Sosionomi-työn & alan huonot puolet!

Vierailija kirjoitti:

Itse pääsin opiskelemaan sosionomiksi suoraan lukion jälkeen, ja valmistun melko pian.  En edes tarkkaan muista, mikä sai minut kiinnostumaan sosionomin koulutuksesta, mutta sote-alan tutkinto, jonka saralla on monta eri työllistymismahdollisuutta, vaikutti varmasti...

Olen suuntautunut varhaiskasvatukseen, jonka opinnot olen kokenut erittäin mielenkiintoisina. Opinnot ovat olleet kokonaisuudessaan mielenkiintoisia, mutta mielestäni niissä on kyllä myös paljon kehitettävää. Edelleenkään en edes tiedä, mihin kaikkiin työpaikkoihin minun olisi mahdollista hakea. Myös aikuissosiaalipuolen ohjaustyöt voisivat kiinnostaa, mutten tiedä, miten ammattiopintosuuntautumiseni vaikuttaisi työllistymiseen. On todennäköistä, etten suorita koko työuraani päiväkodissa, mutta mikä mahtaa olla työllistymistilanteeni tulevaisuudessa?

Ammattiopinnot olivat laadukkaat, ja tunteja olisi saanut niissä olla enemmänkin, sillä kaikkiin, tärkeisiin asioihin ei ehditty ehkä tarpeeksi syventyä. Perusopintojaksoissa olisi mielestäni saanut olla enemmän palveluohjausosaamista, mielestäni yksi jakso Kelan sekä muiden järjestäjien tukiin perehtymisessä ei riittänyt. Joidenkin jaksojen sisällöt olivat tulevan työn kannalta turhia ja epätarkoituksenmukaisia.

Olen kuitenkin koulutuksen aikana kasvanut paljon ihmisenä muutoinkin, ja oppinut ajattelemaan asioita monesta näkökulmasta. Etenkin varhaiskasvatusosaamiseni on täysin eri kuin opintojen alussa. Näen, että koulutuksesta on myös oman elämäni kannalta ollut hyötyä. Kuitenkin, epävarmuus kaivertaa välillä, varmaankin kaikilla pian valmistuvilla ja eniten tietysti oppii itse työtä tekemällä. En kadu opiskelua, mutta välillä mietin, että minun olisi vielä tarkemmin pitänyt miettiä sitä, mitkä kaikki muut koulutukset olisivat minua kiinnostaneet. Toisaalta ajattelen myös niin, että kun valmistun nuorena, voin hyvin vielä kouluttautua uudellekin alalle, jos jokin alkaa kiinnostaa. Varhaiskasvatus on murroksessa ja sosionomien osaamista on paljon vähätelty, mikä myös on vaikuttanut  omaan ajatteluun.

"Perusopintojaksoissa olisi mielestäni saanut olla enemmän palveluohjausosaamista, mielestäni yksi jakso Kelan sekä muiden järjestäjien tukiin perehtymisessä ei riittänyt. "

Eiköhän pointti ole siinä, että noissakin tulee muutoksia niin paljon, ettei opiskeluaikana tuhlata montaa opintopistettä asiaan, joka valmistuessa on saattanut jo kokonaan muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

[b]Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. [/b]En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

Nyt menee kyllä puurot ja vellit sekaisin.. Ei kummankaan, sosionomin tai sairaanhoitajan, työnkuvaan kuulu traumataustaisen lapsen terapiointi!

No johan tämän keskustelun myötä sairaahoitajista on tullut liki psykiatreja erikoisosaamisellaan 👍

Muutamassa muussa keskustelussa sairaanhoitajat ovat juttujensa mukaan olleet hoitotyössä pätevämpiä kuin lääkärit. Että kai koulutus voi oudolla tavalla kihahtaa hattuun ja luona jonkin kaikkivoipaisuus -kompleksin.

Luin koko ketjun enkä nähnyt mitään tuollaista. Ainoastaan pohdintaa siitä, mikä on sosionomin ydinosaaminen ja voisiko sen kursseilla sisällyttää sh koulutukseen kun se on sisällöltään monipuolisempi ja parempi vrt sosionomi. Eikö aiemmin ollut sairaalassa "sosiaalihoitaja"? Tämä keskustelu on alkoi avauksesta jossa pohdittiin sosionomikoulutuksen huonoja puolia ja niitä on paljon. Sh koulutus tuli vertailuun kun on lähin ja samanpituinen koulutus amk:ssa ja monissa kouluissa ainakin aluksi myös yhteisiä opintoja.

Sinun kommenttisi sh lyttämisestä ei tuonut keskusteluun mitään lisäarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu avas mun tajunnan koko koulutukselle. Miks vitussa ees hakisin sinne? :D

Kannattaa kyllä perustaa päätös opiskelemaan hakemisesta tai hakemattomuudesta muuhunkin kun vauvapalstan keskusteluun.

Totta, mutta täällä saattaa olla oikeasti ihmisiä jotka alasta jotain tietävät tai opiskelevat. Mielestäni koulut eivät riittävästi infoa tästä sosionomin työnkuvan muutoksesta mikä se tulee olemaan, suorana kysyttäessä opettajat kiemurtelevat ja sanovat palaavansa asiaan myöhemmin. Nyt kun uusi varhaiskasvatuslaki tulee voimaan, olen jäsenenä Facebook-ryhmässä "Sosionomit varhaiskasvatuksessa" ja aika karua tietoa tulee sitä kautta tietoon. Nyt jo rekrytään ja haetaan nimenonomaan varhaiskasvatuksen kandeja päiväkoteihin. Se on työllistäyt sosionomeja paljon joten työllisyystilanne tulee olemaan huono tulevaisuudessa ja opiskelevien määrää on rajoitettava. Sen vuoksi hyvä ja mielenkiintoista pohtia mihin muualle sosionomi voi olla pätevä ja mikä on ydinosaaminen? Onko pätevä mihinkään kun ei niitä sosiaaliohjaajan töitä riitä kaikille. 

Tsemppiä vaan, kun sekä kandi- että amk-lto:t yhteenlaskettuinakin alalla on monen sadan henkilön vajaus, ja jopa lähihoitajia on joissain otettu epäpätevina lto:n sijaisuuksiin, kun päteviä ei kertakaikkiaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi täällä opiskelevansa sosionomi ja sairaanhoitaja molemmat. Sehän ei ole mahdollista virallisesti.ainoastaan yhtä tutkintoa voi opiskella kerralla.

On mahdollista. Aloitin toisen syksyllä ja toisen keväällä. Ei saa aloittaa samaan aikaan eli esim syksyllä molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

[b]Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. [/b]En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

Nyt menee kyllä puurot ja vellit sekaisin.. Ei kummankaan, sosionomin tai sairaanhoitajan, työnkuvaan kuulu traumataustaisen lapsen terapiointi!

