Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosionomi-työn & alan huonot puolet!
02.08.2018 |
Kertokaa alalla olleet ja olevat sosionomin työn huonoja puolia.. vai onko niitä edes kun alalle on tuhansia hakijoita vuosittain?
Kommentit (288)
Jostain syystä Suomessa on AMK tasolle tutkintoja, joilla on ihan eri nimi, mutta hyvin samankaltaiset sisällöt ja nämä ovat sekatutkintoja, joissa on vähän sitä sun tätä.
Yhteisöpedagogin ja sosionomin tutkinnot ovat tästä hyvä esimerkki. Sairaanhoitajan tutkinto kehittyy somaattisten sairauksien hoitoon ja hoitoalan osaamiseen ja on selvästi erillinen. Toisaalta taas sairaanhoitajan pätevyys voidaan vaatia ja taidetaan aina vaatiakin psykiatriselta sairaanhoitajalta, joka on selvästi vuorovaikutuspohjainen työ, jossa somaattisten sairauksien hoitaminen ei näy. Sairaanhoitajan tutkinnosta kuitenkin vain pieni pala on tuota mielenterveysongelmien käsittelyä saati esim.nuorisotietoutta (jos työpaikkana on nuorten psyk.osasto), mutta samaan työhön pikkuperehdytyksellä yhtä hyvin sopiva sosiaali- tai kasvatusalan tutkinnon käynyt ei sinne helpolla pääse.
Yliopistotasolla ja ehkä toisella asteellakin esim.sosiaaliala ja kasvatusala ovat selvästi erillisiä, kun taas AMK:ssa molemmat ovat samaa salaattia. Jos siis sosiaaliala kiinnostaa, sosiaalityö on luonnollinen valinta yliopistossa ja opettamisesta kiinnostuneille kasvatustiede.
Tosin AMK:ssa on joitakin suht kevyitä ja päteviä linjoja ihmisille, jotka haluavat esim.kirkon työhön, joihin on määrätty vaadittavan tietty virkaan edellytetty tutkinto. Käytännössä tarkoittaa ainakin kirkon varhaiskasvatuksen tai nuorisotyönohjaajan tutkintoa. Jos siis tietää varmasti, että tuollainen kiinnostaa, niin sitten siinä saa jo ihan oikean täsmäkoulutuksen tiettyyn tehtävään, kun taas perustavalliset sosionomit yms. joutuvat helposti kilpailemaan vähemmän koulutettujen kanssa samoista työpaikoista ja mitään varsinaista virkapätevyyttä ei ole, vaikka työnantaja voikin vaatia AMK tutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jostain syystä Suomessa on AMK tasolle tutkintoja, joilla on ihan eri nimi, mutta hyvin samankaltaiset sisällöt ja nämä ovat sekatutkintoja, joissa on vähän sitä sun tätä.
Yhteisöpedagogin ja sosionomin tutkinnot ovat tästä hyvä esimerkki. Sairaanhoitajan tutkinto kehittyy somaattisten sairauksien hoitoon ja hoitoalan osaamiseen ja on selvästi erillinen. Toisaalta taas sairaanhoitajan pätevyys voidaan vaatia ja taidetaan aina vaatiakin psykiatriselta sairaanhoitajalta, joka on selvästi vuorovaikutuspohjainen työ, jossa somaattisten sairauksien hoitaminen ei näy. Sairaanhoitajan tutkinnosta kuitenkin vain pieni pala on tuota mielenterveysongelmien käsittelyä saati esim.nuorisotietoutta (jos työpaikkana on nuorten psyk.osasto), mutta samaan työhön pikkuperehdytyksellä yhtä hyvin sopiva sosiaali- tai kasvatusalan tutkinnon käynyt ei sinne helpolla pääse.
Yliopistotasolla ja ehkä toisella asteellakin esim.sosiaaliala ja kasvatusala ovat selvästi erillisiä, kun taas AMK:ssa molemmat ovat samaa salaattia. Jos siis sosiaaliala kiinnostaa, sosiaalityö on luonnollinen valinta yliopistossa ja opettamisesta kiinnostuneille kasvatustiede.
