Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Vierailija kirjoitti:
Ystävällisyyde näyttäminen miehelle joka on pettänyt sinua muutamaa päivää aikaisemmin on kyllä jalouden huippu!
Ja tarpeetonta sillä hetkellä.
Jos mies on vähänkään järjissään hän kyllä ymmärtää sen ettei kumppani jaksa tai pysty olemaan ystävällineniin siinä tilanteessa.
Ystävyys ja ystävällisyyden osoitukset tulevat myöhemmin jos on tullakseen ja katsotaan tarpeelliseksi, mutta ei tällä hetkellä.
Eikä sitä itseltään tarvitse vaatia nyt.Katsoin, että tapaus huoltoasema oli 30.7.
Ja nyt on 3.8. Alle viikko?Tosi outoa, että näin nopeasti ollaan tässä pisteessä *toipumisessa*.
*Sekasortoinen olo pettämisestä* olisi ollut uskottavampi otsikko.
Toipuminen ja selviäminen on vaatii pitkän prosessin.
Johan tästä on juttua iltapaskassa. Eli feikkiä koko tarina, siitä feikistä toipuu yllättävän nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on tullut petetyksi hän saa parkua, olla räkäisenä, huutaa ja vihata.
Mutta ei julkisella paikalla, tai saa tietysti sielläkin, mutta itselle ja lähimmäisille parempi vaihtoehto on kotona tai vaikka metsässä.
Joku vain tarinassa on sellainen, tai juurikin sen puute, että tosiaan se todellisuuden tuntu puuttuu.
Vaikka aloittaja on mielestään kertomuksessaan kovinkin syvällinen, sellainen todellisen elämän tuskan kokemisen syvällisyys puuttuu.
Pikemminkin nuo lauseet ja fraasi ovat pinnallista ulkokohtaista kerrontaa.
Ihan kuin ulkopuolisena kirjoittaisi romaania, kuinka tämä asia pitäisi fiksusti hoitaa.
Juuri sellainen tunne tulee, että ei ole tämän ihmisen omakohtainen kokemus vaan tarina pettämisestä.Ei voi vain mitään, että näin tunnen. Liika *yliymmärtäminen* ja *yliyrittäminen* sen ehkä tekee?
Minullekin tuli hassu tunne, kun kerroin omasta kokemuksestani ja surusta. Ap vastasi minulle omasta surustaan, mutta minulle jäi fiilis, että hän ei ymmärtänyt minua. Yleensä toisen ymmärrys tulee linjoja pitkin, mutta tästä puuttui se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on tullut petetyksi hän saa parkua, olla räkäisenä, huutaa ja vihata.
Mutta ei julkisella paikalla, tai saa tietysti sielläkin, mutta itselle ja lähimmäisille parempi vaihtoehto on kotona tai vaikka metsässä.
Joku vain tarinassa on sellainen, tai juurikin sen puute, että tosiaan se todellisuuden tuntu puuttuu.
Vaikka aloittaja on mielestään kertomuksessaan kovinkin syvällinen, sellainen todellisen elämän tuskan kokemisen syvällisyys puuttuu.
Pikemminkin nuo lauseet ja fraasi ovat pinnallista ulkokohtaista kerrontaa.
Ihan kuin ulkopuolisena kirjoittaisi romaania, kuinka tämä asia pitäisi fiksusti hoitaa.
Juuri sellainen tunne tulee, että ei ole tämän ihmisen omakohtainen kokemus vaan tarina pettämisestä.Ei voi vain mitään, että näin tunnen. Liika *yliymmärtäminen* ja *yliyrittäminen* sen ehkä tekee?
Minullekin tuli hassu tunne, kun kerroin omasta kokemuksestani ja surusta. Ap vastasi minulle omasta surustaan, mutta minulle jäi fiilis, että hän ei ymmärtänyt minua. Yleensä toisen ymmärrys tulee linjoja pitkin, mutta tästä puuttui se.
Tämän ketjun kommentti nro x - mikä oli kommenttisi?
TOIMITTAJAN EETTISET SÄÄNNÖT
"Uutislähteisiin tulee suhtautua kriittisesti, varsinkin kun käsitellään arkoja aiheita. Uutislähteellä voi joskus olla henkilökohtaisia intressejä aiheuttaa toiselle ihmiselle tai taholle vahinkoa uutisen kautta.