No johan tämän keskustelun myötä sairaahoitajista on tullut liki psykiatreja erikoisosaamisellaan 👍

Muutamassa muussa keskustelussa sairaanhoitajat ovat juttujensa mukaan olleet hoitotyössä pätevämpiä kuin lääkärit. Että kai koulutus voi oudolla tavalla kihahtaa hattuun ja luona jonkin kaikkivoipaisuus -kompleksin.

Luin koko ketjun enkä nähnyt mitään tuollaista. Ainoastaan pohdintaa siitä, mikä on sosionomin ydinosaaminen ja voisiko sen kursseilla sisällyttää sh koulutukseen kun se on sisällöltään monipuolisempi ja parempi vrt sosionomi. Eikö aiemmin ollut sairaalassa "sosiaalihoitaja"? Tämä keskustelu on alkoi avauksesta jossa pohdittiin sosionomikoulutuksen huonoja puolia ja niitä on paljon. Sh koulutus tuli vertailuun kun on lähin ja samanpituinen koulutus amk:ssa ja monissa kouluissa ainakin aluksi myös yhteisiä opintoja.

Sinun kommenttisi sh lyttämisestä ei tuonut keskusteluun mitään lisäarvoa.

Kun minä hain opiskelemaan, niin punnitseminen oli sosionomin ja sosiaalityöntekijän väliltä. Sairaanhoitajaa en edes miettinyt, koska se nimenomaan ei oke relevantti vaihtoehto jos sosiaalipuolelle haluaa. Minulla siis pääasiallisena kiinnostuksena oli lastensuojelu.

Opiskelen nyt viimeisiä opintopisteitä sosionomiksi. Olen kylläkin harkinnut jo, että paperit ulos saatuani aloittelisin avoimen puolella sosiaalityön kandiopintoja. Sairaanhoitaja-opintoja en edes harkitse, koska suuntaan sosiaalipuolelle, enkä hoitotyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä sitä sosionomin työnkuvaa.. siis päiväkodissa samat hommat osaa lastenhoitaja ja/tai lastentarhanopettaja. Hoivakodeissa ja asumiskeskuksissa lähihoitaja osaa samat asiat. Psyk. Paikoissa psykiatriset sairaanhoitajat osaa samat asiat. Kelassa työskentelee sosionomien hommissa esim. Sairaanhoitajia. Sitten tietysti monissa hommissa on ensisijaisesti sosiaalityöntekijä, esim. Sairaaloissa.

Eli mulle vaan jää epäselväksi se, että missä hommissa sosionomi on korvaamaton? Mikä asia on sellainen, jonka vain sosionomi osaa? Missä työpaikassa hakijan täytyy ehdottomasti olla nimenomaan sosionomi?

En halua vähätellä alaa. Tottakai sosiaaliala on tosi tärkeä, ja toivon että teette työtänne sydämellä. Silti mietin ihan tosissani tätä, että missä sosionomi on täysin korvaamaton?

Sosionomin tehtävä on tuntea sosiaalihuoltolaki sekä muu omaa erikoistumisalaa koskeva lainsäädäntö, ja huolehtia siitä että asiakas on tietoinen omista sosiaalipalveluihin liittyvistä oikeuksistaan. Sosionomin asiakkailla on yleensä sosiaalisia ongelmia tai toimintakyky jollain tapaa laskenut, ja sosionomin tehtävä on auttaa tällaista ihmistä pärjäämään yhteiskunnassa joko niin että se ihminen pääsee taas itse tilanteensa herraksi ja/tai niin että elämänlaatu on mahdollisimman hyvä.

Oma tietämykseni sosiaalialasta on  aikuissosiaalityön puolella, ja siellä asiakkailla voi olla esimerkiksi asunnottomuutta, päihde- ja mielenterveysongelmia, kriisejä, hyväksikäyttöä, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, pitkään jatkunutta köyhyyttä, oikeastaan ikinä ei voi etukäteen tietää että mitä. Moni asiakas tarvitsee useitakin sosiaalipalveluita tuekseen, ja ihan sitä että on ihminen joka konkreettisesti selittää mitä ne tarkoittavat, tsemppaa ja vaikka ihan vie se ihmisen paikanpäälle. Työnjako sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan kanssa ainakin pitäisi mennä niin, että sosiaalityöntekijä tekee laajemman kartoituksen ja mahdolliset päätökset, ja sosiaaliohjaaja on se henkilö joka käytännössä auttaa asiakasta pärjäämään. Siinä hommassa on tärkeää tietää mitä tekee, ei niin että toimitaan asiakkaan puolesta, vaan niin että asiakas oppii uskomaan ja luottamaan omiin kykyihinsä ja siihen että pärjää itse. Puhutaan esimerkiksi positiivisesta muutostyöstä. Tavoite on että asiakas oppii itse vastaamaan itsestään, ja sosionomin tehtävänä on olla siinä "taustatukena. Tätä varten on olemassa paljon ammatillisia menetelmiä, joita käytetään työssä tietoisesti. Ainakin Metropoliassa koko opintojen viitekehyksenä on sosiaalipedagogiikka.

Sairaanhoidolla ei ole edellä mainitun kanssa juuri mitään tekemistä, ja on täysin älytöntä sotkea sairaanhoito keskusteluun sosiaalialasta. Fyysinen ja psyykkinen terveys ja sairaus ovat osa ihmisen hyvinvointia, minkä takia on hyvä tehdä moniammatillista yhteistyötä asiakkaan elämäntilanteen parantamiseksi, mutta sairaanhoitajan työllä ei ole sen enempää tekemistä sosionomin työn kanssa kuin vaikka kokin työllä tarjoilijan työn kanssa. Luulen että tällä palstalla on muutama henkilö, jotka nämä asiat nyt jotenkin sekoittavat keskenään, ja esittävät niitä kommentteja siitä että sairaanhoitaja voi kurssin käytyään olla sosionomi puuttellisen ymmärryksensä takia.

Sinänsä kyllä ymmärrän että sosionomin työnkuvan hahmottaminen on hankalaa ja sitä olisi oikein tarpeellista selkiyttää. Itse ajattelisin että se on tarpeellinen nimen omaan sosiaalityöntekijän työparina niin, että sosionomi on se joka vie sosiaalipolitiikan ja hyvinvoinnin teoreettisen tietämyksen sinne asiakkaan elämän käytännön arjen tasolle. Tässä on varmasti vielä paljon kehitettävää, mutta sairaanhoitajat kannattaa nyt tästä keskustelusta unohtaa.

Riittääkö sosiaaliohjaajan töitä kaikille sosionomeille? Jos sosionomi on pätevä siihen, koskeeko sama vammais- vanhus- päihde- ja mielenterveystyötä ohjaajana? Varhaiskasvatuksesta ja lastensuojelusta tässä ollaankin jo keskusteltu.

