Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Avioliittoja solmitaan vuosittain 25000 kpl ja avioerojen määrä on jo 20 vuotta ollut 13000-14000 kpl/vuosi. Ensiliitoista 40% päättyy eroon. Lisää tähän avoliitot, laillistetut parisuhteet ja muut suhteet. Eron syy voi olla mikä tahansa, usein uskottomuus.
Nyt kun puhutaan itsensä särkymisestä ettei rakkaus ja luottamus voi koskaan palata niin ymmärrettähän, että se on vain teidän oman päänne sisässä oleva ajatus. Minusta siinä on myös teatraalisuutta ja dramatisointi kertoo myös henkilönitseluottamuksen puutteesta, realismin puutteesta ja negatiivisuuteen taipuvaisesta ajattelumallista.
Kannattaa pohtia antaako onnensa toisen ihmisen käsiin ja vastuulle vai onko oman onnensa seppä. Kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa sinun onnesta, se ajattelumalli kannattaa omaksua heti. Myös positiivinen ajattelu on hyvä, petos, ero on aina uusi mahdollisuus korjata vanha erilaiseksi, paremmaksi kun nyt kerran tiedät mitä et halua.
Maailman väliluku on kohta 8 miljardia ihmistä niin eiköhän tänne mahdu virheitä tehneitä tyyppejä, pettäjiä, petetyitä ja eronneita aika paljon, sinun ongelmiasi vastaavissa ongelmissa piehtaroi litimärissä lakanoissa miljoonia muitakin ihmisiä niin ei mitään uutta taivaan alla.
On se ero yksilöllinen kokemus eikä kenenkään kokemuksia pidä mitätöidä - mutta kamoon, itsekin eronneena en nyt 10 vuoden takaisia asioita ihan hirveästi vatvo. Kipuilin vuoden verran ja eniten minua harmittaa se hukattu aika, pari kolme viimeistä vuotta huonossa avioliitossa ennen päätöstä erosta ja siihen aikaan suhteutettuna täysin turha vuoden erovatvominen. Toki prosessi vaatii aikaa kypsyäkseen ja kehittää siinä ajattelua ja ihmistä mutta kannattaa vinkkinä ottaa, että lyhyempi ajankäyttö voisi olla paikallaan koska elämä on lyhyt.
Ei kai kukaan halua ajatella elämänsä loppuhetkillä, että muuten hyvä elämä mutta niin raskaasti minä otin sen kun Kaarlo pani sitä Sirkkaa firman pikkujouluissa 1994 että minä olin sen jälkeen särkynyt ihminen enkä enää nauttinut elämästä, luottanut keneenkään, edes itseeni ja suru oli aina mukana. Suru on aina mukana kun suree rakkaita ihmisiä. Mutta mennyttä rakkautta surraan vuosikausia vain Suomi-filmeissä.
Elämä on lyhyt niin jätä turhat painolastit harteiltasi, keskity hyvään. Ei ihminen loppumetreillä kadu elettyä elämää vaan sitä elämätöntä. Rakkaus on kuin piimäpurkki, sillä on viimeinen käyttöpäivä koska se happanee. Sinä et ole vastuussa toisen ihmisen valinnoista, joten miksi ruoskit itseäsi petettynä. Yksi pettämisen syy on, että on tylsää. Siksi te olette Vauva-palstalla kun on tylsää. Siksi joku päättää pettää ja se on hänen valintansa, ei sinun syy eikä johdu sinusta. Eletään eikä murehdita turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoin suhdetta kun mies jäi kiinni toisesta naisesta. Ekaksi kyllä erottiin hetkeksi, olin niin täynnä vihaa. Kuitenkin huomasin rakastavani miestä edelleen, ja meillä oli 2 alle kouluikäistä lasta ja yksi tulossa, joten näin parhaaksi jatkaa suhdetta. Meillä menee ihan hyvin, oikeastaan paremmin kuin ennen kiinnijäämistä. Toki luottamus ei ole 100%.
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoja solmitaan vuosittain 25000 kpl ja avioerojen määrä on jo 20 vuotta ollut 13000-14000 kpl/vuosi. Ensiliitoista 40% päättyy eroon. Lisää tähän avoliitot, laillistetut parisuhteet ja muut suhteet. Eron syy voi olla mikä tahansa, usein uskottomuus.
Nyt kun puhutaan itsensä särkymisestä ettei rakkaus ja luottamus voi koskaan palata niin ymmärrettähän, että se on vain teidän oman päänne sisässä oleva ajatus. Minusta siinä on myös teatraalisuutta ja dramatisointi kertoo myös henkilönitseluottamuksen puutteesta, realismin puutteesta ja negatiivisuuteen taipuvaisesta ajattelumallista.
Kannattaa pohtia antaako onnensa toisen ihmisen käsiin ja vastuulle vai onko oman onnensa seppä. Kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa sinun onnesta, se ajattelumalli kannattaa omaksua heti. Myös positiivinen ajattelu on hyvä, petos, ero on aina uusi mahdollisuus korjata vanha erilaiseksi, paremmaksi kun nyt kerran tiedät mitä et halua.