Asiatiedot tulee tarkistaa mahdollisimman hyvin ja myös silloin kun ne on jo ennen julkaistu.
Yleisön pitää myös helposti pystyä erottamaan tosiseikat journalistin omista mielipiteistä tai fiktiivisestä aineistosta. "
Muistuttaisin kaikille av-palstalaisille ettei usko niin helposti mitä täällä kirjoitellaan. Itsekin kommentoin välillä oikeasti ja välillä heitän läskiksi ja huvittelen, aloituksia en ole tehnyt niin ei tarvitse epäillä, että olisin ap. Minua ei häiritse keksityt aloitukset jos ketjussa on asiaa ja hyvää pohdintaa mutta ilkeämielinen hä hä hä kusetin on pikkumaisen ihmisen merkki.
En osaa sanoa onko aloitus Ap toimittaja vai nostiko toimittaja ketjun lehtiin, ei sillä ole minulle merkitystä. En koskaan avaa asioitani niin, että minä tai kukaan muu olisi tunnistettavissa enkä kiinny ketjun hahmoihin. Vähän häiritsee ihmisten leimaantuninen sielunsiskoiksi kommentin perusteella mutta ehkä koti on siellä missä ymmärretään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua petettiin kahdeksan kuukauden ajan. Ensimmäiset 3 päivää itkin silmät päästäni miehen kiinnijäämisen jälkeen. Sen jälkeen tuli ihmeellinen vaihe, jossa yritin ymmärtää miestä ja korjata mahdottoman tilanteen juuri ystävällisyydellä, miehen huomioimisella ja vakuuttelemalla että kaikki on hyvin. Luulen että olin tuossa vaiheessa vain niin shokissa tapahtuneen jälkeen. Hyvä ystäväni, joka on käynyt saman läpi, sanoi minulle monta kertaa, ettei mun tarvi olla reipas, vaan saan surra. Minä se vain vakuuttelin, että kaikki on oikeasti ihan hyvin. Paskat ollut, mun psyyke vaan yritti suojata mua siltä mitä en olisi sillä hetkellä kestänyt.
Tällä haluan vain sanoa että ymmärrän oikein hyvin AP:n analyyttisyyttä ja rauhallisuutta. Se on vain mielen suojakeino pitää paketti kasassa näin alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on tullut petetyksi hän saa parkua, olla räkäisenä, huutaa ja vihata.
Mutta ei julkisella paikalla, tai saa tietysti sielläkin, mutta itselle ja lähimmäisille parempi vaihtoehto on kotona tai vaikka metsässä.
Joku vain tarinassa on sellainen, tai juurikin sen puute, että tosiaan se todellisuuden tuntu puuttuu.
Vaikka aloittaja on mielestään kertomuksessaan kovinkin syvällinen, sellainen todellisen elämän tuskan kokemisen syvällisyys puuttuu.
Pikemminkin nuo lauseet ja fraasi ovat pinnallista ulkokohtaista kerrontaa.
Ihan kuin ulkopuolisena kirjoittaisi romaania, kuinka tämä asia pitäisi fiksusti hoitaa.
Juuri sellainen tunne tulee, että ei ole tämän ihmisen omakohtainen kokemus vaan tarina pettämisestä.Ei voi vain mitään, että näin tunnen. Liika *yliymmärtäminen* ja *yliyrittäminen* sen ehkä tekee?
Minullekin tuli hassu tunne, kun kerroin omasta kokemuksestani ja surusta. Ap vastasi minulle omasta surustaan, mutta minulle jäi fiilis, että hän ei ymmärtänyt minua. Yleensä toisen ymmärrys tulee linjoja pitkin, mutta tästä puuttui se.
Tämän ketjun kommentti nro x - mikä oli kommenttisi?
Nro 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TOIMITTAJAN EETTISET SÄÄNNÖT
"Uutislähteisiin tulee suhtautua kriittisesti, varsinkin kun käsitellään arkoja aiheita. Uutislähteellä voi joskus olla henkilökohtaisia intressejä aiheuttaa toiselle ihmiselle tai taholle vahinkoa uutisen kautta.
Asiatiedot tulee tarkistaa mahdollisimman hyvin ja myös silloin kun ne on jo ennen julkaistu.
