Sosionomi-työn & alan huonot puolet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä muuten tulee tuohon, että sosionomeilta evätään lto-pätevyys, niin sehän tulee vain kasvattamaan epäpätevien määrää työssä.

Kun niitä kandeja ei tarpeeksi ole ollut nytkään, niin jännä nähdä mitä käy.

Luulen, että kun sosionomeilta evätään tuo lto- pätevyys, lastentarhanopettajien palkkoja aletaan korottamaan huomattavasti. Muuta vaihtoehtoa ei voi olla, että saataisiin tarpeeksi tekijöitä. 

Palkkaei ole ainoa ongelma ko. työn rekryongelmissa.

Ryhmäkoot ovat suuret ja henkilökunta pienentyy pienenemistään. Varsinaiselle opetukselle ei pahemmin ole aikaa.

Nythän siellä toimii lastenhoitajia epäpätevinä opettajina, kun edes sosionomi-lastentarhanopettajia ei ole tarpeeksi.

Olen esh (lei- ja ane et teho) + sh AMK ja th AMK ja TtM ja uskon, että ne jotka ovat hypettäneet sh:n paremmuutta eivät itse alalla ole.

Sosionomin ja sh: teht.kuva on jo lähtökohtaisesti niin erilainen etten ala enää jo asiantuntevien kommenttien päälle uudelleen tätä avaamaan.

Sosionomikoulutuksen saaneet ovat nykyisessä työyhteisössäni äärimmäisen kallisarvoisia, ja yhteisiä palaverereja pidämme liki päivittäin (olen nyt th:n työssä).

Olkaa sosionomit ylpeitä alastanne. Itse olin niin kauan leikkaussali- ja tehohoitotyössä, että th:n työ tuntuu joka päivä uudelta ja sosionomeja vaan ihailen kun he niin luontevasti tulevat ihmisten kanssa juttuun.

Vähän nyt ohis mutta en voi uskoa että sh voi sanoa että sosionomin työn voisi sh korvata.

Vierailija kirjoitti:

Olen esh (lei- ja ane et teho) + sh AMK ja th AMK ja TtM ja uskon, että ne jotka ovat hypettäneet sh:n paremmuutta eivät itse alalla ole.

Sosionomin ja sh: teht.kuva on jo lähtökohtaisesti niin erilainen etten ala enää jo asiantuntevien kommenttien päälle uudelleen tätä avaamaan.

Sosionomikoulutuksen saaneet ovat nykyisessä työyhteisössäni äärimmäisen kallisarvoisia, ja yhteisiä palaverereja pidämme liki päivittäin (olen nyt th:n työssä).

Olkaa sosionomit ylpeitä alastanne. Itse olin niin kauan leikkaussali- ja tehohoitotyössä, että th:n työ tuntuu joka päivä uudelta ja sosionomeja vaan ihailen kun he niin luontevasti tulevat ihmisten kanssa juttuun.

Vähän nyt ohis mutta en voi uskoa että sh voi sanoa että sosionomin työn voisi sh korvata.

Joistain kommenteista tulee ainakin itselleni jopa sellainen tunne, että sh toivoisi saavansa sosionomin työtehtäviä. Se on taas sitten asia erikseen, että miksi kouluttauduttu hoitajaksi, jos sosiaalipuoli kiinnostaa.

Kun työmarkkinoita seuraa, niin sosionomin asema tuntuu koko ajan selkeytyvän. Tulee vähän väliä vastaan vastaperustettuja virkoja, joihin kelpoisuutena sosionomitutkinto.

Eli aika jännä lukea näitä kommentteja, joiden mukaan sairaanhoitajat ovat täysin päteviä tekemään sosionomien työt, ja että koko koulutus varmasti lakkautetaan ja siirretään pikakurssiksi osana sh-opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen esh (lei- ja ane et teho) + sh AMK ja th AMK ja TtM ja uskon, että ne jotka ovat hypettäneet sh:n paremmuutta eivät itse alalla ole.

Sosionomin ja sh: teht.kuva on jo lähtökohtaisesti niin erilainen etten ala enää jo asiantuntevien kommenttien päälle uudelleen tätä avaamaan.