Tosin AMK:ssa on joitakin suht kevyitä ja päteviä linjoja ihmisille, jotka haluavat esim.kirkon työhön, joihin on määrätty vaadittavan tietty virkaan edellytetty tutkinto. Käytännössä tarkoittaa ainakin kirkon varhaiskasvatuksen tai nuorisotyönohjaajan tutkintoa. Jos siis tietää varmasti, että tuollainen kiinnostaa, niin sitten siinä saa jo ihan oikean täsmäkoulutuksen tiettyyn tehtävään, kun taas perustavalliset sosionomit yms. joutuvat helposti kilpailemaan vähemmän koulutettujen kanssa samoista työpaikoista ja mitään varsinaista virkapätevyyttä ei ole, vaikka työnantaja voikin vaatia AMK tutkintoa.
Kirjoituksen kultainen avain oli..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja terkkarit vie työpaikat nenän edestä. Varsinkin terkkareita otetaan oikein mielellään ohjaustöihin, sillä he osaavat toimia ohjaajina ja myös tiiminvetäjinä oikein hyvin, ehkä jopa sosionomia paremmin. Ja siihen päälle sitten vielä runsas tietämys terveydenhuollon asioista ja lääkehoidosta.. eipä siinä sosionomi pysty kilpailemaan ollenkaan jos samaa työpaikkaa hakee myös terkkari..
Lisäksi sairaanhoitajilla on todella paljon parempi työllisyys... Töihin revitään jo 1. Opiskeluvuonna ja kaikissa harkoissa saa laitettua jalkaa oven väliin. Harkkapaikat ottaa erittäin mielellään ihan töihin heillä olleita opiskelijoita. Todellakaan ei tarvitse mistään molista töitä hakea. Hoitajilla on hirveästi harjoittelua koulutuksen aikana, varmaan 3 kertaa niin paljon kun sosionomilla. Terkkarilla taitaa olla vielä vähän enemmän.
Tuon takia en voi opiskella sairaanhoitajaksi, ei pysty yksinhuoltajana harjoitteluiden takia. Muuten olisi unelmien ala.
Voi harmi. Voi kun saisit jotenkin asian järjestettyä vielä joskus.. harjoitteluja tosiaan on paljon, mutta myös joustoa on ja ihan opiskelijan oma tilanne ja oma elämä huomioidaan kun suunnitellaan opiskelua. :)
Olisit varmasti hyvä sairaanhoitaja, jos kyse on unelma-alasta. Potilaat aistii heti sen jos sairaanhoitaja aidosti tykkää työstään :)
Ikävä kyllä ainakin Laureassa on tehtävät harjoitteluissa ohjaajan mukana vuoroja eli myös iltoja, viikonloppuja ja öitäkin. Ja sitähän se työkin tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelma oli päästä sosionomiksi. Hain kouluun vuosia. En päässyt. Menin polku-opintoihin. Opiskelin vuoden ja totesin, että tätä paskaako minä halusin niin monta vuotta.
Tämä se on just niin ärsyttävää kun ei voi millään tietää mitään alasta ennen kuin tutustuu siihen kunnolla ja se on joko työn tai opiskelun kautta. Tosi harmillista kun ei itsellä ole selkeää visiota siitä mikä on mun juttuni.
t. sosionomi, työtön
Eli oletko yksi niistä, joilla ei ollut opinnoissa selkeää päämäärää, vaan aineet oli vähän sitäsun tätä?
On nimittäin ollut nitö, jotka valinnaisiksi ottaa mm. jotain ravitsemusoppia, luovaa toimintaa, yksi lastensuojelun kurssi väliin, sitten yksi kurssi seniorityötä, yksi kurssi päihdetyötä, yksi lto-opintoihin kuuluva kurssi välissä jne.
Lopulta todistus on kuin pakanamaan kartta, harkkapaikatkin sellaisia johon on vaan päästy, koska paikkaa alettu hakea 1-2kk ennen harkan alkua.
Mitä luulette, mikä on sosionomin työn tulevaisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, mikä on sosionomin työn tulevaisuus?
Veikkaan, että helpotetaan mahdollisuutta jatkokouluttautua sos.tt:ksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ainakaan ole saanut töitä (paitsi muutaman surkean pätkän) juuri siihen mihin olen kouluttautunut eli sosionomi-diakoniksi. Tosin tiedän olevani liian nirso, perheellisenä en halua tehdä vuorotöitä ja diakoniatöitä en halua myöskään tehdä, jos pitää osallistua jumalanpalveluksiin. Lisäksi vieroksuttaa työpaikkailmoitukset joissa vaaditaan osaamista jota minulla ei ole tai siinä kerrotaan että tehdään haastavien asiakkaiden kanssa töitä. Olen kriisissä (työ)elämäni suhteen että mitä tässä pitäisi oikein ruveta tekemään. Olen miettinyt tässä että hakeutuisin sos.tt. -koulutukseen... Haluaisin enemmän asiantuntijatyötä tehdä ja vähemmän asiakaspalvelutyötä.
