista eikä tahtojen taisteluun koskaan päädytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
No se on sitten omasta osaamisesta kiinni. Tottakai sanktioita voi olla samoin kuin palkintoja, mutta ei väkivaltaa.
Itse omassa työssäni haastavasti käyttäytyvien kehitysvammasten kanssa oon kyllä todellakin huomannut kunnioittamisen merkityksen. Jotenkin jännästi suurin osa ongelmatilanteista tulee siinä kun tietyt "kovat" työntekijät alkaa uhkailemaan ja huutamaan. Siinä vaiheessa auktoriteetti menetetään ja siitä tulee tahtojen taistelu eikä kehitysvammainen anna periksi. Niin kuin en minäkään jos joku alkaa mua määräilemään ja uhkailemaan. Silti kaikki työntekijät pitävät samoista sääännöistä kiinni. Sama asia on lasten kohdalla.
Mielenkiintoinen tapa määritellä käsitteet "väkivalta" ja "auktoriteetti". Väkivalta on siis sitä, että rangaistaan ja auktoriteetti on olemassa vain silloin, jos totteleminen on automaattista eikä tahtojen taisteluun koskaan päädytä.
mitä? Totta kai tahtojen taisteluita tulee! Ja niissä pysytään ja näytetään oma auktoriteettiasema. Kuitenkaan näissä tilanteissa ei voi käyttää väkivaltaa. Jos lapsi vetää itkupotkuraivareita kun ei saa karkkia niin ei siihen sillon huutaminen ja lyöminen auta, vaan rauhallisena olo ja annetusta ohjeesta/sanomisesta kiinnipitäminen. Jos näet että toiset saa tottelemaan ja kunnioittamaan vain hakkaamalla niin olet aika pihalla. Pelolla hankittu tottelevaisuus ei ole aitoa vaan pintapuolista, oikea aito kunnioitus ja arvostus on toinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
No se on sitten omasta osaamisesta kiinni. Tottakai sanktioita voi olla samoin kuin palkintoja, mutta ei väkivaltaa.
Itse omassa työssäni haastavasti käyttäytyvien kehitysvammasten kanssa oon kyllä todellakin huomannut kunnioittamisen merkityksen. Jotenkin jännästi suurin osa ongelmatilanteista tulee siinä kun tietyt "kovat" työntekijät alkaa uhkailemaan ja huutamaan. Siinä vaiheessa auktoriteetti menetetään ja siitä tulee tahtojen taistelu eikä kehitysvammainen anna periksi. Niin kuin en minäkään jos joku alkaa mua määräilemään ja uhkailemaan. Silti kaikki työntekijät pitävät samoista sääännöistä kiinni. Sama asia on lasten kohdalla.
Mielenkiintoinen tapa määritellä käsitteet "väkivalta" ja "auktoriteetti". Väkivalta on siis sitä, että rangaistaan ja auktoriteetti on olemassa vain silloin, jos totteleminen on automaattista eikä tahtojen taisteluun koskaan päädytä.
mitä? Totta kai tahtojen taisteluita tulee! Ja niissä pysytään ja näytetään oma auktoriteettiasema. Kuitenkaan näissä tilanteissa ei voi käyttää väkivaltaa. Jos lapsi vetää itkupotkuraivareita kun ei saa karkkia niin ei siihen sillon huutaminen ja lyöminen auta, vaan rauhallisena olo ja annetusta ohjeesta/sanomisesta kiinnipitäminen. Jos näet että toiset saa tottelemaan ja kunnioittamaan vain hakkaamalla niin olet aika pihalla. Pelolla hankittu tottelevaisuus ei ole aitoa vaan pintapuolista, oikea aito kunnioitus ja arvostus on toinen asia.
Siis auktoriteetti on sitä, että jos lapsi vaikka kiusaa toisia, niin sille vaan toistellaan "ei saa tehdä noin" loputtomiin jollei se usko kieltoa? Vai millä tavoin säännöistä kiinni pitäminen ilman pelolla kasvattamista tapahtuu?