Maailman väliluku on kohta 8 miljardia ihmistä niin eiköhän tänne mahdu virheitä tehneitä tyyppejä, pettäjiä, petetyitä ja eronneita aika paljon, sinun ongelmiasi vastaavissa ongelmissa piehtaroi litimärissä lakanoissa miljoonia muitakin ihmisiä niin ei mitään uutta taivaan alla.
On se ero yksilöllinen kokemus eikä kenenkään kokemuksia pidä mitätöidä - mutta kamoon, itsekin eronneena en nyt 10 vuoden takaisia asioita ihan hirveästi vatvo. Kipuilin vuoden verran ja eniten minua harmittaa se hukattu aika, pari kolme viimeistä vuotta huonossa avioliitossa ennen päätöstä erosta ja siihen aikaan suhteutettuna täysin turha vuoden erovatvominen. Toki prosessi vaatii aikaa kypsyäkseen ja kehittää siinä ajattelua ja ihmistä mutta kannattaa vinkkinä ottaa, että lyhyempi ajankäyttö voisi olla paikallaan koska elämä on lyhyt.
Ei kai kukaan halua ajatella elämänsä loppuhetkillä, että muuten hyvä elämä mutta niin raskaasti minä otin sen kun Kaarlo pani sitä Sirkkaa firman pikkujouluissa 1994 että minä olin sen jälkeen särkynyt ihminen enkä enää nauttinut elämästä, luottanut keneenkään, edes itseeni ja suru oli aina mukana. Suru on aina mukana kun suree rakkaita ihmisiä. Mutta mennyttä rakkautta surraan vuosikausia vain Suomi-filmeissä.
Elämä on lyhyt niin jätä turhat painolastit harteiltasi, keskity hyvään. Ei ihminen loppumetreillä kadu elettyä elämää vaan sitä elämätöntä. Rakkaus on kuin piimäpurkki, sillä on viimeinen käyttöpäivä koska se happanee. Sinä et ole vastuussa toisen ihmisen valinnoista, joten miksi ruoskit itseäsi petettynä. Yksi pettämisen syy on, että on tylsää. Siksi te olette Vauva-palstalla kun on tylsää. Siksi joku päättää pettää ja se on hänen valintansa, ei sinun syy eikä johdu sinusta. Eletään eikä murehdita turhia.
Piimäpurkissa on parasta ennen -päivä. Lisäksi se on jo purkitettaessa hapanta.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliittoja solmitaan vuosittain 25000 kpl ja avioerojen määrä on jo 20 vuotta ollut 13000-14000 kpl/vuosi. Ensiliitoista 40% päättyy eroon. Lisää tähän avoliitot, laillistetut parisuhteet ja muut suhteet. Eron syy voi olla mikä tahansa, usein uskottomuus.
Nyt kun puhutaan itsensä särkymisestä ettei rakkaus ja luottamus voi koskaan palata niin ymmärrettähän, että se on vain teidän oman päänne sisässä oleva ajatus. Minusta siinä on myös teatraalisuutta ja dramatisointi kertoo myös henkilönitseluottamuksen puutteesta, realismin puutteesta ja negatiivisuuteen taipuvaisesta ajattelumallista.
Kannattaa pohtia antaako onnensa toisen ihmisen käsiin ja vastuulle vai onko oman onnensa seppä. Kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa sinun onnesta, se ajattelumalli kannattaa omaksua heti. Myös positiivinen ajattelu on hyvä, petos, ero on aina uusi mahdollisuus korjata vanha erilaiseksi, paremmaksi kun nyt kerran tiedät mitä et halua.
Maailman väliluku on kohta 8 miljardia ihmistä niin eiköhän tänne mahdu virheitä tehneitä tyyppejä, pettäjiä, petetyitä ja eronneita aika paljon, sinun ongelmiasi vastaavissa ongelmissa piehtaroi litimärissä lakanoissa miljoonia muitakin ihmisiä niin ei mitään uutta taivaan alla.
On se ero yksilöllinen kokemus eikä kenenkään kokemuksia pidä mitätöidä - mutta kamoon, itsekin eronneena en nyt 10 vuoden takaisia asioita ihan hirveästi vatvo. Kipuilin vuoden verran ja eniten minua harmittaa se hukattu aika, pari kolme viimeistä vuotta huonossa avioliitossa ennen päätöstä erosta ja siihen aikaan suhteutettuna täysin turha vuoden erovatvominen. Toki prosessi vaatii aikaa kypsyäkseen ja kehittää siinä ajattelua ja ihmistä mutta kannattaa vinkkinä ottaa, että lyhyempi ajankäyttö voisi olla paikallaan koska elämä on lyhyt.
Ei kai kukaan halua ajatella elämänsä loppuhetkillä, että muuten hyvä elämä mutta niin raskaasti minä otin sen kun Kaarlo pani sitä Sirkkaa firman pikkujouluissa 1994 että minä olin sen jälkeen särkynyt ihminen enkä enää nauttinut elämästä, luottanut keneenkään, edes itseeni ja suru oli aina mukana. Suru on aina mukana kun suree rakkaita ihmisiä. Mutta mennyttä rakkautta surraan vuosikausia vain Suomi-filmeissä.
