Sosionomi-työn & alan huonot puolet!

amk haun kynnyksellä kertokaa kannattaako hakea...

itse olen pitänyt sosionomi koulutuksesta, mahdollisuuksia tehdä eri tyyppistä työtä paljon, eikä sidottu mihinkään tiettyyn kohderyhmään

- mies-

Itse olen suorittanut aikoinani 2,5-vuotisen sairaanhoitajakoulutuksen ja siellä käytiin kaikki erikoisalat läpi.

Sitten erikoistuin leikkaus- ja anest.sairaanhoitoon ja pisimmän työurani tein yliopistosairaalan teholla ja leikkaussaleissa. Myös muuallakin erikoissairaanhoidossa.

Myöhemmin sh AMK ja th AMK. Sitten vielä maisteriopinnot.

Itse arvostan sosionomeja paljon. Heillä on tietämystä joka minulta puuttuu. Nykyisessä työpaikssani tärkein työparini, kun pohdimme asiakasasioita.

Ei moitita toisiamme.

up.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen Laureassa ja olen lopettamassa kesken. Olen yh enkä voi ottaa taloudellista riskiä työttömäksi jäämisestä, kun joudun opiskelemaan toimeentulotuella. Jään mielummin työttömäksi niin saatan päästä vaikka lähihoitajan rekrykoulutukseen ja saisin töitäkin. Paska tutkinto ja työttömiä paljon.

Mielenkiintoinen valinta siihen nähden, että ammattibarometrin mukaan lähihoitajia on työttömänä enemmän, kuin sosiaalialan ohjaajia ja neuvojia.

Kukaanhan ei tosiaan tule kotoa hakemaan töihin. Täytyy itse olla hakemassa mm. sijaisuuksia jo opiskeluaikana, itse olen tehnyt alan työtä jo ekan harkan päätyttyä.

Vierailija kirjoitti:

amk haun kynnyksellä kertokaa kannattaako hakea...

Vastaan myöhässä, että ei kannata, mikäli päätökset perustuu keskustelupalstojen mielipiteisiin.

Täällä ei ole puhuttu geronomeista mitään, mutta kokemukseni mukaan geronomit ei työllisty muuhun kuin ylikoulutetuksi lähihoitajaksi. Moni kunta ei edes tunne ja heillä ei ole geronomin nimikettä. Kyseessä kuitenkin 3.5 vuotta AMK tutkinto ja paljon esimies osaamista ja koulutusta lainsäädäntöä jne. Olisi kiva kuulla, missä geronomit työskentelevät. Miksi heitä ei arvosteta???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu avas mun tajunnan koko koulutukselle. Miks vitussa ees hakisin sinne? :D

Kannattaa kyllä perustaa päätös opiskelemaan hakemisesta tai hakemattomuudesta muuhunkin kun vauvapalstan keskusteluun.

Totta, mutta täällä saattaa olla oikeasti ihmisiä jotka alasta jotain tietävät tai opiskelevat. Mielestäni koulut eivät riittävästi infoa tästä sosionomin työnkuvan muutoksesta mikä se tulee olemaan, suorana kysyttäessä opettajat kiemurtelevat ja sanovat palaavansa asiaan myöhemmin. Nyt kun uusi varhaiskasvatuslaki tulee voimaan, olen jäsenenä Facebook-ryhmässä "Sosionomit varhaiskasvatuksessa" ja aika karua tietoa tulee sitä kautta tietoon. Nyt jo rekrytään ja haetaan nimenonomaan varhaiskasvatuksen kandeja päiväkoteihin. Se on työllistäyt sosionomeja paljon joten työllisyystilanne tulee olemaan huono tulevaisuudessa ja opiskelevien määrää on rajoitettava. Sen vuoksi hyvä ja mielenkiintoista pohtia mihin muualle sosionomi voi olla pätevä ja mikä on ydinosaaminen? Onko pätevä mihinkään kun ei niitä sosiaaliohjaajan töitä riitä kaikille. 

Herätys nyt oikeasti. Saa olla onnellinen, jos edes yksi pätevä lto hakee hommaan, oli sitten kandi tai sosionomi.

Miespuolisena sosionomina laitossektorilla jossainpäin Suomea (ei viitti tarkentaa ku ukkoja loppujenlopuksi on niin vähän ja ne harvatkin kyllä toisensa tuntee/tunnetaan...) vajaat 20v työskennelleenä voin todeta, että helppoa on työ ollut ajoittaisia harvoja kipuiluja lukuunottamatta. 