Mikä on se sosionomin ydinosaaminen, mitä eivät muut ammattiryhmät voisi tehdä? Lainsäädäntö? Sosiaalipoliittinen viitekehys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten sairaanhoitajat koohkasivat lähihoitajien työstä. Nämä kun heidä mielestään olivat vain pyllyjen pyyhintään ja lakanoiden vaihtoon sopivia. Sitten kun lähihoitajat kykenivät muuhunkin, alkoi jumalaton parku, että "nyt ne tekee meidän työt". Nyt näkyy olevan vuorossa sosionomit. Lääkäreidenkin työt heille näyttävät olevan helppoja. Eihän sekään sitten mitään rakettitiedettä ole. Mikä siinä on, että sairaanhoitajat eivät näy sopeutuvan moniammatilliseen tiimityöhön, vaan heidän pitää saada päteä kaikessa?

Saman olen huomannut. Koko sotepuolen voisi näiden mielestä ilmeisesti tiivistää sairaanhoitajakoulutukseen 👍

Vain sosionomikoulutuksen. Terveydenhoitaja, kätilö, toimintaterapia, fysioterapia ja ensihoito ovat aivan eri asia kuin sosionomikoulutus. Sinulla on outoja kommentteja täällä, ivallisia, jotka eivät vie keskustelua eteenpäin. Et avaa tai perustele mielipiteitäsi mitenkään. Et kai opiskele sosionomiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain rajaa nyt sairaanhoitajien hybrikseen, kiitos! Tiedän mistä puhun, sillä oma koulutukseni on sairaan-/terveydenhoitaja AMK ja sosiaalityöntekijä VTM. 

Tällä hetkellä työskentelen vammaispalveluissa sosiaalityöntekijänä, ja työparinani on sosionomi. Vammaispalveluissa korostuu hallinnollinen ja lakiosaaminen (vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki). Missään nimessä esim. sosionomin työtä tiimissäni ei pystyisi sairaan- tai terveydenhoitaja tekemään. Saati että pystyisin itse tekemään nykyistä työtäni sosiaalityöntekijänä hoitajan koulutuksella.

Toki työssä tarvitaan myös hyviä vuorovaikutus- ja asiakastyön taitoja, joita kaikilla ihmissuhde- ja auttamisalan työntekijöillä pitää olla - niin hoitajilla, sosionomeilla kuin sosiaalityöntekijöilläkin. Kuitenkin työn lähtökohta on päätöksenteko sosiaalipalveluiden suhteen. Samoin kuin esim. aikuissosiaalityössä, jossa sosionomeilla on niin ikään oma vanha asemansa. Lastensuojelu on myös pitkälti lainsäädännön ohjaamaa eikä työllä lastensuojelulaitoksessa pitäisi olla mitään tekemistä varsinaisen terapian kanssa. Psykoterapia on oma osaamisalueensa, johon tarvitaan oma koulutuksensa (pohjakoulutus voi psykiterapeuteilla vaihdella). Voidaan ajatella, että perustyössä sosiaalialalla on "terapeuttinen", "psykososiaalinen" tai vaikka supportiivinen ote, mutta tätä ei pidä sekoittaa psykoterapiaan sen enempää kuin hoitoalan työssä tapahtuvaa vuorovaikutuksellista puolta. 

Oman kokemukseni mukaan sosiaalityön koko viitekehys ja teoriapohja poikkeaa todella paljon siitä, mitä hoitajille opetetaan ja mitä hoitajan työ on. Sosionomeja todellakin tarvitaan sosiaalialan tehtävissä, on mahdoton ajatus että heidät korvattaisiin sairaan-, terveyden- tai lähihoitajilla.

Samoin tietysti tarvitaan sosiaalityöntekijöitä, mutta sitä kai kukaan hoitoalan ihminen ei sentään ole lähtenyt tässä keskustelussa kyseenalaistamaan. 

Ei kukaan sh lähtisi laitoksessa terapioimaan mutta mainistsemasi ydinosaamisen saisi helposti yhidstettyä myös terveysalan koulutukseen. Lisäksi voidaan pohtia sitä, riittääkö laitoksessa pelkkä sosiaalialan viitekehys työn tekemisessä?Hallinto- ja lakiosaamista on  sosionominkin koulutuksessa todella vähän, ja sen saman voisi yhdistää hoitoalan koulutukseen. Ovatko lastensuojelulaitokset tai vammaispalvelut vain ihmisten säilöntäpaikkoja vai tulisiko supportiivista osaamista kehittää? Toki terapia on asia erikseen, sen tietää kai jokainen alaa opiskellut. Nämä ovat vain heittoja ja pohdintaa. Ovathan lastensuojelulaitokset kehittyneet paljon esim sitten 70 luvun työkoti- aatteen jälkeen, nyt laitoksissa suurin osaa oireilee psyykkisesti ja odottaa pääsyä hoitoon. Riittääkö nykyään työn tekemiseen pelkkä sosiaalialan hengailu- ohjaus ja lainsäädnnöllinen viitekehys, ja tarvitaanko siihen 3,5 vuotinen koulutus?

Olen itse ollut erilaisissa lastensuojelulaitoksissa työssä 90- luvun puolivälistä ja edelleen ajattelen että pelkkä sosiaalian osaaminen ei lastensuojelulaitosissa riitä.

En jaksa alkaa vääntämään kaikkivoivan sairaanhoitajan kanssa. Itse en koskaan sen enempää hoitajana kuin sosiaalityöntekijänäkään työskennellessäni ole pitänyt itseäni muita ammattikuntia parempana, vaan etenkin monialainen yhteistyö eri asiantuntijoiden kanssa on ollut antoisaa ja mielenkiintoista, melkeinpä "työn suola". Olen siis työskennellyt n. viisi vuotta sosiaalityöntekijänä myös psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. 

Jo se, että mainitset vammaispalvelun yhteydessä "ihmisten säilöntäpaikat" kertoo, että sinulla ei ole pienintäkään aavistusta kunnan vammaispalveluiden toimenkuvasta tai työtehtävistä. Voin sen verran yksinkertaistaen valaista, että vammaispalvelut eivät tässä yhteydessä tarkoita mitään hoitolaitoksia tai asuntoloita tms. Kyseessä on viranomaistaho, missä arvioidaan vammaispalvelulain ja kehitysvammahuollon mukaiset palveluntarpeet, tehdään palvelusuunnitelmat ja tarvittavat viranomaispäätökset mahdollisista palveluista. Päätökset ovat valituskelpoisia viranhaltijapäätöksiä, joita säädellään lainsäädännön keinoin ja joita ei esim. sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja - tai sen enempää lääkärikään - voisi edes tehdä. 

