Sosionomi-työn & alan huonot puolet!

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ja teen keikkaa pääasiassa vastaanottokeskuksella, mutta myös muualla mamu-puolella. Työ on mukavaa, ihanan vapaata ja lähtökohtaisesti asiakkaat on mukavia. Tällä alalla toki huono puoli on työtilanteen riippuvaisuus tulijoiden määrästä eli vaihtelevuus sen suhteen. 2015 palkattiin hurjasti työntekijöitä tälle alalle ja nyt heitä irtisanotaan kun vokkeja laitetaan kiinni ja tulijamäärät vähäisiä. Tämä on tietenkin yhteiskunnallisesti positiivinen juttu mutta luo epävarmuutta työntekijöiden keskuudessa. Toisaalta Erdogan voi vaikka ensi viikolla avata rajansa, ja niin täälä on kuukauden päästä taas suuri aalto ja yhtäkkiä osaajia kaivataan taas. 

Muuten sosiaalialan kenttää olen nähnyt harkkojen kautta ja mitä jutellut opiskelukavereiden kanssa. Lähtökohtana tuntuisi olevan että sosiaalityö on mukavaa työtä, joskin henkisesti kuormittavaa. Kaikille ala ei sen takia sovi. Työyhteisöt on mun kokemuksen mukaan olleet tosi mukavia ja hurttia huumoria lentää. Päiväkotityöstä en itse haaveile lainkaan ja mitä olen tutuiltani kuullut (lto:ita ja lastenhoitajia) niin sielä puolella ei kyllä työilmapiiri ole mitenkään kehumisen arvoinen. 

Huono puoli on tietysti myös palkka joka on surkea työn kuormittavuuteen nähden. Toisaalta, sama se on kaikilla ei tuottavilla aloilla. Jos korkeita tuloja haluaa niin kannattaa lähtä ihan johonkin toiselle alalle :D 

Mutta on kiva kun ala on niin laaja. Töitä on monen laisia siististä toimistotyöstä virka-aikoineen, vuorotyö-aikaiseen ryhmäkotityöskentelyyn.. Tykkään!

Sosiaalityö voi tarkoittaa enemmänkin sosiaalityöntekijän työtä, joka vaatii yliopistokoulutuksen. Henkinen kuormittavuus ei voi olla ihan verrannollinen esim.sosiaaliohjaajan (AMK) työssä, koska asiakkaan tulevaisuutta koskevia päätöksiä ei tehdä. 

Kuormittavaa minusta on esim.tanssinopettajan tai liikunnanohjaajan työ jos pitää valita joku AMK koulutus ja toki esim.poliisin työ omalla tavallaan. Noissa hommissa pitää olla hereillä, fyysisesti kunnossa ja ajatella nopeasti. Sen sijaan esim.psykiatrisen sairaanhoitajan työtä tai jotain vastaavaa sosionomin mielenterveystyötä voi tehdä sairaalloisen ylipainoinen keski-ikäinen nainenkin ja työn reippaus on sen mukaista. 

Joskus tuntuu että melkein kaikkia naisvaltaisia aloja sanotaan "kuormittaviksi". En tarkoita tätä pilkkamielessä, mutta tällainen vaikutelma minulle on palstoja lukemalla tullut. Jos on taipumusta neuroottisuuteen ja liikunta yms. itsensä huoltaminen ei kiinnosta, mikä tahansa voi olla kuormittavaa. Tosin sitten taas kuormittavuutta voi tuoda myös hyväkuntoiselle ja elinvoimaiselle miehelle juuri se, että työkaverit ovat pallon muotoisia ikänaisia, jotka inhoavat elämäänsä ja haaveilevat muille tapahtuvan ikäviä asioita. Parhaassa iässä oleva mies tarvitsee elämäänsä elämäniloisia tyttöjä ja eteenpäin elämässä haluavia miehiä. 