Lomat tapissa, palkka tapissa ja työpaikan voi käytännössä valita ja yksityiselle jos lähtee, niin aika paljon voi ehdoista neuvotellakin. Nyt kuitenkin kunnallisella. Omat etunsa ja iisimpi rooli duunissa.

Lisäksi pääosa asiakkaista tuntuu ottavan onkeensa jo siitä lähtökohdasta, että on miesohjaaja. Juu. Ei tartte kenenkään nyt siitä närkästyä, mutta niin se vaan on.

Hyvä ammatinvalinta aikanaan. En ole katunut.

Rutkasti vapaa-aikaa kun osaa työvuorot sumplia ja palkkakin lisineen menettelee.

Perheelliselle ei kyllä varmaan sopisi, mutta siksi varmaan olenkin työhöni tyytyväinen kun ei lapsia ole.

Lisää äijiä vaan rohkeasti alalle!

ups

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole saanut töitä (paitsi muutaman surkean pätkän) juuri siihen mihin olen kouluttautunut eli sosionomi-diakoniksi. Tosin tiedän olevani liian nirso, perheellisenä en halua tehdä vuorotöitä ja diakoniatöitä en halua myöskään tehdä, jos pitää osallistua jumalanpalveluksiin. Lisäksi vieroksuttaa työpaikkailmoitukset joissa vaaditaan osaamista jota minulla ei ole tai siinä kerrotaan että tehdään haastavien asiakkaiden kanssa töitä. Olen kriisissä (työ)elämäni suhteen että mitä tässä pitäisi oikein ruveta tekemään. Olen miettinyt tässä että hakeutuisin sos.tt. -koulutukseen... Haluaisin enemmän asiantuntijatyötä tehdä ja vähemmän asiakaspalvelutyötä.

Niin, ja lto-sijaisuuksia riittäisi, mutta en haluaisi mennä tekemään niitäkään hommia, kun olen joskus tehnyt yhden pätkän ja koen tosi vaativaksi työksi (ja palkka tietty vaativuuteen nähden surkea). Mutta saa nähdä että pystyykö tässä nyt enää muuta tekemään ennen kuin jään äippälomalle... Luultavasti ei. Ja olen myös lähihoitaja mutta niitäkin hommia kartan kuin ruttoa (paitsi ehkä lastenhoitajan hommat menee pitkin hampain).

Miten tarkasti olet harkinnut koulutusvalintojasi?

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia arvostetaan hirveästi enemmän kuin sosionomeja... Kyllä sen vaan huomaa. Kaikki työnantajat palkkaa mieluummin sh tai th:n töihin.

Tämä ei pidä paikkaansa. Sosionomeille on töitä muuallakin kuin terveydenhuollon puolella. Itselläni on lukuisia sosionomeja työkavereina, ja heidän osuutensa kasvaa koko ajan. Me maisterit ollaan "liian kalliita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain rajaa nyt sairaanhoitajien hybrikseen, kiitos! Tiedän mistä puhun, sillä oma koulutukseni on sairaan-/terveydenhoitaja AMK ja sosiaalityöntekijä VTM. 

Tällä hetkellä työskentelen vammaispalveluissa sosiaalityöntekijänä, ja työparinani on sosionomi. Vammaispalveluissa korostuu hallinnollinen ja lakiosaaminen (vammaispalvelulaki, kehitysvammalaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki). Missään nimessä esim. sosionomin työtä tiimissäni ei pystyisi sairaan- tai terveydenhoitaja tekemään. Saati että pystyisin itse tekemään nykyistä työtäni sosiaalityöntekijänä hoitajan koulutuksella.

Toki työssä tarvitaan myös hyviä vuorovaikutus- ja asiakastyön taitoja, joita kaikilla ihmissuhde- ja auttamisalan työntekijöillä pitää olla - niin hoitajilla, sosionomeilla kuin sosiaalityöntekijöilläkin. Kuitenkin työn lähtökohta on päätöksenteko sosiaalipalveluiden suhteen. Samoin kuin esim. aikuissosiaalityössä, jossa sosionomeilla on niin ikään oma vanha asemansa. Lastensuojelu on myös pitkälti lainsäädännön ohjaamaa eikä työllä lastensuojelulaitoksessa pitäisi olla mitään tekemistä varsinaisen terapian kanssa. Psykoterapia on oma osaamisalueensa, johon tarvitaan oma koulutuksensa (pohjakoulutus voi psykiterapeuteilla vaihdella). Voidaan ajatella, että perustyössä sosiaalialalla on "terapeuttinen", "psykososiaalinen" tai vaikka supportiivinen ote, mutta tätä ei pidä sekoittaa psykoterapiaan sen enempää kuin hoitoalan työssä tapahtuvaa vuorovaikutuksellista puolta. 