Itse opiskelen Laureassa sosionomiksi ja lainsäädännön opiskelua on todella vähän, raapaistaan pintaa että on tälläinenkin laki, samoin kuin sh koulutuksessa. Sinä puhut sosiaaliohjaustehtävästä. Kai se laitokissa tehtävä vammaistyö on eri asia? Sielläkin on sosionomeja ja tekevät samaa kuin lähihoitajat ilman lääkelupia. Monet tutut olleet töissä ko paikoissa. En ymmärrä miksi opiskelen sosionomiksi jos työllistyn lähihoitajan tehtäviin ilman lääkelupia. En haluaisi mutta sosiaaliohjaan töitä ei riitä kaikille, ja niihin on paljon hakijoita. Ikää tässä on jo sen verran että montaa vuosikymmentä ei ole aikaa tavoitella unelmien työtä vaan haluaisin työllistyä SOSIONOMIN tehtäviin mahdollisimman pian, en lähihoitajaksi.

Sosionomin tutkinto on siinä mielessä hyvä, että se antaa mahdollisuudet työskennellä usealla eri työkentällä. Kannattaa suuntautua lastensuojeluun siellä on eniten töitä. Itse suuntauduin aikuissosiaalityöhön, mutta ajauduin sijaisuuksien kautta lastenkotiin töihin. Kirjaimellisesti päivä valmistumisen jälkeen kirjoitin nimeni vakitituiseen sopimukseen. Työ lastenkodissa on parhaimmillaan ihan mahtavaa ja huonoimmillaan äärimmäisen rankkaa. Rakastan silti työtäni, omaohjattavat lapset on oikeasti rakkaita, työyhteisö on kuin toinen perhe ja osaamistani arvostetaan. Työ on kolmivuorotyötä, mutta tykkään myös arkivapaista ja kun tekee pitää päivää on välillä ylimääräisiä vapaita. Lisien kanssa palkka on tavallisina kuukausina vähän alle 3000e, jos paljon pyhiä niin yli 3000 mennään.

Uran alussa on oltava valmis ottamaan työtä vastaaan vähän huonoimmilla ehdoilla eli esimerkiksi kauempaa. Kokemuksen myötä voi sitten alkaa valitsemaan työpaikkojaan. Itse valmistuin vuosi sitten ja oman tiedon mukaan lähes kaikki luokaltani ovat työllistyneet. Lähes kaikki tekivät oman alan sijaisuuksia jo opiskeluaikoina.

Lasumaailmassa sosionomeja arvostetaan ja niille on omat kiintiöt. Sairaanhoitaja osaa somaattisen puolen. Sosionomi hoitaa enemmän palveluohjausta, kuntoutusta, verkostoyhteistyötä ja hallitsee yksilö- ja yhteisölähtöisten terapeuttiesten työmenetelmien käytön. Molemmille on mielestäni ehdottomasti paikkansa ja selvästi eri työn kuvat. Sosionomin näkemys ihmisestä on psyko-fyysis-sosiaalinen eli moniulotteinen kokonaisuus jota koulutuksessa tuodaan esiin.

Epäilen, että he jotka eivät ole työllistyneet, ovat yksinkertaisesti sopimattomia alalle. Harjoittelut kannattaa valita hyvin ja tehdä vaikutus. Itse tein yhdessä harkkapaikassani sijaisuuksia (päihde). Toisesta harkkapaikasta soitettiin yli vuosi harkan jälkeen ja tarjottiin vuoden viransijaisuutta (päihde- ja mielenterveys).

Toinen syy voi olla se, että halutaan väkisin ilman kokemusta ja koulutusta työpaikka opiskelupaikkakunnalta max. 5km etäisyydeltä kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu avas mun tajunnan koko koulutukselle. Miks vitussa ees hakisin sinne? :D

Kannattaa kyllä perustaa päätös opiskelemaan hakemisesta tai hakemattomuudesta muuhunkin kun vauvapalstan keskusteluun.

Totta, mutta täällä saattaa olla oikeasti ihmisiä jotka alasta jotain tietävät tai opiskelevat. Mielestäni koulut eivät riittävästi infoa tästä sosionomin työnkuvan muutoksesta mikä se tulee olemaan, suorana kysyttäessä opettajat kiemurtelevat ja sanovat palaavansa asiaan myöhemmin. Nyt kun uusi varhaiskasvatuslaki tulee voimaan, olen jäsenenä Facebook-ryhmässä "Sosionomit varhaiskasvatuksessa" ja aika karua tietoa tulee sitä kautta tietoon. Nyt jo rekrytään ja haetaan nimenonomaan varhaiskasvatuksen kandeja päiväkoteihin. Se on työllistäyt sosionomeja paljon joten työllisyystilanne tulee olemaan huono tulevaisuudessa ja opiskelevien määrää on rajoitettava. Sen vuoksi hyvä ja mielenkiintoista pohtia mihin muualle sosionomi voi olla pätevä ja mikä on ydinosaaminen? Onko pätevä mihinkään kun ei niitä sosiaaliohjaajan töitä riitä kaikille. 

Tsemppiä vaan, kun sekä kandi- että amk-lto:t yhteenlaskettuinakin alalla on monen sadan henkilön vajaus, ja jopa lähihoitajia on joissain otettu epäpätevina lto:n sijaisuuksiin, kun päteviä ei kertakaikkiaan ole.

Kanditutkinnon opiskelpaikkoja tullaan lisäämään tuntuvasti ja sosionomin koulutuksia tullaan ajamaan alas kun varhaiskasvatus on työllistänyt hyvin. Ja kai se ikävältä tuntuu jos kandiopen palkkaa korotetaan luokanopen tasolle lomineen ja varhaiskasvatuksen sosionomi jää samalle tasolle kuin nyt, vaikka olivat "Ei leikkirahaa" kampanjassa mukana. Mielestäni tuo pidetään jotenkin salassa eivätkä koulut informoi asiasta riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain rajaa nyt sairaanhoitajien hybrikseen, kiitos! Tiedän mistä puhun, sillä oma koulutukseni on sairaan-/terveydenhoitaja AMK ja sosiaalityöntekijä VTM. 

Tällä hetkellä työskentelen vammaispalveluissa sosiaalityöntekijänä, ja työparinani on sosionomi. Vammaispalveluissa korostuu hallinnollinen ja lakiosaaminen (vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki). Missään nimessä esim. sosionomin työtä tiimissäni ei pystyisi sairaan- tai terveydenhoitaja tekemään. Saati että pystyisin itse tekemään nykyistä työtäni sosiaalityöntekijänä hoitajan koulutuksella.

