Sosionomi-työn & alan huonot puolet!

Minä ihailen niitä vuosikausia uraa tehneitä sairaanhoitajia. Kunnon kokeneita konkareita! Kysyit sitten omaisena ihan mitä tahansa, niin vastaukset tulee ku apteekin hyllyltä. Olen itse lähihoitaja ammatiltani ja tämänkin hetkisessä työpaikassa löytyy kokeneita anestesiahoitajia ja sairaanhoitaja-ensihoitajia joiden tiedon määrä on valtava. Koko osasto kääntyy näiden kokeneiden konkareiden puoleen asiassa kuin asiassa.

Olen lähihoitajana miettinyt jatko-opintoja mutta SaaS nähdä

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on sosionomilla ja sosiaalityöntekijällä? Tiedän toki sen, että toinen on yliopistokoulutettu.

Sosiaalityöntekijät tekevät päätökset huostaanotosta, sosionomit pyörittelevät lastensuojelulaitoksessa papereita ja hoitavat virastohommat asian suhteen. Palkka tuhansia euroja alempi kuin sosiaalityöntekijällä.

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Ei parilla kurssilla opita sitä laajaa tietämyksen kirjoa, mitä sairaanhoitajat oppivat 3,5 vuodessa. Voit kuvitella olevasi kuin psyk sh, mutta et ikinä tule sitä olemaan ellet kouluttaudu sellaiseksi. Älä ainakaan enempää leiju työkaverisi kommentilla, nauravat sinut kentältä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Ei parilla kurssilla opita sitä laajaa tietämyksen kirjoa, mitä sairaanhoitajat oppivat 3,5 vuodessa. Voit kuvitella olevasi kuin psyk sh, mutta et ikinä tule sitä olemaan ellet kouluttaudu sellaiseksi. Älä ainakaan enempää leiju työkaverisi kommentilla, nauravat sinut kentältä ulos.

Ja työelämä se vasta opettaakin. Sairaanhoitajan 3,5v opiskelu on vasta pieni pintaraapaisu terveydenhuollon syövereihin. Saadaan sellaiset taidot että selvitään. Todelliseksi sairaanhoitajaksi tullaan vasta kokemuksen myötä työpaikalla. Työ se vasta opettaa tolla alalla.

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Ei parilla kurssilla opita sitä laajaa tietämyksen kirjoa, mitä sairaanhoitajat oppivat 3,5 vuodessa. Voit kuvitella olevasi kuin psyk sh, mutta et ikinä tule sitä olemaan ellet kouluttaudu sellaiseksi. Älä ainakaan enempää leiju työkaverisi kommentilla, nauravat sinut kentältä ulos.

Ja työelämä se vasta opettaakin. Sairaanhoitajan 3,5v opiskelu on vasta pieni pintaraapaisu terveydenhuollon syövereihin. Saadaan sellaiset taidot että selvitään. Todelliseksi sairaanhoitajaksi tullaan vasta kokemuksen myötä työpaikalla. Työ se vasta opettaa tolla alalla.

Nimenomaan. Voi sosionomi tippua kovaa ja korkealta jos erehtyy luulemaan itseään osaavaksi sillä saralla millä ei oikeasti edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

En kävisi edes psykoterapeutilla, joka olisi sosionomi-pohjainen. Hyvä, että evätään!! Sairaanhoitaja on oikea pohja psykoterapeutille, ei hippa-täti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Ei parilla kurssilla opita sitä laajaa tietämyksen kirjoa, mitä sairaanhoitajat oppivat 3,5 vuodessa. Voit kuvitella olevasi kuin psyk sh, mutta et ikinä tule sitä olemaan ellet kouluttaudu sellaiseksi. Älä ainakaan enempää leiju työkaverisi kommentilla, nauravat sinut kentältä ulos.

Ja työelämä se vasta opettaakin. Sairaanhoitajan 3,5v opiskelu on vasta pieni pintaraapaisu terveydenhuollon syövereihin. Saadaan sellaiset taidot että selvitään. Todelliseksi sairaanhoitajaksi tullaan vasta kokemuksen myötä työpaikalla. Työ se vasta opettaa tolla alalla.

Nimenomaan. Voi sosionomi tippua kovaa ja korkealta jos erehtyy luulemaan itseään osaavaksi sillä saralla millä ei oikeasti edes ole.