Sosionomikoulutuksen saaneet ovat nykyisessä työyhteisössäni äärimmäisen kallisarvoisia, ja yhteisiä palaverereja pidämme liki päivittäin (olen nyt th:n työssä).

Olkaa sosionomit ylpeitä alastanne. Itse olin niin kauan leikkaussali- ja tehohoitotyössä, että th:n työ tuntuu joka päivä uudelta ja sosionomeja vaan ihailen kun he niin luontevasti tulevat ihmisten kanssa juttuun.

Vähän nyt ohis mutta en voi uskoa että sh voi sanoa että sosionomin työn voisi sh korvata.

Joistain kommenteista tulee ainakin itselleni jopa sellainen tunne, että sh toivoisi saavansa sosionomin työtehtäviä. Se on taas sitten asia erikseen, että miksi kouluttauduttu hoitajaksi, jos sosiaalipuoli kiinnostaa.

Kun työmarkkinoita seuraa, niin sosionomin asema tuntuu koko ajan selkeytyvän. Tulee vähän väliä vastaan vastaperustettuja virkoja, joihin kelpoisuutena sosionomitutkinto.

Eli aika jännä lukea näitä kommentteja, joiden mukaan sairaanhoitajat ovat täysin päteviä tekemään sosionomien työt, ja että koko koulutus varmasti lakkautetaan ja siirretään pikakurssiksi osana sh-opintoja.

Arvelen, että näiden kommenttien takana on sote-todellisuutta tuntemattomat. Sh:n pätevyys on muualla kuin sosionomien "tonteilla"- tämä on minun mielipiteeni alalle 20-vuotiaana päätyneenä ja nyt 30 vee työtä tehneenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Eli sosionomin koulutuksesi ei ole tuonut mitään lisäarvoa vrt psyk sh :) 

Se perhetyö ei ole mitään rakettitiedettä, tai sellaista mitä ei sh koulutuksessa otettaisi huomioon. Perhetyö kulkee eri nimellä mutta on esillä koko sh koulutuksen ajan.

Kyllä psyk sh on huomattavasti pätevämpi traumatisoituneen lapsen kanssa kuin sosionomi vaikka olisi kursseja siitä käynyt. En näe sosionomin koulutuksessa mitään erityisosaamista lastensuojelussa mitä ei psyk sh osaisi. Mutta psyk sh voi tehdä paljon enemmän, pitää vaikka vastaanottoa laitoksessa jne, käydä terapiakoulutuksenkin. Oletko kuullut että myös terapiakoulutus (esim opiskelu psykoterapeutiksi) halutaan evätä sosionomeilta? 

En kävisi edes psykoterapeutilla, joka olisi sosionomi-pohjainen. Hyvä, että evätään!! Sairaanhoitaja on oikea pohja psykoterapeutille, ei hippa-täti.

Maaret Kalliohan on esimerkiksi sosionomipohjainen psykoterapeutti. Koulutukseen voi päästä nykyään oltuaan vähintään 2 vuotta mielenterveystyössä, joka opettaa mielestäni paremmin kuin mikään koulutus. Miksi mielestäsi on hyvä, että evätään?

Sosionomikoulutukseen hakeutuessa tulisi olla jokin pakollinen kirjoitustehtävä, että mitä kuvittelet työn pitävän sisällään.

Mietin vaan, kun tulee luettua näitä "valmistuin sosionomiksi ja tää työ on ihan hirveetä, vaikeita asiakkaita ja vaikka mitä! Ei ollukaan mitään siistiä toimistotyötä!" -juttuja. Jos nimittäin tulee yllätyksenä nuo haastavat asiakkaat ja ettei työ ole toimistossa paperinpyörittelyjä, niin ei tosiaan ole ollut hajuakaan, että mihin työhön on ryhtymässä.