Yleisön pitää myös helposti pystyä erottamaan tosiseikat journalistin omista mielipiteistä tai fiktiivisestä aineistosta. "
Aamen!
Itse en pidä tätä yhtään epäuskottavana, enkä näe mitä se todistaa, että tämä on päätynyt iltapäivälehden sivuille. Onhan se ollut jo kauan tiedossa, että saman konsernin toimittajat poimivat täältä jutunaiheita.
Ap:n reagointia arvioisin itse myös sen valossa, että naisella on kertomansa mukaan taustalla lapsettomuutta ja kohtukuolema. Itse jälkimmäisen läpikäyneenä uskon, että siinä on uitu niin syvissä vesissä, että suhtautuminen muihinkin elämän vastoinkäymisiin väkisinkin muuttuu.
Ap:n kommentoimattomuudenkin ymmärtää hyvin, tämä kun levisi nyt aika tavalla alkuperäisestä. Tämän lehteen kopioinutta toimittajaa kehottaisin menemään itseensä, todennäköisesti turhaan.
Mikäli Ap näitä vielä lukee, toivotan kovasti voimia. This too shall pass.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TOIMITTAJAN EETTISET SÄÄNNÖT
"Uutislähteisiin tulee suhtautua kriittisesti, varsinkin kun käsitellään arkoja aiheita. Uutislähteellä voi joskus olla henkilökohtaisia intressejä aiheuttaa toiselle ihmiselle tai taholle vahinkoa uutisen kautta.
Asiatiedot tulee tarkistaa mahdollisimman hyvin ja myös silloin kun ne on jo ennen julkaistu.
Yleisön pitää myös helposti pystyä erottamaan tosiseikat journalistin omista mielipiteistä tai fiktiivisestä aineistosta. "
Täältä siis:
http://www.pikakirjoitus.fi/Pikakirjoituslehti/JournalistinEtiikka.html
"Valitettavasti eettisiä sääntöjä rikotaan päivittäin mediassa. Vaikka suurin osa rikkomuksista ovat lieviä eivätkä johda oikeusprosessiin, tarvitaan taho, joka toimii median moraalinvartijana. Suomessa tämä elin on Julkisen sanan neuvosto. Sen toimet eivät ole oikeudellisia, mutta se voi antaa lausuntoja journalistisen aseman väärinkäytöstä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on tullut petetyksi hän saa parkua, olla räkäisenä, huutaa ja vihata.
Mutta ei julkisella paikalla, tai saa tietysti sielläkin, mutta itselle ja lähimmäisille parempi vaihtoehto on kotona tai vaikka metsässä.
Joku vain tarinassa on sellainen, tai juurikin sen puute, että tosiaan se todellisuuden tuntu puuttuu.
Vaikka aloittaja on mielestään kertomuksessaan kovinkin syvällinen, sellainen todellisen elämän tuskan kokemisen syvällisyys puuttuu.
Pikemminkin nuo lauseet ja fraasi ovat pinnallista ulkokohtaista kerrontaa.
Ihan kuin ulkopuolisena kirjoittaisi romaania, kuinka tämä asia pitäisi fiksusti hoitaa.
Juuri sellainen tunne tulee, että ei ole tämän ihmisen omakohtainen kokemus vaan tarina pettämisestä.Ei voi vain mitään, että näin tunnen. Liika *yliymmärtäminen* ja *yliyrittäminen* sen ehkä tekee?
Minullekin tuli hassu tunne, kun kerroin omasta kokemuksestani ja surusta. Ap vastasi minulle omasta surustaan, mutta minulle jäi fiilis, että hän ei ymmärtänyt minua. Yleensä toisen ymmärrys tulee linjoja pitkin, mutta tästä puuttui se.
Tämän ketjun kommentti nro x - mikä oli kommenttisi?
Nro 11
Kuule, sinun suru oli sitä että vaikka olit hyvä vaimo niin exmies ei sinua pelkästään valinnut ja sydämesi särkyi. Kahdeksan vuoden jälkeen kun asiasi ovat hyvin ja olet uusissa naimisissa niin mietit yhä olisitko niin surullinen jos miehesi olisi silloin valinnut sinut. Ap vastasi, että hänen suru on kohtuun kuollut lapsi ja miehen pettäminen. Ei teillä oikein tilanteet kohdanneet ja olet hieman melodramaattinen.