Perinteinen vanhempi ei jankkaisi loputtomiin, vaan viimeistään todettuaan jankkaamisen hedelmättömäksi siirtyisi vaiheeseen "pelolla kasvattaminen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
No se on sitten omasta osaamisesta kiinni. Tottakai sanktioita voi olla samoin kuin palkintoja, mutta ei väkivaltaa.
Itse omassa työssäni haastavasti käyttäytyvien kehitysvammasten kanssa oon kyllä todellakin huomannut kunnioittamisen merkityksen. Jotenkin jännästi suurin osa ongelmatilanteista tulee siinä kun tietyt "kovat" työntekijät alkaa uhkailemaan ja huutamaan. Siinä vaiheessa auktoriteetti menetetään ja siitä tulee tahtojen taistelu eikä kehitysvammainen anna periksi. Niin kuin en minäkään jos joku alkaa mua määräilemään ja uhkailemaan. Silti kaikki työntekijät pitävät samoista sääännöistä kiinni. Sama asia on lasten kohdalla.
Mielenkiintoinen tapa määritellä käsitteet "väkivalta" ja "auktoriteetti". Väkivalta on siis sitä, että rangaistaan ja auktoriteetti on olemassa vain silloin, jos totteleminen on automaattista eikä tahtojen taisteluun koskaan päädytä.
mitä? Totta kai tahtojen taisteluita tulee! Ja niissä pysytään ja näytetään oma auktoriteettiasema. Kuitenkaan näissä tilanteissa ei voi käyttää väkivaltaa. Jos lapsi vetää itkupotkuraivareita kun ei saa karkkia niin ei siihen sillon huutaminen ja lyöminen auta, vaan rauhallisena olo ja annetusta ohjeesta/sanomisesta kiinnipitäminen. Jos näet että toiset saa tottelemaan ja kunnioittamaan vain hakkaamalla niin olet aika pihalla. Pelolla hankittu tottelevaisuus ei ole aitoa vaan pintapuolista, oikea aito kunnioitus ja arvostus on toinen asia.
Siis auktoriteetti on sitä, että jos lapsi vaikka kiusaa toisia, niin sille vaan toistellaan "ei saa tehdä noin" loputtomiin jollei se usko kieltoa? Vai millä tavoin säännöistä kiinni pitäminen ilman pelolla kasvattamista tapahtuu?
Perinteinen vanhempi ei jankkaisi loputtomiin, vaan viimeistään todettuaan jankkaamisen hedelmättömäksi siirtyisi vaiheeseen "pelolla kasvattaminen".
Sano että olet lapseton ja aiot sellaisena pysyä. Olethan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kasvatettiin lempeydellä ja kuunnelle, kaveriani piestiin ja nöyryytettiin. Eli aikakaudella ei ollut mitään merkitystä, vaan sillä mihin perheeseen syntyi. Kuten tänäkin päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
No se on sitten omasta osaamisesta kiinni. Tottakai sanktioita voi olla samoin kuin palkintoja, mutta ei väkivaltaa.
Itse omassa työssäni haastavasti käyttäytyvien kehitysvammasten kanssa oon kyllä todellakin huomannut kunnioittamisen merkityksen. Jotenkin jännästi suurin osa ongelmatilanteista tulee siinä kun tietyt "kovat" työntekijät alkaa uhkailemaan ja huutamaan. Siinä vaiheessa auktoriteetti menetetään ja siitä tulee tahtojen taistelu eikä kehitysvammainen anna periksi. Niin kuin en minäkään jos joku alkaa mua määräilemään ja uhkailemaan. Silti kaikki työntekijät pitävät samoista sääännöistä kiinni. Sama asia on lasten kohdalla.
Mielenkiintoinen tapa määritellä käsitteet "väkivalta" ja "auktoriteetti". Väkivalta on siis sitä, että rangaistaan ja auktoriteetti on olemassa vain silloin, jos totteleminen on automaattista eikä tahtojen taisteluun koskaan päädytä.
mitä? Totta kai tahtojen taisteluita tulee! Ja niissä pysytään ja näytetään oma auktoriteettiasema. Kuitenkaan näissä tilanteissa ei voi käyttää väkivaltaa. Jos lapsi vetää itkupotkuraivareita kun ei saa karkkia niin ei siihen sillon huutaminen ja lyöminen auta, vaan rauhallisena olo ja annetusta ohjeesta/sanomisesta kiinnipitäminen. Jos näet että toiset saa tottelemaan ja kunnioittamaan vain hakkaamalla niin olet aika pihalla. Pelolla hankittu tottelevaisuus ei ole aitoa vaan pintapuolista, oikea aito kunnioitus ja arvostus on toinen asia.