Onko sitten sosionomin työtä jossain kaunisteltu liikaa? Tai sekoitettu kokonaan jonkin toisen työn työkuvaan? Kun noissa soteli-ketjuissa taas uhkutaan palavaa halua juuri sinne sosionomikoulutukseen ja osa kertoo tuloksia odotellessaan hyperventiloivansa ja saavansa paniikkikohtauksia, itkevänsä ja vaikka mitä, kun pelkäävät etteivät pääse sisään. Kun sosionomikoulutus on se ainoa ja oikea ala, koko tulevaisuus kiinni siinä.

Noita juttuja lukiessa väkisinkin miettii, että onkohan nyt ihan realistinen kuva alasta.

Valmistuin v. 2013 sosionomiksi suoraan työttömäksi pk-seudulla. Olin yrittänyt opintojeni alusta saakka päästä kesätöihin ja sijaiseksi, mutta turhaan. Sosiaalialalla ei joko käytetä sijaisia tai jos käytetään, niistä on pitkät listat työnantajalla. Monet sijaiset ovat pitkänlinjan ammattilaisia, jolloin opiskelijalla ei ole mitään asiaa sijaiseksi. Ainoastaan lapsiin suuntautuneet sosionomi-opiskelijat pääsivät tekemään sijaisuuksia joihinkin lastenkoteihin harkkojensa päätteeksi. Itse olin suuntautunut päihde- ja mielenterveyteen, siellä kilpailu on kaikkein kovinta.

Olen ollut jo useamman kerran työttömänä, pisin pätkä oli 6 kk. Kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia. Olen tehnyt yhteistyötä sairaanhoitajien kanssa useissa laitoksissa eikä sairaanhoitajista ole sosionomeiksi. Sosionomeilla on erilaista osaaamista ja mielenkiintoa ihmisten sosiaalisiin asioihin verrattuna sairaanhoitajiin. Toisaalta monet työnantajat laitoksissa arvostavat sairaanhoitajia enemmän, ymmärtäähän sen. Tosin säästösyistä lähihoitajat ovat vielä kovempaa valuuttaa. Halpoja lääkkeenjakajia, joiden oletetaan hoitavan sosionomienkin hommat. 

Vaikka tieni sosionomina ei ole ollut helppo, en vaihtaisi ammattiani poiskaan. Tällä hetkellä olen siistissä toimistoduunissa arkipäivisin kohtuullisella palkalla. Ei tarvitse pelätä, koska asiakas käy kimppuun. Tai kokea kiusaamista asiakkaan puolelta, osa on todella häiriintynyttä porukkaa. Näkee perhettäkin enemmän. Toki tämän työn sain suhteilla, koska satuin tuntemaan oikeita ihmisiä. Pärjätäkseen kilpailussa pitää jatkokouluttautua niin, että erottuu muista työnhakijoista. Sosionomin tutkinto on yleensä alku, jonka jälkeen monet kouluttavat itseään lisää. Koulutukset ovat kalliita eivätkä työnantajat maksa niitä nykyään. 

Työelämään pääsy ei ole aina niin helppoa kuin oppilaitokset antavat ymmärtää. Olen ollut montaa kertaa pettynyt koulutukseen ja miettinyt alanvaihtoa. Varsinkin työttömyysaikoina. Toisaalta sosiaalialalla on paljon hyvääkin ja saa tehdä tärkeitä asioita. Kai tähän joku kutsumus täytyy olla, että jaksaa sinnitellä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän paikoista mahtaa olla kyse jos lääkkeenannot oleellista työssä?

Tuskinpa ainakaan esim. järjestötyöstä, sosiaaliohjauksesta kunnan sosiaalitoimistossa tai vaikka lastensuojelun ohjaustehtävästä.

Tiedät itsekin ettei järjestöissä riitä työtä kaikille, ja etenijät ovat valtiotieteen puolelta ja maistereita suunnittelijoina. Työt määräaikaisia projekteja. Sos. toimistoon palkataan pääosin ja mieluiten sosiaalityöntekijöitä. Perhetyötön psyk. sairaanhoitajia jne.

En ymmärrä, miksi asioista valehdellaan? Sen vuoksiko että saadaan suuret hakijamäärät? Suurin osa taitaa keskeyttää opinnot!