Oman kokemukseni mukaan sosiaalityön koko viitekehys ja teoriapohja poikkeaa todella paljon siitä, mitä hoitajille opetetaan ja mitä hoitajan työ on. Sosionomeja todellakin tarvitaan sosiaalialan tehtävissä, on mahdoton ajatus että heidät korvattaisiin sairaan-, terveyden- tai lähihoitajilla.

Samoin tietysti tarvitaan sosiaalityöntekijöitä, mutta sitä kai kukaan hoitoalan ihminen ei sentään ole lähtenyt tässä keskustelussa kyseenalaistamaan. 

Ei kukaan sh lähtisi laitoksessa terapioimaan mutta mainistsemasi ydinosaamisen saisi helposti yhidstettyä myös terveysalan koulutukseen. Lisäksi voidaan pohtia sitä, riittääkö laitoksessa pelkkä sosiaalialan viitekehys työn tekemisessä?Hallinto- ja lakiosaamista on  sosionominkin koulutuksessa todella vähän, ja sen saman voisi yhdistää hoitoalan koulutukseen. Ovatko lastensuojelulaitokset tai vammaispalvelut vain ihmisten säilöntäpaikkoja vai tulisiko supportiivista osaamista kehittää? Toki terapia on asia erikseen, sen tietää kai jokainen alaa opiskellut. Nämä ovat vain heittoja ja pohdintaa. Ovathan lastensuojelulaitokset kehittyneet paljon esim sitten 70 luvun työkoti- aatteen jälkeen, nyt laitoksissa suurin osaa oireilee psyykkisesti ja odottaa pääsyä hoitoon. Riittääkö nykyään työn tekemiseen pelkkä sosiaalialan hengailu- ohjaus ja lainsäädnnöllinen viitekehys, ja tarvitaanko siihen 3,5 vuotinen koulutus?

Olen itse ollut erilaisissa lastensuojelulaitoksissa työssä 90- luvun puolivälistä ja edelleen ajattelen että pelkkä sosiaalian osaaminen ei lastensuojelulaitosissa riitä.

"Sosiaalialan hengailu". Ok. Kommentti kertoo paljon enemmän sinusta kuin sosiaalialan työstä.

T. VTM, sosiaalityöntekijä (valtion virassa)

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole saanut töitä (paitsi muutaman surkean pätkän) juuri siihen mihin olen kouluttautunut eli sosionomi-diakoniksi. Tosin tiedän olevani liian nirso, perheellisenä en halua tehdä vuorotöitä ja diakoniatöitä en halua myöskään tehdä, jos pitää osallistua jumalanpalveluksiin. Lisäksi vieroksuttaa työpaikkailmoitukset joissa vaaditaan osaamista jota minulla ei ole tai siinä kerrotaan että tehdään haastavien asiakkaiden kanssa töitä. Olen kriisissä (työ)elämäni suhteen että mitä tässä pitäisi oikein ruveta tekemään. Olen miettinyt tässä että hakeutuisin sos.tt. -koulutukseen... Haluaisin enemmän asiantuntijatyötä tehdä ja vähemmän asiakaspalvelutyötä.

Niin, ja lto-sijaisuuksia riittäisi, mutta en haluaisi mennä tekemään niitäkään hommia, kun olen joskus tehnyt yhden pätkän ja koen tosi vaativaksi työksi (ja palkka tietty vaativuuteen nähden surkea). Mutta saa nähdä että pystyykö tässä nyt enää muuta tekemään ennen kuin jään äippälomalle... Luultavasti ei. Ja olen myös lähihoitaja mutta niitäkin hommia kartan kuin ruttoa (paitsi ehkä lastenhoitajan hommat menee pitkin hampain).

Sosiaalityöntekijänä kyllä teet asiakastyötä haastavien asiakkaiden kanssa. Ihan vaan tiedoksi, ettei tule pettymyksiä. Siihen lisäksi vastuu viranomaisvallan muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä että on sosionomit erikseen... Sairaanhoitajat haluavat keksittyä sairaanhoitoon ja terveydenhoitajat haluavat keskittyä sairaanhoitoon+ terveyden edistämiseen. En jaksa uskoa, että sairaanhoitajat tai terkkarit kovin mielellään tekisivät sosionomin töitä. Kyllä he siihen varmaan pystyisivät, mutta HALUAVATKO? Niinpä.. eiköhän sosionomin ammatti ole ihan hoitajienkin etu...

Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja ja sosionomi on loppujen lopuksi eri asia ja niihin hakee eri ihmiset. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja valitsisi suuntautumiseksi palveluohjausta? Tottakai ne ottaa mieluummin esim. Perioperatiivisen tms...

Samaa mieltä. Nimenomaan sosionomit hoitavat tota sosiaalista puolta ja näitä hankalia sosiaalitapauksia esim. Sairaalassakin. Sairaanhoitajat raportoi näistä sosiaalitapauksista sosionomille joka ottaa asian hoitaakseen. Sairaanhoitajilla on oma työnkuvansa johon he haluavat keskittyä eikä heillä ole aikaa tai kiinnostusta alkaa hoitamaan potilaiden sosiaalisia ongelmia.sosiaali- ja terveysala on moniammatillista yhteistyötä.

Ei kyllä ole meidän yliopistollisessa sairaalassa yhtään sosionomia, joka osastolla oma sosiaalityöntekijä joka sosiaalisia ongelmia selvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä että on sosionomit erikseen... Sairaanhoitajat haluavat keksittyä sairaanhoitoon ja terveydenhoitajat haluavat keskittyä sairaanhoitoon+ terveyden edistämiseen. En jaksa uskoa, että sairaanhoitajat tai terkkarit kovin mielellään tekisivät sosionomin töitä. Kyllä he siihen varmaan pystyisivät, mutta HALUAVATKO? Niinpä.. eiköhän sosionomin ammatti ole ihan hoitajienkin etu...

Sairaanhoitaja/terveydenhoitaja ja sosionomi on loppujen lopuksi eri asia ja niihin hakee eri ihmiset. Miksi ihmeessä kukaan sairaanhoitaja valitsisi suuntautumiseksi palveluohjausta? Tottakai ne ottaa mieluummin esim. Perioperatiivisen tms...

Samaa mieltä. Nimenomaan sosionomit hoitavat tota sosiaalista puolta ja näitä hankalia sosiaalitapauksia esim. Sairaalassakin. Sairaanhoitajat raportoi näistä sosiaalitapauksista sosionomille joka ottaa asian hoitaakseen. Sairaanhoitajilla on oma työnkuvansa johon he haluavat keskittyä eikä heillä ole aikaa tai kiinnostusta alkaa hoitamaan potilaiden sosiaalisia ongelmia.sosiaali- ja terveysala on moniammatillista yhteistyötä.

Ei kyllä ole meidän yliopistollisessa sairaalassa yhtään sosionomia, joka osastolla oma sosiaalityöntekijä joka sosiaalisia ongelmia selvittelee.

Lisään vielä, että toivottavasti et ole joku sh-työkaveri, joka kutsuu minua "sosiaalihoitajaksi". Sosiaalityöntekijä, yhteiskuntatieteiden maisteri sinulle :'D

Mitenkä te työttömäksi jääneet sosionomit, joita ketjussa esiintynyt, oletteko tehneet mitään työllistymisen eteen opiskeluaikana? Oletteko hakeneet mistään sijaisuuksia, keikkaa yms? Oletteko ilmoittaneet harkkapaikoissa halukkuuden sijaisuuksiin?

Mietin vaan, kun itse valmistuvana opiskelijana teen sijaisuuksia eri paikoissa, sijaisnimikkeet lisääntyneet aina suoritettujen harkkojen mukaan. Aktiivinen täytyy tietty olla, mol.fi:stä ei kaikki maailman työt löydy.

Varmasti valmistuttua se työllistyminen on vaikeampaa, jos ei koulutuksen lisäksi ole mitään työkokemusta alasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole saanut töitä (paitsi muutaman surkean pätkän) juuri siihen mihin olen kouluttautunut eli sosionomi-diakoniksi. Tosin tiedän olevani liian nirso, perheellisenä en halua tehdä vuorotöitä ja diakoniatöitä en halua myöskään tehdä, jos pitää osallistua jumalanpalveluksiin. Lisäksi vieroksuttaa työpaikkailmoitukset joissa vaaditaan osaamista jota minulla ei ole tai siinä kerrotaan että tehdään haastavien asiakkaiden kanssa töitä. Olen kriisissä (työ)elämäni suhteen että mitä tässä pitäisi oikein ruveta tekemään. Olen miettinyt tässä että hakeutuisin sos.tt. -koulutukseen... Haluaisin enemmän asiantuntijatyötä tehdä ja vähemmän asiakaspalvelutyötä.