Siis auktoriteetti on sitä, että jos lapsi vaikka kiusaa toisia, niin sille vaan toistellaan "ei saa tehdä noin" loputtomiin jollei se usko kieltoa? Vai millä tavoin säännöistä kiinni pitäminen ilman pelolla kasvattamista tapahtuu?
Perinteinen vanhempi ei jankkaisi loputtomiin, vaan viimeistään todettuaan jankkaamisen hedelmättömäksi siirtyisi vaiheeseen "pelolla kasvattaminen".
Kotiaresti, puhelin pois tietyksi ajaksi, tiukka puhuttelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö, höpö. 90-luvulla mentiin ihan pehmolla kuten 80-luvullakin. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja vain yhden kaverin äiti antoi piiskaa ja oli ubervanhanaikainen. Yllättäin kouluttamaton teiniäiti ja nuorempi kuin muiden vanhemmat. Kyllä omassa kaveripiirissä lapsia hellittiin, ei piiskattu tai tukistettu tai harrastettu muita kohtuuttomuuksia. Koulutettuja ja fiksuja vanhempia. Kyllähän nuo normaalilla puheella sai lapset tottelemaan ja joskus sitten karjaisi, jos ei muuten uskottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyse ei ole siitä että otat lapsen kiinni syliin, jos tämä uhkaa vahingoittaa itseään tai muita. Kuri ja väkivalta on kaksi eri asiaa. Monesti sen kunnioituksen ja auktoriteetin saa keskustelemalla sekä pitämällä annetuista säännöistä kiinni ja ohjaamalla lasta. Tottahan toki pelolla kasvattaminen on huomattavasti helpompaa ja vähemmän vaivalloista, se ei kuitenkaan tee siitä oikeaa.
Mieti itse. Kunnioitatko enemmän pomoa jos se on mielivaltainen ja pelolla johtava vai jämpti, määrätietoinen ja sinua kunnioittava? Aivan.
Et keskivertolapsen kansa pysty "pitämään säännöistä" kiinni ilman sitä vaihtoehtoa että tarvittaessa voi myös pakottaa.
Työpaikoillakin voisi olla pomojen määräysten tottelemisessa monilla isoja ongelmia, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei voisi teoriassakaan seurata potkuja tai palkanmaksun keskeytystä.
Oikeastaan koko yhteiskunnan järjestys pohjautuu pohjimmiltaan "pelolla kasvattamiseen" eli sanktioiden/pakottamisen pelkoon, vaikka sitä ei toki niin aktiivisesti tuodakaan esille.
No se on sitten omasta osaamisesta kiinni. Tottakai sanktioita voi olla samoin kuin palkintoja, mutta ei väkivaltaa.
Itse omassa työssäni haastavasti käyttäytyvien kehitysvammasten kanssa oon kyllä todellakin huomannut kunnioittamisen merkityksen. Jotenkin jännästi suurin osa ongelmatilanteista tulee siinä kun tietyt "kovat" työntekijät alkaa uhkailemaan ja huutamaan. Siinä vaiheessa auktoriteetti menetetään ja siitä tulee tahtojen taistelu eikä kehitysvammainen anna periksi. Niin kuin en minäkään jos joku alkaa mua määräilemään ja uhkailemaan. Silti kaikki työntekijät pitävät samoista sääännöistä kiinni. Sama asia on lasten kohdalla.