Vastauksesi ei ole totta. Sosiaalitoimistoihin palkataan paljon enemmän sosionomeja sosiaaliohjaajiksi kuin 10 vuotta sitten. Yliopistot panttaa sosiaalityöntekijöiden määrää niin, ettei heitä valmistu tarpeeksi. Eli kunnat joutuvat ajattelemaan uudelleen. Olin meillä ensimmäinen sosiaaliohjaaja, nykyisin olemme yhtä monta kuin sosiaalityöntekijöitä. Työssä oppiminen on sosionomin vahvuus, mihin suuntaudut ja missä teet harjoittelusi. Aina voi myös opiskella lisää, meillä ainakin puhuttiin elämän pituisesta oppimisesta. T. Sosionomi, kohta YAMK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä muuten tulee tuohon, että sosionomeilta evätään lto-pätevyys, niin sehän tulee vain kasvattamaan epäpätevien määrää työssä.

Kun niitä kandeja ei tarpeeksi ole ollut nytkään, niin jännä nähdä mitä käy.

Luulen, että kun sosionomeilta evätään tuo lto- pätevyys, lastentarhanopettajien palkkoja aletaan korottamaan huomattavasti. Muuta vaihtoehtoa ei voi olla, että saataisiin tarpeeksi tekijöitä. 

Niitä tekijöitä ei tule olemaan edes palkkojen nousun takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän paikoista mahtaa olla kyse jos lääkkeenannot oleellista työssä?

Tuskinpa ainakaan esim. järjestötyöstä, sosiaaliohjauksesta kunnan sosiaalitoimistossa tai vaikka lastensuojelun ohjaustehtävästä.

Tiedät itsekin ettei järjestöissä riitä työtä kaikille, ja etenijät ovat valtiotieteen puolelta ja maistereita suunnittelijoina. Työt määräaikaisia projekteja. Sos. toimistoon palkataan pääosin ja mieluiten sosiaalityöntekijöitä. Perhetyötön psyk. sairaanhoitajia jne.

En ymmärrä, miksi asioista valehdellaan? Sen vuoksiko että saadaan suuret hakijamäärät? Suurin osa taitaa keskeyttää opinnot!

Vastauksesi ei ole totta. Sosiaalitoimistoihin palkataan paljon enemmän sosionomeja sosiaaliohjaajiksi kuin 10 vuotta sitten. Yliopistot panttaa sosiaalityöntekijöiden määrää niin, ettei heitä valmistu tarpeeksi. Eli kunnat joutuvat ajattelemaan uudelleen. Olin meillä ensimmäinen sosiaaliohjaaja, nykyisin olemme yhtä monta kuin sosiaalityöntekijöitä. Työssä oppiminen on sosionomin vahvuus, mihin suuntaudut ja missä teet harjoittelusi. Aina voi myös opiskella lisää, meillä ainakin puhuttiin elämän pituisesta oppimisesta. T. Sosionomi, kohta YAMK.

Oletko katsonut paljonko sosiaalityöntekijöitä valmistuu? Se määrä kyllä kattaisi tarpeen, mutta koska palkkaus ei kohtaa työn vaativuutta, äänestämme jaloillamme ja etsimme muita töitä. Tuo panttaus lienee joku sosiaalityöntekijöiksi haluavien sosionomien harha.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin v. 2013 sosionomiksi suoraan työttömäksi pk-seudulla. Olin yrittänyt opintojeni alusta saakka päästä kesätöihin ja sijaiseksi, mutta turhaan. Sosiaalialalla ei joko käytetä sijaisia tai jos käytetään, niistä on pitkät listat työnantajalla. Monet sijaiset ovat pitkänlinjan ammattilaisia, jolloin opiskelijalla ei ole mitään asiaa sijaiseksi. Ainoastaan lapsiin suuntautuneet sosionomi-opiskelijat pääsivät tekemään sijaisuuksia joihinkin lastenkoteihin harkkojensa päätteeksi. Itse olin suuntautunut päihde- ja mielenterveyteen, siellä kilpailu on kaikkein kovinta.