Juuri niin, ja kun pitäisi mainostaa sitä omaa ydinosaamista ja mitä erityistä osataan vrt psyk sh ei hyvä vastaus ole että saa kehuja että on kuin psyk sh... mikä on sen sosionomin arvo mitä koulutuksellaan ja ammttitaidollaan tarjoaa mitä ei muissa koulutuksissa ole?

Koulutus tosiaan on vähän sinne päin, Laureassa opiskelen, kohta valmistun.

Tutkintoon sisältyy niin paljon asiaa, että suurimmasta osasta opetetaan vain pintapuolisesti. Riippuu myös todella paljon luennoitsijasta/opettajasta, kuinka hyödyllistä opetettava materiaali on. Meillä onneksi hyvä opiskeluryhmä: vaadimme yhdessä opetettavia aiheita, niitä joita koemme tarpeellisimmaksi ja tärkeimmäksi.

Itsenäisestä opiskelusta ja maalaisjärjestä todella paljon apua. Minulla on lisäksi aiempi ammattitutkinto sote-alalta ja muutamien vuosien työkokemus, mistä on apua.

Suosittelen myös valitsemaan täydentäviä paljon opintojaksoja nimenomaan niiltä osa-alueilta, mitkä itseä työllistymisen suhteen kiinnostaa. Kannattaa aina tsekata myös muiden koulujen ja kampuksien vapaasti valittavat tarjonnat, esim. kesäopinnoista. Itse olen opiskellut 25 op verran muiden AMK:jen tarjonnasta.

Työtarjouksia on tullut paljon, harjoittelupaikoista, sekä muista firmoista, joihin liittyen olen esimerkiksi tehnyt haastatteluja tai muita projekteja.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Ei parilla kurssilla opita sitä laajaa tietämyksen kirjoa, mitä sairaanhoitajat oppivat 3,5 vuodessa. Voit kuvitella olevasi kuin psyk sh, mutta et ikinä tule sitä olemaan ellet kouluttaudu sellaiseksi. Älä ainakaan enempää leiju työkaverisi kommentilla, nauravat sinut kentältä ulos.

Psyk.sairaanhoitajaa ei paljon paremmaksi tee ainakaan koulutus, koska sairaanhoitajan koulutuksessa pintaraapaistaan mielenterveysasioita kuten sosionomillakin; asia tulee olemaan näin ennen kuin keksitään joku täsmäkoulutus (siis AMK puolella, psykologia yliopistoaineena on jo keksitty) nimenomaan psy.puolta varten ja voin kuvitella sen olevan sitten niin suosittu, että opiskelija-aines tulee olemaan aivan erilaista kuin nyt, sillä pääsy tulee olemaan vaikeaa. Nykyisellään tuskin kovin moni fiksu ja kunnianhimoinen henkilö haluaa mielenterveyspuolen töihin käymällä pakollisena koulutuksen, josta 90% on kaikkea muuta kuin sitä itseä kiinnostavaa asiaa IV-lääkkeistä vanhusten kääntelyyn jne. Samassa ajassa on jo käyty avoimessa yo:ssa vähintään psykologian aineopinnot ja ties mitä muuta päälle. 

Ajautuminen alalle ja vahvojen tavoitteiden ja kiinnostuksen puuttuminen kyllä näkyy myös psyk.sairaanhoitajissa ainakin oman kokemuksen mukaan; ilkeys ja epäammatillisuus eivät ole harvinaisuuksia ja perustyönkuva on paljolti hengailua (kirjaamisen ohella). Tarpeellista hengailua varmaan, mutta muistuttaa yhtä paljon nuoriso-ohjaajan työtä kuin terveysalan työtä tai enemmän. 

Kuulostaa ehkä siltä, että lyttäisin nyt tuota alaa, mitä en halua tehdä, mutta halusin tuoda vähän vastapainoa tälle ajattelulle, jossa psyk.sh onkin oikeastaan psykiatri tai ainakin psykologi. Ja varmasti monet psyk.sh:t ovat kunnianhimoisia työssään, vaikka eivät tavoittelekaan vastuuta ja asemaa. Työ itsessään ei välttämättä opeta hirveän paljon jos työssä on mahdollista selvitä minimitiedoilla ja tämä tietysti pätee monellakin alalla. 