Mielenkiintoinen tapa määritellä käsitteet "väkivalta" ja "auktoriteetti". Väkivalta on siis sitä, että rangaistaan ja auktoriteetti on olemassa vain silloin, jos totteleminen on automaattista eikä tahtojen taisteluun koskaan päädytä.
mitä? Totta kai tahtojen taisteluita tulee! Ja niissä pysytään ja näytetään oma auktoriteettiasema. Kuitenkaan näissä tilanteissa ei voi käyttää väkivaltaa. Jos lapsi vetää itkupotkuraivareita kun ei saa karkkia niin ei siihen sillon huutaminen ja lyöminen auta, vaan rauhallisena olo ja annetusta ohjeesta/sanomisesta kiinnipitäminen. Jos näet että toiset saa tottelemaan ja kunnioittamaan vain hakkaamalla niin olet aika pihalla. Pelolla hankittu tottelevaisuus ei ole aitoa vaan pintapuolista, oikea aito kunnioitus ja arvostus on toinen asia.
Siis auktoriteetti on sitä, että jos lapsi vaikka kiusaa toisia, niin sille vaan toistellaan "ei saa tehdä noin" loputtomiin jollei se usko kieltoa? Vai millä tavoin säännöistä kiinni pitäminen ilman pelolla kasvattamista tapahtuu?
Perinteinen vanhempi ei jankkaisi loputtomiin, vaan viimeistään todettuaan jankkaamisen hedelmättömäksi siirtyisi vaiheeseen "pelolla kasvattaminen".
Kotiaresti, puhelin pois tietyksi ajaksi, tiukka puhuttelu
Kotiaresti ja puhelin pois ovat pelolla kasvattamista sillä niissä tottelu pohjautuu siihen, että lapsi saadaan pelkäämään rangaistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käskeminen on aivan eri asia kuin lapsen nöyryyttäminen uhkailemalla väkivallalla jne. Vanhemman auktoriteetin ei pitäisi perustua väkivaltaan/pakottamiseen ja suurin osa tässä ketjussa esiintuoduista asioista ovat juurikin henkistä/fyysistä väkivaltaa ja pakottamista ja näin kasvattamalla lapsi vain saadaan vihaamaan vanhempiaan t.se kaltoinkohdeltu
Jos lasta ei pakota eikä rankaise, niin totteleminen on lapselle viime kädessä vapaaehtoista. Käytännössä se on sitten sitä, että jos vanhempi sanoo lapselle jotain eikä lapsi halua totella, niin vanhempi joutuu vaan antamaan periksi.
Kun lapseen luo syvän, rakastavan tunnesuhteen varhaislapsuudessa niin lapsi yleensä haluaa totella vanhempiaan. Luojan kiitos tällainen kasvatus on yleistynyt viimeisten 20v aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käskeminen on aivan eri asia kuin lapsen nöyryyttäminen uhkailemalla väkivallalla jne. Vanhemman auktoriteetin ei pitäisi perustua väkivaltaan/pakottamiseen ja suurin osa tässä ketjussa esiintuoduista asioista ovat juurikin henkistä/fyysistä väkivaltaa ja pakottamista ja näin kasvattamalla lapsi vain saadaan vihaamaan vanhempiaan t.se kaltoinkohdeltu
Jos lasta ei pakota eikä rankaise, niin totteleminen on lapselle viime kädessä vapaaehtoista. Käytännössä se on sitten sitä, että jos vanhempi sanoo lapselle jotain eikä lapsi halua totella, niin vanhempi joutuu vaan antamaan periksi.
Kun lapseen luo syvän, rakastavan tunnesuhteen varhaislapsuudessa niin lapsi yleensä haluaa totella vanhempiaan. Luojan kiitos tällainen kasvatus on yleistynyt viimeisten 20v aikana.
Näiden lasten määrä jotka "yleensä" eivät ole tottelematta aikuista on lisääntynyt huomattavasti viimeisten 20–30 vuoden aikana. Mistäköhän johtuisi? Ei vaan siitä, että moni vanhempi tarjoaa lapsilleen pelkkää porkkanaa eikä lainkaan keppiä ja siksi lapsi on oppinut, että ei tarvitse totella jos ei halua.
Millä perusteella leimaat kovan kurin epäreiluudeksi, mielivallaksi ja huonoksi kohteluksi?
Sitä paitsi rankaisemisen idea ei ole hakkaaminen vaan sanktion antaminen kielletystä teosta. Se ei siis ole lähtökohtaisesti pahantahtoista vaan hyväntahtoista toimintaa.