Kaikki ihmisten kanssa tehtävä työ tekee hulluksi, koska ihmiset ovat niin veemäisiä. Kaikki pitää saada nyt, heti ja ilmaiseksi. Muita polkemalla ja alistamalla. Muista välittämättä. Tarviis terapialisää palkkaan et jaksais jotenkuten ihmisiä.

"Sosiaalityö voi tarkoittaa enemmänkin sosiaalityöntekijän työtä, joka vaatii yliopistokoulutuksen. Henkinen kuormittavuus ei voi olla ihan verrannollinen esim.sosiaaliohjaajan (AMK) työssä, koska asiakkaan tulevaisuutta koskevia päätöksiä ei tehdä."

Miten niin ei tehdä? Teen jatkuvasti aikuissosiaalityössä delegointisäännösten mukaan asiakkaiden tulevaisuutta koskevia päätöksiä aivan samoin kuin sosiaalityöntekijätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ei kannata hakea alalle...

Sanoisin ettei ei kannata, jos haluaa työllistyä alalle jota opiskelee. Se lto pätevyys on auttanut tähän asti paljon kun päiväkodit työllistäneet 40% sosionomeista, kun se poistuu, tulee markkinoille suuri määrä porukkaa hakemaan töitä jos koulutetaan yhtä paljon kuin nyt. 

Opiskelen itse sosionomiksi tällä hetkellä mutta ainakin täällä Helsingissä on kova kilpailu työpaikoista joten näyttää siltä että lopetan opinnot tältä erää tähän. Täällä mainostetaan lastensuojelutyötä mtta niitä hommia ei ole kaikille. Lastensuojelulaitoksen ohjaajan työ on hyvin puuduttavaa eikä kovinkaan haastavaa, sitä hommaa on tullut tehtyä aika paljon mutten kerro taustastani sen enempää tunnistamisen vuoksi. Sitä ei jaksa tehdä eläkeikään asti.

Vertaan sh työhön sitä sen vuoksi että ovat samanarvoiset koulutukset, sh tulee koko ajan paljon uutta tietoa, lääktiede kehittyy ja on voimaakkaasti professionaalinen ammatti. Ohjaaja on sellainen hengailija vrt sh, esim osastoilla joissa molempia töissä tuntuu että ohjaaja hoitaa vaikkapa lasten iltatoimet ja sht keskittyvät suunnitteluun ja ovat professionaalisen ammattinsa suojassa kun sosionomiohjaaja voi tehdä sitä sun tätä.

Suosittelen sh opintoja ja suuntautua psyk. sairaanhoitajaksi. Voit tehdä ihan samoja töitä kuin sosionomi lastensuojelussa mutta sinua arvostetaan enemmän asiantuntijana, tai mennä töihin psyk. osastolle jne.Tämä on kokemukseni alan töistä pk- seudulla.

Jaa. Valmistuin sosionomiksi, ja sain valita muutamastakin eri työpaikasta, molemmissa siis kelpoisuusehtona sosionomin tutkinto. Ei suhteilla, eikä entisiä harkkapaikkoja.

Opiskellessa jo tein sijaiskeikkaa eri paikoissa. Sitä oli niin paljon, että jo sillä olisi leipänsä ansainnut.

ihmiset

Vierailija kirjoitti:

Itse työskentelen sosiaaliohjaajana, työnkuva lähellä sosiaalityöntekijän työnkuvaa. Palkka 2600 e/kk, päivätyö. Ei siis mitään "hippatäti" hommaa, kuten joku aiempi kommentoija kuvasi sosionomin työtä..

Sama. Ja työn sain liki samantien valmistuttuani. Että sikäli jännä lukea tätä ketjua, jonka mukaan sosionomit olisivat tarpeettomia hippatätejä, joiden nenän edestä viedään työt sairaanhoitajien ja lähihoitajien toimesta.