Itse työskentelen sosiaaliohjaajana, työnkuva lähellä sosiaalityöntekijän työnkuvaa. Palkka 2600 e/kk, päivätyö. Ei siis mitään "hippatäti" hommaa, kuten joku aiempi kommentoija kuvasi sosionomin työtä..

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

[b]Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. [/b]En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

Nyt menee kyllä puurot ja vellit sekaisin.. Ei kummankaan, sosionomin tai sairaanhoitajan, työnkuvaan kuulu traumataustaisen lapsen terapiointi!

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu avas mun tajunnan koko koulutukselle. Miks vitussa ees hakisin sinne? :D

Kannattaa kyllä perustaa päätös opiskelemaan hakemisesta tai hakemattomuudesta muuhunkin kun vauvapalstan keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

*Ojentaa vuoden Sosionomi-pokaalin aplodein ja sarkastisesti hymyillen*

Että tällaisia herttaisia sisar hentovalkoisia. Saako oikeasti tuollaiset ihmiset työskennellä alalla? Että ei kyetä edes vastaamaan kommentteihin asiallisesti.

Ja btw, jos sairaanhoitajista on jo nyt pulaa (=alalla ei viihdytä kauaa), niin mistä meinaatte repiä niitä vielä lastensuojeluun jne, mitä tässä nyt on mainostettu sh:tten sosionomeilta työt vievän?

Tuntuu enemmän, että tässä on joku kompleksi joillain sairaanhoitajilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

[b]Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. [/b]En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

Nyt menee kyllä puurot ja vellit sekaisin.. Ei kummankaan, sosionomin tai sairaanhoitajan, työnkuvaan kuulu traumataustaisen lapsen terapiointi!

No johan tämän keskustelun myötä sairaahoitajista on tullut liki psykiatreja erikoisosaamisellaan 👍

Muutamassa muussa keskustelussa sairaanhoitajat ovat juttujensa mukaan olleet hoitotyössä pätevämpiä kuin lääkärit. Että kai koulutus voi oudolla tavalla kihahtaa hattuun ja luona jonkin kaikkivoipaisuus -kompleksin.

Ja mitä muuten tulee tuohon, että sosionomeilta evätään lto-pätevyys, niin sehän tulee vain kasvattamaan epäpätevien määrää työssä.

Kun niitä kandeja ei tarpeeksi ole ollut nytkään, niin jännä nähdä mitä käy.

Vierailija kirjoitti:

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä sitä sosionomin työnkuvaa.. siis päiväkodissa samat hommat osaa lastenhoitaja ja/tai lastentarhanopettaja. Hoivakodeissa ja asumiskeskuksissa lähihoitaja osaa samat asiat. Psyk. Paikoissa psykiatriset sairaanhoitajat osaa samat asiat. Kelassa työskentelee sosionomien hommissa esim. Sairaanhoitajia. Sitten tietysti monissa hommissa on ensisijaisesti sosiaalityöntekijä, esim. Sairaaloissa.

Eli mulle vaan jää epäselväksi se, että missä hommissa sosionomi on korvaamaton? Mikä asia on sellainen, jonka vain sosionomi osaa? Missä työpaikassa hakijan täytyy ehdottomasti olla nimenomaan sosionomi?

En halua vähätellä alaa. Tottakai sosiaaliala on tosi tärkeä, ja toivon että teette työtänne sydämellä. Silti mietin ihan tosissani tätä, että missä sosionomi on täysin korvaamaton?

Sosionomin tehtävä on tuntea sosiaalihuoltolaki sekä muu omaa erikoistumisalaa koskeva lainsäädäntö, ja huolehtia siitä että asiakas on tietoinen omista sosiaalipalveluihin liittyvistä oikeuksistaan. Sosionomin asiakkailla on yleensä sosiaalisia ongelmia tai toimintakyky jollain tapaa laskenut, ja sosionomin tehtävä on auttaa tällaista ihmistä pärjäämään yhteiskunnassa joko niin että se ihminen pääsee taas itse tilanteensa herraksi ja/tai niin että elämänlaatu on mahdollisimman hyvä.