Olen ollut jo useamman kerran työttömänä, pisin pätkä oli 6 kk. Kaikki työsuhteeni ovat olleet määräaikaisia. Olen tehnyt yhteistyötä sairaanhoitajien kanssa useissa laitoksissa eikä sairaanhoitajista ole sosionomeiksi. Sosionomeilla on erilaista osaaamista ja mielenkiintoa ihmisten sosiaalisiin asioihin verrattuna sairaanhoitajiin. Toisaalta monet työnantajat laitoksissa arvostavat sairaanhoitajia enemmän, ymmärtäähän sen. Tosin säästösyistä lähihoitajat ovat vielä kovempaa valuuttaa. Halpoja lääkkeenjakajia, joiden oletetaan hoitavan sosionomienkin hommat. 

Vaikka tieni sosionomina ei ole ollut helppo, en vaihtaisi ammattiani poiskaan. Tällä hetkellä olen siistissä toimistoduunissa arkipäivisin kohtuullisella palkalla. Ei tarvitse pelätä, koska asiakas käy kimppuun. Tai kokea kiusaamista asiakkaan puolelta, osa on todella häiriintynyttä porukkaa. Näkee perhettäkin enemmän. Toki tämän työn sain suhteilla, koska satuin tuntemaan oikeita ihmisiä. Pärjätäkseen kilpailussa pitää jatkokouluttautua niin, että erottuu muista työnhakijoista. Sosionomin tutkinto on yleensä alku, jonka jälkeen monet kouluttavat itseään lisää. Koulutukset ovat kalliita eivätkä työnantajat maksa niitä nykyään. 

Työelämään pääsy ei ole aina niin helppoa kuin oppilaitokset antavat ymmärtää. Olen ollut montaa kertaa pettynyt koulutukseen ja miettinyt alanvaihtoa. Varsinkin työttömyysaikoina. Toisaalta sosiaalialalla on paljon hyvääkin ja saa tehdä tärkeitä asioita. Kai tähän joku kutsumus täytyy olla, että jaksaa sinnitellä eteenpäin. 

Tuon takia meillä suositeltiin, ettei liikaa linjauduta vain yhteen alueeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä muuten tulee tuohon, että sosionomeilta evätään lto-pätevyys, niin sehän tulee vain kasvattamaan epäpätevien määrää työssä.

Kun niitä kandeja ei tarpeeksi ole ollut nytkään, niin jännä nähdä mitä käy.

Luulen, että kun sosionomeilta evätään tuo lto- pätevyys, lastentarhanopettajien palkkoja aletaan korottamaan huomattavasti. Muuta vaihtoehtoa ei voi olla, että saataisiin tarpeeksi tekijöitä. 

Niitä tekijöitä ei tule olemaan edes palkkojen nousun takia.

Joo, resurssit surkeat hyvän varhaiskasvatuksen luomiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän paikoista mahtaa olla kyse jos lääkkeenannot oleellista työssä?

Tuskinpa ainakaan esim. järjestötyöstä, sosiaaliohjauksesta kunnan sosiaalitoimistossa tai vaikka lastensuojelun ohjaustehtävästä.

Tiedät itsekin ettei järjestöissä riitä työtä kaikille, ja etenijät ovat valtiotieteen puolelta ja maistereita suunnittelijoina. Työt määräaikaisia projekteja. Sos. toimistoon palkataan pääosin ja mieluiten sosiaalityöntekijöitä. Perhetyötön psyk. sairaanhoitajia jne.

En ymmärrä, miksi asioista valehdellaan? Sen vuoksiko että saadaan suuret hakijamäärät? Suurin osa taitaa keskeyttää opinnot!

Vastauksesi ei ole totta. Sosiaalitoimistoihin palkataan paljon enemmän sosionomeja sosiaaliohjaajiksi kuin 10 vuotta sitten. Yliopistot panttaa sosiaalityöntekijöiden määrää niin, ettei heitä valmistu tarpeeksi. Eli kunnat joutuvat ajattelemaan uudelleen. Olin meillä ensimmäinen sosiaaliohjaaja, nykyisin olemme yhtä monta kuin sosiaalityöntekijöitä. Työssä oppiminen on sosionomin vahvuus, mihin suuntaudut ja missä teet harjoittelusi. Aina voi myös opiskella lisää, meillä ainakin puhuttiin elämän pituisesta oppimisesta. T. Sosionomi, kohta YAMK.