Nythän btw on pulaa sosiaalialan ohjaajista paikoitellen. Ammattibarometrin mm. Uudellamaalla pulaa hakijoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Itse olen sosionomiopiskelija ja vastasin tähän ketjuun. Ei ole kyse siitä että sh:t tekisivät halukkaasti sosionomin työt, vaan työllisyysnäkymistä jne. Sosionomin osaaminen on todella ohut jos vertaa sairaanhoitajaan, ja mielestäni sh suuntautumiseksi voisi ottaa sosiaalisen ohjaamisen joka korvaisi sosionomin työt. On paljon ihmisiä sh opinnoissa, jotka eivät halua somaattiselle puolelle ja heitä kiinnostaa ihmisen tukeminen ja vuorovaikutus sairauden hoidon sijaan. Kuitenkaan he eivät hakeudu sosionomiksi opisekelemaan huonon imagon ja työllisyystilanteen vuoksi, Suomessa sosiaalialan työhön liittyy voimakas kontrollin ajatus ja moni kokee olevansa sen vuoksi enemmän hoitaja.

Miten tiedän tämän? Olen myös sh opiskelija :) Ajattelin suorittaa molemmat tutkinnot mutta nyt tuntuu että tuo sh vie voiton. Sosionomiopinnot ovat sitä sun tätä, sh opinnoissa oikeasti keskitytään asioihin ja täytyy oikeasti osata jotain. Opintoja ei voi vaativuudeltaan verrata toisiinsa.

Ja mitä järkeä on siis kouluttautua sairaanhoitajaksi, jos haluaa sosiaaliohjaajaksi?[/quote

Minua kiinnostaa ihminen kokonaisuutena. Sosiaalinen puoli, fyysinen - ja psykkinen terveys. Sh opinnot antaisivat sosiaaliohjaajan työhön hyvät lähtökohdat jos opintoihin sisällytettäsiin jokin kurssi sosiaalialasta. Ajanhukkaa opiskella pelkästään sosiaalialaa sosionomiksi 3,5 v. Enkä haluaisi tehdä pelkkiä sosiaaliohjaajan töitä, vaan monipuolisesti liittyen ihmiseen kokonaisuutena. 

Näistä kommenteista valitettavasti näkee, ettei tiedetä kunnolla sosiaalialasta.

Sosiaaliala on monimuotoinen ala, joka ei kuitenkaan liity sairaanhoitoon. Sosiaaliala käsittää monta eri areenaa. Aikuissosiaalityö ja lastensuojelu ovat vain niputetut muodot, mutta näiden kahden alle tulee vielä vaikka kuinka monta eri areenaa ja luokittelua, joissa taas tarvitaan omaa erityisosaamistaan. Siihen ei riitä, että käyt täysin eri alan opintojen ohessa pari pikakurssia.

Ymmärrän toki, että tutuinta sairaanhoitajille ovat ne laitostyöt, joissa näkevät laitostyötä tekeviä sosionomeja. Mutta olisi myös muistettava, että nuo laitokset ovat vain yksi areena sosionomin työkentässä.

Joku sanoi, että lastensuojelussa vois psyk.sh:n koulutuksella työllistyä täsmälleen samoihin työtehtäviin kuin sosionomi. Eli tässäkin näkyy ajattelu, että ne työt olisivat vain laitoksissa. Vaan kun lastensuojelussakin työt ovat sosiaalitoimistossa lastensuojelun tiimeissä, laitoksissa, avohuollossa, sijaishuollossa, jälkihuollossa jne.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajat ja terkkarit vie työpaikat nenän edestä. Varsinkin terkkareita otetaan oikein mielellään ohjaustöihin, sillä he osaavat toimia ohjaajina ja myös tiiminvetäjinä oikein hyvin, ehkä jopa sosionomia paremmin. Ja siihen päälle sitten vielä runsas tietämys terveydenhuollon asioista ja lääkehoidosta.. eipä siinä sosionomi pysty kilpailemaan ollenkaan jos samaa työpaikkaa hakee myös terkkari..