Niin, ja lto-sijaisuuksia riittäisi, mutta en haluaisi mennä tekemään niitäkään hommia, kun olen joskus tehnyt yhden pätkän ja koen tosi vaativaksi työksi (ja palkka tietty vaativuuteen nähden surkea). Mutta saa nähdä että pystyykö tässä nyt enää muuta tekemään ennen kuin jään äippälomalle... Luultavasti ei. Ja olen myös lähihoitaja mutta niitäkin hommia kartan kuin ruttoa (paitsi ehkä lastenhoitajan hommat menee pitkin hampain).
No sinä nyt olet aivan väärällä alalla! Miksi ihmeessä olet opiskellut oikein KAKSI sotealan ammattia ja asenne tuo??? En käsitä! Huhhuh. Et varmasti saa mitään töitä tolla asenteella.
Siksi, koska aikanaan ajauduin lähihoitajaksi kaverin mukana nuorena likkana, ja myöhemmin tuli haaveeksi nimenomaan tuo diakoni (koska itsenäistä ja hengellistä työtä), mutta opiskeluaikana arvot muuttui (konservatiivisempaan suuntaan) ja siksi olen nyt tässä tilanteessa. Siksi olenkin hakeutunut työkkärin ammatinvalinnanohjaukseen asiakkaaksi, jotta itsellenikin selviäisi että mikä oikein onkaan lähinnä mun sydäntä. Koko muu perheeni on teknisellä alalla, joten voipi olla että se on minullekin luontevampaa, siis ainakin semmoinen analyyttisempi ja vähemmän ihmiskeskeinen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on vastuuntonta mainostaa sosionomin koulutusta kuten nyt vielä koulut mainostavat. Kuvaus täytyy muuttaa tuon lto pätevyyden muutoksen takia, joka on työllistänyt hyvin ainakin pk- seudulla ja opiskelijoiden määrää täytyy laskea. Epärealisisia lupuaksia työllistymisestä ei saisi antaa. Oikeasti alalla olevat, miettikää muutosten valossa mikä on koulutuksen tulevaisuus? Nyt muutokset viittaavat siihen että koulutus ajetaan alas.
Mitä koko koulutuksella edes tekee? Eikö sairaanhoitajan suuntautumisvaihtoehtoja voisi muokata niin että opintoihin voisi sisältyä sosiaali/palveluohjaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, mikä on sosionomin työn tulevaisuus?
Veikkaan, että helpotetaan mahdollisuutta jatkokouluttautua sos.tt:ksi.
Onhan se helppoa nytkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelma oli päästä sosionomiksi. Hain kouluun vuosia. En päässyt. Menin polku-opintoihin. Opiskelin vuoden ja totesin, että tätä paskaako minä halusin niin monta vuotta.
Tämä se on just niin ärsyttävää kun ei voi millään tietää mitään alasta ennen kuin tutustuu siihen kunnolla ja se on joko työn tai opiskelun kautta. Tosi harmillista kun ei itsellä ole selkeää visiota siitä mikä on mun juttuni.
t. sosionomi, työtön
Eli oletko yksi niistä, joilla ei ollut opinnoissa selkeää päämäärää, vaan aineet oli vähän sitäsun tätä?
On nimittäin ollut nitö, jotka valinnaisiksi ottaa mm. jotain ravitsemusoppia, luovaa toimintaa, yksi lastensuojelun kurssi väliin, sitten yksi kurssi seniorityötä, yksi kurssi päihdetyötä, yksi lto-opintoihin kuuluva kurssi välissä jne.
Lopulta todistus on kuin pakanamaan kartta, harkkapaikatkin sellaisia johon on vaan päästy, koska paikkaa alettu hakea 1-2kk ennen harkan alkua.