Oma tietämykseni sosiaalialasta on  aikuissosiaalityön puolella, ja siellä asiakkailla voi olla esimerkiksi asunnottomuutta, päihde- ja mielenterveysongelmia, kriisejä, hyväksikäyttöä, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, pitkään jatkunutta köyhyyttä, oikeastaan ikinä ei voi etukäteen tietää että mitä. Moni asiakas tarvitsee useitakin sosiaalipalveluita tuekseen, ja ihan sitä että on ihminen joka konkreettisesti selittää mitä ne tarkoittavat, tsemppaa ja vaikka ihan vie se ihmisen paikanpäälle. Työnjako sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan kanssa ainakin pitäisi mennä niin, että sosiaalityöntekijä tekee laajemman kartoituksen ja mahdolliset päätökset, ja sosiaaliohjaaja on se henkilö joka käytännössä auttaa asiakasta pärjäämään. Siinä hommassa on tärkeää tietää mitä tekee, ei niin että toimitaan asiakkaan puolesta, vaan niin että asiakas oppii uskomaan ja luottamaan omiin kykyihinsä ja siihen että pärjää itse. Puhutaan esimerkiksi positiivisesta muutostyöstä. Tavoite on että asiakas oppii itse vastaamaan itsestään, ja sosionomin tehtävänä on olla siinä "taustatukena. Tätä varten on olemassa paljon ammatillisia menetelmiä, joita käytetään työssä tietoisesti. Ainakin Metropoliassa koko opintojen viitekehyksenä on sosiaalipedagogiikka.

Sairaanhoidolla ei ole edellä mainitun kanssa juuri mitään tekemistä, ja on täysin älytöntä sotkea sairaanhoito keskusteluun sosiaalialasta. Fyysinen ja psyykkinen terveys ja sairaus ovat osa ihmisen hyvinvointia, minkä takia on hyvä tehdä moniammatillista yhteistyötä asiakkaan elämäntilanteen parantamiseksi, mutta sairaanhoitajan työllä ei ole sen enempää tekemistä sosionomin työn kanssa kuin vaikka kokin työllä tarjoilijan työn kanssa. Luulen että tällä palstalla on muutama henkilö, jotka nämä asiat nyt jotenkin sekoittavat keskenään, ja esittävät niitä kommentteja siitä että sairaanhoitaja voi kurssin käytyään olla sosionomi puuttellisen ymmärryksensä takia.

Sinänsä kyllä ymmärrän että sosionomin työnkuvan hahmottaminen on hankalaa ja sitä olisi oikein tarpeellista selkiyttää. Itse ajattelisin että se on tarpeellinen nimen omaan sosiaalityöntekijän työparina niin, että sosionomi on se joka vie sosiaalipolitiikan ja hyvinvoinnin teoreettisen tietämyksen sinne asiakkaan elämän käytännön arjen tasolle. Tässä on varmasti vielä paljon kehitettävää, mutta sairaanhoitajat kannattaa nyt tästä keskustelusta unohtaa.

Joku sanoi täällä opiskelevansa sosionomi ja sairaanhoitaja molemmat. Sehän ei ole mahdollista virallisesti.ainoastaan yhtä tutkintoa voi opiskella kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä sitä sosionomin työnkuvaa.. siis päiväkodissa samat hommat osaa lastenhoitaja ja/tai lastentarhanopettaja. Hoivakodeissa ja asumiskeskuksissa lähihoitaja osaa samat asiat. Psyk. Paikoissa psykiatriset sairaanhoitajat osaa samat asiat. Kelassa työskentelee sosionomien hommissa esim. Sairaanhoitajia. Sitten tietysti monissa hommissa on ensisijaisesti sosiaalityöntekijä, esim. Sairaaloissa.

Eli mulle vaan jää epäselväksi se, että missä hommissa sosionomi on korvaamaton? Mikä asia on sellainen, jonka vain sosionomi osaa? Missä työpaikassa hakijan täytyy ehdottomasti olla nimenomaan sosionomi?

En halua vähätellä alaa. Tottakai sosiaaliala on tosi tärkeä, ja toivon että teette työtänne sydämellä. Silti mietin ihan tosissani tätä, että missä sosionomi on täysin korvaamaton?

