Lue keskustelun säännöt.
Hei kasari/ysärien lapset! Miten selvisitte, kun kukaan ei ollut aamuisin laittamassa puuroa ja
01.08.2018 |
muistuttamassa miten kouluun lähdetään. Kännyköitä ei ollut jolla ilmottaa joka kerta "Pääsin kouluun" tai "Äiti pääsen nytten", "Äiti unohdin liiksakamat, kun et soittanut niistä". Hiukset piti harata itse, vaatteet pukea ja muistaa ottaa jopa ylimääräiset tarvikkeet joita on.
Muistan itse, että äiti oli lähtenyt jo siinä vaiheessa kun ylipäätään heräsimme. Keittelimme rauhassa puurot ja kahvit kahdestaan sisareni kanssa, joimme ja söimme ne, harjasimme hiukset ja hampaat ja katsoimme lukujärjestyksestä päivän aineet mikä määräsi repunpakkaamisjärjestyksen. Katsoimme sukat, kynät ja terottimet ja lähdimme tasan puolelta, vaikka kouluun kesti 20 min kävellä.
Hämmästyin kun työkavereitten lapset soittavat joka käänteessä, koska heidät on ohjeistettu kotona siihen. Joka ikinen hetki soi puhelin kun nassikat ilmoittavat mitä ottavat mukaansa, minne ovat menossa ja mitä tekevät aamuisin. Vaikuttaa mun mielestä jotenkin raskaalta yhtälöltä soitella koko aamu jokaisen lapsen kohdalla et onhan kaikki hoitaneet itsensä ajoissa kouluun. Miksi ei saman tien jää vapaalle töistä siiheksi kun lapset ovat rämpineet alakoulun alaluokat eikä yritä olla kotona ja töissä tavallaan yhtä aikaa? Joka tapauksessa tätä nyt odotellessa kun uusi lukuvuosi alkaa taas.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset ennen pärjäsivät, ja pärjäisivät ihan yhtä hyvin nykyäänkin. Lapset voi kyllä opettaa pärjäämään ihan itsenäisesti. Eikö se ole kaikille helpompaa, ettei koko ajan tarvitse varmistella ja kysellä vanhemmilta?
Se, että lapsi oppii pärjäämään, ei ole tae siitä, että asiat ovat hyvin.
Se, että lapsi oppii pärjäämään, ei ole tae siitä, että asiat ovat huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapset ennen pärjäsivät, ja pärjäisivät ihan yhtä hyvin nykyäänkin. Lapset voi kyllä opettaa pärjäämään ihan itsenäisesti. Eikö se ole kaikille helpompaa, ettei koko ajan tarvitse varmistella ja kysellä vanhemmilta?
Se, että lapsi oppii pärjäämään, ei ole tae siitä, että asiat ovat hyvin.
Ei toki ole tae. Mutta usein ne asiat oikeasti OLI hyvin meillä "avainkaulalapsilla". Oli ihan hyvä koti, saimme rakkautta, hellyyttä, kaikkea tarvittavaa. Mutta tiettyjä asioita odotettiin pienempänä kuin nykyään on tapana. Ja luulen että kuten minä, monet meistä NAUTIMME siitä. Nautimme itse pärjäämisestä, itse oppimisesta, siitä että oli iso tyttö tai poika. Siitä että sai välillä olla ihan yksin koko talossa ja tehdä mitä haluaa, vaikka laulaa ääneen jos huvitti tai pimputtaa pianoa täysilloä. Ei se tuntunut miltään hylkäämiseltä tai karulta vaan ihanalta.
Jep, mä muistan jotenkin hämärästi sen että oli tosi kiva tulla koulun jälkeen tyhjään kotiin. Sain valita mitä syön välipalaksi, sai olla ihan rauhassa, leikkiä ensin ja tehdä vasta sitten läksyt tai toisin päin. Tuntui hienolta.