Lisäksi sairaanhoitajilla on todella paljon parempi työllisyys... Töihin revitään jo 1. Opiskeluvuonna ja kaikissa harkoissa saa laitettua jalkaa oven väliin. Harkkapaikat ottaa erittäin mielellään ihan töihin heillä olleita opiskelijoita. Todellakaan ei tarvitse mistään molista töitä hakea. Hoitajilla on hirveästi harjoittelua koulutuksen aikana, varmaan 3 kertaa niin paljon kun sosionomilla. Terkkarilla taitaa olla vielä vähän enemmän.

Itse työllistyin paikkaan, jossa kelpoisuuvaatimuksena oli sosionomi tai sairaanhoitaja. Ja olen siis sosionomi.

Ja päivätyö kyseessä, joten en usko hakijoista olleen pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman halukkaasti sairaanhoitajat olisivat sosionomien töitä tekemässä, vaikka sen oman työkentän pitäisi juttujen mukaan olla paljon mielenkiintoisempi 👍

Tuskinpa täällä on oikeasti sairaanhoitajia vastaamassa, montaa ainakaan. Ei sairaanhoitajat todellakaan halua mitään sosionomin töitä tehdä kun heillä on aivan oma työnkuvansa. Ei sairaanhoitajilla ole mitään sosionomeja vastaan eikä heitä kiinnosta sosionomien asiat, koska sosionomit tekee omat hommansa ja sairaanhoitajat omansa. Molemmilla on oma työnkuvansa. Joissain paikoissa nämä voivat olla myös työkavereita keskenään.

Huoh, mutta kun on kyse siitä ettei sosionomin osaaminen riitä enää esim. lastensuojelussa, jossa tarvitaan myös psyk. osaamista. Eli ei niin että sh alkaisi laitoksessa leikittää vaan niin että voi käyttään ammattitaitoaan siellä missä sitä tarvitaan. Ohjaajan työnkuva voi olla erilainen jos sitä hoitaakin psyk sh. Ne mitä sosionomit hehkuttavat täällä (kartoitukset, ohjaustyö, perhetyö) eivät ole mitään mitä psyk sh ei jo osaisi tai tietäisi jos on ollut työssä psyk osastolla!

Olen valmistunut 2016 sosionomiksi. Meillä opintoihin kuului traumatyön kursseja. Olen ollut lastensuojelualalla töissä opiskellessani ja nyt valmistuttuani. Lasu kentällä olen ollut töissä avo-, sijais- ja jälkihuollossa. Sosionomin osaamiseni on enemmänkin kuin riittävä lasu alalla. P.s. perustelethan väitteesi, että psyk osastolla töitä tehnyt sh osaa ja tietää lastensuojelun perhetyöstä? Työkenttänä psyk osasto ja ihmisten kodit ovat lähtökohtaisestikin hyvin erilaiset. Koko perhe ei tietääkseni myöskään ole osastolla asiakkaina, siis lapset ja aikuiset 😃 Sain muuten palautetta tänään työkaveriltani (psyk sh). Hän oli sitä mieltä, että meidän työtapamme on niin samankaltaiset, että voisi erehtyä luulemaan minua psyk sh:ksi.

Ei parilla kurssilla opita sitä laajaa tietämyksen kirjoa, mitä sairaanhoitajat oppivat 3,5 vuodessa. Voit kuvitella olevasi kuin psyk sh, mutta et ikinä tule sitä olemaan ellet kouluttaudu sellaiseksi. Älä ainakaan enempää leiju työkaverisi kommentilla, nauravat sinut kentältä ulos.

Ole mitä mieltä tahansa, yksilöiden kyvyt, ominaisuudet ja kokemus painavat todella paljon psykiatrian alalla.

Hoitotyössä on muullakin merkitystä kuin muodollisella pätevyydellä.