Sosionomin tehtävä on tuntea sosiaalihuoltolaki sekä muu omaa erikoistumisalaa koskeva lainsäädäntö, ja huolehtia siitä että asiakas on tietoinen omista sosiaalipalveluihin liittyvistä oikeuksistaan. Sosionomin asiakkailla on yleensä sosiaalisia ongelmia tai toimintakyky jollain tapaa laskenut, ja sosionomin tehtävä on auttaa tällaista ihmistä pärjäämään yhteiskunnassa joko niin että se ihminen pääsee taas itse tilanteensa herraksi ja/tai niin että elämänlaatu on mahdollisimman hyvä.

Oma tietämykseni sosiaalialasta on  aikuissosiaalityön puolella, ja siellä asiakkailla voi olla esimerkiksi asunnottomuutta, päihde- ja mielenterveysongelmia, kriisejä, hyväksikäyttöä, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, pitkään jatkunutta köyhyyttä, oikeastaan ikinä ei voi etukäteen tietää että mitä. Moni asiakas tarvitsee useitakin sosiaalipalveluita tuekseen, ja ihan sitä että on ihminen joka konkreettisesti selittää mitä ne tarkoittavat, tsemppaa ja vaikka ihan vie se ihmisen paikanpäälle. Työnjako sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan kanssa ainakin pitäisi mennä niin, että sosiaalityöntekijä tekee laajemman kartoituksen ja mahdolliset päätökset, ja sosiaaliohjaaja on se henkilö joka käytännössä auttaa asiakasta pärjäämään. Siinä hommassa on tärkeää tietää mitä tekee, ei niin että toimitaan asiakkaan puolesta, vaan niin että asiakas oppii uskomaan ja luottamaan omiin kykyihinsä ja siihen että pärjää itse. Puhutaan esimerkiksi positiivisesta muutostyöstä. Tavoite on että asiakas oppii itse vastaamaan itsestään, ja sosionomin tehtävänä on olla siinä "taustatukena. Tätä varten on olemassa paljon ammatillisia menetelmiä, joita käytetään työssä tietoisesti. Ainakin Metropoliassa koko opintojen viitekehyksenä on sosiaalipedagogiikka.

Sairaanhoidolla ei ole edellä mainitun kanssa juuri mitään tekemistä, ja on täysin älytöntä sotkea sairaanhoito keskusteluun sosiaalialasta. Fyysinen ja psyykkinen terveys ja sairaus ovat osa ihmisen hyvinvointia, minkä takia on hyvä tehdä moniammatillista yhteistyötä asiakkaan elämäntilanteen parantamiseksi, mutta sairaanhoitajan työllä ei ole sen enempää tekemistä sosionomin työn kanssa kuin vaikka kokin työllä tarjoilijan työn kanssa. Luulen että tällä palstalla on muutama henkilö, jotka nämä asiat nyt jotenkin sekoittavat keskenään, ja esittävät niitä kommentteja siitä että sairaanhoitaja voi kurssin käytyään olla sosionomi puuttellisen ymmärryksensä takia.

Sinänsä kyllä ymmärrän että sosionomin työnkuvan hahmottaminen on hankalaa ja sitä olisi oikein tarpeellista selkiyttää. Itse ajattelisin että se on tarpeellinen nimen omaan sosiaalityöntekijän työparina niin, että sosionomi on se joka vie sosiaalipolitiikan ja hyvinvoinnin teoreettisen tietämyksen sinne asiakkaan elämän käytännön arjen tasolle. Tässä on varmasti vielä paljon kehitettävää, mutta sairaanhoitajat kannattaa nyt tästä keskustelusta unohtaa.

Tarkennan vielä että myös ylipäätään hoitotyötä tekevät, myös terkkarit, lähihoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat kannattaa unohtaa, jos halutaan puhua sosiaalialan työstä. Päiväkotimaailmasta ja sosionomien asemasta siellä minulla ei ole kokemusta tai tietämystä.

t:edellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä sitä sosionomin työnkuvaa.. siis päiväkodissa samat hommat osaa lastenhoitaja ja/tai lastentarhanopettaja. Hoivakodeissa ja asumiskeskuksissa lähihoitaja osaa samat asiat. Psyk. Paikoissa psykiatriset sairaanhoitajat osaa samat asiat. Kelassa työskentelee sosionomien hommissa esim. Sairaanhoitajia. Sitten tietysti monissa hommissa on ensisijaisesti sosiaalityöntekijä, esim. Sairaaloissa.