Elämä on lyhyt niin jätä turhat painolastit harteiltasi, keskity hyvään. Ei ihminen loppumetreillä kadu elettyä elämää vaan sitä elämätöntä. Rakkaus on kuin piimäpurkki, sillä on viimeinen käyttöpäivä koska se happanee. Sinä et ole vastuussa toisen ihmisen valinnoista, joten miksi ruoskit itseäsi petettynä. Yksi pettämisen syy on, että on tylsää. Siksi te olette Vauva-palstalla kun on tylsää. Siksi joku päättää pettää ja se on hänen valintansa, ei sinun syy eikä johdu sinusta. Eletään eikä murehdita turhia.
Piimäpurkissa on parasta ennen -päivä. Lisäksi se on jo purkitettaessa hapanta.
Ohis
Kiitos tarkennuksesta, en juo piimää. Samat ne on merkinnät maitopurkissakin mutta en niin tarkasti katsele niitä päiväyksiä kun valitsen. Siksihän se erokin tuli, olisi pitänyt olla tarkempi millainen päiväys se exmiehessä oli, oma valinta niin ei voi valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Ymmärsit nyt väärin. Itse en ainakaan tarkoittanut että neuvojen tarkoitus on pitää kynsin hampain pettäjä itsellä. Päinvastoin. Pointti oli se että JOS Ap kuitenkin vielä myöhemmin haluaa jatkaa suhteessa, kuten osa aina haluaa, on ensin varmistettava, että uskottomuus ja pettäminen on täysin ohi. Mitään vähempää ei pidä hyväksyä. Ja se on tietysti 100% pettäjän vastuulla että se oikeasti on ohi ja että hän on valmis muuttumaan ihmisenä. Samoin luottamuksen rakentaminen. Suhde ei voi olla terve ja hyväksi niin kauan kuin pettämistä edelleen tapahtuu, ja petetyn on pistettävä sille stoppi ja rajat heti, vaikka se tarkoittaisi pysyvää eroa. Petetyn itsensä takia. Oikeastaan neuvoni on roikkumisen ja matelun vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Ymmärsit nyt väärin. Itse en ainakaan tarkoittanut että neuvojen tarkoitus on pitää kynsin hampain pettäjä itsellä. Päinvastoin. Pointti oli se että JOS Ap kuitenkin vielä myöhemmin haluaa jatkaa suhteessa, kuten osa aina haluaa, on ensin varmistettava, että uskottomuus ja pettäminen on täysin ohi. Mitään vähempää ei pidä hyväksyä. Ja se on tietysti 100% pettäjän vastuulla että se oikeasti on ohi ja että hän on valmis muuttumaan ihmisenä. Samoin luottamuksen rakentaminen. Suhde ei voi olla terve ja hyväksi niin kauan kuin pettämistä edelleen tapahtuu, ja petetyn on pistettävä sille stoppi ja rajat heti, vaikka se tarkoittaisi pysyvää eroa. Petetyn itsensä takia. Oikeastaan neuvoni on roikkumisen ja matelun vastakohta.
Rajat kyllä mutta molemmin puolin niin. Myös tuon pettävän osapuolen täytyy saada pitää jonkinlainen ihmisarvo. Täytyykö hänen suostua jatkuviin "läpivalaisuihin" ja kuinka monen vuoden ajan? Jos pettämisen yhteydessä parisuhteen valta kierähtää täysin petetylle joka voi vaatia mitä vaan koska hänelle on aiheutettu paha olo x vuotta sitten - onko tuokaan tervettä?
Tsemppiä ap. Teillä ei ole lapsia, niin ero on paljon helpompaa. Lapsi mutkistaisi oleellisesti asiaa. Tuo on asia, joka sinun pitää itse miettiä. Voimia kovasti. 💞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Ymmärsit nyt väärin. Itse en ainakaan tarkoittanut että neuvojen tarkoitus on pitää kynsin hampain pettäjä itsellä. Päinvastoin. Pointti oli se että JOS Ap kuitenkin vielä myöhemmin haluaa jatkaa suhteessa, kuten osa aina haluaa, on ensin varmistettava, että uskottomuus ja pettäminen on täysin ohi. Mitään vähempää ei pidä hyväksyä. Ja se on tietysti 100% pettäjän vastuulla että se oikeasti on ohi ja että hän on valmis muuttumaan ihmisenä. Samoin luottamuksen rakentaminen. Suhde ei voi olla terve ja hyväksi niin kauan kuin pettämistä edelleen tapahtuu, ja petetyn on pistettävä sille stoppi ja rajat heti, vaikka se tarkoittaisi pysyvää eroa. Petetyn itsensä takia. Oikeastaan neuvoni on roikkumisen ja matelun vastakohta.
Rajat kyllä mutta molemmin puolin niin. Myös tuon pettävän osapuolen täytyy saada pitää jonkinlainen ihmisarvo. Täytyykö hänen suostua jatkuviin "läpivalaisuihin" ja kuinka monen vuoden ajan? Jos pettämisen yhteydessä parisuhteen valta kierähtää täysin petetylle joka voi vaatia mitä vaan koska hänelle on aiheutettu paha olo x vuotta sitten - onko tuokaan tervettä?