Minä vastasin sinulle myöhemmin kommentin ettei menetettyä rakkautta surra montaa vuotta kuin Suomi-filmeissä. Nyt viimeistään kannattaa hyvä nainen ryhdistäytyä ja unohtaa se entinen mies tykkänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin miehen pettämisen jälkeen liittoon lasten vuoksi. Kymmenen vuotta kärsin asiasta kunnes tajusin ettei luottamusta saa ikinä takaisin ja piste ja otin eron. Nyt kadun syvästi, että jäin ja kärsin turhaan 10 vuotta ja menetin monta monta vuotta elämästä. Etenkään kun niitä lapsia ei ole niin usko, älä ota enää takaisin. Toivut nopeammin. On väärin että PETETTY joutuu niin paljon kärsimään ja kärsimys vaan jatkuu ja jatkuu jos jää pettäjän kanssa yhteen.
Tämä on kyllä yleinen harhaluulo, että pettäjän vuoksi joutuu niin paljon kärsimään. Pettäminen on valinta ja niin on kärsiminenkin. Jos jotain kannattaa pettäjältä selvittää niin vaikkapa, että kauanko sinulla kesti tehdä se väärä valinta eli pettää ja sitten suhteuttaa se oma kärsimys siihen aikaan. Molemmat ovat TÄYSIN OMIA VALINTOJA mutta harva sitä tajuaa vaikka tikuilla kirjoittaisi otsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen on tullut petetyksi hän saa parkua, olla räkäisenä, huutaa ja vihata.
Mutta ei julkisella paikalla, tai saa tietysti sielläkin, mutta itselle ja lähimmäisille parempi vaihtoehto on kotona tai vaikka metsässä.
Joku vain tarinassa on sellainen, tai juurikin sen puute, että tosiaan se todellisuuden tuntu puuttuu.
Vaikka aloittaja on mielestään kertomuksessaan kovinkin syvällinen, sellainen todellisen elämän tuskan kokemisen syvällisyys puuttuu.
Pikemminkin nuo lauseet ja fraasi ovat pinnallista ulkokohtaista kerrontaa.
Ihan kuin ulkopuolisena kirjoittaisi romaania, kuinka tämä asia pitäisi fiksusti hoitaa.
Juuri sellainen tunne tulee, että ei ole tämän ihmisen omakohtainen kokemus vaan tarina pettämisestä.Ei voi vain mitään, että näin tunnen. Liika *yliymmärtäminen* ja *yliyrittäminen* sen ehkä tekee?
Minullekin tuli hassu tunne, kun kerroin omasta kokemuksestani ja surusta. Ap vastasi minulle omasta surustaan, mutta minulle jäi fiilis, että hän ei ymmärtänyt minua. Yleensä toisen ymmärrys tulee linjoja pitkin, mutta tästä puuttui se.
Tämän ketjun kommentti nro x - mikä oli kommenttisi?
Nro 11
Kuule, sinun suru oli sitä että vaikka olit hyvä vaimo niin exmies ei sinua pelkästään valinnut ja sydämesi särkyi. Kahdeksan vuoden jälkeen kun asiasi ovat hyvin ja olet uusissa naimisissa niin mietit yhä olisitko niin surullinen jos miehesi olisi silloin valinnut sinut. Ap vastasi, että hänen suru on kohtuun kuollut lapsi ja miehen pettäminen. Ei teillä oikein tilanteet kohdanneet ja olet hieman melodramaattinen.
Minä vastasin sinulle myöhemmin kommentin ettei menetettyä rakkautta surra montaa vuotta kuin Suomi-filmeissä. Nyt viimeistään kannattaa hyvä nainen ryhdistäytyä ja unohtaa se entinen mies tykkänään.
En ole lukenut ketjua alun jälkeen.
Olen unohtanut miehen, ja antanut hänelle anteeksi sataprosenttisesti. En kaipaa vanhaa, elämäni on nykyään parempaa. Ei se suru ole aktiivista, suren vain silloin, kun joudun samaistumaan toisen ihmisen tilanteeseen.
Valitettavasti en voi unohtaa miestä, kun yksi lapsista on vielä alaikäinen.... tunnetasolla olen kyllä unohtanut.