Oletko katsonut paljonko sosiaalityöntekijöitä valmistuu? Se määrä kyllä kattaisi tarpeen, mutta koska palkkaus ei kohtaa työn vaativuutta, äänestämme jaloillamme ja etsimme muita töitä. Tuo panttaus lienee joku sosiaalityöntekijöiksi haluavien sosionomien harha.

Tässä kohtaa mietityttää, että miten niille sosiaalityöntekijöillekin palkka voi tulla niin yllätyksenä, että sen pienuus tajutaan vasta valmistumisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani sosionomit ovat joko työttömiä tai tekevät töitä, joita voisivat tehdä lähihoitajan tutkinnolla. Mitä hyötyä siis 3,5 korkeakoulutuksesta?

Jokainen aloittaa jostakin. Sosionomilla kuitenkin on ihan erilaisen etenemismahdollisuudet kuin lähihoitajalla.

Tuo ei paljon lohduta 40 vuotiaana yh:na, olen tehnyt vuosia lastenhoitajan työtä enkä halua aloittaa taas nollasta. Nyt on huonot työnäkymät kun lto pätevyys poistuu ensi keväänä aloittavilta. Veikkaan että hakijamäärät romahtavat, mutta tätähän ei sanota ääneen. Miten lie käy koko koulutuksen?

Päihde- ja mielenterveyspuolelle palkataan lähäreitä tai sairaanhoitajia (palkkaero n 150 e kk nettona), päiväkotiin lto hommiin kandeja, vammaispuolelle lähihoitajia, lastensuojeluun sos. alan maistereita tai lapset hoidetaan perheissä sijaisuhuollossa jolloin ohjaajien tehtävät vähenevät, vanhustyötön lähäreitä ja sairaanhoitajia, neuvolaan terkkoja, jne. Eli, mihin sosinomit työllistyvät tulevaisuudessa?

Jaa, no enpä valitettavasti ole vielä törmännyt lapsikatoon lastensuojelulaitoksissa. Töitä kyllä riittää.

T. Lastensuojelulaitos-sosionomi

Tässä keskustelussahan joku jo pokkana povasi, että tulevaisuudessa sosiaalialan maisterit hoitavat koko lastensuojelun työkentän 😂

No onnea vaan sitten yritykselle 😂. Pikkuhommiahan nämä, ihan kokonaisuudessaan. Kyllä yksi maisteri hoitaa niin päätökset, perheen konkreettisen auttamisen ja huostaanotetut/avohuollon sijoitetut lapsukaiset lastensuojelutarpeen arvioinnin ohella 😁. Jälkihuoltoa unohtamatta. Mitenkähän moni maisteri lopettaisi ja siirtyisi toimistohommiin, kun pääsisi tositoimiin ensimmäisen väkivaltaisen asiakkaan kanssa 😁?

Hoitaa jos on työnkuva. Kukas siellä muuten huutelee? Ootko töissä jossain näissä syytöksiä saaneista laitoksista,?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistähän paikoista mahtaa olla kyse jos lääkkeenannot oleellista työssä?

Tuskinpa ainakaan esim. järjestötyöstä, sosiaaliohjauksesta kunnan sosiaalitoimistossa tai vaikka lastensuojelun ohjaustehtävästä.

Tiedät itsekin ettei järjestöissä riitä työtä kaikille, ja etenijät ovat valtiotieteen puolelta ja maistereita suunnittelijoina. Työt määräaikaisia projekteja. Sos. toimistoon palkataan pääosin ja mieluiten sosiaalityöntekijöitä. Perhetyötön psyk. sairaanhoitajia jne.

En ymmärrä, miksi asioista valehdellaan? Sen vuoksiko että saadaan suuret hakijamäärät? Suurin osa taitaa keskeyttää opinnot!