Ja ne neuvot kuinka saada pettäminen loppumaan esim. nöyryyttämällä salasuhteen molempia osapuolia tekemällä asioista julkisia petetyn eduksi..mielestäni siinä mennään aivan metsään. Se halu korjata liitto ja jättää salarakas, se pitää lähteä 100% siitä pettäjästä ilman, että muut puuttuvat asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Ymmärsit nyt väärin. Itse en ainakaan tarkoittanut että neuvojen tarkoitus on pitää kynsin hampain pettäjä itsellä. Päinvastoin. Pointti oli se että JOS Ap kuitenkin vielä myöhemmin haluaa jatkaa suhteessa, kuten osa aina haluaa, on ensin varmistettava, että uskottomuus ja pettäminen on täysin ohi. Mitään vähempää ei pidä hyväksyä. Ja se on tietysti 100% pettäjän vastuulla että se oikeasti on ohi ja että hän on valmis muuttumaan ihmisenä. Samoin luottamuksen rakentaminen. Suhde ei voi olla terve ja hyväksi niin kauan kuin pettämistä edelleen tapahtuu, ja petetyn on pistettävä sille stoppi ja rajat heti, vaikka se tarkoittaisi pysyvää eroa. Petetyn itsensä takia. Oikeastaan neuvoni on roikkumisen ja matelun vastakohta.
Rajat kyllä mutta molemmin puolin niin. Myös tuon pettävän osapuolen täytyy saada pitää jonkinlainen ihmisarvo. Täytyykö hänen suostua jatkuviin "läpivalaisuihin" ja kuinka monen vuoden ajan? Jos pettämisen yhteydessä parisuhteen valta kierähtää täysin petetylle joka voi vaatia mitä vaan koska hänelle on aiheutettu paha olo x vuotta sitten - onko tuokaan tervettä?
Ja ne neuvot kuinka saada pettäminen loppumaan esim. nöyryyttämällä salasuhteen molempia osapuolia tekemällä asioista julkisia petetyn eduksi..mielestäni siinä mennään aivan metsään. Se halu korjata liitto ja jättää salarakas, se pitää lähteä 100% siitä pettäjästä ilman, että muut puuttuvat asioihin.
Lisään vielä, että jos pettäjä ei ole itse kertonut suhteestaan, ei mitään todellista halua ole olemassakaan. Jos se kiinnijääminen on tapahtunut vahingossa, niin turha kuvitella että mitään mitä pettäjä sanoo, on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos englannin kieli ei haittaa niin suosittelisin sinua lukemaan surviving infidelity -sivustoa. Siellä on keskustelufoorumeja niin suhteessa jatkaville kuin eroaville ja myös hyödyllisiä artikkeleita. Olen saanut sieltä tukea ja apua. Sieltä saa myös hyviä vinkkejä siitä miten edetä kun on juuri saanut tietää. Ainakin sinun kannattaa yrittää saada tietoosi se mitä oikeasti on tapahtunut. Kun näette, vaadi saada nähdä kaikki viestittelyt ja sähköpostit, sometilit yms. ennen kuin hän ehtii poistaa ne. Tiedän, voi tuntua alentuvalta kysyä ja se mitä tarkalleen on tapahtunut sinänsä merkityksettömältä. Mutta JOS lopulta päädyttekin jatkamaan, voivat tuollaiset epätietoisuudet jälkeenpäin alkaa kummittelemaan pahasti. Pettäjillä on tapana valehdella.
Sivustolla jotkut neuvovat myös kertomaan toisen naisen/miehen puolisolle. Siitä voi toki olla montaa mieltä. Kaikki nämä neuvot kuitenkin pohjaavat siihen että uskottomuus toimii salassa ja uskottomuuden paljastaminen on tehokkain tapa saada se loppumaan. Siltä putoaa silloin pohja.
Jatkoitte yhdessä tai ette, se on sitten täysin oma kysymyksensä ja siihen löytää vastauksen vain ajan ja itsetutkiskelun kautta. Voimia ❤
Nämä on jotenkin älyttömiä nämä ”silloin uskottomuudelta putoaa pohja” -neuvot ja mitä tehdä, että niin tapahtuisi. Ihan kuin se olisi joku kisa, miten saat pidettyä ei-rakastavan puolison kynsin hampain itselläsi. Tokihan se puoliso monesti siihen jää, kun on esimerkiksi lapsia kuviossa. Mutta kuka haluaa puolisonsa pitää väkisin? Ei se ole rakkautta. Rakkautta on päästää irti, jos toinen haluaa mennä. Ja uskokaa pois, kyllä se uskoton osapuoli on jo henkisesti irtautunut puolisostaan, hänellä ei vaan ole rohkeutta päättää asioita.
Ymmärsit nyt väärin. Itse en ainakaan tarkoittanut että neuvojen tarkoitus on pitää kynsin hampain pettäjä itsellä. Päinvastoin. Pointti oli se että JOS Ap kuitenkin vielä myöhemmin haluaa jatkaa suhteessa, kuten osa aina haluaa, on ensin varmistettava, että uskottomuus ja pettäminen on täysin ohi. Mitään vähempää ei pidä hyväksyä. Ja se on tietysti 100% pettäjän vastuulla että se oikeasti on ohi ja että hän on valmis muuttumaan ihmisenä. Samoin luottamuksen rakentaminen. Suhde ei voi olla terve ja hyväksi niin kauan kuin pettämistä edelleen tapahtuu, ja petetyn on pistettävä sille stoppi ja rajat heti, vaikka se tarkoittaisi pysyvää eroa. Petetyn itsensä takia. Oikeastaan neuvoni on roikkumisen ja matelun vastakohta.