Toki työssä tarvitaan myös hyviä vuorovaikutus- ja asiakastyön taitoja, joita kaikilla ihmissuhde- ja auttamisalan työntekijöillä pitää olla - niin hoitajilla, sosionomeilla kuin sosiaalityöntekijöilläkin. Kuitenkin työn lähtökohta on päätöksenteko sosiaalipalveluiden suhteen. Samoin kuin esim. aikuissosiaalityössä, jossa sosionomeilla on niin ikään oma vanha asemansa. Lastensuojelu on myös pitkälti lainsäädännön ohjaamaa eikä työllä lastensuojelulaitoksessa pitäisi olla mitään tekemistä varsinaisen terapian kanssa. Psykoterapia on oma osaamisalueensa, johon tarvitaan oma koulutuksensa (pohjakoulutus voi psykiterapeuteilla vaihdella). Voidaan ajatella, että perustyössä sosiaalialalla on "terapeuttinen", "psykososiaalinen" tai vaikka supportiivinen ote, mutta tätä ei pidä sekoittaa psykoterapiaan sen enempää kuin hoitoalan työssä tapahtuvaa vuorovaikutuksellista puolta. 

Oman kokemukseni mukaan sosiaalityön koko viitekehys ja teoriapohja poikkeaa todella paljon siitä, mitä hoitajille opetetaan ja mitä hoitajan työ on. Sosionomeja todellakin tarvitaan sosiaalialan tehtävissä, on mahdoton ajatus että heidät korvattaisiin sairaan-, terveyden- tai lähihoitajilla.

Samoin tietysti tarvitaan sosiaalityöntekijöitä, mutta sitä kai kukaan hoitoalan ihminen ei sentään ole lähtenyt tässä keskustelussa kyseenalaistamaan. 

Ei kukaan sh lähtisi laitoksessa terapioimaan mutta mainistsemasi ydinosaamisen saisi helposti yhidstettyä myös terveysalan koulutukseen. Lisäksi voidaan pohtia sitä, riittääkö laitoksessa pelkkä sosiaalialan viitekehys työn tekemisessä?Hallinto- ja lakiosaamista on  sosionominkin koulutuksessa todella vähän, ja sen saman voisi yhdistää hoitoalan koulutukseen. Ovatko lastensuojelulaitokset tai vammaispalvelut vain ihmisten säilöntäpaikkoja vai tulisiko supportiivista osaamista kehittää? Toki terapia on asia erikseen, sen tietää kai jokainen alaa opiskellut. Nämä ovat vain heittoja ja pohdintaa. Ovathan lastensuojelulaitokset kehittyneet paljon esim sitten 70 luvun työkoti- aatteen jälkeen, nyt laitoksissa suurin osaa oireilee psyykkisesti ja odottaa pääsyä hoitoon. Riittääkö nykyään työn tekemiseen pelkkä sosiaalialan hengailu- ohjaus ja lainsäädnnöllinen viitekehys, ja tarvitaanko siihen 3,5 vuotinen koulutus?

Olen itse ollut erilaisissa lastensuojelulaitoksissa työssä 90- luvun puolivälistä ja edelleen ajattelen että pelkkä sosiaalian osaaminen ei lastensuojelulaitosissa riitä.

En jaksa alkaa vääntämään kaikkivoivan sairaanhoitajan kanssa. Itse en koskaan sen enempää hoitajana kuin sosiaalityöntekijänäkään työskennellessäni ole pitänyt itseäni muita ammattikuntia parempana, vaan etenkin monialainen yhteistyö eri asiantuntijoiden kanssa on ollut antoisaa ja mielenkiintoista, melkeinpä "työn suola". Olen siis työskennellyt n. viisi vuotta sosiaalityöntekijänä myös psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. 

Jo se, että mainitset vammaispalvelun yhteydessä "ihmisten säilöntäpaikat" kertoo, että sinulla ei ole pienintäkään aavistusta kunnan vammaispalveluiden toimenkuvasta tai työtehtävistä. Voin sen verran yksinkertaistaen valaista, että vammaispalvelut eivät tässä yhteydessä tarkoita mitään hoitolaitoksia tai asuntoloita tms. Kyseessä on viranomaistaho, missä arvioidaan vammaispalvelulain ja kehitysvammahuollon mukaiset palveluntarpeet, tehdään palvelusuunnitelmat ja tarvittavat viranomaispäätökset mahdollisista palveluista. Päätökset ovat valituskelpoisia viranhaltijapäätöksiä, joita säädellään lainsäädännön keinoin ja joita ei esim. sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja - tai sen enempää lääkärikään - voisi edes tehdä. 

Itse opiskelen Laureassa sosionomiksi ja lainsäädännön opiskelua on todella vähän, raapaistaan pintaa että on tälläinenkin laki, samoin kuin sh koulutuksessa. Sinä puhut sosiaaliohjaustehtävästä. Kai se laitokissa tehtävä vammaistyö on eri asia? Sielläkin on sosionomeja ja tekevät samaa kuin lähihoitajat ilman lääkelupia. Monet tutut olleet töissä ko paikoissa. En ymmärrä miksi opiskelen sosionomiksi jos työllistyn lähihoitajan tehtäviin ilman lääkelupia. En haluaisi mutta sosiaaliohjaan töitä ei riitä kaikille, ja niihin on paljon hakijoita. Ikää tässä on jo sen verran että montaa vuosikymmentä ei ole aikaa tavoitella unelmien työtä vaan haluaisin työllistyä SOSIONOMIN tehtäviin mahdollisimman pian, en lähihoitajaksi.

Meillä sosionomi tekee VPL:n mukaiset kuljetuspalvelupäätökset ja palvelutarpeenarviot itsenäisesti. Sille en voi mitään, jos sosionomeja koulutetaan liikaa. Mutta missään nimessä ammattikunta ei ole korvattavissa kokonaisuudessaan hoitoalan ihmisillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu avas mun tajunnan koko koulutukselle. Miks vitussa ees hakisin sinne? :D

Kannattaa kyllä perustaa päätös opiskelemaan hakemisesta tai hakemattomuudesta muuhunkin kun vauvapalstan keskusteluun.

Totta, mutta täällä saattaa olla oikeasti ihmisiä jotka alasta jotain tietävät tai opiskelevat. Mielestäni koulut eivät riittävästi infoa tästä sosionomin työnkuvan muutoksesta mikä se tulee olemaan, suorana kysyttäessä opettajat kiemurtelevat ja sanovat palaavansa asiaan myöhemmin. Nyt kun uusi varhaiskasvatuslaki tulee voimaan, olen jäsenenä Facebook-ryhmässä "Sosionomit varhaiskasvatuksessa" ja aika karua tietoa tulee sitä kautta tietoon. Nyt jo rekrytään ja haetaan nimenonomaan varhaiskasvatuksen kandeja päiväkoteihin. Se on työllistäyt sosionomeja paljon joten työllisyystilanne tulee olemaan huono tulevaisuudessa ja opiskelevien määrää on rajoitettava. Sen vuoksi hyvä ja mielenkiintoista pohtia mihin muualle sosionomi voi olla pätevä ja mikä on ydinosaaminen? Onko pätevä mihinkään kun ei niitä sosiaaliohjaajan töitä riitä kaikille. 