Vastauksesi ei ole totta. Sosiaalitoimistoihin palkataan paljon enemmän sosionomeja sosiaaliohjaajiksi kuin 10 vuotta sitten. Yliopistot panttaa sosiaalityöntekijöiden määrää niin, ettei heitä valmistu tarpeeksi. Eli kunnat joutuvat ajattelemaan uudelleen. Olin meillä ensimmäinen sosiaaliohjaaja, nykyisin olemme yhtä monta kuin sosiaalityöntekijöitä. Työssä oppiminen on sosionomin vahvuus, mihin suuntaudut ja missä teet harjoittelusi. Aina voi myös opiskella lisää, meillä ainakin puhuttiin elämän pituisesta oppimisesta. T. Sosionomi, kohta YAMK.

Oletko katsonut paljonko sosiaalityöntekijöitä valmistuu? Se määrä kyllä kattaisi tarpeen, mutta koska palkkaus ei kohtaa työn vaativuutta, äänestämme jaloillamme ja etsimme muita töitä. Tuo panttaus lienee joku sosiaalityöntekijöiksi haluavien sosionomien harha.

Tässä kohtaa mietityttää, että miten niille sosiaalityöntekijöillekin palkka voi tulla niin yllätyksenä, että sen pienuus tajutaan vasta valmistumisen jälkeen.

Jep. Näistä palkoista voi ihan hakea itse tietoa ja aika tynnyrissä kasvanut täytyy olla jos ei uutisistakaan kuullut sosiaalialan tilanteesta.

Vai onko tästä tehty mantra jolla uhriudutaan ja itketään ettei nyt ihan mennyt kuten piti?

Minä olen valmistunut vuonna 2014. Valmistumisen jälkeen olin vuorotöissä ns. laitoksessa. Tein sitä pari vuotta ja sen parin vuoden sisällä etenin toimistotyöhön samassa laitoksessa. Sen jälkeen sain vakityöpaikan muualta ja teen toimistotyötä.

Täytyy olla realistinen tästä työstä ja ymmärtää, että kaikki työ ei ole sisäsiistiä hommaa. Joskus täytyy tehdä sitä ruohonjuuritason työtä ennen kuin pääsee niihin siisteihin toimistohommiin.

En vaihtaisi koulutustani tai työtäni mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani sosionomit ovat joko työttömiä tai tekevät töitä, joita voisivat tehdä lähihoitajan tutkinnolla. Mitä hyötyä siis 3,5 korkeakoulutuksesta?

Jokainen aloittaa jostakin. Sosionomilla kuitenkin on ihan erilaisen etenemismahdollisuudet kuin lähihoitajalla.

Tuo ei paljon lohduta 40 vuotiaana yh:na, olen tehnyt vuosia lastenhoitajan työtä enkä halua aloittaa taas nollasta. Nyt on huonot työnäkymät kun lto pätevyys poistuu ensi keväänä aloittavilta. Veikkaan että hakijamäärät romahtavat, mutta tätähän ei sanota ääneen. Miten lie käy koko koulutuksen?

Päihde- ja mielenterveyspuolelle palkataan lähäreitä tai sairaanhoitajia (palkkaero n 150 e kk nettona), päiväkotiin lto hommiin kandeja, vammaispuolelle lähihoitajia, lastensuojeluun sos. alan maistereita tai lapset hoidetaan perheissä sijaisuhuollossa jolloin ohjaajien tehtävät vähenevät, vanhustyötön lähäreitä ja sairaanhoitajia, neuvolaan terkkoja, jne. Eli, mihin sosinomit työllistyvät tulevaisuudessa?

Jaa, no enpä valitettavasti ole vielä törmännyt lapsikatoon lastensuojelulaitoksissa. Töitä kyllä riittää.