Hyvin pärjättiin. Ihan absurdi ajatuskin, että äiti olisi ollut passuuttamassa asioissa jotka onnistuu itseltäkin aivan hyvin. Vähän hirvittää mitä näistä nykylapsista isona tulee, kun opetetaan jo pienestä, että yksin ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lapsettomat neuvoo lasten kasvatusta.
Meinaatko että se on niin vaikeaa että lapsettomat eivät missään nimessä voi tietää asiasta mitään?
Meinaan että se paistaa läpi ettei ole lapsia. Kun saa lapsia niiden henkinen kehitys alkaa kummasti kiinnostamaan ja siitä on tullut paljon uutta tietoa since -80.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas lapsettomat neuvoo lasten kasvatusta.
Meinaatko että se on niin vaikeaa että lapsettomat eivät missään nimessä voi tietää asiasta mitään?
Meinaan että se paistaa läpi ettei ole lapsia. Kun saa lapsia niiden henkinen kehitys alkaa kummasti kiinnostamaan ja siitä on tullut paljon uutta tietoa since -80.
Jees jees, eipä siinä sitten mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nousin ylös, kun äiti lähti töihin, ennen seitsemää. Vaatteet oli valmiina tuolilla. Isä oli jo lähtenyt omiin töihinsä. Teetä ja voileipää oli pöydällä, puuroja ei meillä silloin keitelty. Ekaluokalla en vielä tuntenut kelloa, niin äiti laittoi herätyskellon soimaan. Mulle opetettiin, että kun kello soi, laitan päällysvaatteet päälle ja lähden kouluun. Muistan elävästi, että seinän takan naapurin tytölle soi herätyskello samoihin aikoihin, siellä oli ihan vastaava tilanne.
Ja tämä muistelma on 50-luvun lopulta. Mutta siis kyllä seitsemänvuotiaana pystyin jo lähtemään kouluun omatoimisesti, olihan siihen pakkokin. Meillä oli muuten kissakin, joka oli päästetty pihalle ja mun tehtävä oli vielä huudella se sisään ennen kouluun lähtöä. Jos se nimittäin jäi ulos, se saattoi lähteä seuraamaan mua ja tuli vaikka koululle asti mun perässä. Pelättiin, että se eksyy tai jää auton alle. Sellasta pientä vastuutakin jo oli.
Tuo on ap täyttä valetta. Kaikki kaverini ja itse saatiin hoivaa vanhemmilta kouluikäisenä 80-luvulla. Vanhemmille soitettiin koulun jälkeen töihin ja kerrottiin yhdentekeviäkin kuulumisia. Vanhemmat myös herätti tai varmisti puhelimella, että kouluun mentiin ajoissa.
Itse olin iltapäivähoidossa ekaluokkalaisena ja niin oli aika moni muu. Monille vanhemmat laittoi välipalan valmiiksi jääkaappiin odottamaan iltapäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuron keittäminen lapsille on ikivanha tapa. Isoisäni keitti puuroa sekä lapsille että myöhemmin lomilla lastenlapsille.
Ennen kun ei ollut mikroaaltouuniakaan ja kaikille valmistettiin aamupala kerralla. Ei siitä olisi tullut mitään, että jokainen huseeraa ruokiaan omia aikojaan.
Sillon lapsetki opetettiin omatoimisiksi. Nykyään hyysätään niin, etteivät osaa itse edes lämmittää mikrossa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheestä olisi nykypäivänä tehty sata lasua 😂 kolme lasta, vanhemmat kolmivuorotyössä joten olimme keskenämme yöt vaikken ollut vielä edes koulussa ( olen keskimmäinen). Joku naapureista kävi silloin tällöin illalla rauhoittelemassa meidän tappeluita. Oltiin kullä aika paljon myös kaveriyökylissä. Samoin meillä oli yöläisiä kun meidän vanhemmat olivat päivävuoroissa.
Hyvin pärjäiltiin ja saatiin syödäksemme. Nou trauma.
.