Eli mulle vaan jää epäselväksi se, että missä hommissa sosionomi on korvaamaton? Mikä asia on sellainen, jonka vain sosionomi osaa? Missä työpaikassa hakijan täytyy ehdottomasti olla nimenomaan sosionomi?

En halua vähätellä alaa. Tottakai sosiaaliala on tosi tärkeä, ja toivon että teette työtänne sydämellä. Silti mietin ihan tosissani tätä, että missä sosionomi on täysin korvaamaton?

Sosionomin tehtävä on tuntea sosiaalihuoltolaki sekä muu omaa erikoistumisalaa koskeva lainsäädäntö, ja huolehtia siitä että asiakas on tietoinen omista sosiaalipalveluihin liittyvistä oikeuksistaan. Sosionomin asiakkailla on yleensä sosiaalisia ongelmia tai toimintakyky jollain tapaa laskenut, ja sosionomin tehtävä on auttaa tällaista ihmistä pärjäämään yhteiskunnassa joko niin että se ihminen pääsee taas itse tilanteensa herraksi ja/tai niin että elämänlaatu on mahdollisimman hyvä.

Oma tietämykseni sosiaalialasta on  aikuissosiaalityön puolella, ja siellä asiakkailla voi olla esimerkiksi asunnottomuutta, päihde- ja mielenterveysongelmia, kriisejä, hyväksikäyttöä, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, pitkään jatkunutta köyhyyttä, oikeastaan ikinä ei voi etukäteen tietää että mitä. Moni asiakas tarvitsee useitakin sosiaalipalveluita tuekseen, ja ihan sitä että on ihminen joka konkreettisesti selittää mitä ne tarkoittavat, tsemppaa ja vaikka ihan vie se ihmisen paikanpäälle. Työnjako sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan kanssa ainakin pitäisi mennä niin, että sosiaalityöntekijä tekee laajemman kartoituksen ja mahdolliset päätökset, ja sosiaaliohjaaja on se henkilö joka käytännössä auttaa asiakasta pärjäämään. Siinä hommassa on tärkeää tietää mitä tekee, ei niin että toimitaan asiakkaan puolesta, vaan niin että asiakas oppii uskomaan ja luottamaan omiin kykyihinsä ja siihen että pärjää itse. Puhutaan esimerkiksi positiivisesta muutostyöstä. Tavoite on että asiakas oppii itse vastaamaan itsestään, ja sosionomin tehtävänä on olla siinä "taustatukena. Tätä varten on olemassa paljon ammatillisia menetelmiä, joita käytetään työssä tietoisesti. Ainakin Metropoliassa koko opintojen viitekehyksenä on sosiaalipedagogiikka.

Sairaanhoidolla ei ole edellä mainitun kanssa juuri mitään tekemistä, ja on täysin älytöntä sotkea sairaanhoito keskusteluun sosiaalialasta. Fyysinen ja psyykkinen terveys ja sairaus ovat osa ihmisen hyvinvointia, minkä takia on hyvä tehdä moniammatillista yhteistyötä asiakkaan elämäntilanteen parantamiseksi, mutta sairaanhoitajan työllä ei ole sen enempää tekemistä sosionomin työn kanssa kuin vaikka kokin työllä tarjoilijan työn kanssa. Luulen että tällä palstalla on muutama henkilö, jotka nämä asiat nyt jotenkin sekoittavat keskenään, ja esittävät niitä kommentteja siitä että sairaanhoitaja voi kurssin käytyään olla sosionomi puuttellisen ymmärryksensä takia.

Sinänsä kyllä ymmärrän että sosionomin työnkuvan hahmottaminen on hankalaa ja sitä olisi oikein tarpeellista selkiyttää. Itse ajattelisin että se on tarpeellinen nimen omaan sosiaalityöntekijän työparina niin, että sosionomi on se joka vie sosiaalipolitiikan ja hyvinvoinnin teoreettisen tietämyksen sinne asiakkaan elämän käytännön arjen tasolle. Tässä on varmasti vielä paljon kehitettävää, mutta sairaanhoitajat kannattaa nyt tästä keskustelusta unohtaa.

Mutta.se on totta, että monissa sosionomin työpaikoissa voi olla myös sairaanhoitaja.

Sosionomi taas ei todellakaan voi olla sairaanhoitajaa korvaamassa.