Lue keskustelun säännöt.
Vauva syntyi, isommat lapset ärsyttää :(
02.08.2018 |
Tämä on varmasti hirveä tabu ja tulen saamaan tuhat alapeukkua, mutta pakko purkaa ajatuksia ja ehkä saada edes se yksi ymmärtävä kommentti tähän asiaan? Meille tosiaan syntyi vauva kolmisen viikkoa sitten ja sen jälkeen mua on jotenkin alkanut ärsyttää tuo isompien sisarusten hösellys. Ovat siis 9- ja 5-vuotiaat. Jatkuvaa älämölöä, riitelyä, sotkua ja vaatimista. Olen itsekin yllätynyt näistä tuntemuksista, haluaisin vain vaipua vauvan kanssa johonkin pehmeään pikku imetys-symbioosiin ja unohtaa kaikki muut ihmiset. :D Sitten kun ympärillä pyörii jatkuvasti joku höseltämässä ja narisemassa niin tuntuu että hermo menee :( Ahdistaa jo nyt se kun miehen on palattava töihin ja jään yksin tänne hoitamaan koko sirkusta. Onko tää ihan normaalia hormoni myrskyä vai olenko vaan ihan sysipaska äiti? Harmittaa ihan hirveästi noiden isompien puolesta kun en pysty toimimaan samanlailla heidän kanssa kuin ennen vauvaa. Iltaisin kun kaikki lapset nukkuu niin itkua tihrustelen sitten sohvalla näiden tuntemusten takia ja kaduttaa aina mennyt päivä ja kaikki yhteenotot isompien kanssa.
Onkohan kellään ollut yhtään samanlaisia tuntemuksia vauvan syntymän jälkeen?
Kommentit (50)
Vastaus AP:lle: kyllä tuo vaikuttaa ihan normaalilta, että aluksi vanhemmat lapset saattavat ärsyttää. Vauva vie aikaa ja energiaa äidiltä ja hormonit on vielä myllerryksessä.
Aikaa myöten tilanne tasoittuu. Pyydä rohkeasti hoitoapua/seuranpitoa isommille lapsille, jos mahdollista. Tsemppiä ja voimavaroja sun arkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 ja 5v jo ole päivät koulussa ja kerhossa..?
No eihän vielä ole koulut ja kerhot alkaneet. Ja onhan me saatu vauvan kanssa paljonkin "laatuaikaa" kahdestaan kun mies on vienyt isoveljiä millon mihinkin, mutta kyllä kahden tuon ikäisen pojan välinen taistelu ja mesoaminen vaan meinaa viedä mehuja, VAIKKA niihin ei tarvisi itse olla just sillä hetkellä puuttumassakaan. Mutta pointtinne tuli jo selväksi, voidaan vaikka lopettaa tähän ketjuun kirjoittaminen.
Ymmärrän hyvin mistä puhut ja sen syyllisyyden, jonka jo pelkkä ärsyyntymisen tunne toisia lapsia kohtaan synnyttää. Voin kyllä kertoa, että se tunne menee myös ohi ja on luonnollista. Yritä kuitenkin pitää maltti vanhempien lasten kanssa ja puuhata heidän kanssaan asioita, jotta heilläkin on hyvä olla ja tuntevat olevansa edelleen rakastettuja, koska se on tärkeää heille ja heidän kasvulleen.
Annat vauvan välillä isälleen tai mahdollisesti isovanhempien hellään hoivaan ja lähdet toisten lapsien kanssa viettämään laatuaikaa. Suhde kukoistaa, kun sitä muistaa kastella ja pitää huolta. Sieltä se onnellisuus löytyy jälleen, vaikka ensin olisi vaatinut hampaiden kiristelyä.
Tsemppiä ja muista se rakkaus lapsiasi kohtaan. Anna heille lämmin lapsuus niin se kantaa hedelmää tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 ja 5v jo ole päivät koulussa ja kerhossa..?
Oisko kesäloma nyt..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 ja 5v jo ole päivät koulussa ja kerhossa..?
Oisko kesäloma nyt..?
Meillä alkaa koulu jo ensi viikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, enkä tiedä niistä mitään, joten kyselen varmaan tyhmiä. Ymmärtäisikö tuon ikäiset lapset, jos niille selittäisi suoraan, että pikku vauva tarvitsee nyt enemmän huomiota vähän aikaa, äiti kuitenkin rakastaa teitä kaikkia yhtä paljon, mutta ihan niin paljon aikaa ole johonkin aikaan. Ja sitten yrittäisi puuhailla vanhempienkin kanssa aina, kun on mahdollista.
Ja aika jyrkästi täällä on minusta ap tuomittu, inhimillisiltä tunteita nuo taitavat olla ja ap yrittää parhaansa mukaan niissä luovia.
Muistelen kun aikoinaan meille syntyi kolmas lapsi ja kaksi oli jo isompaa, että nimenomaan annoin aikaani näille isommille; luin paljon ja muuta yhteistä. Pikkuvauva kun nukkuu paljon päivällä eikä sitä kovin paljon ole syytä häiritä. Ajattelin, että juuri se vaihe kun vauva tulee kotiin on extra tärkeää antaa aikaansa isommille sisaruksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu alkaa ensi viikolla. Viisivuotias kai on kerhossa tai päivähoidossa? Siinä on sinulle vauvan kanssa aikaa päivisin.