Tsemppiä vaan, kun sekä kandi- että amk-lto:t yhteenlaskettuinakin alalla on monen sadan henkilön vajaus, ja jopa lähihoitajia on joissain otettu epäpätevina lto:n sijaisuuksiin, kun päteviä ei kertakaikkiaan ole.

Kanditutkinnon opiskelpaikkoja tullaan lisäämään tuntuvasti ja sosionomin koulutuksia tullaan ajamaan alas kun varhaiskasvatus on työllistänyt hyvin. Ja kai se ikävältä tuntuu jos kandiopen palkkaa korotetaan luokanopen tasolle lomineen ja varhaiskasvatuksen sosionomi jää samalle tasolle kuin nyt, vaikka olivat "Ei leikkirahaa" kampanjassa mukana. Mielestäni tuo pidetään jotenkin salassa eivätkä koulut informoi asiasta riittävästi. 

Voihan niitä juu lisätä, mutta se alalla pysyminen on jo nyt ollut vähän niin ja näin.

Moni lto-sosionomi on mielessään kiitellyt, että tutkinnollaan voi työllistyä muuallekin kuin päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain rajaa nyt sairaanhoitajien hybrikseen, kiitos! Tiedän mistä puhun, sillä oma koulutukseni on sairaan-/terveydenhoitaja AMK ja sosiaalityöntekijä VTM. 

Tällä hetkellä työskentelen vammaispalveluissa sosiaalityöntekijänä, ja työparinani on sosionomi. Vammaispalveluissa korostuu hallinnollinen ja lakiosaaminen (vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki). Missään nimessä esim. sosionomin työtä tiimissäni ei pystyisi sairaan- tai terveydenhoitaja tekemään. Saati että pystyisin itse tekemään nykyistä työtäni sosiaalityöntekijänä hoitajan koulutuksella.

Toki työssä tarvitaan myös hyviä vuorovaikutus- ja asiakastyön taitoja, joita kaikilla ihmissuhde- ja auttamisalan työntekijöillä pitää olla - niin hoitajilla, sosionomeilla kuin sosiaalityöntekijöilläkin. Kuitenkin työn lähtökohta on päätöksenteko sosiaalipalveluiden suhteen. Samoin kuin esim. aikuissosiaalityössä, jossa sosionomeilla on niin ikään oma vanha asemansa. Lastensuojelu on myös pitkälti lainsäädännön ohjaamaa eikä työllä lastensuojelulaitoksessa pitäisi olla mitään tekemistä varsinaisen terapian kanssa. Psykoterapia on oma osaamisalueensa, johon tarvitaan oma koulutuksensa (pohjakoulutus voi psykiterapeuteilla vaihdella). Voidaan ajatella, että perustyössä sosiaalialalla on "terapeuttinen", "psykososiaalinen" tai vaikka supportiivinen ote, mutta tätä ei pidä sekoittaa psykoterapiaan sen enempää kuin hoitoalan työssä tapahtuvaa vuorovaikutuksellista puolta. 

Oman kokemukseni mukaan sosiaalityön koko viitekehys ja teoriapohja poikkeaa todella paljon siitä, mitä hoitajille opetetaan ja mitä hoitajan työ on. Sosionomeja todellakin tarvitaan sosiaalialan tehtävissä, on mahdoton ajatus että heidät korvattaisiin sairaan-, terveyden- tai lähihoitajilla.

Samoin tietysti tarvitaan sosiaalityöntekijöitä, mutta sitä kai kukaan hoitoalan ihminen ei sentään ole lähtenyt tässä keskustelussa kyseenalaistamaan. 

Ei kukaan sh lähtisi laitoksessa terapioimaan mutta mainistsemasi ydinosaamisen saisi helposti yhidstettyä myös terveysalan koulutukseen. Lisäksi voidaan pohtia sitä, riittääkö laitoksessa pelkkä sosiaalialan viitekehys työn tekemisessä?Hallinto- ja lakiosaamista on  sosionominkin koulutuksessa todella vähän, ja sen saman voisi yhdistää hoitoalan koulutukseen. Ovatko lastensuojelulaitokset tai vammaispalvelut vain ihmisten säilöntäpaikkoja vai tulisiko supportiivista osaamista kehittää? Toki terapia on asia erikseen, sen tietää kai jokainen alaa opiskellut. Nämä ovat vain heittoja ja pohdintaa. Ovathan lastensuojelulaitokset kehittyneet paljon esim sitten 70 luvun työkoti- aatteen jälkeen, nyt laitoksissa suurin osaa oireilee psyykkisesti ja odottaa pääsyä hoitoon. Riittääkö nykyään työn tekemiseen pelkkä sosiaalialan hengailu- ohjaus ja lainsäädnnöllinen viitekehys, ja tarvitaanko siihen 3,5 vuotinen koulutus?

Olen itse ollut erilaisissa lastensuojelulaitoksissa työssä 90- luvun puolivälistä ja edelleen ajattelen että pelkkä sosiaalian osaaminen ei lastensuojelulaitosissa riitä.

En jaksa alkaa vääntämään kaikkivoivan sairaanhoitajan kanssa. Itse en koskaan sen enempää hoitajana kuin sosiaalityöntekijänäkään työskennellessäni ole pitänyt itseäni muita ammattikuntia parempana, vaan etenkin monialainen yhteistyö eri asiantuntijoiden kanssa on ollut antoisaa ja mielenkiintoista, melkeinpä "työn suola". Olen siis työskennellyt n. viisi vuotta sosiaalityöntekijänä myös psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. 

Jo se, että mainitset vammaispalvelun yhteydessä "ihmisten säilöntäpaikat" kertoo, että sinulla ei ole pienintäkään aavistusta kunnan vammaispalveluiden toimenkuvasta tai työtehtävistä. Voin sen verran yksinkertaistaen valaista, että vammaispalvelut eivät tässä yhteydessä tarkoita mitään hoitolaitoksia tai asuntoloita tms. Kyseessä on viranomaistaho, missä arvioidaan vammaispalvelulain ja kehitysvammahuollon mukaiset palveluntarpeet, tehdään palvelusuunnitelmat ja tarvittavat viranomaispäätökset mahdollisista palveluista. Päätökset ovat valituskelpoisia viranhaltijapäätöksiä, joita säädellään lainsäädännön keinoin ja joita ei esim. sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja - tai sen enempää lääkärikään - voisi edes tehdä. 