Niin, ja lto-sijaisuuksia riittäisi, mutta en haluaisi mennä tekemään niitäkään hommia, kun olen joskus tehnyt yhden pätkän ja koen tosi vaativaksi työksi (ja palkka tietty vaativuuteen nähden surkea). Mutta saa nähdä että pystyykö tässä nyt enää muuta tekemään ennen kuin jään äippälomalle... Luultavasti ei. Ja olen myös lähihoitaja mutta niitäkin hommia kartan kuin ruttoa (paitsi ehkä lastenhoitajan hommat menee pitkin hampain).

Sosiaalityöntekijänä kyllä teet asiakastyötä haastavien asiakkaiden kanssa. Ihan vaan tiedoksi, ettei tule pettymyksiä. Siihen lisäksi vastuu viranomaisvallan muodossa.

Lisäksi tuossa mättää sekin, että miksi kouluttauduttu diakoni-sosionomiksi, jos kirkolliset asiat nou-nou.

Diakoni-sosionomi kun eroaa ns. normisosionomista niin, että " Sosionomi työskentelee julkisen ja kolmannen sektorin sekä yksityisten palveluntuottajien moninaisissa työtehtävissä varhaiskasvatuksessa, nuorisotyössä, lastensuojelussa, mielenterveystyössä, kriminaalityössä, maahanmuuttajatyössä, vanhustyössä, vammaistyössä, palveluohjauksessa, sosiaalivakuutuksessa, työvoimapalveluissa ja kuntoutuksessa. Lisäksi sosionomi-diakonin koulutus antaa laillistetun kelpoisuuden Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonian virkoihin."

https://www.diak.fi/hakeminen/koulutukset/amk/sosionomi-diakoniatyo/

Haastavat asiakkaat ei pitäisi tulla yllätyksenä, jos yhtään tutustunut sosionomin ammattikenttään.

Ja näiden lisäksi vielä lto:nkin työt ehdoton ei, niin valitettavasti olet tainnut kouluttautua alalle, jossa et halua olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

[b]Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. [/b]En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

Nyt menee kyllä puurot ja vellit sekaisin.. Ei kummankaan, sosionomin tai sairaanhoitajan, työnkuvaan kuulu traumataustaisen lapsen terapiointi!

No johan tämän keskustelun myötä sairaahoitajista on tullut liki psykiatreja erikoisosaamisellaan 👍

Muutamassa muussa keskustelussa sairaanhoitajat ovat juttujensa mukaan olleet hoitotyössä pätevämpiä kuin lääkärit. Että kai koulutus voi oudolla tavalla kihahtaa hattuun ja luona jonkin kaikkivoipaisuus -kompleksin.

Luin koko ketjun enkä nähnyt mitään tuollaista. Ainoastaan pohdintaa siitä, mikä on sosionomin ydinosaaminen ja voisiko sen kursseilla sisällyttää sh koulutukseen kun se on sisällöltään monipuolisempi ja parempi vrt sosionomi. Eikö aiemmin ollut sairaalassa "sosiaalihoitaja"? Tämä keskustelu on alkoi avauksesta jossa pohdittiin sosionomikoulutuksen huonoja puolia ja niitä on paljon. Sh koulutus tuli vertailuun kun on lähin ja samanpituinen koulutus amk:ssa ja monissa kouluissa ainakin aluksi myös yhteisiä opintoja.

Sinun kommenttisi sh lyttämisestä ei tuonut keskusteluun mitään lisäarvoa.

Sosiaalihoitajakoulutus päättyi vuonna 1975, varmaan ihan hyvästä syystä. Tajuttiin, että sos.ongelmien ratkaisemiseksi ja näiden yhteiskunnallisen, rakeenteellisen puolen ymmärtämiseen ja siihen vaikuttamiseen ei se sairaanhoitajan käymä kirjekurssi riitä. Eli täällä ehdotellaan tulokulmaa, joka on todettu toimimattomaksi n. 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä muuten tulee tuohon, että sosionomeilta evätään lto-pätevyys, niin sehän tulee vain kasvattamaan epäpätevien määrää työssä.

Kun niitä kandeja ei tarpeeksi ole ollut nytkään, niin jännä nähdä mitä käy.

Luulen, että kun sosionomeilta evätään tuo lto- pätevyys, lastentarhanopettajien palkkoja aletaan korottamaan huomattavasti. Muuta vaihtoehtoa ei voi olla, että saataisiin tarpeeksi tekijöitä.