En ole yksi niistä, en ole kuullutkaan että voi myös noin opiskellla sosionomiksi. Mulla oli yksi tietty suuntautuminen ja sillä siisti, siitä ei poikettu vaikka olisi halunnutkin. Ja harjoittelut, no muistaakseni olin kyllä aina ajoissa liikkeellä, kun olen sellainen muutenkin luonteeltani. Toki ei sinne aina päässyt jonne olisi ykkösenä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelma oli päästä sosionomiksi. Hain kouluun vuosia. En päässyt. Menin polku-opintoihin. Opiskelin vuoden ja totesin, että tätä paskaako minä halusin niin monta vuotta.
Tämä se on just niin ärsyttävää kun ei voi millään tietää mitään alasta ennen kuin tutustuu siihen kunnolla ja se on joko työn tai opiskelun kautta. Tosi harmillista kun ei itsellä ole selkeää visiota siitä mikä on mun juttuni.
t. sosionomi, työtön
Eli oletko yksi niistä, joilla ei ollut opinnoissa selkeää päämäärää, vaan aineet oli vähän sitäsun tätä?
On nimittäin ollut nitö, jotka valinnaisiksi ottaa mm. jotain ravitsemusoppia, luovaa toimintaa, yksi lastensuojelun kurssi väliin, sitten yksi kurssi seniorityötä, yksi kurssi päihdetyötä, yksi lto-opintoihin kuuluva kurssi välissä jne.
Lopulta todistus on kuin pakanamaan kartta, harkkapaikatkin sellaisia johon on vaan päästy, koska paikkaa alettu hakea 1-2kk ennen harkan alkua.
Jos tulkitse alapeukutusta vailla perusteluita, niin taisin osua oikeaan.
Jos et itsekään tiedä mitä haluat tehdä, mihin suuntautua ja mistä aiheesta hankkia sekä osaamista, niin ei voi työpaikkoja syyttää jos epäröivät palkata sinua.
Olisikohan osalla sosionomien työttömyydestä syy-yhteyttä siihen, ettei opintoihin hakeutuessa ole mitään käryä mihin koulutus valmistaa, mutta haetaan vaan kun hypetetty ala. Valinnaisiksi otetaan silppua, ei tiedetä itsekään mitä haluaa tehdä, harkkapaikat tyyliin arvalla valittu/menty mihin sattunut pääsemään. Opiskeluaikana ei tehdä alan työtä sijaisuuksien muodossa.
Ja sitten ihmetellään, kun valmistuttua työnhaku takkuaa ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun unelma oli päästä sosionomiksi. Hain kouluun vuosia. En päässyt. Menin polku-opintoihin. Opiskelin vuoden ja totesin, että tätä paskaako minä halusin niin monta vuotta.
Tämä se on just niin ärsyttävää kun ei voi millään tietää mitään alasta ennen kuin tutustuu siihen kunnolla ja se on joko työn tai opiskelun kautta. Tosi harmillista kun ei itsellä ole selkeää visiota siitä mikä on mun juttuni.
t. sosionomi, työtön
Eli oletko yksi niistä, joilla ei ollut opinnoissa selkeää päämäärää, vaan aineet oli vähän sitäsun tätä?
On nimittäin ollut nitö, jotka valinnaisiksi ottaa mm. jotain ravitsemusoppia, luovaa toimintaa, yksi lastensuojelun kurssi väliin, sitten yksi kurssi seniorityötä, yksi kurssi päihdetyötä, yksi lto-opintoihin kuuluva kurssi välissä jne.
Lopulta todistus on kuin pakanamaan kartta, harkkapaikatkin sellaisia johon on vaan päästy, koska paikkaa alettu hakea 1-2kk ennen harkan alkua.En ole yksi niistä, en ole kuullutkaan että voi myös noin opiskellla sosionomiksi. Mulla oli yksi tietty suuntautuminen ja sillä siisti, siitä ei poikettu vaikka olisi halunnutkin. Ja harjoittelut, no muistaakseni olin kyllä aina ajoissa liikkeellä, kun olen sellainen muutenkin luonteeltani. Toki ei sinne aina päässyt jonne olisi ykkösenä halunnut.
Ja mikä se suuntautuminen oli?
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat ja terkkarit vie työpaikat nenän edestä. Varsinkin terkkareita otetaan oikein mielellään ohjaustöihin, sillä he osaavat toimia ohjaajina ja myös tiiminvetäjinä oikein hyvin, ehkä jopa sosionomia paremmin. Ja siihen päälle sitten vielä runsas tietämys terveydenhuollon asioista ja lääkehoidosta.. eipä siinä sosionomi pysty kilpailemaan ollenkaan jos samaa työpaikkaa hakee myös terkkari..