T. Lastensuojelulaitos-sosionomi

Tässä keskustelussahan joku jo pokkana povasi, että tulevaisuudessa sosiaalialan maisterit hoitavat koko lastensuojelun työkentän 😂

No onnea vaan sitten yritykselle 😂. Pikkuhommiahan nämä, ihan kokonaisuudessaan. Kyllä yksi maisteri hoitaa niin päätökset, perheen konkreettisen auttamisen ja huostaanotetut/avohuollon sijoitetut lapsukaiset lastensuojelutarpeen arvioinnin ohella 😁. Jälkihuoltoa unohtamatta. Mitenkähän moni maisteri lopettaisi ja siirtyisi toimistohommiin, kun pääsisi tositoimiin ensimmäisen väkivaltaisen asiakkaan kanssa 😁?

Hoitaa jos on työnkuva. Kukas siellä muuten huutelee? Ootko töissä jossain näissä syytöksiä saaneista laitoksista,?

Hoitaahan se maisteri nytkin ne päätökset oli kyse lastensuojelun tarpeesta, huostaanotosta tai jälkihuollosta. Maisterin tehtävänä sen sijaan ei ole vahtia laitoksissa, että lapset eivät tapa toisiaan tai karkaile. Sitä varten on ohjaajia. 

Kevään yhteishaku on kohta, niin tässä pohdin hakua sosionomikoulutukseen. Onko sosionomeja yrittäjinä ja jos on, niin millaisilla palveluilla ja mille kohderyhmille? Entä voiko suuntautua vanhusten pariin?

Entä sosionomista terapeutiksi, tiedän että on kallis tie mutta onko keski-ikäiselle kääkälle (39 v) liian pitkä , toivoton tie? 

Ala kiinnostaa siinä mielessä, että esimerkiksi päiväkodeissa ei tarvitse istua koko päivää ja tietämäni sosionomit tekevät aika kivaltakin kuulostaa työtä, kun ohjaavat nuoria tavallisissa arkisissa asioissa. Vaikka toki sitä vittuperkelettä tulee eteen, mutta minusta olisi jotenkin ihana kannustaa ja kulkea vierellä. Teen nykyisin toimistotyötä enkä henkisesti ja fyysisesti oikein kestä enää istumista, päätetyöskentelyä ja epämääräisyyttä, että mikä se työni tavoite on. 

Opiskelen ja teen keikkaa pääasiassa vastaanottokeskuksella, mutta myös muualla mamu-puolella. Työ on mukavaa, ihanan vapaata ja lähtökohtaisesti asiakkaat on mukavia. Tällä alalla toki huono puoli on työtilanteen riippuvaisuus tulijoiden määrästä eli vaihtelevuus sen suhteen. 2015 palkattiin hurjasti työntekijöitä tälle alalle ja nyt heitä irtisanotaan kun vokkeja laitetaan kiinni ja tulijamäärät vähäisiä. Tämä on tietenkin yhteiskunnallisesti positiivinen juttu mutta luo epävarmuutta työntekijöiden keskuudessa. Toisaalta Erdogan voi vaikka ensi viikolla avata rajansa, ja niin täälä on kuukauden päästä taas suuri aalto ja yhtäkkiä osaajia kaivataan taas. 

Muuten sosiaalialan kenttää olen nähnyt harkkojen kautta ja mitä jutellut opiskelukavereiden kanssa. Lähtökohtana tuntuisi olevan että sosiaalityö on mukavaa työtä, joskin henkisesti kuormittavaa. Kaikille ala ei sen takia sovi. Työyhteisöt on mun kokemuksen mukaan olleet tosi mukavia ja hurttia huumoria lentää. Päiväkotityöstä en itse haaveile lainkaan ja mitä olen tutuiltani kuullut (lto:ita ja lastenhoitajia) niin sielä puolella ei kyllä työilmapiiri ole mitenkään kehumisen arvoinen. 

Huono puoli on tietysti myös palkka joka on surkea työn kuormittavuuteen nähden. Toisaalta, sama se on kaikilla ei tuottavilla aloilla. Jos korkeita tuloja haluaa niin kannattaa lähtä ihan johonkin toiselle alalle :D 

Mutta on kiva kun ala on niin laaja. Töitä on monen laisia siististä toimistotyöstä virka-aikoineen, vuorotyö-aikaiseen ryhmäkotityöskentelyyn.. Tykkään!

Sosionomiksi on paljon hakioita.