Sisään koteloitunut viha. Miten sen käsittelyssä pääsisi alkuun?
Miten voisi käsitellä toimivalla tavalla masennuksen ja ahdistuksen taustalla olevia vihan tunteita? Onko jollain tästä omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Puhuminen on usein hyvä keino. Kaikenlaisten tunteiden käsittelyssä auttaa se, kun sanoo ajatukset ääneen toiselle ihmiselle. Jos sinulla on todella paha olo, kannattaa puhua ammatti-ihmiselle. Silloin voit olla varma, että hän kykenee ottamaan vastaan kaiken, mitä sanot. Tutulle ihmiselle puhuessa sitä helposti pyrkii säästämään toisen tunteita tai suojelemaan kasvojaan, jolloin ei ehkä pysty olemaan niin rehellinen ja kaunistelematon kuin on tarpeen.
Jos et halua puhua, voisit ehkä kirjoittaa tunteitasi ja ajatuksiasi ylös. Silläkin tavalla niitä voi purkaa ja saada ulos itsestä.
Kiitos, hyviä ajatuksia! Voisin kokeilla tässä alkuun itsekseni tuota kirjoittamista.
Tsemppiä sinulle <3
Mä oon koittanut sensuroimatta antaa vihan tulla. Tavoitteena ois saada sitä ulos niin paljon kuin sitä tulee ja kun osaan oikeasti "ulostaa" sitä, voisi sitten alkaa katsella, että mitäs kaikkea paskaaa siellä seassa onkaan.... lajitella. Roskat jätekasaan, tarvittavat talteen ja kipeimmät asiat käsittelyyn.
On toiminut aika jees.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon koittanut sensuroimatta antaa vihan tulla. Tavoitteena ois saada sitä ulos niin paljon kuin sitä tulee ja kun osaan oikeasti "ulostaa" sitä, voisi sitten alkaa katsella, että mitäs kaikkea paskaaa siellä seassa onkaan.... lajitella. Roskat jätekasaan, tarvittavat talteen ja kipeimmät asiat käsittelyyn.
On toiminut aika jees.
Tuntuu vain siltä, että sitä vihaa riittää ja riittää. Ja välillä se tulee esiin aivan väärissä paikoissa, kun jokin palauttaa mieleen traumaattisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon koittanut sensuroimatta antaa vihan tulla. Tavoitteena ois saada sitä ulos niin paljon kuin sitä tulee ja kun osaan oikeasti "ulostaa" sitä, voisi sitten alkaa katsella, että mitäs kaikkea paskaaa siellä seassa onkaan.... lajitella. Roskat jätekasaan, tarvittavat talteen ja kipeimmät asiat käsittelyyn.
On toiminut aika jees.Tuntuu vain siltä, että sitä vihaa riittää ja riittää. Ja välillä se tulee esiin aivan väärissä paikoissa, kun jokin palauttaa mieleen traumaattisia kokemuksia.
Kyllä mullakin on näin. Se tulee esiin esim. omien lasten kanssa. Huippukivaaa. Mutta ei ole mun vika. Minkä sille voi. Teen kuitenkin kaikkeni terapiassa jne, että saan sen tasolle, jolla minä määrään, ja viha ei vetele naruja taustalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon koittanut sensuroimatta antaa vihan tulla. Tavoitteena ois saada sitä ulos niin paljon kuin sitä tulee ja kun osaan oikeasti "ulostaa" sitä, voisi sitten alkaa katsella, että mitäs kaikkea paskaaa siellä seassa onkaan.... lajitella. Roskat jätekasaan, tarvittavat talteen ja kipeimmät asiat käsittelyyn.
On toiminut aika jees.Tuntuu vain siltä, että sitä vihaa riittää ja riittää. Ja välillä se tulee esiin aivan väärissä paikoissa, kun jokin palauttaa mieleen traumaattisia kokemuksia.
Kyllä mullakin on näin. Se tulee esiin esim. omien lasten kanssa. Huippukivaaa. Mutta ei ole mun vika. Minkä sille voi. Teen kuitenkin kaikkeni terapiassa jne, että saan sen tasolle, jolla minä määrään, ja viha ei vetele naruja taustalta.
Kuulostaa hyvältä! Millaisessa terapiassa käyt? Oletko käynyt siellä pitkään?
Kissat taas ulkoilemassa kivisillä kaduilla?
Puhuminen on usein hyvä keino. Kaikenlaisten tunteiden käsittelyssä auttaa se, kun sanoo ajatukset ääneen toiselle ihmiselle. Jos sinulla on todella paha olo, kannattaa puhua ammatti-ihmiselle. Silloin voit olla varma, että hän kykenee ottamaan vastaan kaiken, mitä sanot. Tutulle ihmiselle puhuessa sitä helposti pyrkii säästämään toisen tunteita tai suojelemaan kasvojaan, jolloin ei ehkä pysty olemaan niin rehellinen ja kaunistelematon kuin on tarpeen.
Jos et halua puhua, voisit ehkä kirjoittaa tunteitasi ja ajatuksiasi ylös. Silläkin tavalla niitä voi purkaa ja saada ulos itsestä.
Tsemppiä sinulle <3