Itse opiskelen Laureassa sosionomiksi ja lainsäädännön opiskelua on todella vähän, raapaistaan pintaa että on tälläinenkin laki, samoin kuin sh koulutuksessa. Sinä puhut sosiaaliohjaustehtävästä. Kai se laitokissa tehtävä vammaistyö on eri asia? Sielläkin on sosionomeja ja tekevät samaa kuin lähihoitajat ilman lääkelupia. Monet tutut olleet töissä ko paikoissa. En ymmärrä miksi opiskelen sosionomiksi jos työllistyn lähihoitajan tehtäviin ilman lääkelupia. En haluaisi mutta sosiaaliohjaan töitä ei riitä kaikille, ja niihin on paljon hakijoita. Ikää tässä on jo sen verran että montaa vuosikymmentä ei ole aikaa tavoitella unelmien työtä vaan haluaisin työllistyä SOSIONOMIN tehtäviin mahdollisimman pian, en lähihoitajaksi.

Meillä sosionomi tekee VPL:n mukaiset kuljetuspalvelupäätökset ja palvelutarpeenarviot itsenäisesti. Sille en voi mitään, jos sosionomeja koulutetaan liikaa. Mutta missään nimessä ammattikunta ei ole korvattavissa kokonaisuudessaan hoitoalan ihmisillä. 

Sinä Laureassa opiskelija, kyllä ne lait pitää osata, jos hakee kunnalista sosiaaliohjaajan virkaa, esim: https://duunitori.fi/tyopaikat/tyo/helsingin-kaupunki-sosiaaliohjaaja-h…

Niin kuin tuossa edellinen sanoi, sille ei voi mitään jos sosionomeja koulutetaan liikaa, ja jos sen takia (tai muusta syystä) haet ohjaajan paikkaa, jota voi tehdä myös lähihoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yksinkertaisesti ymmärrä sitä sosionomin työnkuvaa.. siis päiväkodissa samat hommat osaa lastenhoitaja ja/tai lastentarhanopettaja. Hoivakodeissa ja asumiskeskuksissa lähihoitaja osaa samat asiat. Psyk. Paikoissa psykiatriset sairaanhoitajat osaa samat asiat. Kelassa työskentelee sosionomien hommissa esim. Sairaanhoitajia. Sitten tietysti monissa hommissa on ensisijaisesti sosiaalityöntekijä, esim. Sairaaloissa.

Eli mulle vaan jää epäselväksi se, että missä hommissa sosionomi on korvaamaton? Mikä asia on sellainen, jonka vain sosionomi osaa? Missä työpaikassa hakijan täytyy ehdottomasti olla nimenomaan sosionomi?

En halua vähätellä alaa. Tottakai sosiaaliala on tosi tärkeä, ja toivon että teette työtänne sydämellä. Silti mietin ihan tosissani tätä, että missä sosionomi on täysin korvaamaton?

Sosionomin tehtävä on tuntea sosiaalihuoltolaki sekä muu omaa erikoistumisalaa koskeva lainsäädäntö, ja huolehtia siitä että asiakas on tietoinen omista sosiaalipalveluihin liittyvistä oikeuksistaan. Sosionomin asiakkailla on yleensä sosiaalisia ongelmia tai toimintakyky jollain tapaa laskenut, ja sosionomin tehtävä on auttaa tällaista ihmistä pärjäämään yhteiskunnassa joko niin että se ihminen pääsee taas itse tilanteensa herraksi ja/tai niin että elämänlaatu on mahdollisimman hyvä.

Oma tietämykseni sosiaalialasta on  aikuissosiaalityön puolella, ja siellä asiakkailla voi olla esimerkiksi asunnottomuutta, päihde- ja mielenterveysongelmia, kriisejä, hyväksikäyttöä, yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, pitkään jatkunutta köyhyyttä, oikeastaan ikinä ei voi etukäteen tietää että mitä. Moni asiakas tarvitsee useitakin sosiaalipalveluita tuekseen, ja ihan sitä että on ihminen joka konkreettisesti selittää mitä ne tarkoittavat, tsemppaa ja vaikka ihan vie se ihmisen paikanpäälle. Työnjako sosiaalityöntekijän ja sosiaaliohjaajan kanssa ainakin pitäisi mennä niin, että sosiaalityöntekijä tekee laajemman kartoituksen ja mahdolliset päätökset, ja sosiaaliohjaaja on se henkilö joka käytännössä auttaa asiakasta pärjäämään. Siinä hommassa on tärkeää tietää mitä tekee, ei niin että toimitaan asiakkaan puolesta, vaan niin että asiakas oppii uskomaan ja luottamaan omiin kykyihinsä ja siihen että pärjää itse. Puhutaan esimerkiksi positiivisesta muutostyöstä. Tavoite on että asiakas oppii itse vastaamaan itsestään, ja sosionomin tehtävänä on olla siinä "taustatukena. Tätä varten on olemassa paljon ammatillisia menetelmiä, joita käytetään työssä tietoisesti. Ainakin Metropoliassa koko opintojen viitekehyksenä on sosiaalipedagogiikka.

Sairaanhoidolla ei ole edellä mainitun kanssa juuri mitään tekemistä, ja on täysin älytöntä sotkea sairaanhoito keskusteluun sosiaalialasta. Fyysinen ja psyykkinen terveys ja sairaus ovat osa ihmisen hyvinvointia, minkä takia on hyvä tehdä moniammatillista yhteistyötä asiakkaan elämäntilanteen parantamiseksi, mutta sairaanhoitajan työllä ei ole sen enempää tekemistä sosionomin työn kanssa kuin vaikka kokin työllä tarjoilijan työn kanssa. Luulen että tällä palstalla on muutama henkilö, jotka nämä asiat nyt jotenkin sekoittavat keskenään, ja esittävät niitä kommentteja siitä että sairaanhoitaja voi kurssin käytyään olla sosionomi puuttellisen ymmärryksensä takia.

Sinänsä kyllä ymmärrän että sosionomin työnkuvan hahmottaminen on hankalaa ja sitä olisi oikein tarpeellista selkiyttää. Itse ajattelisin että se on tarpeellinen nimen omaan sosiaalityöntekijän työparina niin, että sosionomi on se joka vie sosiaalipolitiikan ja hyvinvoinnin teoreettisen tietämyksen sinne asiakkaan elämän käytännön arjen tasolle. Tässä on varmasti vielä paljon kehitettävää, mutta sairaanhoitajat kannattaa nyt tästä keskustelusta unohtaa.

Riittääkö sosiaaliohjaajan töitä kaikille sosionomeille? Jos sosionomi on pätevä siihen, koskeeko sama vammais- vanhus- päihde- ja mielenterveystyötä ohjaajana? Varhaiskasvatuksesta ja lastensuojelusta tässä ollaankin jo keskusteltu.

Mikä on se sosionomin ydinosaaminen, mitä eivät muut ammattiryhmät voisi tehdä? Lainsäädäntö? Sosiaalipoliittinen viitekehys?