Tiedätkö, että ihmisen kärsimästä tuskasta jopa 80 prosenttia liittyy menneeseen elämään. Jos kärsit jostain, niin kärsimyksen voimakkuus riippuu siitä, onko sinulla vanhoja, käsittelemättömiä vastaavia kokemuksia. Vain 20 prosenttia liittyy itse tapahtumaan.
Minulla on lapsuudestani hylkäämiskokemus. En siis sure miehen menettämistä, enkä enää vuosiin ole surrut avioeroa. Suren sitä, että minut aina vain hylätään.
Vierailija kirjoitti:
Itse en pidä tätä yhtään epäuskottavana, enkä näe mitä se todistaa, että tämä on päätynyt iltapäivälehden sivuille. Onhan se ollut jo kauan tiedossa, että saman konsernin toimittajat poimivat täältä jutunaiheita.
Ap:n reagointia arvioisin itse myös sen valossa, että naisella on kertomansa mukaan taustalla lapsettomuutta ja kohtukuolema. Itse jälkimmäisen läpikäyneenä uskon, että siinä on uitu niin syvissä vesissä, että suhtautuminen muihinkin elämän vastoinkäymisiin väkisinkin muuttuu.
Ap:n kommentoimattomuudenkin ymmärtää hyvin, tämä kun levisi nyt aika tavalla alkuperäisestä. Tämän lehteen kopioinutta toimittajaa kehottaisin menemään itseensä, todennäköisesti turhaan.
Mikäli Ap näitä vielä lukee, toivotan kovasti voimia. This too shall pass.
Mikäli ap oli oikea nainen, jolle oikeasti tuo tapahtui, niin aika veemäisesti tehty toimittajalta. Uutinenhan oli Ilta-Sanomien luetuin uutinen hetken aikaa. Ap:n kertomuksessa oli niin paljon yksityiskohtia, että asianomaiset itsensä siitä kyllä tunnistaa.
Ja uskon, että ihmiset ylipäänsä lukevat uutisia. Ja jos itse on jäänyt huoltoasemalla kiinni salasuhteesta ja tämä oli koko lööpin otsikko, niin äijähän on jo lukenut tämän uutisen ja sen myötä nämä ketjut, lukenut mitä vaimonsa tänne on vuodattanut ja mitä hänelle on vastattu. Kiitos toimittaja, olipa hyvin tehty.
Ja mikä pahinta, uutinen oli lööpeissä jo noin viikossa tuosta huoltoasemaepisodista!!
Harmittaa tuo lööppi! Ilman sitä oltaisiin varmaan saatu lukea, miten on asiat edennyt. Nyt voi olla, että ap vaikenee.
Näissä pettämiseen liittyvissä keskusteluissa mua häiritsee tosi paljon se, että yleistetään ja leimataan. Oikeasti ihmiset on erilaisia. Tulevat erilaisista perhekulttuureista, ovat persoonaltaan tosi erilaisia, määrittelevät asioita erilailla kukin omista lähtökohdistaan.
Ei se aina tarkoita sitä, että on jo henkisesti irrottautunut avioliitosta tai ei enää rakasta, jos pettää. Joskus tarkoittaa, muttei aina. Olisi parasta jokaisen pariskunnan keskenään selvittää, eikä langeta näihin yleistyksiin, jos tulee ongelmia ja kolmansia pyöriä. Kaikissa ihmissuhteissa on omat ongelmansa. Pettäminen parisuhteessa ehkä yksi kipeimpiä. Mutta juuri siksi ei saisi sortua yleistyksiin vaan selvittää asiat.
Ja niin totta tuo aiempi kommentti, että yhtälailla kuin pettäminen on valinta, myös anteeksiantaminen on valinta. Itseään ihminen siinä taakoittaa, kun ei anna anteeksi ihmiselle, joka ainakin aiemmin oli tärkeä.
Eikä tämä tarkoita sitä, että jollekin sarjapettäjälle pitäisi aina uudelleen antaa tilaisuus. Vaan että yksittäiset virheet ja epäonnistumiset pitäisi pyrkiä selvittämään ja aidosti katuvalle antaa anteeksi. Kaikki ollaan kuitenkin vaan erehtyväisiä ihmisiä.
Kerro AP kuulumiset. On täällä paljon meitäkin ketkä haluaa tietää ja on kyllästyneet näihin porvoojuttuihin..
Alue: Aihe vapaa
Koska se itsehillintä EI petä.