Rajat kyllä mutta molemmin puolin niin. Myös tuon pettävän osapuolen täytyy saada pitää jonkinlainen ihmisarvo. Täytyykö hänen suostua jatkuviin "läpivalaisuihin" ja kuinka monen vuoden ajan? Jos pettämisen yhteydessä parisuhteen valta kierähtää täysin petetylle joka voi vaatia mitä vaan koska hänelle on aiheutettu paha olo x vuotta sitten - onko tuokaan tervettä?
Ja ne neuvot kuinka saada pettäminen loppumaan esim. nöyryyttämällä salasuhteen molempia osapuolia tekemällä asioista julkisia petetyn eduksi..mielestäni siinä mennään aivan metsään. Se halu korjata liitto ja jättää salarakas, se pitää lähteä 100% siitä pettäjästä ilman, että muut puuttuvat asioihin.
Samaa mieltä. Pettäjän valinnat eivät saa perustua häpeään, vaan omaan motivaatioon.
Avioliittolaissa säädetään puolisoiden keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan kohtaan. Pettämisestä ja sen seuraamuksista siinä ei ole mitään eikä sen liitteeksi yleensä laiteta kymmentä käskyä. Mutta hei 9/10 ei ole mikään huono saavutus sinänsä jos nyt kuudes menee rikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
kerron oman kokemukseni. Olen nainen ja olin itse pettäjä liitossamme, asia joka kaduttaa minua erittäin syvästi vielä 10 vuoden jälkeenkin. Olimme olleet n. 15 v yhdessä kun tämä tapahtui, kyseessä ei myöskään ollut yksittäinen hairahdus, vaan vähän pidempi sivusuhde ihastumisineen.
Kriisi oli valtava tietenkin, ja sitä kipuiltiin pitkään. Me selvisimme, upea mieheni pystyi lopulta antamaan anteeksi ja pääsemään asian yli.
Olemme siis edelleen yhdessä, ja onnellisesti, voisin sanoa! Siitä huolimatta että täällä aina huudellaan että kerran pettäjä aina pettäjä jne. Minä olen esimerkki siitä että näin ei aina ole. En milloinkaan tule tätä erhettä toistamaan. Minä myös käsitin mitä olin ollut vähällä menettää. Hienon ihmisen, hyvän liiton, lasten kodin. Taloudellisesti meillä ei hätää olisi ollut mutta sellaisella ei tuossa tilanteessa ollut mitään merkitystä.
Kriisiä kesti kauan, tosin me emme ammattiapua hakeneet. Mies haki jonkin aikaa lohtua pullosta mutta lopetti sen onneksi. Meidän vahvuutenamme oli se että pystyimme puhumaan asian halki ja poikki moneen kertaan, huutamatta ja syyttelemättä. Mies kyseli mitä halusi tietää, ja minä vastasin. Asia on todellakin loppuun käsitelty, ja mieheni ei milloinkaan jälkeenpäin ole enää sitä nostanut riitatilanteissa esiin lyömäaseeksi. Kertoo hänen luonteestaan.
Luottamuksen palautuminen oli se vaikein ja hitain asia. Oli miehelle vaikeaa kun minulla oli jokin iltameno, tai puhelimeen tuli viesti etc, mutta asiat pidettiin avoimina. Hän uskalsi olla heikko ja näyttää että hänestä tuntuu kurjalta kun vaikkapa lähden.
Voi sanoa, että hänessä oli miestä osoittaa tuollaisia asioita, ja tavallaan ottaa minut takaisin vaikka emme asumuserossa koskaan olleet. Mitään en tekisi toipumisen suhteen toisin ja olen ikionnellinen että olemme nyt yhdessä!Tiedoksi sulle, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Miehesi ei enää koskaan tule luottamaan suhun sillä tavoin kuin ennen. Ei koskaan enää. Vaikka menisi 20 vuotta. Sä rikoit jotain, eikä se paikattu ja kokoon liimattu vain ole se sama asia.
Tiedän sen, sillä itse olen miehesi asemassa. Olen nainen.
Minä olen vahvasti eri mieltä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Luottamuksen voi rakentaa uudelleen. Siihen tarvitaan anteeksiantoa ja syvää rakkautta. Ehkä sinulla ei ole sitä?
Vierailija kirjoitti:
Ap en suosittele jatkamaan. Mull mies petti kun meillä oli 2 pikkulasta. Yli puolen vuoden suhde selkäni takana toiseen naiseen, salatreffejä ja yökyliä.
Meillä ei ole tukiverkkoa ollenkan, isovanhempia ei kiinnosts yhtään lapsenlapset j siksi ei saad ikinä lapsia hoitoon. Tuossa vaiheessa oli ollut jo 8 vuotta sellaista aikaa että ei yhtä ainoaa kertaa oltu miehen kanssa kahden missään. 8 v ilman kahdenkeskistä parisuhdeaikaa oli liian rankkaa ja mies petti.Tajusi kiinni jäätyään mitä oli menettämässä ja aneli takaisin. Jouduin ottamaan kun en olis pärjänny lasten kanssa yksin. Tukiverkottoma en olis ikinä saanut hetkeäkään huiliaikaa.