Lisäksi sairaanhoitajilla on todella paljon parempi työllisyys... Töihin revitään jo 1. Opiskeluvuonna ja kaikissa harkoissa saa laitettua jalkaa oven väliin. Harkkapaikat ottaa erittäin mielellään ihan töihin heillä olleita opiskelijoita. Todellakaan ei tarvitse mistään molista töitä hakea. Hoitajilla on hirveästi harjoittelua koulutuksen aikana, varmaan 3 kertaa niin paljon kun sosionomilla. Terkkarilla taitaa olla vielä vähän enemmän.
Terveydenhoitajan koulutus kestääkin pidempään kuin sairaanhoitajan tai sosionomin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosionomeille kyllä löytyy töitä, mutta ei kannata jäädä opiskelupaikkakunnalle niitä etsimään. Siellä niitä kilpailijoita tuotetaan työmarkkinoille AMK:sta joka vuosi aivan liikaa eikä kaikille voi mitenkään riittää töitä. Kannattaa siis jo viimeistään opintojen loppupuolella alkaa etsiä töitä ja harjoittelupaikkoja opiskelupaikkakunnan ulkopuolelta.
Harjoittelut kannattaa käyttää hyödyksi. Kun näyttää osaamisensa harjoittelussa niin moni työpaikka palkkaa sitä kautta esimerkiksi ensin keikkatyöhön opintojen ohelle. Kun on naama tuttu ja työhön perehdytetty niin sellainen on helppo ottaa töihin opintojen päätyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä luulette, mikä on sosionomin työn tulevaisuus?
Veikkaan, että helpotetaan mahdollisuutta jatkokouluttautua sos.tt:ksi.
Onhan se helppoa nytkin?
Ihmettelin ihan samaa, että mitä hittoa, miten helppoa sen oikein pitäisi sitten olla? Sitä paitsi sossuksi hakee ihmisiä pilvin pimein, joten miksi väylää pitäisi helpottaa?
Vierailija kirjoitti:
Opiskelet vähän kaikkea opintojesi aikana, mutta et ole minkään sektorin "asiantuntija" tai pätevä moneenkaan työtehtävään (vaikka oppilaitosten mainoskuvastot niin väittävätkin), toisinkuin esim. sairaanhoitaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja, ensihoitaja jotka tietävät sen oman työkenttänsä. Sosionomi tutkintoon on mielestäni sisällytetty liikaa kaikenlaista.
Kyllä ainakin sairaanhoitajat ja fysioterapeutitkin opiskelevat "vähän kaikkea", vaikka suuntautuvat johonkin tiettyyn asiakaskuntaan. Aivan kuin sosionomitkin.
Taidan sittenkin harkita vielä, haenko enää sosionomiksi. Olen työtön maisteri, mutta olen koko ajan miettinyt, onko tämä ala vain uusi työttömyyskuoppa. Alkaa vähän vaikuttaa siltä, että jep.
Ihan hyvä että on sosionomit erikseen... Sairaanhoitajat haluavat keksittyä sairaanhoitoon ja terveydenhoitajat haluavat keskittyä sairaanhoitoon+ terveyden edistämiseen. En jaksa uskoa, että sairaanhoitajat tai terkkarit kovin mielellään tekisivät sosionomin töitä. Kyllä he siihen varmaan pystyisivät, mutta HALUAVATKO? Niinpä.. eiköhän sosionomin ammatti ole ihan hoitajienkin etu...
Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja ja sosionomi on loppujen lopuksi eri asia ja niihin hakee eri ihmiset. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja valitsisi suuntautumiseksi palveluohjausta? Tottakai ne ottaa mieluummin esim. Perioperatiivisen tms...
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni on vastuuntonta mainostaa sosionomin koulutusta kuten nyt vielä koulut mainostavat. Kuvaus täytyy muuttaa tuon lto pätevyyden muutoksen takia, joka on työllistänyt hyvin ainakin pk- seudulla ja opiskelijoiden määrää täytyy laskea. Epärealisisia lupuaksia työllistymisestä ei saisi antaa. Oikeasti alalla olevat, miettikää muutosten valossa mikä on koulutuksen tulevaisuus? Nyt muutokset viittaavat siihen että koulutus ajetaan alas.