No jos et sitä yhdinosaamista tuosta kommentistani saanut hahmotettua, niin lainaus Metropolian sivulta: "Sosionomin tutkinto antaa valmiudet eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ohjaus- ja kasvatustyöhön sosiaalialalla. Sosiaalialan asiantuntijat vahvistavat yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia, voimavaroja ja toimintakykyä sekä ehkäisevät syrjäytymistä."  Googleta itse lisää eri koulujen kuvauksia ja opinto-oppaita, jos olet kiinnostunut.

Tärkein erotus vaikka lähihoitajan tai sairaanhoitajan työhön verrattuna on se, että työtä tehdään suunnitelmallisesti ihmisen sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi. Fokus ei ole sairauden hoitamisessa, fyysisen toimintakyvyn hahmottamisessa, lääkkeiden antamisessa, asiointi-/kotihoidon apuna olemisessa tai ihmisen diagnooseissa. Fokus kokonaisvaltaisen sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä, siinä että ihminen saa kiinni omasta elämästään itse, sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Sen ymmärtäminen, miten tämä toteutetaan, on  syy siihen miksi pitää käydä se 3,5 vuoden koulu. Sitä ei voi tiivistää tähän av-palstalle. Sosiaalialan työntekijä tarvitsee sen sosiaalialan lakiperustaista, tietoperustaista, eettistä ja menetelmäpohjaista opetusta. Esimerkiksi näissä linkeissä on kerrottu sosiaalialan menetelmissä: https://www.editapublishing.fi/tuote/asiakastyon-menetelmia-sosiaalialalla ,

http://www.socca.fi/files/91/Nae_minut_kuule_minua_kokemuksia_ryhmista.pdf , https://www.talentia-lehti.fi/kompassi-menetelma-aikuissosiaalityohon-ja-asiakkaan-avuksi/ , https://oppimateriaalit.jamk.fi/pelatenammattilaiselle/ , en nyt jaksa googlata enempää.

Joka tapauksessa sillä, miksi sosiaalialalla on joku protokolla, menetelmä tai toimintamuoto on peruste, joka pohjautuu nykykäsitykseen ihmisen sosiaalisesta hyvinvoinnista ja suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, sekä ihmisoikeuksiin, perustuslakiin ja sosiaalihuoltolakiin (ym.)  Sosionomi ymmärtää tämän ja osaa toimia sen mukaisesti. Sosionomi  ymmärtää myös rakenteellisen sosiaalialan työn merkityksen ja näkee yhteiskunnan sosiaaliset muutokset ja osaa huomioida ne työssään. Sosionomeilla on omat eettiset ohjeensa, joiden mukaan on toimittava.

Se on sitten eri asia, jos joku sosionomi menee ohjaajaksi päiväkeskukseen tekemään lähihoitajan työtä. 

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

Pykälässä 15 määritetään sosiaalityö ja pykälässä 16 sosiaaliohjaus, näistä eteenpäin sitten mitä on sosiaalinen kuntoutus, perhetyö jne.

Oudoksi menee jos tuohon pakkaan yrittää sairaanhoidon sekoittaa.

Olen kunnan viranomainen aikuissosiaalityössä. Tämä on juuri sitä siistiä ja itsenäistä sisätyötä omassa työhuoneessa työaikaliukumin päiväsaikaan, mitä väitettiin alkuketjussa että sosionomi ei voi tehdä. Täällä on kuva sosionomeista jonain erilaisten osastojen hengailijoina ja leikittäjinä. Itse työssäni teen esimerkiksi erilaisia viranomaispäätöksiä, palvelutarpeen arvioita kuten kriisimajoitustarpeen arviointi (jos kämppäsi palaa eikä ole vakuutusts tai joudut lähtemään perheväkivallan vuoksi kotoa, eikä turvakodissa ole tilaa, tai jäät muuten vaan asunnottamaksi, käytännössä päätän haetaanko sinulle ollenkaan kunnan maksamaa kriisimajoitusta), kirjoitan lähetteitä työkykyselvitykseen ja lausuntoja Kelaan, teen verkostotyötä vankiloiden ja lastensuojelun kanssa ja annan etuuskäsittelijöille ohjeita harkinnanvaraisen toimeentulotuen päätöksiin (teen niitä myös itse, mutta voin delegoida heille mikäli koen ettei asia tarvitse sosiaalialan arviointia ohjetta enempää). Teen myös päätökset välitystilien hoidoista ja ylimääräisten varojen nostoista.

Palkka 2600 ilman kokemuslisiä. Jos asioitte kunnan sossussa, siellä on joku kaltaiseni hoitamassa asioitanne. Työssä on lakisääteisesti oltava Valviran laillistettu sosionomi, sairaanhoitajaa työhön ei voi palkata, enkä usko että sairaanhoitaja sitä osaisikaan (kuin opiskelemalla, mutta niinhän minäkin oppisin sairaanhoitajan työt).

Pian olen hallintotieteiden maisteri (hakeakseen ko. maisteriohjelmaan tarvitsee normiohjaajapuolelta 25op lisäopintoja, risesosionomilta ei mitään), ja saa nähdä mistä sitten itseni löydän.

Oman työni hyvänä puolena koen itsenäisyyden, työkavereiden kanssa käydyt pohdinnat yhteiskunnasta ja etiikasta, asiakkaat (ei tietenkään kaikki, heh) ja yleisen kiinnostavuuden. Työnkuvaan kuuluva valta tuo vastuuta ja pitää motivaatiota yllä. Paljon olen saanut asiakkailta kiitosta avusta, tietysti on tyytymättömiäkin, varsinkin jos evätään täydentävä toimeentulotuki. Asiakkaanani on tällakin hetkellä myös sairaanhoitajia, esimerkiksi työssä uupuneita ja velkakierteeseen joutuneita. Arvostan heidän raskasta työtään ja ammattitaitoaan. Minun työtäni he eivät kylläkään voisi tehdä.

Huonona puolena sosionomin työhön mainittakoon se, että (kuten keskustelusta näkee), ala ei oikein ole arvossaan, ja että nämä ns. siistit sisätyöt ovat erittäin kilpailtuja. Moni on pettynyt, kun joutuukin lähihoitajan tehtäviin tai muuhun päivätoimintatyyliseen paikkaan.

Itse opiskelin valinnaisena lakiopintoja ja aikuissosiaalityötä, ja harjoittelut suoritin paikoissa joissa laintuntemus ja viranomaispäätökset ovat tärkeirä, kuten säilöönotossa ja kunnan sos. toimessa.

up

Koulutuksesta ei paljoakaan saanut irti, työtä tekemällä oppii parhaiten ja pitkälti vaan omalla persoonalla teen töitä. Lisäksi huono palkka työn vaativuuteen nähden. Hyviäkin puolia löytyy paljon mutta niitä ei nyt kysytty.

Olen työskennellyt lastensuojelussa, kehitysvammaisten asuntoiloissa sekä lastentarhanopettajana.

missä työskentelette sosionomit?

up