Psykiatrina kyllä todella erotan ne, joilla on kutsumusta työhön.

Toki lääkärinä hoidan lääkärin työt, mutta kyllä hyvällä työyhteisöllä, missä on eri alojen ihmisiä on hyvä merkitys.

Jos minulta kysyttäisiin, ja olen lähettänytkin joskus sosionomikoulutuksen vastaaville palautetta sosionomien työosaamisesta, että humanismia lisää sosionomikoulutukseen. Olen ollut monessa potilasjärjestössä, jossa käy sosionomiharjoittelijoita tai työstä vastaa joku sosionomi. Kovin käytännön asioihin keskitytään. Uskovaisen ystäväni sanojen mukaan ruumiin ystävä muttei hengen ystävä. Jos minulta kysyttäisiin, sosionomien koulutuksessa olisi pakollisena kouluaineena masennus. Että saisivat varsinaiasestikin keskittyä, millaista elämä silloin on, kun asiat eivät enää olekaan tolpillansa. Jos minulta kysyttäisiin, sosionomien koulutukseen kuuluisi pakollinen psykoterapia, jotta sosionomi ei niin ottaisi itseensä joka ainoaa mielenterveyskuntoutujan laukaisemaa tsoukkia.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta kysyttäisiin, ja olen lähettänytkin joskus sosionomikoulutuksen vastaaville palautetta sosionomien työosaamisesta, että humanismia lisää sosionomikoulutukseen. Olen ollut monessa potilasjärjestössä, jossa käy sosionomiharjoittelijoita tai työstä vastaa joku sosionomi. Kovin käytännön asioihin keskitytään. Uskovaisen ystäväni sanojen mukaan ruumiin ystävä muttei hengen ystävä. Jos minulta kysyttäisiin, sosionomien koulutuksessa olisi pakollisena kouluaineena masennus. Että saisivat varsinaiasestikin keskittyä, millaista elämä silloin on, kun asiat eivät enää olekaan tolpillansa. Jos minulta kysyttäisiin, sosionomien koulutukseen kuuluisi pakollinen psykoterapia, jotta sosionomi ei niin ottaisi itseensä joka ainoaa mielenterveyskuntoutujan laukaisemaa tsoukkia.

Sosionomi on alempi korkeakoulututkinto AMK:sta. Ei sinne hakeudu eikä sieltä valmistu yhtä pätevät opiskelijat kuin vaikkapa psykologiasta tai teologiasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan ole saanut töitä (paitsi muutaman surkean pätkän) juuri siihen mihin olen kouluttautunut eli sosionomi-diakoniksi. Tosin tiedän olevani liian nirso, perheellisenä en halua tehdä vuorotöitä ja diakoniatöitä en halua myöskään tehdä, jos pitää osallistua jumalanpalveluksiin. Lisäksi vieroksuttaa työpaikkailmoitukset joissa vaaditaan osaamista jota minulla ei ole tai siinä kerrotaan että tehdään haastavien asiakkaiden kanssa töitä. Olen kriisissä (työ)elämäni suhteen että mitä tässä pitäisi oikein ruveta tekemään. Olen miettinyt tässä että hakeutuisin sos.tt. -koulutukseen... Haluaisin enemmän asiantuntijatyötä tehdä ja vähemmän asiakaspalvelutyötä.

Niin, ja lto-sijaisuuksia riittäisi, mutta en haluaisi mennä tekemään niitäkään hommia, kun olen joskus tehnyt yhden pätkän ja koen tosi vaativaksi työksi (ja palkka tietty vaativuuteen nähden surkea). Mutta saa nähdä että pystyykö tässä nyt enää muuta tekemään ennen kuin jään äippälomalle... Luultavasti ei. Ja olen myös lähihoitaja mutta niitäkin hommia kartan kuin ruttoa (paitsi ehkä lastenhoitajan hommat menee pitkin hampain).