Nyt mennyt jo 6v tapahtumista. JOKA päivä muistan asian ja joka päivä se vaivaa j ärsyttää. Tukiverkottomina emme päässeet edes ”korjaamaan suhdetta”, siis että kalsin olis voinut kunnolla keskustella. Isovanhemmat eivät suostuneet edes yhtä kertaa auttamaan, tarjosin yön yli hodosta 200e mutta ei kiinnostanu auttaa sittenkään.
Nyt nuorin lapsi yli 6v ja vielä pari vuotta odotan. Sit teen ratkaisun.
Mieti ap tarkkaan haluutko loppuelämäsi jokainen päivä ajatella tuota asiaa. Jis mies on läsnä niin tuo ei vaan unohdu.
Sinun ongelmasi on se, että ajattelet asiaa joka päivä. Ihmi en ei pysty ajattelemaan kahta asiaa yhtaikaa, joten jos joka kerran, kun asia palaa mieleesi, ryhdyt aktiivisesti ajattelemaan jotain muuta, unohdat pikkuhiljaa etkä ajattele asiaa yhtenään. Ehkä se olisi kannattanut aloittaa aiemmin, 6 v on pitkä aika rypeä itsesäälissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap,
kerron oman kokemukseni. Olen nainen ja olin itse pettäjä liitossamme, asia joka kaduttaa minua erittäin syvästi vielä 10 vuoden jälkeenkin. Olimme olleet n. 15 v yhdessä kun tämä tapahtui, kyseessä ei myöskään ollut yksittäinen hairahdus, vaan vähän pidempi sivusuhde ihastumisineen.
Kriisi oli valtava tietenkin, ja sitä kipuiltiin pitkään. Me selvisimme, upea mieheni pystyi lopulta antamaan anteeksi ja pääsemään asian yli.
Olemme siis edelleen yhdessä, ja onnellisesti, voisin sanoa! Siitä huolimatta että täällä aina huudellaan että kerran pettäjä aina pettäjä jne. Minä olen esimerkki siitä että näin ei aina ole. En milloinkaan tule tätä erhettä toistamaan. Minä myös käsitin mitä olin ollut vähällä menettää. Hienon ihmisen, hyvän liiton, lasten kodin. Taloudellisesti meillä ei hätää olisi ollut mutta sellaisella ei tuossa tilanteessa ollut mitään merkitystä.
Kriisiä kesti kauan, tosin me emme ammattiapua hakeneet. Mies haki jonkin aikaa lohtua pullosta mutta lopetti sen onneksi. Meidän vahvuutenamme oli se että pystyimme puhumaan asian halki ja poikki moneen kertaan, huutamatta ja syyttelemättä. Mies kyseli mitä halusi tietää, ja minä vastasin. Asia on todellakin loppuun käsitelty, ja mieheni ei milloinkaan jälkeenpäin ole enää sitä nostanut riitatilanteissa esiin lyömäaseeksi. Kertoo hänen luonteestaan.
Luottamuksen palautuminen oli se vaikein ja hitain asia. Oli miehelle vaikeaa kun minulla oli jokin iltameno, tai puhelimeen tuli viesti etc, mutta asiat pidettiin avoimina. Hän uskalsi olla heikko ja näyttää että hänestä tuntuu kurjalta kun vaikkapa lähden.
Voi sanoa, että hänessä oli miestä osoittaa tuollaisia asioita, ja tavallaan ottaa minut takaisin vaikka emme asumuserossa koskaan olleet. Mitään en tekisi toipumisen suhteen toisin ja olen ikionnellinen että olemme nyt yhdessä!Tiedoksi sulle, että luottamuksen voi menettää vain kerran. Miehesi ei enää koskaan tule luottamaan suhun sillä tavoin kuin ennen. Ei koskaan enää. Vaikka menisi 20 vuotta. Sä rikoit jotain, eikä se paikattu ja kokoon liimattu vain ole se sama asia.
Tiedän sen, sillä itse olen miehesi asemassa. Olen nainen.Minä olen vahvasti eri mieltä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Luottamuksen voi rakentaa uudelleen. Siihen tarvitaan anteeksiantoa ja syvää rakkautta. Ehkä sinulla ei ole sitä?
Samaa mieltä.
Armoton voi olla aina itselleen ja toiselle, useimmat vaan ovat sitä helpommin toiselle kuin itselle. Puhun kokemuksesta minäkin, olen anteeksi antanut osapuoli. Meillä kyllä kriiseiltiin myös, mutta koko ajan itselläni on myös mielessä se, mitä monet täällä ovat, minun mielestäni fiksusti, todenneet, että mieheni ei ole omaisuuttani, hän ei ole menettänyt ihmisarvoaan tai tasa-arvoaan suhteessamme. Hän on tehnyt teon, joka suututti, harmitti, itketti, satutti ja herätti helvetisti kysymyksiä. Niihin sitten vastauksia etsittiin. Ja kysymyksiä sain omallekin kohdalle, monet niistä aika kiperiä ja ikäviäkin.