Toivottavasti isommilla on harrastuksia, joissa pääsee purkamaan energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies lomalla, mutta ei osaa hoitaa asioita niin, että saisit keskittyä vauvaan? Miksi hankit lapsia ääliön kanssa.
Niin että mitä? Tottahan mies nyt on ollut päävastuussa isommista ja kodinhoidosta ym, mutta tietysti lapset nyt pyörii äidin ja uuden vauvankin ympärillä.. vai meinasitko että miehen pitäisi rakentaa joku aitaus mulle ja vauvalle johon isommat lapset ei pääse? :D Ja kiitos vaan, mieheni ei ole ääliö. Ap
Ehkä ei, mutta sinä olet, ääliö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla täysin samat kokemukset. 2v pää näytti valtavalta ja hän tuntui ärsyttävältä avaruusoliolta joka häiritsi vauvan ja minun yhdessäoloa. Hormooneista johtunee. Meni ohi omia aikojaan. En edes muistanut, ennen kuin luin aloituksesi.
no ihan normaalia tommonen perseily suominaisille/äideille. ole hyvä ja anna isommat lapset kotiin jossa heitä rakastetaan ja pidetään huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 ja 5v jo ole päivät koulussa ja kerhossa..?
Oisko kesäloma nyt..?
On mutta loppuu viikon päästä ja aloituksessa lukee että mies kohta menee töihin.. Niin ei niitä nyt hirveän kauan joudu siellä kaikkia kaitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 ja 5v jo ole päivät koulussa ja kerhossa..?
Oisko kesäloma nyt..?
Meillä alkaa koulu jo ensi viikolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa sana nyt?
Se tarkoittaa juuri tällä hetkellä tapahtuvaa.
Ensi viikolla tapahtuviin juttuihin on aikaa vähintään reipas kolme päivää.
Ymmärrätkö nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 ja 5v jo ole päivät koulussa ja kerhossa..?
Oisko kesäloma nyt..?
Meillä alkaa koulu jo ensi viikolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa sana nyt?
Se tarkoittaa juuri tällä hetkellä tapahtuvaa.
Ensi viikolla tapahtuviin juttuihin on aikaa vähintään reipas kolme päivää.
Ymmärrätkö nyt?
Ja mies on nyt lomalla. Kumma jos ei saa viihdytettyä isompia ja hoidettua välillä vauvaa, jotta äiti voi antaa isommille huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 9 ja 5v jo ole päivät koulussa ja kerhossa..?
Oisko kesäloma nyt..?
Meillä alkaa koulu jo ensi viikolla.
Ymmärrätkö mitä tarkoittaa sana nyt?
Se tarkoittaa juuri tällä hetkellä tapahtuvaa.
Ensi viikolla tapahtuviin juttuihin on aikaa vähintään reipas kolme päivää.
Ymmärrätkö nyt?
No jos ei kolmea päivää jaksa kaikkia lapsiaan yhtaikaa niin sitten suosittelen oikeasti antamaan ne pois ja hakeutumaan hoitoon.
Herranjumala mitä kommentteja täällä on. Oletteko edes puolet vastaajista itse useamman lapsen äitejä, saati aikuisia? Ap, älä liiaksi välitä näistä kommenteista, täällä mammat kilpaa kiillottaa omaa sädekehäänsä, vaikka nuo kuvailemasi tuntemukset ovat täysin normaaleja ja menevät myös itsestään ohi kunhan vauva vähän kasvaa ja tilanteet tasoittuu. Se on ihan sisäänrakennettu juttu meillä naisilla, uuden jälkeläisen synnyttyä on vaistonvaraista keskittyä siihen pieneen ihmiseen ja sen eloonjäämiseen.
Ei kokemusta kun vain yksi kpl.
Ymmärrän sua.2 "muuta" lasta osannevat tietoisesti ja tiedostamatta pistää pystyyn aikamoisen shown jo ihan hakiessaan huomiotasi.
Ilman uutta tulokastakin päivänne ovat enemmän kuin äänekkäitä ja vauhdikkaita.
Eikö 9v ole kavereita joiden kanssa pyöriä?Luulisi nauttivan kun ei pikkuveli häiritse koko ajan .5v puolestaan voisi keskittyä omiin juttuihinsa,jos osaa .
Sivuhuomautus ,kaikki vauvat eivät vain nuku.Omani nukkui tunnin päiväunet.
Ihan normaalia! Hormooneistakin johtuu pitkälti.
Koita kuitenkin muistaa, et myös ne isommat on sun ihania vauvoja olleet <3 Eli välillä otat kainaloon ja annan kahdenkeskistä aikaa vuorotellen, hekin tarvitsevat sinua tietenkin.
Nuo tuntemukset on melko normaaleja. On hyvä, että tiedostat ne ja sen, ettei se ole lasten vika vaan ne hormoonit asialla.
Mulla oli toisin päin. Vauva ärsytti mua ja tuntui siltä, että hän oli pilannut mun ja esikoisen elämän. Vauvaa hoidin ihan normaalisti enkä noita tuntemuksia tuonut ilmi, mutta en vain yhtään osannut kiintyä vauvaan. Jostain masennuksesta taisi olla kyse, ja vasta lähempänä 1,5 vuotta pystyin todeta rakastavani lasta.
Pois tuollaiset karsinoinnit. Te olette yksi perhe, sovitte yhdessä pelisäännöt ja perustelette ne lapsille. Äidin pitää olla läsnä myös vanhempien lasten elämässä, ja vauvan pitää tutustua sisaruksiinsa ja päin vastoin!