Lue keskustelun säännöt.
Yli 35-vuotias mies, voisitko haluta kumppaniksi tällaisen naisen?
31.07.2018 |
Kyseinen nainen on mukava, hauska ja ihan nättikin, ei mielenterveysongelmia eikä päihdeongelmia, hyvä työpaikka ja ok tulotaso, 35-vuotias. Mutta hänellä on vauva. Hän on yksin vauvan kanssa, koska mies - lapsen isä - häipyi, kun ei kestänytkään vauva-arkea. Lapsen isä tapaa vauvaa satunnaisesti, elarit maksaa. Sinusta ei etsitä elättäjää naiselle eikä lapselle vaan kumppania tavalliseen parisuhteeseen.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi valkoihoinen?
Älä pelkää; ei se lapsen ihonväri sinuun tartu...,, En ole Ap. mutta tuskin itse haluaisin parisuhteeseen henkilön kanssa, jolle minkään ikäisen ihonväri olisi merkittävä kysymys,
Ei sillä lapsen ihonvärillä niinkään ole väliä, enhän minä sitä kakaraa ole vikittelemässä. Juttuhan nyt vaan on niin että se kertoo naisesta jotain jos on mennyt aikaisemmassa suhteessa vieraanväriseen erehtymään, ja yleensä nämä exätkin sitten tuovat oman vaaransa tilanteeseen mukaan.
Oletko pekuri vai vain voimakkaasti ennakkoluuloinen, tai kuka ties molempia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat monelle miehelle oleellisia kysymyksiä tai jopa karsivia tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko on BMI? Onko suvaistevais-tiedostava elämänkatsomus?
Liian suuri BMI ja suvakkius merkitsee monille miehille yllätävän paljon.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat monelle miehelle oleellisia kysymyksiä tai jopa karsivia tekijöitä.
Uskaltaisin väittää, että kyllä myös monelle naiselle; vaikka fiksumoina eivät tätä ääneen tohdi sanoa. - Yleisemmin väittäisin, että jokainen ns. tolkun ihminen tajuaa, että ryhtymällä parisuhteeseen kumppanin kanssa, jolla on jälkikasvua on todennäköisesti aina haastavampi suhteen kehittymisen kannalta kuin, jos kumpainenkin voisi ryhtyä suhteeseen lapsettomana. Hieman toki aika saattaa tässä tasoittaa eroa. On "hivenen" eri asia olla parisuheessa kumppanin kanssa jonka lapset ovat jo verraten itsenäisiä ja omatoimisia tai jopa muuttaneet kokonaan omilleen kuin olla ja elää suhteessa henkilön kanssa, jonka älkikasvu on oletusarvoisesti kumppanista hyvinkin riippuvainen ja vaatii siten (mm.) enempi -vähempi huomiota
Suhtautuisin myös varauksella naiseen joka etsii parisuhdetta vauvaikäisen lapsen yksinhuoltajana. Lapsi itsessään ei ole ongelma, lähinnä kysymys olisi siitä miten hän näkee arjen sujuvan tuossa tilanteessa.
Epäilen että tulisi, aiemmpaa kommentoijaa kompaten, tunne että kelpaa lähinnä talonmieheksi ja kustannusten jakajaksi.
Ei pienen vauvan äiti pysty mihinkään "tavalliseen parisuhteeseen". Kyllä se vauva ja pikkulapsi vie aikaa niin paljon, ja kuuluukin viedä. Katso tilannetta sitten muutaman vuoden päästä uudestaan.