Mä olen syntynyt -78 ja äiti oli kotona kunnes menin 3. luokalle. Sen jälkeen kuulemma soittelin äidille töihin koko iltapäivän koulun jälkeen. Pikkusiskot tekivät aikanaan samoin. Ja osasin kyllä hyvin laittaa itselleni välipalaa, luin paljon, olin ihan normilapsi, itsenäiseksikin kutsuttu. Vähemmän mun 9v soittelee mulle nyt (paitsi jos haluaa jotain tiettyä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillon lapsetki opetettiin omatoimisiksi. Nykyään hyysätään niin, etteivät osaa itse edes lämmittää mikrossa ruokaa.
Täyttä höpöä. Silloinkin huolehdittiin lapsista. Kaikki ei tietenkään huolehdi lapsista nyt eikä silloin, mutta ei se ole ylpeilyn aihe. Kyseessä on vähemmistö.
Ennen ei lapset käyttäneet mikroa vaan vanhemmat keitti puuron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-LUVUN TASOLLE EI OLLA KOSKAAN PÄÄSTY SEN JÄLKEEN.
Höpöhöpö.
NO ESIM. TYÖTTÖMYYS ON 80-LUVULLA JOSSAIN VAIHEESSA OLLUT VAIN 1-3%. SE, ETTÄ VAURAIN KANSANOSA ON VAURASTUNUT ENTISESTÄÄN, EI TARKOITA, ETTÄ KANSALLA MENISI NIIN HYVIN. TUKIEN TASO SUHTEESSA HINTOIHIN ON LASKENUT MERKITTÄVÄSTI JNE.
to
Löydätkö näppäimistöstäsi capslockin? Sillä saat isot kirjaimet pois.
Kyseessä vasemmalla oleva keskisuuri nappi jossa on pieni valo. Kun valoa ei näy käytät pieniä kirjaimia.
Oman lapsuuden näkee helposti jonain sankaritarinana. Siinä vain käy niin että kun saa omia lapsia, ei enää teekkään mieli jättää heitä yksin selviytymään joten kuten, vaan haluaa tarjota mahdollisimman hyvän lapsuuden. Jos on pakko jättää niin sitten on, mutta en usko että teidänkään vanhemmat on tehneet tuota ihan kevein mielin.
Menin kouluun -74. Aamupalan tein itse, eli lämmitin kattilassa kaakao-maidon ja tein voileivät.
Isä ja Äiti oli vuorotöissä, välillä jompikumpi oli kotonakin.
80-luvulla syntynyt täällä moi.
Ihme kyllä selvisin aikuiseksi asti, opiskelun kautta työelämään ja kunnialliseksi veronmaksajaksi. Ja kuvitelkaa, saatoin olla 8-vuotiaana illat yksin kotona nuorempien sisarusten kanssa... ja heistäkin kasvoi työtätekeviä kunniallisia veronmaksajia.. on se kumma! Me myös käytiin uimassa ilman valvojaa ja kiipeiltiin päivät puissa. Ainoa kuollut lapsi oli jonkun luokkakaverin sisko tai veli joka oli kuollut kohtuun. Tai mahaan, niin kuin meille silloin kerrottiin.
Miksi väitätte valheellisesti, että joku ikäluokka ei olisi saanut vanhempien tekemää aamupalaa tai muuta? Se ei ole totta. Vai millä perusteella sivuutatte päinvastaiset kokemukset?
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsuuden näkee helposti jonain sankaritarinana. Siinä vain käy niin että kun saa omia lapsia, ei enää teekkään mieli jättää heitä yksin selviytymään joten kuten, vaan haluaa tarjota mahdollisimman hyvän lapsuuden. Jos on pakko jättää niin sitten on, mutta en usko että teidänkään vanhemmat on tehneet tuota ihan kevein mielin.
Kyllä. Pienemmät traumat esim. liiallisesta yksinolosta helposti painaa unohduksiin. Lisäksi monet muistelee miten he pärjäsivät 10-15-vuotiaina ja ihmettelee tältä pohjalta miksi nykyään "hyysätään" 3-7-vuotiaita.
Meinaatko että se on niin vaikeaa että lapsettomat eivät missään nimessä voi tietää asiasta mitään?