Ei se ole perheettömällekään herkkua vuorotyöt yhtään sen enempää.

Miksi diakoniksi jos et halua osallistua jumalanpalveluksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta kysyttäisiin, ja olen lähettänytkin joskus sosionomikoulutuksen vastaaville palautetta sosionomien työosaamisesta, että humanismia lisää sosionomikoulutukseen. Olen ollut monessa potilasjärjestössä, jossa käy sosionomiharjoittelijoita tai työstä vastaa joku sosionomi. Kovin käytännön asioihin keskitytään. Uskovaisen ystäväni sanojen mukaan ruumiin ystävä muttei hengen ystävä. Jos minulta kysyttäisiin, sosionomien koulutuksessa olisi pakollisena kouluaineena masennus. Että saisivat varsinaiasestikin keskittyä, millaista elämä silloin on, kun asiat eivät enää olekaan tolpillansa. Jos minulta kysyttäisiin, sosionomien koulutukseen kuuluisi pakollinen psykoterapia, jotta sosionomi ei niin ottaisi itseensä joka ainoaa mielenterveyskuntoutujan laukaisemaa tsoukkia.

Sosionomi on alempi korkeakoulututkinto AMK:sta. Ei sinne hakeudu eikä sieltä valmistu yhtä pätevät opiskelijat kuin vaikkapa psykologiasta tai teologiasta.

Oikeassa olet. Opinnoista pääsee hyvillä arvosanoilla läpi ilman aivoja. Esseet voi kopioida toisilta, kunhan vain muuttaa vähän kieliasua. Ryhmätöissä voi antaa muiden tehdä kaiken ja saat kiitettävän arvosanan. Hulluinta on pärstäkertoimeen perustuva arvostelu.

Sosionomin opinnot on tarkoitettu lähihoitajille, joilla on kuvitelma siitä, että opinnot lisäävät palkkaa. Todellisuudessa lähihoitaja ansaitsee enemmän ja helpommin.

Psykologian osaamista ei sosionomin opinnoissa suosita. Tämä käy ilmi ensimmäisen vuoden opinnoista, joissa totuutena kerrontaan ajat sitten tieteellisen validiteetin menettäneitä teorioita.

En suosittele. Kuraa

Niin on uuvuttavaa työtä, pienellä palkalla.

Opiskelen ekaa vuotta sairaanhoitajaksi mutta mua kiinnostaisi myös sosionomitutkinto

Silti raskain mielin hylkäsin juuri äsken mulle tarjotun sosionomi-polkuopiskelupaikan (verkkokampus)

Tulin siihen tulokseen etten vaan jaksaisi opiskella samaan aikaan kahta eri alaa, varsinkin kun sairaanhoitajan harkkakin osuu syksyyn ja tulisi päällekkäisyyksiä oppitunteihin

Sanokaa nyt sosionomiksi opiskelleet että tein oikean ratkaisun! Sanokaa että ne opinnot on sen verran vaativia että tukalaa olisi tullut yhdistää sairaanhoitajaopintoihin!

nostan

Jos pidät ihmisten kiusaamisesta sekä valehtelemisesta asiakkaille niin olet oikealla alalla.

Vierailija wrote:

Lähihoitajilla paremmat lääkkeenantopätevyydet, jonka vuoksi lh on se joka tekee yötyöt ja sosionomi päivätyöt. Sosionomi ei siis ole kelpoinen tekemään yöhoitajan töitä.

Lääkkeenantokoulutus oli käytännössä perusjärjellä suoritettava nettikurssi + näyttökoe. Lähihoitajat ei pääse meillä edes päivätöihin. Tai no, joku hätäapu keikkalainen voi joskus tuurilla vuoron saada. 

-sosionomi, yökkö, nuorisokoti

Osassa paikoissa täytyy suorittaa sosinominkin lääkeluvat.

vaikka lääkehoito kuuluu hoitajille..