Toisaalta tuolla myös joku kirjoitti hyvin, että kannattaa pistää nämä asiat perspektiiviin. Meillä oli ennen pettämistä pitkä suhde takana, jos ei mitään sen radikaalimpaa kuin vieraassa sängyssä vierailu tapahdu, voin ajatella, että onko se nyt oikeasti niin koko elämäni romuttava, lopullisesti minut särkevä tapahtuma. Kun ajattelee, millaisissa oloissa ihmiset elävät, oma alkaa näyttää aika kivalta.
Lisäksi olen kyllä sitä mieltä, että anteeksi anto on nimenomaan unohtamista, vaikka usein muuta kuulee sanottavan. Se on nimenomaan sitä, että ei salli itselleen asian vellomista päivittäin, vuosikaupalla. Vaan aktiivisesti joko a) ottaa taas kerran asian puheeksi toisen kanssa, jos ajatuksistaan ei eroon pääse ja kokee, että vielä jotain tässä mälvättävää on, tai b) siirtää ajatuksensa johonkin muuhun ajattelemiseen tai tekemisiin.
Mutta jos kerta kaikkiaan ei kykene antamaan toisen tekoa anteeksi, vaan vuosia ja vuosia asia vaivaa ja satuttaa, niin eihän silloin ole mitään järkeä jatkaa. Toisaalta ajattelen, että eikö sekin ole pettämistä: mielessään vatvoo inhottavia ajatuksia toisesta, mutta samalla jatkaa aivan kuin ei mitään?
Minä jäin vähän ihmettelemään näitä, jotka sanoivat, että on ok ja toivottavaa ja edellytys yhdessä jatkamiselle, että mies muistaa koko ajan olla huomaavainen ja korostaa miten tärkeä on, miten lähellä menettää ja muuta. Eikö tämä tämmöinen käytös vain muistuta siitä pettämisestä? Sen sijaan, että asia käsiteltäisiin ja sitten siirryttäisiin normaaliin suhteeseen ilman jatkuvaa liehakointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vastaava tausta. Miehen uskottomuudesta 5 vuotta ja meillä lapsia, olen 42v.
Vasta nyt koen eläväni siedettävää elämää. Pystyn vasta nyt nauttimaan asioista joista nautin 5v sitten, esim marjojen poiminnasta.
Tällä kokemuksellani suosittelen eroa ja totaalista yhteyden katkaisemista mieheen. Kun et näe ja kuule hänestä niin pääset paremmin uuteen elämään. Ja varmasti joku tulee nyt sanomaan että ”ei ole pakko erota , rakentakaa jotain parempaa”. En usko että sellainen on kokenut uskottomuutta oikeasti . Uskottomuus tuhoaa luottamuksen ja toisen kunnioituksen. Jos toiseen ei luota ei toista kunnioita niin eihän silloin ole mitään jäljellä.
Saanko kysyä,mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi jatkaa yhteistä elämäänne? Oliko perheenne yksi syy siihen ja jos oli, olisitko ehkä valinnut toisin jos kyseessä olisi ollut vain kaksi aikuista ihmistä?
Tulen surulliseksi rivejäsi lukiessa, järkyttävää kuinka pitkäksi aikaa toisen hairahdus voi tuhota toisen ihmisen kyvyn nauttia elämästä. Olen niin pahoillani puolestasi.
Ap💛Mies aneli jäämään, mutta sillä ei varsinaisesti ollut päätöksen kanssa mitään tekemistä.
Tein puhtaasti järkipäätöksen jäämisestä. Lapsemme olivat tuolloin alle kouluikäisiä enkä ollut valmis siihen että erossa menettäisin puolet ajasta lasten kanssa ja että jossain vaiheessa ehkä joku vieras nainen eli äitipuoli alkaisi hoitamaan _minun_lapsiani.
Lisäksi taloudelliset seikat vaikuttivat. En halunnut että minä lapsemme joutuisimme eron myötä muuttamaan uudesta omakotitalosta pienehköön kertostaloasuntoon, sillä en olisi voinut lunastaa itselleni omakotitaloamme koska palkkani ei olisi riittänyt siihen.
Olisinko eronnut jos meillä ei olisi ollut lapsia? Kyllä, ehdottomasti ja vielä viiden vuoden jälkeenkin olen sitä mieltä.
Koen, että mies on minulle nykyään asuinkumppani. Valitettavasti kaikki rakkaus on hiljalleen kuollut viiden vuoden aikana osaltani. Emme kuitenkaan riitele arjessa , olemme hyvin toimiva tiimi. En usko että minun puoleltani enää muodostuu rakkauden tunteita miestä kohtaan, mutta meneehän tämä näinkin toistaiseksi. Pian lapset ovat lukioikäisiä ja koen että minulla on mahdollisuus tehdä päätökset avioliittomme osalta. Oletan, että jos ilmoittaisin haluavani eron niin se olisi yllätys miehelle - mutta niin oli hänen uskottomuutensa minullekin.
Mulla sama juttu. Lapset vielä alakoululaisia, joten pitää vain odottaa, kunnes ovat sen ikäisiä, että kukaan äitipuoli ei pääse hoitelemaan omia lapsiani. Minkä ikäinen muuten olet nyt?
Avaisiko joku näin ajatteleva minulle hieman lisää ajatusmaailmaansa? Tarkoitan siis tätä, että ei halua kenenkään muun ottavan osaa lastensa kasvatukseen. On niin ihmeellinen ajatus. Lapsella on eronkin jälkeen vain yksi äiti tai isä, ja ne mahdolliset muut ihmiset ovat vaan turvallisina aikuisina heidän elämässään.
Se, että avioerossa joutuisin luovuttamaan lapset puolet ajasta ex-miehelle, jonka uusi nainen hoitaisi, peittelisi, lohduttaisi, syöttäisi ja leikkisi äitiä lapselleni kun minä olisin yksin kotona ikävöiden lapsiani on niin oksettava ajatus, että jos vaihtoehtona on jatkaakin yhteiselämää uskottoman miehen kanssa niin valitsen sen.
Kun lapset ovat teinejä/täysi-ikäisiä he voivat kulkea vanhemmilleen miten tykkäävät ja toisaalta siinä vaiheessa yksikään vieras nainen ei enää pysty ottamaan äidin roolia lapsilleni vaan pikemminkin lapset suhtautuvat maksimissaan neutraalisti uusiin kumppaneihin.
Kuka mitenkin asiat kokee. Minusta oksettavinta olisi nähdä se mies joka päivä. Vaikeaa myös erossa se, että pitää huolen siitä, ettei ilmaise lapsille, miten vastenmielisenä näiden isää pitää. Toinen nainen (jos ei ole se, jonka kanssa alun perin pettänyt) on taas tässä mielessä ulkopuolinen henkilö, joka ei synnytä suuria tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap en suosittele jatkamaan. Mull mies petti kun meillä oli 2 pikkulasta. Yli puolen vuoden suhde selkäni takana toiseen naiseen, salatreffejä ja yökyliä.
Meillä ei ole tukiverkkoa ollenkan, isovanhempia ei kiinnosts yhtään lapsenlapset j siksi ei saad ikinä lapsia hoitoon. Tuossa vaiheessa oli ollut jo 8 vuotta sellaista aikaa että ei yhtä ainoaa kertaa oltu miehen kanssa kahden missään. 8 v ilman kahdenkeskistä parisuhdeaikaa oli liian rankkaa ja mies petti.Tajusi kiinni jäätyään mitä oli menettämässä ja aneli takaisin. Jouduin ottamaan kun en olis pärjänny lasten kanssa yksin. Tukiverkottoma en olis ikinä saanut hetkeäkään huiliaikaa.
Nyt mennyt jo 6v tapahtumista. JOKA päivä muistan asian ja joka päivä se vaivaa j ärsyttää. Tukiverkottomina emme päässeet edes ”korjaamaan suhdetta”, siis että kalsin olis voinut kunnolla keskustella. Isovanhemmat eivät suostuneet edes yhtä kertaa auttamaan, tarjosin yön yli hodosta 200e mutta ei kiinnostanu auttaa sittenkään.
Nyt nuorin lapsi yli 6v ja vielä pari vuotta odotan. Sit teen ratkaisun.
Mieti ap tarkkaan haluutko loppuelämäsi jokainen päivä ajatella tuota asiaa. Jis mies on läsnä niin tuo ei vaan unohdu.
Sinun ongelmasi on se, että ajattelet asiaa joka päivä. Ihmi en ei pysty ajattelemaan kahta asiaa yhtaikaa, joten jos joka kerran, kun asia palaa mieleesi, ryhdyt aktiivisesti ajattelemaan jotain muuta, unohdat pikkuhiljaa etkä ajattele asiaa yhtenään. Ehkä se olisi kannattanut aloittaa aiemmin, 6 v on pitkä aika rypeä itsesäälissä.
Varmaan totta tämäkin. Mutta suhdetta on vaikea korjata kun ei ole mitään mahdollisuutta ikinä olla hetkeäkään kaksin. Haaveilen viikonloppulomasta tai edes yhdestä yöstä, mutta menee vielä varmaan 10v ennenkuin se onnistuu.
Sellaisten on helppo ongelmissain hoitaa parisuhdetta jotka saa suvun tukea ja apua siihen.
Moni on samanlaisessa tilanteessa kuin itse, eli en pysty erota koska en halua mitään äitipuolikuvioita lapselle enkä taloudellisestikaan pärjäisi muttei taloudelliset asiat paina niin paljoa.
Suosittelenkin naisia miettimään sataan kertaan ennenkuin allekirjoittavat yhteishuoltajuuden..joku voi sanoa ettei se vaikuta tapaamisiin mutta on minulle vain sanottu viranomaistahoilta kun kysyin että kyllä viikkoviikko on se tapaamisoikeus jos on yhteishuoltajuus ja koska miehelläkin on huoltajuus..eri asia jos pystyy sopia miehen kanssa muuta ja ei pysty.
Tämä menee nyt sivusta aihetta joten ei aleta tästä nyt keskustella vaan ap:n asioista.
Luulen että ap löytää hyvin helposti kelpo miehen jos haluaa. Mutta kuka voi vannoa ettei sama taas toistu vuosien saatossa, pettäminen tavalla tai toisella..